On taas ollut blogihiljaisuutta kerrakseen. Miten työttömän elämä voi olla muka niin kiireistä, ettei muutamaa blogipostia kerkeä kirjoittaa? Tällä hetkellä istuskelen äitini luona lähellä Helsinkiä. Huomenna olisi työhaastattelu Helsingissä. Saapa nähdä muuttaako tämä tyttö etelään vielä tässä syksyn aikana. No, en elättele liikaa toiveita.
Painonpudotuksesta en tiedä sitten ihan mitään. En ole astunut puntarille useampaan viikkoon. Eikä minua oikeastaan kiinnostakaan. Mutta jotain edistystä on mahdollisesti tapahtunut, sillä kävin tällä viikolla vaatekaupoilla ja Lindexistä (okei, koot on ehkä vähän reilumpia, mutta silti!!) minulle meni kapeamallisista farkuista koko 40! Miettikää, ei enää 44, ei edes 42 vaan 40! Ja mikä ilo oli huomata, että voin katsella farkkuja mistä kaupasta tahansa. Pullerona en ole edes vilkaissut esimerkiksi Vero Modan farkkuihin, mutta nyt voin ainakin viedä niitä sovituskoppiin sovitukseen ilman, että automaattisesti tietäisi ne liian pieniksi. Tosin reiteni ja vyötäröni ovat hieman eriparia. Vyötäröstä menisi helposti pienempi koko, mutta reisien paksuuden takia joudun valitsemaan isomman koon. Mutta eiköhän se syksyn juoksulenkkien myötä korjaannu sekin asia. Sen salikortin kanssa jahkailen ja jahkailen, kun en tiedä nyt mihin päin tässä ollaan suuntaamassa. Toivottavasti saisin pian tietää, jos Helsinki kutsuu.
Toinen kiva asia vaatekaupoissa oli se, että eräs karvaliivi mitä sovitin, meni minulle koossa M! Ensin realistisena otin L-koon ja se olikin melko kiva. Kun laitoin sen kiinni, se jostain syystä tuntui hieman liian väljältä ja päätin kokeilla kokoa M joka sopi sitten ihan täydellisesti! Me likes. Jotenkin nämä tällaiset edistymiset antavat joskus enemmän tsemppiä kuin itse vaa'an lukema.
Äitin luona minulla on lenkkarit mukana ja lähellä on mukavia pururatoja joissa on lihaskuntolaitteita mukana. Kävin ne jo kesän alussa testaamassa ja nyt on pakko käydä viikon aikana ne kiertämässä uudestaan. Raikas syysilma ja juokseminen, kyllä kelpaa! Mukavaa sunnuntaita ja vielä mukavampaa alkavaa viikkoa kaikille :)
3 kommenttia:
Wau, todella hienoa! Tuohan on ihan parasta, kun konkreettisesti vaatteista huomaa jotain tapahtuneen. Eipä sen vaakalukeman silloin ole mitään merkitystä. :)
Onnea työhaastatteluun! Reilun puolen vuoden takaisesta työttömyyskaudestani tiedän, että tuo odottaminen ja toivominen on ihan kamalaa!
Varmasti hieno tunne kun yllättäen meneekin pienemmät koot vaatteista päälle.
Vaakaan ei kannata tuijottaa pelkästään.
Farkkujen kanssa mulla sama juttu, vyötäröstä ihan jees, mutta reidet soi ja laulaa sitten....
Tsemppiä sulle työhaastatteluun! Ja tietty kunnossa pysymiseenkin!
Onnea työhaastatteluun!
Kuulostaapa ihanalta, että sovituskopissa olet kokenut tuollaista riemua! Muutoksia on täytynyt tapahtua siis paljon, joten eipä puntarittomuus ole yhtään haitannut edistymistäsi :)
Hyvää mieltä syksyysi ja tsemppiä!
Ja tiedätkös, koko 40 on jo tositosi pieni, onnea :)
Lähetä kommentti