Avautuminen

Mitä jos pitäisinkin vaakalakon? Jos punnitseminen olisi pannassa aina Tammikuun alkuun saakka? Jos seuraava ja samalla ensi vuoden ensimmäinen punnituspäivä olisi 7.1.2011. Olen niin kyllästynyt siihen, että tarkkailen painoani vähän väliä, monta kertaa päivässä. Ja nyt kun paino on kivunnut vähän ylöspäin, lukema vain masentaa minua. En haluaisi murehtia painoani tällaisena aikana kun herkkuja notkuu joka pöydässä. Tosin en ole erityisemmin sortunut mihinkään. Tänään söin yhden tortun ja join mukillisen glögiä, näistä tuskin rangaistaan, kun päivän muut syömiset ovat olleet kurissa.

Kyllä painon kanssa kamppaileminen on uuvuttavaa puuhaa. Ensin ollaan niin iloisia, kun paino lähtee alaspäin ja sitten itketään kun se viikon päästä nouseekin. Jostain syystä mahani on tällä hetkellä kuin ilmapallo ja yritän löytää siihen syitä. Ihan hirvittävää nähdä peilissä pömppö jo vähän aikaa olleen litteämmän vatsan tilalla. Ja vielä kun ajattelen tulevia joulunpyhiä, kuinka ne kerääntyvätkin muistoksi navan seutuville. Oikea painajainen.

Ja liikunta ei sitten kiinnosta yhtään. Ja ketä kiinnostaisikaan tuolla 20-25 asteen pakkasessa? Syytän nyt niin tuota ilmaa! Lenkkeily kun on oikeastaan tällä hetkellä ainoa oikeasti siedettävä urheilulaji. Saa ajatukset muualle ja mieli rauhottuu. Mutta onko tämä jotakin kettuilua vai mitä, tien toiselle puolelle avataan kuntosali! Minun olohuoneen ikkunasta on suora näkymä kuntosalille. Voin halutessani katsella television sijasta juoksumatolla juoksevia ihmisiä. Voisiko kuntosalia enää paljon lähemmäksi tuoda? Minun on ehkä pakko käydä tutustumassa, kunhan se sali nyt vaan avataan. Luulenpa, että avajaiset on tähdätty juuri kinkkuähkyistään toipuville syömäreille. Minua ei kinkuilla lihoteta, mutta kaikella muulla kyllä.

Voi voi, ehkä tämä tästä. Mutta tosiaan, puntarille hyppään seuraavan kerran 7.1.2011!

Lähtölaskenta jouluun

Tajusin tänään, että minulla on tasan kaksi viikkoa aikaa, kunnes matkustan äitini luokse. Olen vakaasti päättänyt, että nämä kaksi viikkoa on pyhitetty kuntoilulle ja terveelliselle ruualle. Eilen illalla nukkumaan mennessä mietin miten saan kiloja karistettua ja tänään uhmasinkin lumisadetta ja kävin lenkillä. Lainasin kirjastosta joku aika sitten kirjan jossa oli kotona suoritettavia lihaskuntoharjoituksia joten niitäkin olisi tänään tarkoitus kokeilla.

Kahden viikon loppurutistus siis alkakoon! Tehdään tilaa joulukiloille :)

Morkkis

Kuka on antanut minulle luvan herkutella? Ja vielä ihan surutta ahmin kaksin käsin kaikkia herkkuja. Miksi? Olen ollut jo pitkään ilman herkkuhimoja ja vielä ihan omasta halusta ja tahdosta. Ei minua ole haluttanut mitään. Mutta nyt, viikko on mennyt ihan vaan napostellessa kaikkea. On tehtävä kurinpalautus. Ei mitään herkkuja! Ilmeisesti se menee minun kohdallani niin, että kaikki tai ei mitään. Jos en syö karkkia/sipsiä, en myöskään halua niitä. Jos sorrun edes kerran, sorrun toisen ja kolmannenkin.

Minua niin harmittaa, että edellinen hyvä viikko sai painon ennätysalas ja nyt olen taas muutaman kilon paksumpi. Tosin ehkäpä nesteinä saisin vähän pois ja nopeaa. Itku tulee näiden kilojen kanssa kamppaillessa. Ei minulla muuten olisi ongelmaa, ei normaali ruoka ole minua lihottanut. Mutta tiedättekö ne ihanat Polly-karkit, ihanat nachot ja sipsit, pitsat ja kaikki muut ihanat pahat. Julistan kaikki herkut pannaan joulukuun 22. päivään saakka! Silloin starttaa matkani Hausjärveä ja joulunviettoa. Tosin 18. päivä minulla on pikkujoulut. Silloin saattaa pieni repsahdus tapahtua. Mutta kunhan se on hallittu. Mutta vähintään sinne saakka mennään lakkoillen! Tämä pitää. Minulla on muillakin elämänalueilla haasteita itsekurin kanssa ja täytyy tsempata niitten suhteen. Tiedän, että  pystyn jos vain pysyn lujana. Nyt näytän itselleni! Teen tätä kaikkea vain itseäni varten, en ketään muuta.

I'm a loser

Voi luoja, että ihan hävettää tänne kirjoittaa. Puntari on heilahtanut sen noin 1,5 kiloa takaisin minkä viime viikolla pudotin. Ja tiedän tasan tarkkaan miten se on mahdollista. Viikkoon on mahtunut pikkujoulut, krapulasyömiset, lohtusyömiset ja kaikki mitä vaan voi keksiä. Liikuntaa ei viikkoon ole mahtunut yhtään. Syytänkö siitä ilmaa (koko viikko ollut ihan hyvät kelit!!!!!) vai muuten vaan huonoa viikkoa.

Kilomäärä sai tänään taas tsempin päälle. Kaupasta lähti mukaan salaattitarvikkeita joilla yritän pärjätä tämän viikonlopun. Pitäisiköhän siirtyä VLCD-kuurille salaatin jälkeen? Jospa sillä taas paino putoaisi. Pistetään harkintaan.

It's never enough

Puntarin lukema näytti tänä aamuna 83,2kg eli 1,1kg ollaan tultu jälleen alaspäin! Voisin sanoa, että tuntuu mahtavalta, mutta kun ei ehkä tunnukaan. Nyt kun paino on taas tippunut, haluaisin sen tippuvan vauhdilla. Olen jouluksi menossa siis äitini luokse jonne on tulossa sukulaisia joita en ole nähnyt vuoteen. Haluaisin laihtua paljon ja näyttää hehkuvalta. Haluaisin päästä siihen 500 euron tavoitteeseen 76 kiloa, ennen lähtöä. Tosin taitaa olla aika mahdotonta sillä painon pitäisi pudota noin 1,75 kiloa viikossa eikä se minulla todennäköisesti tule onnistumaan. Liikkuakin pitäisi eikä se minua tällä hetkellä houkuta.

Joka talvi minulla on omasta mielestäni hyvä syy olla liikkumatta. En minä kylmää valita vaan sitä, ettei minulla ole oikeanlaisia vaatteita talviulkoiluun. Joka vuosi käyn katselemassa takkeja ja housuja, ikinä niistä ei mikään lähde kuitenkaan mukaan. On siis totta, ettei minulla ole tarpeeksi lämpimiä vaatteita pakkaskelin lenkille. Olen kuitenkin tänään lähdössä Rajalle katselemaan josko sieltä löytyisi joku hyvä setti.

Hyvää viikonloppua :)

Joulutorttuja ja glögiä

Nyt jo pelottaa joulu. Olen tässä muutamien päivien aikana litkinyt glögiä (enkä mitään dieettiglögiä) ja eilen tekaisin torttuja, koska vieraita oli tulossa. Nyt loput tortuista (6kpl) odottelee innoissaan syöjää. Harkitsen vakaasti torttujen heittämistä roskiin, ainoa varma tapa välttyä niiden syömiseltä.

Olen muutaman viikon ajan saanut nipistettyä kaikki herkkujen syömiset minimiin. Nyt sitten kun sortuu kerran, sitä on niin koukussa. Olen ihan varma, että aivoissani on taas joku nappi käännetty on-asentoon enkä pysty hillitsemään itseäni sipsihyllyllä. Onneksi kävin eilen kaupassa ja ostin kaiken tarpeellisen, joten uusi kauppareissu odottaa vasta loppuviikosta. Silloin täytyy ostaa myös joulutähti ikkunaan, sunnuntainahan on ensimmäinen adventti.

Tuntuu hieman tuskalliselta tämä joulun tulo. Viime joulun vietin rakkaani kanssa, joka nyt on sitten pois minun elämästäni. Hänellä on jo uusi. Minulla ei. Noh, lähden äitini nurkkiin kuluttamaan joulunpyhät. Olen kuin Bridget Jones. Senhän olen saanut kuulla jo useita kertoja.

Tiedättekö muuten, veden juomisen hyvät vaikutukset on tullut todistettua tässä muutaman viikon aikana. 1,5 litran vesipullon kun tyhjentää päivän aikana, nälän tunne ei ole niin suuri, painokin saattaa samalla hieman laskea ja iho on kuulkaas hyvässä kunnossa! Ei pidä yhtään aliarvioida sitä veden merkitystä painonhallinnassa/pudottamisessa.

Tsemppiä loppuviikkoon :)

Going down down down

84,3kg! Eilinen puntaripäivä unohtui ja punnitsin itseni tänä aamuna. Vaaka näytti noinkin hurjaa lukemaa. Hurjaa sen vuoksi, että yllätyin painon menneen alle 85 kilon. Aivan mahtavaa!

Tosin tällä hetkellä paino ei putoa terveellisimmällä keinolla. Pitkään jatkunut ja nyt varmistunut ero poikaystävästäni vetää mielen matalaksi ja ruokahalu on minimissään. Yritän kuitenkin syödä vähintään saman verran kaloreita, kuin VLCDtä noudattaessani.

Jotenkin tätä blogia on vaikea kirjoittaa. Pitäisi olla tsemppi päällä, kirjoittaa kannustavia painonpudotusjuttuja, kertoa, kuinka hyvillä keinoilla painon saa tippumaan. Oikeasti haluaisin vain maata sohvalla ja itkeä. Tämä aika vetää minut ihan maahan. Olen muutamana päivänä jaksanu käydä lenkillä ja välillä on hyviä päiviä. Huonot päivät vain vetävät voiton tällä hetkellä.

Ai niin, olen nyt siis saavuttanut ensimmäisen välietappini. Alle 85 kiloa! Palkintona tästä olisi ollut uudet kengät, mutta kun tavoitteen saavuttaminen venähti, vaihdan kenkien ja takin paikkaa. Nyt olisi siis palkintona uusi takki (kunhan saan vain haalittua rahat kasaan :D).

Christmas is coming to town

Kuinka moni on korkannut jo uuden KG-lehden? Minulla se tarttui kaupasta mukaan eilen. Lukupaketti lähinnä joulua ajatellen, taitaa olla kompastuskivi monelle?

Pistetäämpä muutamia KG-lehden luettelemia "joulumuorin klassikkoharhoja" kehiin ja mietin niitä omaa jouluani ajatellen. Siitä voi sitten jokainen miettiä, mikä siinä omassa joulussa mättää.


Harha 1: Joulu maistuu ennen kaikkea kermalta, voilta ja sokerilta.
Ei pidä paikkaansa. Suklaa on tietenkin yksi kompastuskivi ollut joka joulu, mutta suklaarasioiden vähentyessä lahjapinosta, ei suklaan ylensyöntiä ole tapahtunut. En ole mikään joulunekkutoffeekaramelli-ihminen. Lahjapinosta löytyy yleensä yksi pakollinen konvehtirasia ja sen syön hyvillä mielin, muuten jätän suklaat parempiin suihin. Viime vuonna en tainnut syödä edes yhtä kokonaista konvehtirasiaa.

Harha 2: Varsinkin aikuisille jouluvieraille tärkein asia on joulupöytä antimineen.
Not for me. Hyvästä ruuasta kyllä pidän, mutta jouluruoka ei ole koskaan uponnut. Rosolli ja herneet ovat olleet lautasen täytteenä kaikki nämä vuodet. Viime jouluina olen kelpuuttanut lautaselleni ehkä ruokalusikallisen verran laatikoita. Meillä kotona jouluruuasta ei edes ole tehty niin suurta juttua, onneksi.

Harha 3: Jouluna kuuluu levätä ja rentoutua, nauttia takkatulen loimusta ja ihailla kauniita pakkasmaisemia ikkunasta.
CHECK! Sori, mutta tähän en aio keksiä mitään syytä, miksi näin ei saisi tehdä. Joulu on minusta juuri tuota varten. Okei, joka joulu olen kyllä käynyt käveleskelemässä, ihan omien hermojeni takia (paljon ihmisiä pienessä tilassa monta päivää=viime joulu). Mutta jos ei siltä tunnu, ei lenkille tarvi väkisin raahautua. Ja joulu salilla? No thanks.

Harha 4: Joulupöydän tulee olla ennen kaikkea runsas. Olisi katastrofi, jos joku ruokalaji loppuisi jo joulupäivänä.
Meillä ei ikinä ole kotona ollut erityistä hehkutusta jouluruuasta. Yleensä kaikkia tehdään kuitenkin tarpeeksi ja mahdollisesti joulupäivänä syödään vielä jouluruokia. Sitten siirrytäänkin jo normaaliruokaan ja mahdollisia jouluruuan jämiä laitetaan pöytään siltä osin kun niitä on jäänyt. Minua lähinnä tympäsee, kun toissa jouluna rosollia oli tolkuton kulho joka lopulta heitettiin roskiin. Viime jouluna tehtiin vain pieni kippo ja se riitti hyvin. Ei minulla ole tarvetta vetää viikkoa samaa jouluruokaa.


Harha 7: Jouluna on lupa syödä juuri silloin kuin siltä tuntuu. Kerran vuodessa herkut saavat olla esillä aamusta iltaan.
Jep, näinhän se menee. Tämä on ehkä minun pahimmista mokistani joulun aikana. Äidin tekemät pasteijat (lukion toisella lihoin näiden takia varmaan 5kg), joulutortut ja muut pikkunaposteltavat ovat koko ajan esillä ja näin myös koko ajan minun käsissäni. Napsin niitä huomaamattani ja niin vain puntarinlukema kohoaa. Joulunakin olisi tärkeä pitää kiinni ateriarytmeistä. Ei ne tortut ja pasteijat aiheuta niin paljoa pahaa, jos niitä syö esim. välipalana. Mutta kun minun välipala on tunnin välein.

Harha 8: Joulu päättyy loppiaisena.
Joulukoristeet voi ottaa sillon pois, mutta kyllä meikäläisen ruokajoulu päätyy jo siinä ensimmäisenä arkipäivänä pyhien jälkeen. Kyllä se parin päivän herkuttelu saa riittää, ei musta ole jatkajaksi.

Mites muilla? Mikä on joulun pahe? Mutta niinhän sitä sanotaan, että ei se mitä syö jouluna vaan se mitä syö niiden joulujen välillä! Että ruokavalio kuntoon vuoden aikana, eikä sitä yks joulu kaada. Ja yks tsemppi joulua ajatellen, kuinka ihana on lähteä alennusmyynteihin kun vaatteet ei purista torttuturvotuksesta ;)

Pikkujoulu +2kg

Tästä on tullut tällainen perjantai-blogi. Mutta nyt ei opparin ohella oikein tunnu mihinkään muuhun kirjoitteluun riittää aikaa. Se tulee onneksi muuttumaan kohta. Toivottavasti.

Viime viikonlopun juhlinnat toivat puntariin turvotuksen muodossa vajaan pari kiloa ja niitä olen sitten karistellut tämän viikon. Tietenkin turvotuksen lisäksi pitsa ja itse alkoholi kasvattivat lukua. Nyt puntari näyttää kuitenkin iloisesti lukua 85,8kg, joten kaikesta ollaan päästy eroon ja 200g päälle. Kiitos.

Mutta nyt kun ollaan saatu edellisten pikkujoulujen kilot karistettua, olisi tänä iltana tarkoitus suunnata uusiin pikkujouluihin. Jos näin teen, aion pysyä pois yölliseltä pitsanhakureissulta. Viinistä tulleet kalorit minä unohdan helpommin, mutta pitsan kalorit väijyvät mielessäni koko viikon. Haluan välttyä tältä. Katsotaan miten käy.

Nyt lähden hakemaan postista mahdollisen uuden pikkujoulumekkoni. Toivottavasti se menee päälle. Ainakaan minulla ei ole yhtään turvotusta!

Finally

Jee!!! Puntari-perjantai ja vaa'an lukemat ovat 86 kiloa. Olen siis laihtunut viikossa 1,9kg ja olen 300g päässä dieettivaiheen alimmasta lukemasta. Olen NIIN tyytyväinen. Tosin olen kamppaillutkin tämän viikon syömisen kanssa. Olen ollut todella vähillä kaloreilla, en kuitenkaan ole tuntenut nälkää. Näin olen siis dieettini kuvitellutkin sujuvan. Nyt vain samaa tahtia painoa alaspäin! Tuntuu ihan mahtavalta, kun paino on jumittanut samoissa lukemissa monta viikkoa ja ainoa suunta on aina ollut ylöspäin. Nyt mennään siis alas.

Ihan huikean hyvä fiilis. Tosin huomenna on juhlapäivä, viiniä luvassa. Kalorit kattoon, mutta ei se mitään. En ole pitkään aikaan (omasta mielestäni) juhlinut ja nyt on aika aukaista korkki.

Punnitus

Eilen oli perjantai ja punnituspäivä. Paino ei ole liikkunut mihinkään, muutama sata grammaa tullut lisää. Tosin en punninnut itseäni omalla puntarilla, katsotaan mitä kotipuntari sanoo. Hausjärvellä lukemat oli kuitenkin 87,9 kg.

Olen täällä yrittänyt niin psyykata itsenäni. Miksi en voisi edes kuukautta jaksaa tsempata? Miksi en jaksaisi edes kuukautta pidättäytyä herkuista ja yrittää liikkua enemmän?

Nooo, katsotaan taas.

90 hiirtä myös

Kyllä maalla on mukavaa. Kellohan on kuitenkin jo 02.50 enkä saa nukuttua. Tähän kaikkeen on olemassa kuitenkin hyvä syy. Äitini vanha rintamamiestalo sijaitsee suurten peltojen keskellä. Talossa on kaksi koiraa, mutta ei yhtään kissaa. Talo on vanha ja erilaisia rappeumakohtia/reikiä lautojen väleissä on. Olin jo laittamassa unten maille, kun kuulin kovaa rapinaa. Olen aikaisemmin asunut maalla ja muutamina talvina totuin kuulemaan rapinaa katonrajasta, hiirethän ne siellä seinien väleissä temmelsi. Silloin kuitenkin sisäseinät olivat ehjiä eikä minun tarvinut pelätä hiirulaisia sen enempää. Nyt kuitenkin yläkerran huoneen poikki viiletti pitkäkyntinen hiiri. Se säikähti minua ja piiloutui vaatekomeron taakse. En tiennyt mitä tehdä.

Tuumailin hetken sängyllä vaihtoehtoja ja kun en uskaltanut liikkua, tartuin puhelimeen ja soitin nukkuvalle äidilleni alakertaan. Saattoi hieman ihmetellä soittoani. He sitten tulivat yläkertaan miehensä kanssa ja tömistelivät hetken. Ehdottivat mahdollista siirtoa alakertaan nukkumaan. Uskoin kuitenkin äitini miehen sanoja, että ei se hiiri uskalla enää tulla takaisin.

Puolisen tuntia kärvistelin muotiblogeja lueskellen. Hiirestä alkoi kuitenkin taas kuulua ääniä. Tömistelin hiiren aina hiljaiseksi, mutta siinä vaiheessa kun tämä rusehtavan harmaa kaveri kurkki komeron takaa, oli minun annettava luovutusvoitto ja siirtyä yläkerran aulatilaan nukkumaan. Otin päiväpeiton mukaan jolla tukin oven alaosan. Kyllä, olen kuullut, että hiiret mahtuvat yllättävän pienistä aukoista. Päiväpeitto ei kuitenkaan varmistanut turvallisuuttani vaan päiväpeiton päälle lisäsin äitini sisustuslehtiä ja myöskin vielä tyynyjä. Nyt kuulen välillä pientä rapinaa, hiiri yrittää tulla lehtien läpi. Uskon kuitenkin vieneeni voiton tässä erässä. Uneton yö 1 piste hiirelle. Telkeäminen huoneeseen 1 piste minulle. Tilanne on siis 1-1.

kuva

Ps. sori kökkö otsikko. Toi oli meidän enkun opettajan vitsi ala-asteella.

Holiday

Keskiviikkona pakkasin tavarani, astuin kello kahden junaan ja suuntasin Hausjärvelle! Täällä sitä majaillaan äitin uudessavanhassa rintamamiestalossa ainakin sunnuntaihin asti. Lenkkivaatteet on mukana sykemittaria myöten, mutta ainakaan tänään en ole kirpputorikiertelyä enempää jaksanut itseäni liikuttaa. Päivä oli sateinen joten sain hyvän tekosyyn pysytellä sisällä. Äiti kuitenkin jaksoi lähteä koirien kanssa ulos, joten lenkkiseuraa olisi ollut.

Huomenna on punnituspäivä. Kun näen lukeman, olen varma, että haluan lähteä lenkille :D Tällä viikolla puntari pompsahti niinkin isoon lukemaan välillä kuin 89 kiloa. En tiedä miten olen niin päässyt repsahtamaan. Vaikka pussikeitoilla olen mennyt hetken aikaa, kaikki pitsat ja sipsit näkyvät puntarissa vasta nyt. Täällä aion nauttia hyvästä ruuasta, mutta kohtuudella. Sitä paitsi hyvän kotiruuan ei pitäisi edes lihottaa. Tosin tänäänkin olen syönyt vain pari perunaa ja vähän makkaraa, salaattia ja yhden sämpylän. Tosin herkkuna olen maistellut hieman Ben&Jerry's jäätelöä. Sallittakoon se minulle, olen lomalla.

Yesterday

Eilen oli ihana päivä. Aamusta asti kaikki tuntui sujuvan ja ensimmäistä kertaa en herännyt mielessäni Hartsi-poika. On muuten tyhmän kuulonen tuo Hartsi-nimitys, mutta minkäs mummun nimimuistille teet. Ja vielä kun kyseessä ei ole suomalainen nimi, tuottaa sen muistaminen erityisvaikeuksia.

Yritin väistellä lenkille lähtöä harmaalla ilmalla ja väsymyksellä. Kiistelin itseni kanssa hetken ja päätin lähteä pienelle kävelylle. Kaveri mukaan ja tunnin verran tallusteltiin ihanassa syyssäässä. Aurinko paistoi juuri sen aikaa kun me olimme ulkona. Oli ihana käydä rannassa katselemassa ihan tyyntä merta, sumuista maisemaa ja aurinkoa. Sai ajatukset ihan muualle. Kaloreitakin kului noin 450.

Intouduin sitten illasta kutomaan. Kävin hakemassa kaupasta puikot ja lankaa, tarkoituksena kutoa säärystimet ja pipo. Tällä hetkellä työn alla on säärystimet, mutta tuon linkin alla on myös ihan älyttömän helppo pipo joka pitäisi onnistua sekin. Tuolla Novitan sivuilla on muitakin hyvä ohjeita jos yhtään osaa ja haluaa neuloa näin talven lähestyessä. Minulla iskee hirveä puikkovimma aina kylmien ilmojen lähetessä.

Eilen ruokapuoli on ollut melko onnistunut ja suunnitelman mukainen. En ole mikään aamusyömäri, joten söin ensimmäisen kerran vasta kahdentoista aikoihin. Silloin suuhun meni 4 pientä porkkanaa raastettuna sekä noin 1,5dl 2% raejuustoa. Päivälliseksi söin neljän aikoihin peruna-purjokeiton, kaksi nakkia ja noin desin verran herne-maissi-paprikaa. Nyt illalla on mennyt kolme kevytnakkia ja puoli rasiaa kirsikkatomaatteja. Okei, ei mikään malliruokalista ja ruokailuajat/säännöllisyys on päin honkia, mutta ei se mitään. Koko ajan parempaan!

Swim Swim

Olen saattanut jossain vaiheessa sivuta päivityksissäni halustani aloittaa uiminen. Hallitsen joten kuten perusuintityylit, joten minulla on mahdollisuuksia liikuttaa itseäni altaassa. En ole saanut tässä syksyn aikana aloitettua en vatsatanssia kuin en kuntosaliharrastustakaan. Vatsatanssi jäi ohjaajan vuoksi ja kuntosaliharrastus ei vain ole ottanut tuulta alleen.

Nyt olen kuitenkin pitkän aikaa pohdiskellut ensimmäistä reissua uimahallille ties kuinka monen vuoden tauon jälkeen. Uimahallille oli kuntosalin puolelle uusittu laitteet joten sekin houkuttelee minua sinne. Jos kävisin mahdollisesti 2-3 kertaa viikossa uimahallilla, tulisi kortille hintaa jotakuinkin sama mitä maksaisin pelkästä kuntosalista. Okei, siellä olisi ryhmäliikuntatunteja, jotka ovat mukavia ja tehokkaita, mutta nyt minua ei innosta sellainen.

Ainoa ongelma oikeastaan uinnin aloittamisessa on varmasti ne perusjutut, kuinka kiva tällaisella lylleröllä on lähtä julkisesti esiintymään uimapuvussa? No okei, olen ihan sinut itseni kanssa eikä minua voi kukaan enää lannistaa ulkonäköön liittyvissä asioissa, mutta onko se oikeasti hauskaa? Tämä syy on vain lapsellinen tekosyy kun en saa mitään aikaiseksi. Mutta mistäs sitten hyvä uimapuku tällaiselle XL-koon naisen alulle? Ja vieläpä sellainen joka ei maksaisi maltaita. Hieman lahkeita saisi tästä uikkarista löytyä.

Seuraavat uimapuvut löytyivät sivustolta Always For Me ja siellä oli ihan hyvä valikoima plus-koon uikkareita. Hinnat olivat noin 50-100 dollaria. Siellä oli myös hyvännäköisiä uima-asuja esimerkiksi ulkomaanmatkoja ajatellen. Jos bikinit eivät ole ensimmäisenä mielessä hiekkarannalle lähtiessä, kannattaa käydä tsekkaamassa tuon sivuston valikoima. Yllä olevat uimapuvut ovat sellaisia joita voisin kuvitella vetäväni päälle ihan uintitarkoituksessa.

Toinen sivusto oli SwimsuitsForAll. Sieltä löytyi myös hyvännäköisiä uima-asuja ja reheviä malleja. Ikäväähän näissä on se, että on tilattava Ameriikoista asti ja siitä tulee sitten kaupasta riippuen postimaksuja tietty summa ja myöskin tullimaksut. Saattaa siis uimapuvun hinta pompsahtaa turhan suureksi.

Suomen puolelta Uintikauppa tarjosi kohtuu hyvän valikoiman sporttisen näköisiä uimapukuja ja löysinkin sieltä yhden lahkeellisen ehdokkaan. Uskoisin näiden pukujen olevan laadultaankin hyviä. Sivuilta löytyi myös valikoima Body Lift-uikkareita. Pulleron korvaan se kuulostaa aina kivalta ;)

Katsotaan lähteekö tämä suunnitelma etenemään mihinkään suuntaan.

Alive

Heissan!

Elossa ollaan vaikka tauko tuntuu jatkuvan kirjottelun suhteen. Olen ollut niin kiinni opinnäytetyön teossa, että muuna aikana olen yrittänyt irrottautua tietokoneen ääreltä.

Tämä viikko on mennyt pikkusen keventäessä, mutta puntarissa se ei näy millään tavalla. Olen yrittänyt keventää normaalia syömistäni ja korvata aterioita kevyillä salaateilla. Yksi ehdoton herkkuni kuluneella viikolla on ollut porkkana-raejuustosalaatti. Ihan vaan pienellä terällä raastettua porkkanaa (tulee todella mehukasta) ja raejuustoa sekaan. Kyllä kelpaa.

Tänään kävin kuitenkin hankkimassa kaupasta paketin Allevon peruna-purjokeittoa, pakastevihanneksia ja kevytnakkeja. Näillä siis aletaan huomenna keventämään. Ruokalistaani kuuluu ensiviikolla siis edellämainittua keittoa pienellä lisällä, banaani-vadelmapirtelöä oikeilla vadelmilla (pirtelö on muuten pahaa) ja porkkana-raejuustosalaattia. En siis heittäydy kokonaan pusseille, mutta kevennän kuitenkin.

Joku joskus kysyi miksi syön pusseja jos en kuitenkaan noudata täydellisesti VLCD-kuuria. Noh, tällä hetkellä haluan saada syömiseni kuriin ja tehdä sen mahdollisimman helposti. Pussikeitot on helppo valmistaa, tiedän niiden tarkan kalorimäärän ja saan oikeankokoisen annoksen joka kerta. Ja niiden kanssa pystyy vähän pelaamaan. En useinkaan halua syödä viittä pussia päivässä vaan esimerkiksi kolme pussia ja porkkanasalaatti. On minulle ainakin toimiva ratkaisu.

Tuntuu muuten siltä, että pahin syysmasennus on nyt voitettu ja voin alkaa odottelemaan ihanaa talvea ja kunnon ensilunta. Eilen oli maa valkoisena kun lähti vähän kauemmaksi keskustasta. Olen jaksanut käydä heittämässä pari lenkkiäkin tälle viikolle, hyvä minä :)

Ai niin, äkkiä pitäisi saada paino sen alle 85 kilon, talvikengille olisi tarvetta...

Next week

No niin, puntarin lukema on tällä hetkellä 87,5kg, eli se aikaisemmin sanomani pari kiloa on siis tullut lisää. Tämä on kilomäärä, josta nyt jatketaan ensimmäisenä siis kohti sitä alle 85 kiloa. Sehän se oli ensimmäinen välietappi. Minulla on jouluun asti aikaa pudottaa 11,5kg, jotta saisin sen äitini lupaaman 500 euroa. -11,5kg tarkoittaa vähän reilun kilon pudotusta viikossa. Ja sehän on ihan mahdollista!

On jotenkin hyvä tsemppi päällä nyt taas. Työt ovat tältä erää taas loppuneet ja alan keskittymään koulutehtäviin, jotta oikeasti valmistuisin. Ja luulen, että olen suurimmat itkuni itkenyt erosta. Hartsi (kuten mummuni entistä kutsuu :D) on soitellut perjantaina ja lauantaina minulle. En ole kuitenkaan vastannut, sillä jos olemme erossa, en minä halua hänen kanssaan puhua. Luulen, että hän ei ole ajatellut miltä se oikeasti tuntuu, kun ei olla missään yhteydessä. Hän ehdotti, että voisimme olla ystäviä, mutta silloin kun ainakin toisella on vielä tunteet mukana, ei ystävyydestä tule mitään.

Mutta asetampa viikkotavotteen! Perjantaina puntarin lukema tulisi olla taas tuo 85,7kg mikä muistaakseni oli alin paino ennen tätä repsahdusta. Pari kiloa tulisi siis pudottaa.

Tulee kamalan sekavia tekstejä näistä kirjoituksista, mutta en saa ajatuksista selkeästi kiinni nyt. Katsotaan huomenna :) Nyt lähden käymään rannassa pienen kävelylenkin.

I Love You Tomorrow If You Love Me Today

Vietän täällä perjantai-iltaa hyvien pahojen ystävieni kanssa. Varmaan tunnettekin heidät, sillä toinen on nimeltään Polly-pussi ja toinen nachot. Tietoinen repsahdus tapahtui ja ilman sen kummempia syyllisyyksiä aion popsia kaiken sen minkä aloitinkin.

Huomenna on kuitenkin (vaihteeksi) uuden elämäni ensimmäinen päivä. Olen kerännyt tämän päivän voimia enkä ole itkenytkään kuin muutaman kyyneleen. Yritän niin kovasti miettiä sitä, että edellisen eron jälkeen kyllähän minä pääsin jaloilleni ja nautin elämästäni. Miksi siis en voisi tehdä niin nytkin. Yritän asennoitua tällaiseen vaiheeseen elämässäni jälleen. Vaikka elättelenkin toiveita yhteenpaluusta, en silti voi luottaa siihen, että näin tapahtuu.

Huomenna kuitenkin ajattelin viettää päivän täysin itselleni! Hemmottelen kuorinnoilla, naamioilla, hiusten värjäämisellä ja kaikella mitä mieleeni tulee. Loihdin itsestäni uuden minän, sellaisen jota kelpaa katsella. Ei sellaisen, jolla on silmät turvonneina itkusta ja tursuavia makkaroita vyötäröllä, kun on tullut lohtuherkuteltua illat sohvalla! Yes, I'm fabulous :D Ja sen näytän sillekin, joka ei minua enää halua.

kuva

Uuvuttavaa

Laitan totaalisena nössönä tähän nyt vain olotilaani kuvaavan biisin. Olen todella rikki ja poikki kaikesta tästä. Yritän tsempata itseäni jatkamaan ja yritän löytää myös voimaa näyttää kaikille vaikka tällä hetkellä elämä tuntuu aika kurjalta. Itse olet ajatellut elää toisen kanssa lopun elämääsi ja toinen on valmis lopettamaan ja luovuttamaan. Pahinta siinä on, että et voi itse tehdä asialle mitään. On vain pakko tyytyä siihen, mitä toinen haluaa. Miksi toisesta pitää kaikin voimin kiinni vaikka tietää, ettei tästä ole enää mihinkään? Onko kenelläkään mitään hyviä neuvoja päästää toisesta irti? Ja onko kenelläkään vinkkejä itkuillan parannukseksi? Selvästikään en haluaisi hakea lohdutusta suklaalevystä varsinkaan kun puntari näyttää +2kg. Mutta olen ihan loppu. Täysin.



Siis pidä pidä vielä kiinni niistä toiveistasi, sillä niin kuin totta olet, on myös totta toiveesi. Niin pidä pidä vielä kiinni siitä, että rakastat ja kuka ties joskus toivees toteutuu.

Yhtenä iltana

Pikapäivitys.

Työ on vienyt jälleen kaiken energiani enkä ole näin ollen jaksanut kirjoitella. Sama epävarmuus tilanteesta poikaystävän kanssa on ajanut minut tunnesyöpöttelyyn ja puntarin lukemat ovat kohonneet jälleen noin 87 kilon tietämille. Tosin lauantaisella juhlimisella saattoi olla myös osaa asiaan.

Tulevana lauantaina olisi synttärijuhlat, tiistaina on sitten oikea merkkipäivä. Juomapuoli pitää kalorit koholla, mutta sen jälkeen voikin taas rauhoittua.

Näin äsken pikaisesti poikaystävääni ja en epäile tai ihmettele hetkeäkään miksi häneen olen joskus ihastunut. Hänessä on vain kaikki se mitä minä haluan. Olen niin varma, että hän on SE. Kunpa hänkin olisi varma asiasta.

Mutta ei minulla muuta tällä kertaa, mukavaa viikonjatkoa :)

Break-up

Unohdin eilen kokonaan sen, että on punnituspäivä. Oli niin paljon muita asioita huolehdittavana ja murehdittavana. Kuten esimerkiksi se, että sanoin poikaystävälleni, etten halua enää olla yhdessä hänen kanssaan. Se oli nyt minun päätökseni kun hän ei osannut sanoa mitään. Naamasta näki, että todennäköisesti hän sitä haluaa, mutta ei osaa sanoa. Minähän en todellakaan sitä halunnut, mutta en ala roikkumaan suhteessa jossa toinen ei ole onnellinen. Olen surullinen, mutta ehkä ennemmänkin vihainen. Tämä tilanne tuli niin yllättäen, että kumpikaan ei oikein tiennyt mitä tehdä. Mutta asioita tapahtuu ja sellaista elämä on. Voi olla, että aika tuo meidät takaisin yhteen, mutta katsotaan sitä sitten. Nyt alan elämään omaa elämääni ja tämä kyseinen herra saa miettiä olenko minä se jonka hän haluaa (ja sellaisena kuin minä olen) vai antaako se jonku äitinsä vaikuttaa asiaan melkein 4000 kilometrin päästä. Nainen ei ole ikinä nähnyt minua eikä varmaan tule ikinä näkemäänkään. Ei meillä ole edes yhteistä kieltä. Itkettää, mutta olenhan minä ennenkin erosta selvinnyt.

kuva

Mutta sitten vähän mukavampaan asiaan, siihen punnituspäivään. Olen käynyt viikolla todella harvakseltaan puntarilla. Syönyt välillä enemmän ja välillä vähemmän. Jotakin on tullut kuitenkin tehtyä, sillä vaaka näytti 85,7 kiloa!!! Vähän vielä pois ja olen saavuttanut ensimmäisen etappini, alle 85 kiloa. Olen todella onnellinen. Nopeampaakin tietenkin voisi laihtua, mutta nyt mennään tätä vauhtia. Pääasia, että kilot putoaa :)

kuva

Tänään lähden katsomaan yksiä farkkuja josko niistä menisi joku hyvä koko päälle ja ne näyttäisivät hyvältä. Tarvisin todella paljon uusia housuja. Paitoja lihavan on aika helppo löytää, mutta minun vartalomalli ei ole ihanteellinen housuille, joita suurimmaksi osaksi nykyään myydään. Olen vähän katsellut Kappahlilta oikealla näkyviä housuja. Housut ovat uudesta Magic-mallistosta ja niiden luvataan tukevan ja kohottavan. Se ei tosin ollut syy miksi haluan näitä testata. Ne vain sattuvat näyttämään siltä, mitä minä nyt housulta tarvisin. Hyvät farkut saapaskeleille.

Pretty Legs

Yksi ulkonäöllisesti suurin haaste ja toive tällä projektilla olisi saada jalat kuntoon. Haluaisin niin kovasti hoikat, sileät jalat. Kesällä haluaisin käyttää hameita joskus ilman leggingsejä ja lyhyitä shortseja. Viimeistään Australian lämmössä haluaisin kulkea ilman, että joudun verhoamaan itseni nilkoista kaulaan vain säästääkseni kanssaihmisiä. Yritän tsempata itseäni tällä Australia-jutulla, koska joku motivaattorihan sitä pitää pitkälläkin tähtäimellä olla.

Seuraavat kuvat bongasin lookbookista ja kuvaavat aika hyvin sitä, miltä minä ensi kesänä ja syksynä näytän!

Tällaiset kuvat saavat minussa halun laihtua lisää ja enemmän. Tykkään vaatteista ja shoppailusta ja olisi kiva tosiaan ostaa sitä mitä haluaa ja vielä niin että se menee päälle sekä näyttää hyvältä. Haluan näyttää hyvältä nuorelta aikuiselta enkä pukeutua tätä aikaa säkkeihin. Olen muuten luvannut yhdelle kaverilleni, että yksissä elokuun juhlissa olen juhlimassa lyhyessä hameessa/mekossa/shortseissa ILMAN LEGGINGSEJÄ!

Celebrity Weight Loss

Silmiini osui tuossa muutama päivä sitten tällainen julkkislaihduttaja, Jennifer Hudson. Melkoisen muodonmuutoksen on tämä näyttelijä (+laulaja?) tehnyt. Hän on pudottanut kilonsa Painonvartijoiden avulla. Hän pieneni koosta US 16 (EU 46) kokoon US 6 ( EU 36). Hyvä tulos. Vaikka pidin Jennifer Hudsonia kauniina vähän muodokkaampanakin. Etenkin kasvot ovat menettäneet kauniin pyöreyden.

Ennen-kuvat täältä, täältä ja täältä. Jälkeen-kuvat täältä, täältä ja täältä.

Magic Autumn Night

Pitkästä aikaa hyvä ja onnistunut päivä. Nyt huomaa miten tärkeää on esimerkiksi työ. En vain makaa kotona sohvalla ja mieti tekemättömiä hommia joita en jaksa aloittaa. Päivä menee kuin siivillä ja olen paremmalla mielellä, kun saan olla todella mukavassa paikassa töissä.

kuva

Osaksi hyvään mieleen vaikuttaa se, kun käytiin eilen poikaystävän kanssa illalla kävelemässä rannassa. Katseltiin veneitä jotka olivat vielä satamassa, käveltiin hiekalla ja katseltiin vastarannan valoja. Juteltiinkin asioista ja vaikka mitään varmaa ei ole, eiliset puheet sai pahat ajatukset väistymään ainakin hetkeksi. Tämäkin päivä on ollut sen osalta helpompi ja olen todennäköisesti itkenyt ja hermoillut aivan turhasta. Kotona kun on kaiket päivät aikaa miettiä asioita.

On ollut myös oikein onnistunut liikuntapäivä. Seitsemän aikoihin lähdin kävelemään töihin. Ihana kävellä hiljaisessa aamussa, pilvet on punaisena ja on vähän viileä. Vähän reilu puoli tuntia kävelin aamulla ja saman reissun tein siis myös neljän jälkeen kotiin päin. Tulin äsken uudelta kävelyreissulta. Energiaa oli lähteä vielä melkein puolentoista tunnin reippailulle. Tänään olen kuluttanut siis kävellen 1227 kaloria. Aika hyvin vai mitä? Rasvaa tästä on ollut noin 41%. Keskisyke on ollut siinä 120-130. Jee, hyvä minä! :)

Dreams

Tulipa tehtyä onnistunut lenkki tänään. Sykemittari kertoi, että kunto JA rasvanpolttokyky parantumassa. Yleensä se on vain toinen noista. Liikuttua tuli 1h 8min, 604 kcal, 40% rasvaa.Sykkeet 128/145. Tällä viikolla olen kuluttanut liikkumalla jo 1609 kaloria eikä nyt ole vasta ku tiistai.

Mikään muu ei sitten sujukaan ihan suunnitelmien mukaan. Olen aika hukassa. Lähinnä parisuhde ja kouluhommat painavat mieltä. En tiedä ollaanko tässä taas kohta sinkkuja. On vaan harmillista, kun kumpikaan ei ole tehnyt mitään väärin ja kumpikin rakastaa toista, mutta on vaan sellaisia asioita joiden vuoksi ei voitais olla yhdessä. Tai minun puolesta voitaisiin, mutta toisen mielestä ehkä ei. Tämä asia painaa minua ihan todella paljon, olinhan ihan varma että tämä on nyt tässä ja olen löytänyt sen jonka kanssa haluan olla koko loppuelämän. Sitten se ei menekään niin.

Yksi piristävä asia on kuitenkin se, että olen taas tosissani alkanut suunnitella Australiaan muuttoa. 2007 syksyllä kun ensimmäistä vaihtoa suunniteltiin kavereiden kanssa, Australia oli ykkösvaihtoehto. Hakuajat olivat vain silloin mennyt umpeen ja lähdettiin sitten käymään visiitti Portugalissa. Siitä vaihdosta jäi niin positiiviset muistot, että Australian keikkakin on toteutettava. Jos saisin valmistuttua nyt joulukuussa, kevään keräisin rahaa ja sitten syksyllä vois lähteä vaihtoon. Ois todella hienoa. Jos en lähde, tulen katumaan sitä paljon.

kuva

kuva

 

 

kuva

Näitten kuvien pitäis kyllä laittaa vauhtia koulutehtävien tekemiseen ja valmistumiseen. Kuvat ovat siltä alueelta, jossa mahdollinen tuleva harjoittelupaikka sijaitsee.

Walking

Tämä päivä on ollut vähän parempi kuin aikaisemmat. Olen lähinnä siivoillut, pessyt pyykkiä ja käynyt kaksi kertaa lenkillä. Ensimmäisen reissun tein aamupäivällä, 1h 10min, 540 kcal, 45 % rasvaa, sykkeet 120/140. Toisen reissun tein tuossa tunti sitten, 55min, 465 kcal, 41 % rasvaa, sykkeet 124/154. Ihan hyvä kalorinkulutus tälle päivälle. Olisi hienoa päästä joka päivä tuhanteen kaloriin.

Minulle soitettiin tänään entisestä työpaikastani ja tarjottiin pientä sairasloman sijaistamista. Otin työn vastaan ja keskiviikkona aloitan. Ei se ole kuin pari viikkoa, mutta kuitenkin. Saanpahan ainakin rytmistä kiinni, aamulla ylös illalla nukkumaan. Nyt rytmi on ihan sekaisin. Eilenkin (tänään) laitoin aamuneljältä nukkumaan. Lisäksi saan päivittäistä kulkua 8 kilometriä pyöräillen tai kävellen.

Tämän illan ehdoton lenkkihitti oli tämä

KG

Eilen lenkin jälkeen käväsin kaupassa ja nappasin lehtihyllyltä mukaan uuden KG-lehden. Olen sitä mieltä, että kaikkien painonpudottajien tulisi lukea tuota lehteä. Ainakin minulle siinä on todella paljon aiheellista asiaa.

Normaalia ruokavaliota noudattaville on varmasti suuri apu Keittokirja-osiosta jossa on parin viikon ruokalista sisältäen kaikki viisi ateriaa aamiaisesta iltapalaan. Päivät sisältävät kaloreita noin 1400-1550. Itse ainakin ajattelin kokeilla ohjeita heti, kun pussikeitot ovat historiaa ja saan alkaa nauttimaan oikeasta ruuasta. Ohjeet ruokiin löytyy heti viikko-ohjelman jälkeen. Laitan esimerkiksi yhden päivän kahden viikon kevyestä listasta.

Aamiainen 290 kcal:
3rkl mysliä, 2dl rasvatonta maustamatonta jugurttia, banaani, marjoja, kahvia tai teetä.

Lounas 450 kcal:
Värikäs kanakeitto, siivu ruisleipää, 1tl sulatejuustoa (max. 9% rasvaa), 1 tomaatti, 2dl rasvatonta maitoa tai piimää.

Välipala 60 kcal:
Kiivi ja mandariini, vettä

Päivällinen 470 kcal:
Bataatti-porkkanakiusaus, vokattua porkkanaa, 2 dlkauramaitoa.

Iltapala 140 kcal:
2dl marjoja, 1dl rahkaa, 1tl hunajaa, 1tl pellavansiemeniä.

Yhteensä kaloreita tälle päivälle tuli 1410. Ei siis tarvi nääntyä nälkään vaikka keventämään alkaisikin. Ruokalistasta löytyy muitakin todella kokeilemisen arvoisia herkkuja. Lounasvaihtoehdoista löytyy esimerkiksi kiinalainen lihavokki, lämmin broilerisalaatti, yrteillä maustettu sienikeitto ja kasvisleivät sekä papu-punajuuripihvit tulisella pähkinätahnalla. Kelpaa minulle. Päivälliseksi tarjotaan välimerellistä kanapataa, intialaista palsternakkakeittoa, intialaista kasvistaginea, tomaattista yrttikanakeittoa, kaalipataa, uunikalaa yrttijuureksilla, intialaisittan maustettua broileria ja linssi-kasvislisäkettä sekä keräkurpitsamoussakaa kreikkalaisen salaatin kera. Nam nam. Kaikki nämä annokset lisäkkeineen sisältää kaloreita noin 400-530.

All The Right Moves

Puntari-perjantai... kuten jo kerkesinkin edellisessä postauksessa mainitsemaan, paino on noussut muutaman kilon. No tänään puntarin lukema on 87,8 kiloa. Sehän tarkoittaa noin 1,5 kilon painonnousua. Ei, en aio hätäillä, en lannistu. Tästä jatketaan ja lähdetään pudottamaan entiseen malliin. Kaikki edelliset dieettiyritykset ovat kaatuneet juurikin tähän kohtaan, siihen kun sortuu mässäilyyn ja harrastaa sitä vielä melkein viikon ajan. Helposti sitten ajattelee olevansa jatkuva epäonnistuja ja luuseri. Karkkihyllyn kautta kotiin surkuttelemaan miten ei ikinä onnistu. Mutta nyt asia on toisin, ei minua kaada hetkellinen painonnousu, olenhan pudottanut jo kymmenisen kiloa ja se on jo saavutus sinänsä. Ei minulla ole kiire, haluan vain päästä tavoitteeseeni ennemmin tai myöhemmin. Tärkeintä lipsumisen jälkeenhän on vain päästävä takaisin ruotuun. Minun tavoitteeni on motivoida itseäni pari päivää, pitää "mielenhuoltoviikonloppu". Tarkoituksena on löytää avaimet onnistumiseen, niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin.

kuva

Eilen personal traineriksi opiskeleva ystäväni tuli käymään ja lähdettiin iltasella lenkille. Ajoimme heidän mökin läheisyyteen ja käytiin soratiellä vähän kuntoilemassa. Hänen vauhdissaan pysymisessä olikin vähän tekemistä tällaisella sunnuntaikuntoilijalla. Mutta ihan hyvin se meni. Oli mukava kun toinen vieressä sanoi "nyt juostaan tuon mäen päälle, isompia askeleita, nyt kävellään näin ja näin". Kakkostasolla mentiin koko lenkki, hetkellisesti sykkeet kävivät kolmosella. Noin 45 minuuttia liikuttiin ennen kuin tuli pimeä ja lähdettiin pois. Kaloreita kului 410, rasvaa 35 %. Sykkeet 135/174.  Tuli taas todettua, että läskillä kuluu enemmän. Ystävälläni sama lenkki kulutti noin 100 kaloria vähemmän. Jossakin asiassa edes hienoa olla pullero :D

Mess

On mennyt hetki, etten ole jaksanut kirjoittaa ollenkaan. En ole halunnut kirjoittaa siitä, miten taas epäonnistun ja lipsun. On tullut herkuteltua. Nyt tällä viikolla en ole tosin syönyt mitään mässäilyherkkuja, mutta olen innostunut jostain syystä riisistä ja syönyt sitä sitten liian paljon.

Paino on noussut pari kiloa, ne tosin saisi hetkessä pois, jos jaksaisin yrittää. Joku turhautuminen ja syysmasennuksen poikanen on tosiaan iskenyt. Kaikki tekemättömät hommat painavat mieltä ja jostain olisi vain aloitettava. Olenkin päättänyt kuluttaa loppuviikon laittamalla kämppää kuntoon. Aion perjantaina raivata vaatekaapista kaiken turhan pois (samalla myös muusta kämpästä) ja mahdollisesti lauantaina kiikuttaa tavarat kaatopaikalle. Tosin jos jaksan raivata jo huomenna, miksi en kävisi kaatopaikalla jo perjantaina.

kuva

On jotenkin liikaa kaikkea turhaa tavaraa joka lojuu pitkin kämppää. Sitten niitä tarvittavia tavaroita ei saa laitettua mihinkään siististi, kun hyllyt pursuaa kaikkea ylimääräistä. Joten tästä lähdetään. Sitä paitsi kuka haluaa mennä keittiöön tekemään ruokaa (edes pussikeittoja) jos tiskit lojuu altaassa ja roskia on siellä täällä.

kuva

Katsotaan kun tämä "uusi elämä" kaikkine herkkuineen taas alkaisi, niin kirjoittaminenkin olisi mukavampaa. Eihän kukaan jaksa kirjoittaa/lukea jatkuvasti epäonnistumisista ja paskoista asioista.

Mutta olipa muuten ihana eilen käydä kävelemässä syksyisessä luonnossa. Lähdimme ystäväni kanssa lenkille, mutta poiketen edellisistä kerroista, kiersimme rantaa eri puolilta ja kävelimme metsäpoluilla. Se ehkä hieman rauhoitti mieltä. Kaloreitakin 1,5h reissussa kului yli 500.

Changes

Hei hei ja hyvästit maanantain punnituspäivälle ja toivotetaan tervetulleeksi punnituspäivä perjantai. Tässä pienen lenkin jälkifiiliksissä kirjottelen. Hyvin epäonnistunut viikko takana, mässäystä ja liikkumattomuutta. Nyt olisi taas kurinpalautuksen aika.

Päädyin vaihtamaan punnituspäivän perjantaiksi sen vuoksi, että repsahduksia minulla tapahtuu a) punnituspäivänä, jos on tapahtunut edistymistä. Ajattelen, että seuraavaan punnituspäivään on aikaa ja saan pudotettua kaikki tarvittavat vaikka vähän herkuttelen. Ja b) viikonloppuna. Viikonloppuna, tylsänä koti-iltana, tarvin jotakin naposteltavaa. Miksi en siis yhdistäisi kahta pahaa. Lisäksi viikonloppuna mahdollisesti tulleet turvotukset lähtevät seuraavaan perjantaihin mennessä.

Nyt on kuitenkin tsempattava ja tietenkin mahdollisuuksian mukaan välttää tällaiset repsahdukset. Ne ovat vain itsekurista kiinni. Minulla se on huono ja sen vuoksi suklaa eksyy suuhun tuon tuosta. Mutta nyt yritetään taas muuttaa se. Pakko.

Eli seuraava punnituspäivä perjantai 24.9. Tavoitepaino olisi silloin noin 84 kilon luokkaa. Ja silloin olisi ylitetty ensimmäinen etappi.

Mahdun muuten yhteen mekkoon, jonka ostin viime syksynä. Olin jo kauppaamassa sitä ystävälleni kesällä, mutta nyt vetoketju sujahtaa kiinni ilman ongelmia! Tuli todella hyvä fiilis siitä.

Everlong

En ole saanut oikein mitään aikaan alkuviikon aikana. Hirveä masennus ja stressi kaikista asioista. Tällä hetkellä mielessä pyörii lähinnä raha-asiat, seurusteluasiat ja kouluasiat. Nämä yhdistettynä saa minut aamulla jäämään peiton alle ja venymään puoleen päivään asti. Eihän ne asiat sillä helpotu tai muutu, mutta kun...

Maanantai meni mässäillessä ja tiistai jämiä syödessä. Eilen sitten ei maistunut mikään. Söin muutaman hapankorpun ja auringonkukansiemeniä. Paahdettuja ja suolattuja sellaisia. Päätin, että paino ei enää nouse yli 88 kilon, mutta kyllähän se sinne kiipesi, mutta on nyt tullut alas. Tällä hetkellä vaaka näyttää melkein maanantaista lukemaa, muutama sata grammaa täytyy pudottaa vielä siihen.

Onneksi ensi viikolla on velkaneuvojan aika. Tämä kertoo aika paljon siitä, kuinka huonolla jamalla minun raha-asiani ovat. Mutta onneksi tämä nainen saa aina minut uskomaan, etten ole vielä pahassakaan velkasuossa. Katsotaanpa nyt, kun vien pari laskua lisää.

Mutta sellaista tänään. Alan tekemään koulutehtäviä. Joulukuussa pitäisi olla valmistujaiset, mutta vielä on NIIN paljon tekemättä.

Wake me up when September ends

Tänään, punnituspäivänä puntarin lukemat ovat 86,7kg!!! Oon niin onnellinen tuosta tuloksesta. 1,9kg lähtenyt viime viikosta. En ihan päässyt tavoittelemaani 86,2 lukemaan, mutta puoli kiloa ei haittaa kun kuitenkin melkein kaksi kiloa lähti tällä viikolla. Huh, helpottaa. Tästä on hyvä jatkaa. Tämä muuten tarkoittaa, että olen pudottanut noin 11,5% lähtöpainosta. Se on todella hyvin omasta mielestäni. Eikö ne lääkäritkin aina sano, että jo 10 prosentin painonpudotus on todella hyväksi. No, sen olen nyt saavuttanut. Ensi viikon tavoite on 85,3kg. Eli 1,4kg tulisi pudottaa tällä viikolla. Katsotaan miten onnistuu.

kuva

Tämä viikko saattaa helposti epäonnistua (ihan ku muut ei :D), koska täällä on menossa pieni henkilökohtainen kriisi. Kriisiin todennäköisesti löytyy vastaus viikon lopulla, mutta epätietoisuus ja luulo siitä, että ei käy hyvin, voivat joko ajaa minut mässäilemään tai sitten se voi antaa tsemppiä enkä lannistu. En vielä tiedä mitä tapahtuu. Nyt on vain sellainen olo, että haluaisi olla peiton alla mahdollisimman pitkään, syödä suklaata ja katsoa Bridget Jonesia. Bridgetit ovat olleet aina minun lohtuelokuviani. Ehkä sen vuoksi, että samaistun siihen henkilöön niin paljon. Äitini sanoi, että ne elokuvat on dokumenttia minun elämästäni. Joskus itsestänikin tuntuu siltä. Sinkkuna olin täysin samanlainen ja nyt seurustelevana tunnistan samoja piirteitä kuin kakkososassa. Katsotaan mitä tämä ilta tuo tullessaan.

Hyvää viikkoa kuitenkin kaikille!

ps. Jaksoin eilen käydä viikon ainoan lenkin. Tunnin mittaisen sellaisen, mutta sykemittaria minulla ei ollut mukana. Joku 500 kalorin keikka varmaankin.

Mini

Eiliset mässäilyt eivät näy ainakaan vielä painossa. Mahdollista on, että pääsen huomenna sinne alle 87 kilon. Mahdollisesti.

Olin yöllä nukahtanut sohvalle, puhelin oli jostain syystä mennyt äänettömälle. Säpsähdin hereille yhdeksän jälkeen missaten 14 puhelua poikaystävältäni. Hän oli jälleen yötöissä ja unohtanut avaimet. No, en ole kuullut kuudesta kahdeksaan tulleita puheluita ja poikaystävä oli jäänyt oven ulkopuolelle. Onneksi hänelle oli oman kämppänsä avaimet, joten pääsi sinne sisälle.

En pidä siitä, että herään aikaisin. Minulla on liian paljon aikaa ajatella syömisiäni ja liian paljon aikaa syödä :D Lähinnä mielessäni pyörii salaattirulla, jonka poikaystävä aikoi ottaa mukaan kotiin tullessaan. No, se on siellä toisessa jääkaapissa nyt ja haluaisin sen niiiiiiin kovasti nyt tänne. Nälkä.

Full, fuller, the fullest

Ihan kamala olo. Ihan kamala.

Nyt on sukuloitu ja juhlittu valmistujaisia. Syöty perunamuusia ja lihapullia, syöty myöskin suklaata (mikä karkkilakko?). Valmistujaisjuhlissa kieltäydyin kuitenkin kaikesta, mitä tarjolla oli, hyvä minä!

kuva täältä

Käytiin äitin, äidin miehen, siskoni ja veljeni kanssa Haaparannalla ja sieltä mukaan tarttui sellaisia suklaapäällysteisiä kookosvaahtopötköjä. Kun ostin ne, en muistanut ollenkaan koko karkkilakkoa. Se oli täysin pyyhkiytynyt mielestä. Mitenhän siinä niin kävi? Ehkä syytän tästä sitä, että pötköt olivat keksi/muffinsihyllyn luona, enkä tajunnut ostavani karkkia. Seli seli :D

No, ei se mitään, tästä jatketaan. Minulla on muuten ollut ongelmia vatsani kanssa. En tiedä onko se vain tyhjä ja sen vuoksi mitään ei tule ulos vai kärsinkö jonkunlaisista vatsaongelmista. Kipaisin eilen apteekissa ja ostin Laxoberon-tippoja, koska halusin mahan toimimaan täksi päiväksi. Noh, otin niitä seitsemän aikaan ja luulin, että yön aikana istuisin vessassa ja tänään kaikki olisi ok. Ehei, pahin vaihe mahassani alkoi juuri Haaparannalla Coopin kassajonossa! Naurettiin veljeni kanssa, että minulle käy kuin elokuvasta Nuija ja Tosinuija, mahani murisi siihen malliin. Ei auttanut kuin tuskailla mummolaan, mutta selvisin. En kuitenkaan ole saavuttanut sellaista oloa, että mahani on kunnossa. Otin tänään iltapäivällä vielä 10 tippaa ja nyt odotellaan mitä tämä ilta saa aikaan. Yritän litkiä kovasti vettä ja toivon, että maha kevenisi ja turvotus lakkaisi.

sori, oli pakko :D

Ei tänään tämän kummempaa, rauhallinen koti-ilta tiedossa. Ei mitään syötävää! Maha ei tarvi tänään enää mitään!

Ehkä ensi elämässä

Minua on uhkaavasti valtaamassa syysmasennus. Edellisenä syksynä en sellaista kokenut ihanan työpaikan johdosta, mutta sitä edellisenä syksynä alkoikin melkein puoli vuotta kestänyt matalapaine. Silloin sain elämäni todella huonolle mallille, jonka jälkiä paikkailen vieläkin ja pitkään. Tänä syksynä en edes projektin myötä voi tunnesyöppönä tuudittautua sohvan pohjalle suklaalevyn kanssa. Täytyy siis yrittää keksiä ilot jostain muualta. Pimenevistä syysilloista kynttilänvalossa (sillon ei näy kaikki lika ja sotku tässä kämpässä kun en jaksa siivota), kirpeistä pakkasaamuista (minulla ei ole lenkkeilyvaatteita pikku pakkaskeleille), saa käpertyä poikaystävän kainaloon (joka huitelee kaikki illat kavereittensa kanssa), saan valmistautua ja haaveilla hoikempaan minään (kilot ei kyllä lähde mihinkään).

Tänään minua kuitenkin erityisesti harmittaa se, että minä isoluisena en tule ikinä olemaan pieni ja siro. Vaikka kiloja lähtisikin, jään silti isokokoiseksi. Haluaisin olla naisellinen ja hento, en miehinen ja jykevä. Sille asialle en kuitenkaan voi tehdä mitään. Miksihän kaikki ikävät asiat kasautuu yhteen ihmiseen, aina sellaiseen jolla on jo muitakin ongelmia. Esimerkiksi minä lihavana kärsin nuorena selän ja dekoltee-alueen aknesta (thank god, siitä ei ole jäänyt pahempia muistoja), minulla on töpselinenä/possunokka, sormeni ovan nakit ja lyhyet (joskus KUN saan kihlasormuksen, se ei voi olla siro ja kaunis), rintani eivät ole kauniin muotoiset ja lista voisi jatkua tästä vielä paljon pitemmälle.

Minulla on kuitenkin ollut aina mielessä joku, jonka ulkonäköä olen ihaillut ja jonka tyylin haluaisin omaksua. Pitemmän aikaa minulla on ollut... miksi sitä sanotaan, esikuva? ei, malli? en minä tiedä, mutta siis Prinsessa Madeleine omistaa sellaisen vartalon ja sellaisen tyylin jonka haluaisin myös itselleni. Kiitos.

kuva täältä

kuva täältä

kuva täältä

Soup for two

Tänään on ollut melko onnistunut päivä ruokailun suhteen, vaikka vielähän kaupat ovat auki ja sortuminen voi tapahtua. Olen kuitenkin psyykannut itseäni, etten lankea herkkuihin. Viime päivät olen tuskaillut herkkuja ehkä sen vuoksi, etten ole syönyt säännöllisesti ja tarpeeksi paljon. Tänään kuitenkin sekin asia saatiin korjattua.

Menu tänään:

kuva täältä

Allevo suklaapirtelö, 0,5dl vadelmia
Allevo peruna-purjokeitto, kaksi nakkia, erilaisia kasviksia n. 100g
Knorr-minestronekeittoa, täysjyvämakaroonia
Luvassa illalla vielä suklaapirtelö ja vadelmia

Kaloreita tänään kertyi noin 700. Ei paha.

En tiedä miksi lämmin ruoka turvottaa minua. En haluaisi syödä lämmintä ruokaa sen vuoksi, että sen jälkeen olo on todella turvonnut ja varmasti kilojen määrä nousee todella nopeaa. Eihän asia kuitenkaan näin ole, mutta siltä se tuntuu.

Olen ajatellut kokeilla peruna-purjokeiton lisäksi Knorrin erilaisia keittovaihtoehtoja. Niiden yhdessä annoksessa on jotakuinkin saman verran kaloreita/hiilihydraatteja/proteiineja kuin VLCD-keitoissa. Ainoa hankaluus lienee annostelussa, sillä pussit on kolmelle tai neljälle hengelle suunniteltu. VLCD-keitoista saat juuri oikean annoksen yhdestä pussista. Katsotaan.

kuva täältä

Varoitus, herkullisia ruokakuvia luvassa!

Minua on jo pitemmän aikaa todella tympinyt tämä "nutraus", eli vähäkalorisella dieetillä oleminen. Lipsun joka välissä ja painokin tuntuu todennäköisesti sen takia lähtevän todella hitaasti tai jumiutuvan paikoilleen. Usein mietin miksi ruokaa rakastavan ihmisen pitää kituuttaa näin. No juurikin sen takia, että rakastan ruokaa. Mutta ei, ei tavallinen, normaali kotiruoka ole suistanut minua ylipainon suohon. Sen ovat tehneet kaikki suklaalevyt, Polly-pussit, sipsit ja suolapähkinät. Sen ovat tehneet Pepsit ja Coca-Colat, sen ovat tehneet oluet ja siiderit, viineistä ja sangrioista puhumattakaan. Niistä minun vararenkaani on tehty.

kuva täältä

Olen kuitenkin jollakin tavalla tämän dieetin aikana vieroittunut tavallisesta ruuasta. Pelkään sen sisältämiä kaloreita, nesteen kertymistä ja painon nousemista. En tiedä miksi samaa tunnetta ei tule herkkujen kohdalla. Joku antaa minulle luvan syödä makaroonilaatikon sijasta nachoja ja salsaa. Ja kun syömisen polulle lähden, en lopeta sitä ennen kuin saan tarpeekseni (yleensä vielä vähän enemmän). En ole saanut liian suurien määrien syömistä kuriin. Luulisi pitkällä dieetillä mahalaukun vähän pienentyneen, mutta ei. Pystyn yhä syömään pussillisen sipsejä eikä se tuota mitään ongelmia.

kuva täältä

Voi miten ikävä minulla onkaan perunamuusia ja lihapullia, kaalilaatikkoa, erilaisia pastoja. Pasta ja riisi tulevat olemaan minulle kompastuskiviä normaaliin ruokavalioon siirtymisessä. Ne ovat suurta herkkua etenkin siinä valkoisemmassa versiossa. Nam. En aio poistaa niitä kokonaan ruokavaliostani sitten joskus vaan yritän oppia syömään kaikkea kohtuudella.

kuva täältä

Nyt kuitenkin ennen näitä ihania kermaisia pastoja ja kana schezuaneja olisi pistettävä herkuttelut kuriin. Eihän siitä tule mitään jos päivät kituutan pirtelöillä ja vähillä kaloreilla, illalla käyn sitten lähi-ärrältä hakemassa suklaalevyn. Jos aion kuitenin hankkia päivän aikana yli tuhat kaloria (ja vieläpä rasvalla) miksi en lopettaisi dieettailua vaan antautuisin hyvälle ruualle. En kuitenkaan ole valmis vielä siihen vaiheeseen, joten on otettava lujemmat otteet käyttöön. Ei enää yhtään herkkuja! Karkkilakko on nyt virallisesti julistettu aina jouluun asti! Karkkilakkoon lasketaan tietenkin automaattisesti myös suklaa, joka on pannassa aina joulukonvehtien syömiseen asti. Pääsen äitini joulupatojen ääreen muutamaksi päiväksi, joten silloin aion ottaa ihan rennosti, enkä mieti kaloreita, se on varma. Mutta eipäs hoppuilla, ei vielä ole joulu. Nyt yritetään selvitä nämä 3,5 kuukautta ilman sokerintuskia. Lähteekö joku mukaan haasteeseen? Tiedän kyllä, että tällainen totaalinen kieltäytyminen saattaa johtaa useampaan repsahtamiseen ja helpommin. Mutta ehkä tämä radikaali muutos voi auttaa edes niin, ettei Makuunista tarvi raahata mukanaan 400g pussia vaan kiellettyä ostetaan vain pieni määrä taltuttamaan suurin himo. Tosin aion yrittää pitäytyä tässä totaalisessa lakossa ja tästä eteenpäin pidän myös kiinni siitä, että "If you bite it, you write it" eli kaikki mitä hampaani koskettavat, tulevat blogiin luettavaksi.

Mutta viikonloppuna on luvassa yhden hetken luvallinen sortuminen tavalliseen kotiruokaan. Olen menossa mummolaan pitkästä aikaa herkuttelemaan ja silloin en voi vastustella. Mutta tavallinen kotiruoka, saan siitä korkeintaan 500 kaloria. Nekin voisi huonommalla tavalla tulla, joten ei pilata sitä herkkuhetkeä.

kuva täältä

Prizes

Monessa painonpudotusblogissa luvataan itselle joku palkinto, kun tavoite on täytetty. Näitä palkintoja saa ostella esimerkiksi, kun painaa tietyn verran tai on alittanut jonkun kiloluvun. Minä kun tykkään ostella itselleni niin paljon kaikkea, haluan myös tehdä tällaisen "palkintolistan". Täytyy kuitenkin muistaa, ettei rahatilanteeni ole mikään huikea tässä syksyn/alkutalven aikana, joten millään suurella en pysty itseäni palkitsemaan. Tällaista kuitenkin suunnittelin:

Alle 85kg - Uudet kengät, saappaat mielellään

kuva täältä.

Alle 80kg - Uusi talvitakki. Eiköhän näihin aikoihin ala olemaan jo niin viileä/kylmä, että tarvin uuden takin. Olen kyllästynyt täysin villakangastakkeihin, joissa olen kulkenut jo yläasteelta asti. Nyt en halua takkia johon tartuu kaikki karvat ja langat vaan haluan käytännöllisemmän, siistin arkitakin.

kuva täältä.

Alle 75kg - Tähän painoon liittyy monta juttua. Olen tämän painon saavutettuani alittanut minun ja äidin painorajan, 76kg, ja saan äidiltäni 500e. Poikaystäväni on myös luvannut tilata minulle toiveestani Kg-lehden vuosikerran. Näihin aikoihin minulla tulisi olla myös "viralliset" valmistujaiset ja joulukin on näillä main. Voisin ostaa itselleni jonkun kauniin valmistujaismekon joka menisi myös joulunpyhien juhlavampana mekkona.

72kg, painoindeksi normaali - Tämä paino tuntuu sen vuoksi merkittävältä, että painoindeksi on nyt normaali. Tämä paino on ehkä jo joulun paikkeilla, mutta jos herkut täyttävät mieleni ja mahani, saavutetaan 72 kiloa vuoden vaihteen jälkeen. Alennusmyynneistä siis jotain kivaa ja ihanaa. Palkinnoksi saan ostella alennusmyynneistä 150 eurolla jotakin kivaa.

Alle 70kg - Mitähän sitä tähän keksisi. Kuten huomata saattaa, palkintoni ovat pelkästään vaatteita. Niistä minä pidän ja niitä minä rakastan. Alle 70 kilon pitäisi minun laskujeni mukaan päästä tuossa Tammikuussa, viimeistään Helmikuussa. Ajankohdasta riippuen voisin ostaa ulkoiluvaatteita. Joko kunnon toppatakin ja -housut tai sitten kevyempää kevätulkoiluvaatetta.

68 kg - Olen pudottanut 30 kiloa alkupainosta!!! Tässä palkitsen itseni uudella, laadukkaalla laukulla. En siis osta mitään H&M-tuotetta vaan oikean laukun! Siistimpää takkia minun ei kevääksi tarvi ostaa, joten haluankin hienon laukun.

Tavoite 64kg - Tavoitteeseen pääseminen tarkoittaakin sitten jotakin suurta palkintoa. Eikö sen pitäisi olla se todellinen kannustus? Kun vaatekaappia on uusittu pitkin matkaa, tämä voisi olla jotain ihan muuta. Rahaakin on aikaa kerätä, joten lupaan itselleni UUDEN SÄNGYN kun kaikki kilot on karistettu. Sellaisen sängyn, jonka jousia ei kuluta 30 ylimääräistä kiloa. Olen halunnut uutta sänkyä jo pitkään, joten eikö tämä olisi sellaisen palkinnon paikka? :D

Tässäpä minun palkintolistani tällä erää. Katsotaan muuttuuko se matkan myötä. Uusiin kenkiin on siis maanantaisen punnituksen mukaan noin 3,5 kiloa. Ei siis ollenkaan monen kilon päässä!

Voi ei, telkkarissa on taas alettu pyörittään Polly-karkkien mainosta. Ne ovat minun ultimatepahinvihollinen ikinä :D Minun ja Pollyjen yhteinen taival alkoi jo yli kymmenen vuotta sitten ja meidän on vaikea erota.

Tästä kaikesta saa helposti kyllikseen

Meni turvallinen tiistaipäivä...

Eipä ole paljon kerrottavaa tästä päivästä. Olen viettänyt kaiken aikani sohvalla suurkuluttaen digiboksiini tallennettuja ohjelmia. Elokuvia joka lähtöön, I like. Vielä kun olisi nachoja, juustodippiä ja salsaa niiden kaverina. Melkein astelin kauppaan verhoten likaiset hiukset pipon alle, mutta sain hillittyä itseni. Tekaisin suklaanmakuisen Allevo-pirtelön ja lisäkkeeksi laitoin noin puoli desiä vadelmia. Kelpas.

Sohvalla oleskelu ei kuluta niin paljoa kaloreita, että tulisi nälkä tai edes huvittaisi syödä. Tänään ensimmäisenä alas on mennyt mukillinen Findrexiniä. Sen jälkeen iltapäivällä söin tutuksi tulleen peruna-purjokeiton keittojuureksilla ja kahdella nakilla. Nyt illalla join sitten tuon suklaapirtelön. Joten melko vähällä mennään.

Mutta onpahan vain ollut melkosta vuoristorataa muutama päivä rakkauskiemuroissa. Vaikka itse ei aiheuta ongelmia, ulkopuolelta niitä tulee. Ehkä tämä tästä ajan kanssa. Mutta välillä pistää miettimään mihin ihmeeseen olen itseni sotkenut.

Minus me

Päivän ärsytyksen aiheet (vähän myös eilisen)

kuva täältä.

- kamala nuha ja mahdollisesti myös korvatulehdus, jotka iskivät täydellä teholla yön aikana.
- terveyskeskukseen oli laitettu numerolaput ilmoittautumista varten. Siltikään jotkut mummot eivät käytä sitä vaan etuilevat, koska "minun asiani on vain ihan pikainen ei kestä kauaa sanon vaan tän" ja sitten sinne etuilee kymmenen mummoa 5 minuutin asialla joka tekeekin 50min lisää odotusaikaa numerolapun ottaneelle.
- typerä mies joka käyttää koiraansa minilenkillä oluttölkin kanssa. Kun oluttölkki on tyhjä, sen voi huoletta heittää tien varrelle. Ihan ku täällä ei olisi jo kauniit lenkkipolut muutenkin niin vähissä, niitä ei tarvi sotkea!
- lomaviikko on ohi ja pitäisi käydä opinnäytetyön ja muiden kouluhommien kimppuun, jotta viimeistään joulukuussa tätä blogiakin kirjoittelisi valmis sosionomi.
- rahattomuus. Kun edes perusasioita ei saa hankittua ilman, että kaikki sentit täytyy laskea.
- haisevat tiskit keittiössä. Tosin nenä on niin tukossa, etten kauheesti enää haista niitä.

kuva täältä.

Mutta on tässä jotain plussaakin

+ ei tarvi vääntäytyä lenkille jos ei haluta. Kipeänä kun se ei ole oikein suotavaa.
+ ruokahalu on kadonnut sairastelun myötä
+ saan katsoa hyvällä omallatunnolla Tyra Banks Showta (mikä on kyllä aika surkea) ja Steven & Chris-talkshowta. Kiitos rakas poikaystävä kun hommasit meille kanavapaketin.

ööööö, siinäkö ne plussat oli? :D

Monday

Tervetuloa 88 ja 6 kiloa. Tänään on siis punnituspäivä ja lukemat puntarilla olivat noinkin kamalat. Mistä sain kilon lisää siihen aikaisemnaan puntarin lukemaan? Tai no tiedänhän minä. Lipsumalla dieetistä. Mutta ei se mitään, aina on uusi viikko edessä ja mahdollisuus onnistua :)

Ei se sykemittarikaan minua palkinnut. Olen harjoitellut liian paljon tasolla 3. Eli rasvanpolttoa tehostaakseni olisi liikuttavat syketasoilla 1 ja 2. Olen kuitenkin liikkunut huikeat 11 minuuttia tasolla kolme, joka ei oikeuta pokaaliin :D Tyhmä mittari.

Mutta ensi viikon maanantaina tavoitepainoni on 86,2 kiloa! Siihen on siis matkaa 2,4 kiloa, mutta uskon onnistuvani.

Mukavaa syksyistä viikkoa! (vaikka luvattiinkin lämmintä, ei se täällä pohjosessa tunnu)

kuva täältä.

I Feel Fine

Tämä päivä on kulunut lähinnä kuluttaen sohvan kangasta. Olen viettänyt viimeistä lomapäivää rennosti telkkarin edessä sen kummemmin miettimättä muuta. Tosin mietin eilen suuhun pantuja suklaita, joiden myötä sain heiluttaa jäähyväiset 87 kilolle ja toivottaa tervetulleeksi ainakin yhden lisäkilon. Että olinkin sitten kaivannut sitä yhtä. Orpo olohan se tuli kasillakin ilman toista kasia. Noh, katsotaan mitä huominen punnitus tuo mukanaan.

Näiden suklaiden vuoksi pari tuntia pähkäilin lähteäkö lenkille. Puolesta oli puntarin lukema ja sykemittarista puuttuvat noin 400 kaloria. Vastaan olivat pienoinen nuha (seli seli) ja säätiedotuksen mukaan lähenevä sade (seli seli seli). Noh, aikani pähkäiltyä ja vaihtoehtoja miettiessä, vedin lenkkikengät jalkaan ja suuntasin tutulle reitille. Tarkoitukseni oli oikaista vähän ja tehdä joku puolen tunnin pätkä, mutta reippailinkin sitten tunnin verran. Kaloreita kului 604 ja rasvaa 32%, sykkeet 141/169. Sain kuin sainkin siis kaikki tarvittavat lukemat mittariin ja kohta pitäisi näyttöön ilmestyä viikoksi pokaali. On melkein voittajafiilis kun sain itseni ylös vaikka se tunti ihan liian suurelta uhraukselta.

Äitini on tulossa viikonloppuna kylään jonka vuoksi minun on "nutrattava" tunnollisesti koko viikko. Meillä on äidin kanssa veto -20kg=500e. Tosin viimeinen punnitus ei ole vielä, mutta haluan näyttää edistyneeni.

Drink

Tästä on tulossa lähinnä lenkkipäiväkirja, kun kirjaan kaikki ylös. Mutta ei se mitään. Eilen ystäväni innoittamana lähdin päivällä lenkille. En olisi millään jaksanut yksin mennä, mutta hyvä kun joku kannustaa lähtemään. Käytiin noin 70min kävelyreissu jonka aikana kului 616 kaloria, 41% rasvaa. Sykkeet oli 125 ja 146.

Eilen ei syöntien osalta ollut mikään mallipäivä. Pari pirtelöä meni, mutta iltapäivästä suuhun eksyi niin valkosipulipatonkia, porkkanaa, kurkkua, dippiä ja vielä popcornejakin! En tiedä miten sorruin niin. Mutta puntari näyttä tänään ensimmäistä kertaa alle 88!!!!! Lukema oli 87.7kg. Minulla on siis vielä maanantaihin aikaa pudottaa 600g jolloin olisin listaamassani tavoitteessa jota en uskonut tällä viikolla saavuttavani. Hyvä minä!

Illalla tulee todennäköisesti tehtyä vielä lenkki ja saan sillä sykemittarista puuttuvat kalorit täyteen. Meinasin eilen illalla vielä lähteä kävelemään, mutta onneksi ajattelin järjellä, enkä lähtenyt. Sain koko illan tuskailla jaloissa olleiden suonenvetojen kanssa. Ei ollut erityisen mukavaa. Ja miksi minulla ei juuri sillä hetkellä ollut sitä magnesiumia sisältävää juomaa, kun sen luulisi auttavan suonenvetoihin ja palautumaan liikunnan jälkeen paremmin. 

kuva täältä.

Tämä Novellen juoma on muuten hyvänmakuista ja tosiaan sisältää jonkin verran magnesiumia. Terveellä ihmisellä, joka noudattaa normaalia ruokavaliota, ei magnesiumista pitäisi olla puutetta. Vilkas aineenvaihdunta tai köyhä ruokavalio saattavat kuitenkin vähentää magnesiumin määrää elimistössä. Magnesiumvalmisteita käytetään usein helpottamaan suonenvetoja, mutta mitään tieteellistä todistetta vaikutuksesta ei ole. Itse kuitenkin uskon tähän. Lisäksi magnesium alentaa mahdollisesti kolesteroliarvoja, joten ihan turha tavara se ei ole.

kuva täältä.

Toinen Novellen Plus-sarjan juoma sisältää sinkkiä. Sinkin puutetta esintyy myös usein huonosti/yksipuolisesti syövillä. Sinkin puute saattaa tulla esille huonona ihona (akne), heikot kynnet ja hiukset, huono yleiskunto ja haavatkin saattavat parantua hitaammin. Eli siis tarpeellinen aine tämäkin. Vaikka esimerkiksi Nutrilett - ja Allevo-tuotteissa päivän pussiannokseen on laskettu tarpeellinen määrä vitamiineja ja hivenaineita. En silti usko täysin niiden tehoon. Yksi ystäväni sanoi, että pussikuurilla hänen hiuksensa alkoivat lähteä. Tätä pelkään ja olenkin hankkinut Dermosililta ravintolisän joka on suunnattu hiuksille ja kynsille. Katsotaan onko niistä mitään hyötyä, toivottavaa olisi myös kynsien vahvistuminen. Mutta siis, tämä sinkki-juoma, minulle ei tämä aprikoosin ja jasmiinin makuinen vesi oikein iskenyt. Pidin enemmän toisesta, omenan makuisesta Novellesta. Kaloreita näissä juomissa on 17kcal/dl.

kuva täältä.

Plus-tuotteista löytyy vielä sitruunan makuinen, kalsiumia sisältävä juoma. Sitä en ole vielä testannut, mutta katsotaan missä vaiheessa se ruokakoriin eksyy. Kalsiumin sanotaan auttavan painonhallinnassa sillä Yhdysvaltalaisen tutkimuksen mukaan runsas kalsiumin saanti muuttaisi energia-aineenvaihduntaa niin, että solut polttavat rasvaa enemmän ja rasvan varastointi rasvakudoksessa vähenee. Pidemmän päälle kalsiumin (maitotuotteiden!!) käyttö voi laskea sekä painoa, että rasvakudoksen suhteellista osuutta. Tämä kuitenkin on niin pieni määrä, ettei sitä lyhyellä ajalla päästä testaamaan, mutta saa kai sitä tsempata itseään ja uskoa mihin tahtoo. Onhan ne lumelääkkeet ennenkin tepsineet :D Kalsiumhan on tosin hyväksi luustolle ja esimerkiksi verenpaineen alenemiselle. 

Tulipas mainospostaus, mutta minusta nämä ovat ihan mainitsemisen arvoisia tuotteita. Ei niitä ehkä pullokaupalla kannata juoda. Yhdessä pullossa on kuitenkin 255kcal.

La Bamba

Viidettä lomapäivää vietellessä oli aika katsastaa mp3-soittimen tarjonta. Se on luottokaveri yksin tehdyillä lenkeillä. Tässäpä vähän musiikkia, mitä minun korviini kuuluu lenkin aikana. Musiikkimakuni on hyvin laidasta laitaan, iskelmää, poppia, rokkia, joten soittimestakin löytyy laaja skaala erilaista musiikkia.

Tämä teknohitti on tullut tutuksi niille, jotka ovat joskus käyneet LesMillsin BodyCombat-tunneilla. Aivan mahtavaa, tehokasta hikirääkkiä.



 Tämä on uusin tulokas soittimessa. Rakkautta ensikuulemalla.



Suurimman osan soittolistaltani täyttää menevät ja pirteät biisit.







Tämä laulu on alunperin kauniisti esittänyt Saybia.



Ehdoton suosikkini. Tämän tahtiin tallusteltiin jo viime syksynä töihin.



Tsemppibiisi kaikille kaltoin kohdelluille naisille. En löytänyt YouTubesta kuin live-version, mutta kyllä kelpaa. Näytän kaikille-asennetta puhkuen tulee tätä kuunneltua.



Lanteet alkaa väkisinkin vatkaan tätä kuunnellessa. Ainakin minulla.



En juurikaan tykkää Koop Arposesta, mutta tämä osu ja uppos.



Sitten vähän iskelmää



Ja sokerina pohjalla Antin uusi biisi