Vko 3

Liikuntaviikko 3 näyttää seuraavanlaiselta:

Ma: Bodypump
Ti: juoksu 40min
Ke: Bodypump
To: juoksu 50min
Pe: juoksu 90min
La: lepo
Su: Kävely 30min

Rankalta näyttää ja vain yksi lepopäivä tulossa. Katsotaan miten toteutuu. Ensi viikko on kuitenkin hieman kevyempi. Viikonloppuna olemme äitini kanssa menossa teatteriin ja loppuviikkoon mahtuu muitakin kylästelijöitä.

Näinhän siinä käy

Ahahhhaaa, ihana olla niin optimistinen liikkumisten suhteen. Eilen kävin pumpissa, mutta juokseminen jäi. Tänään yhyhyy, kamala räntäsade ja yövuoroon meneminen, eihän sitä sillon tartte juoksemaan lähteä. No ei hätä ole tämän näköinen, loppuviikkona vapailla liikutaan urakalla. Huomenna varattu taas pumppi ja juoksemistakin ois edessä. Työ kummasti hidastaa tätä liikkumista... tai hidastaa kun sen antaa hidastaa.

Tiedättekö kun on sellainen kaikki mulle heti nyt? Minulla on noin 4kk aikaa treenata puolimaratonia varten ja olen jo alkanut panikoimaan, että ei se onnistu! Tällä hetkellä juoksu on lähinnä lönköttelyä ja toiveita siitä, että pääsisin nopeasti viime kesän kuntoon. Maksimissaan olen tehnyt silloin 10km lenkkejä. Kuinka nopeasti 3 kuukauden juoksemattomuudella pääsen taas kympin kuntoon? Olenkohan liian optimistinen? No, ei se auta kuin yrittää. Viime kevään ja kesän aikana harjoittelin pelkkää juoksua enkä ollenkaan lihaskuntoa. Nyt kun pumppi on tullut mukaan, sillä varmaan on positiivinen (huomattava?) vaikutus juoksussa?

Hei ja Helsingissä asuvat/lenkkeilevät/maastot tuntevat saavat antaa mielellään minulle vinkkejä hyvistä lenkkeilyreiteistä! Ei tarvitsisi aina tuota Töölönlahden rinkiä kiertää eri variaatioilla. Olen myös tulostanut puolimaratonin reitin ja ajattelin jossain vaiheessa ottaa osia sieltä ja kävisin tutustumassa niihin reitteihin.

Viikko-ohjelma

Ostin Joulukuussa Suomalaisesta kirjakaupasta itselleni kuntokalenterin. Siinä on jokaisen päivän kohdalla erikseen tila johon voi merkitä lajin, ajan, kilometrit ja muut huomautukset. Lisäksi jokaisen viikon perässä on viikkoyhteenveto, jonka avulla voi helposti seurata omaa liikkumistaan.

Olen innoissani suunnitellut aina etukäteen minä päivänä teen mitäkin. Olen vuorotyössä ja sen vuoksi joudun suunnittelemaan etukäteen esimerkiksi mihin jumppaan milloinkin osallistun. Tällä hetkellä juoksuohjelmana on Juoksufoorumin ohjelma puolimaratonille. Ensi viikolle olisi vuorossa 4 juoksupäivää ja 3 Bodypumppia. Saattaa kuulostaa paljolta, mutta minulla on useampi vapaa ensi viikolla enkä koe liian rankaksi esimerkiksi aamulla suoritettua juoksulenkkiä ja illalla tapahtuvaa Bodypumppia. Viikkoon mahtuu kaksi lepopäivää. Kaksi seuraavaa viikkoa menee vähän tiukemmalla tahdilla, jonka jälkeen työvuoroni ovat hieman hankalat enkä pääse esimerkiksi salille niin usein.

Toki jos tahti on tällä viikolla liian rajua, voin jättää pumppeja pois, juoksemisesta en suostu tinkimään. Kuuntelen kehoani ja jos se pyytää armoa, silloin sitä annan. En edelleenkään pidä liikkumisesta veren maku suussa.

Viikko-ohjelma
Ma: lepo
Ti: juoksu 30min + BodyPump
Ke: juoksu 45min
To: Bodypump
Pe: lepo
La: juoksu 30min + BodyPump
Su: juoksu 50min

Uusi vuosi ja uudet kujeet!

Heissan!

Vieläkö täällä on joku mukana?

Muutto Helsinkiin sujui kiireisesti, mutta hyvin. Uusi alku täällä etelässä on ollut tavallaan hektisempi ja raskaampi kuin olisin kuvitellut. 2.10. kaikki tavarat uudessa asunnossa ja 3.10. alkoi jo täysipäiväinen työ.

Liikuntaa ei loka-joulukuuhun kuulunut lähes ollenkaan, mutta herkkuja senkin edestä. Paino nousi niinkin hulppeisiin lukemiin kuin 84 eikä joulu ja uusi vuosi varsinaisesti auttanut asiaa ja tällä hetkellä puntari itkisi verta jos siihen pystyisi. 85,9 kiloa oli tämän aamun lukema.

Tähän kamalaan kilomäärään on tartuttu rankoin keinoin ja asein. Varmaan vuoden hankkimislistalla ollut salikortti tuli omistukseeni jo Marraskuun lopulla ja olen käynyt Bodypumpissa aina töiden salliessa. Voi miten rakastankaan sitä lajia. On juuri niin kivaa kuin muistinkin. Kesällä hankittu juoksukunto rapistui auttamatta syksyn aikana, mutta uudet kauniit maisemat Töölönlahdella ovat houkutelleet laittamaan lenkkikengät jalkaan useampaan otteeseen. Tästä innostuneena taisin maksaa ennen joulua osallistumismaksuni 5.5.2012 juostavaan Helsinki City Runiin, eli puolimaraton olisi edessä Toukokuussa. Ottaako joku haasteen vastaan ja osallistuu puolimaratoniin kanssani?

Tällä viikolla olen liikkunut neljänä päivänä. Juoksua kertyi 2h 45 min ja siinä ajassa kertyi kilometrejä 14,8. Eli mitään huippuvauhtia ei ole menty, mutta pikkuhiljaa kuntoa kohotetaan ja päästään hyvään vauhtiin. Pumpissa kävin kerran, heräsin aamulla seitsemäksi salille! Ei aamupumpista tullut suosikkia, mutta kylläpä tunsi itsensä reippaaksi!

Viikkokatsaus:
harjoittelukerrat: 4
tunnit: 3h 50min
kilometrit: 14,8
kalorit: 2399

It's good to be back!

Smiley

Tänään laiskuus meinasi nostaa päätään. Eilisen hölkkälenkin ja vähäisten venyttelyjen jälkeen paikat olivat to-del-la kipeät tänään. Venyttelin sitten aamupäivällä vähän lisää, mutta silti olin ihan jumissa. Ajattelin, että tänään ei lenkkeillä vaan kokeillaan Youtubesta löytyviä Blogilates-jumppavideoita.... Ja voi sitä naurun määrää minkä itsekseni täällä nauroin. Katselin urheilullista ja solakkaa ohjaajaa, joka teki liikkeet niin kauniisti ja sulavasti. Minä kömpelö, tällä hetkellä surkean lihaskunnon omaava punkero ei pystynyt todellakaan toteuttamaan kyseisiä liikkeitä. Siinä minä sitten lösähdin maahan ja annoin periksi.

Aurinkoinen ja viileä syysilta sai minut kuitenkin houkuteltua lenkille ja päätin, että käyn sellaisen lenkin kuin kipeillä lihaksillani pääsen. Sinnillä sitten taitoin kuuden kilsan lenkin ja kyllä nyt on hyvä mieli! Juoksu vain tuntuu pienen tauonkin jälkeen olevan SE juttu. Toivottavasti kilot vain lähtisivät karisemaan.

Viime viikko oli ihan kamala. En laittanut työhakemuksia yhteenkään paikkaan ja halusin nukkua peitto korvilla aamusta iltaan. Sunnuntai-illan kävely ystävän kanssa ja rauhallinen hetki meren rannalla selvästi auttoi keräämään energiaa ja olen liekeissä :D ...tai niin liekeissä kuin työtön voi olla. Eilen lenkki ja siivous, tänään lenkki ja työhakemus viiteen paikkaan. Elämä on taas kivvaa!

On Monday

Ah, ihana aamu tai päiväksihän tätä pitäis jo kutsua. No okei, ihana viikon aloitus!

Aamuyön katselin urheilua ja ihan loppuun asti jaksoinkin. Sitten muutaman tunnin unet (noin 4 tuntia), tsemppi päälle ja ensimmäistä kertaa hölkkälenkille pitkiin aikoihin. Ihana tunne kun vihdoin jaksoin. Kävinhän toki eilenkin kävelylenkillä, mutta kyllä nämä hölkät/juoksut on ihan oma juttunsa. Varovainen aloitus näin ainakin kuukauden tauon jälkeen. Kuuden kilometrin lenkki, josta hölkäten viisi. Aurinko porotti todella lämpimästi ja minun naamani hohti punaisena. Mutta se ei haittaa, kunpa vain lenkki-into säilyisi.

En ole vähään aikaan astunut puntarille. Todella helpottavaa. Tiedän lisäkiloja tulleen, joten en halua pahoittaa mieltäni ja nähdä sitä lukemaa. Liikun ja syön hyvin, sitten nousen puntarille. Hyvä olo on nyt tärkein.

Mahtavaa viikonalkua ja tsemppiä koetuksiin :)

Happy Birthday!

kuva

Hyvää syntymäpäivää pieni blogini! Tänään on 1-vuotis syntymäpäivä. Vuoden aikana olen laihduttanut enemmän ja vähemmän hyvällä menestyksellä, mutta 20 kiloa on kuitenkin lähtenyt tänä aikana. Aion tavoitella seuraavaksi vuodeksi vielä samanmoista määrää. Toivon, että vuoden päästä voisin sanoa pudottaneeni yhteensä 40 kiloa. En tiedä voiko se olla mahdollista, katsotaan miltä peilissä näyttää.

Tunnin lenkki tältä päivältä suoritettu. Syömiset kontrollissa. Hyvä mieli.

Syntymäpäivälounaaksi tein tänään maailman helpointa ja maailman parasta tonnikalakastiketta:

1 prk tonnikalapaloja öljyssä
1 sipuli
valkosipulia (oman mielen mukaan)
2 pientä purkkia Creme Fraichea
tomaattipyrettä
pizzamaustetta

Kuullota sipulit tonnikalan öljyssä. Lisää sen jälkeen muut ainekset (minä teen järjestyksessä tonnikala, creme fraiche ja tomaattipyre). Anna kiehahtaa. Sen jälkeen kastike on valmista. Ennen olen syönyt kastiketta pastan kanssa, mutta tänään söin sitä vaatimattomasti raejuustolla.

Blogilleni syntymäpäiviä toivotellessa, toivotan teille myös

kuva

Friday I'm In Love

Tää viikko on ollu ihan höpö. Tänään kaupassa sanoin ystävälleni, että tätä viikkoa ei sitten muistella, tämä eletään, mutta siihen ei enää palata. Oikein hävettää miten hyvän alkuviikon jälkeen lähti mopo ihan käsistä ja tänään ollaan ystäväni kanssa herkuteltu täällä luonani.

Aamulla kävin kuitenkin puntarilla ja -600g sitten viime perjantain. Eli 78,2kg oli lukema. Pitäisi nyt hopusti päästä takaisin sinne seiskaseiskaan ja tietenkin mitä enemmän sen alle, sen parempi. Otan itseäni niskasta kiinni ja pistän vauhtia näille kiloille. D tulee Suomeen takaisin syyskuun aikana ja mikäs sen parempaa kuin pudottaa siihen mennessä mahdollisimman monta kiloa.

Tämä viikko on muutenkin ollut melkolailla minun normaalista elämästäni poikkeavaa. On ollut pari elokuvailtaa ja hengailuiltaa D:n kanssa. Huomaan, miten se on sotkenut kuvioitani sillä olen tässä vuoden päivät opetellut yksinelämistä ja se on niin mukavaa ja helppoa. Saan tehdä juuri sitä mitä haluan, juuri miten haluan ja juuri milloin haluan. Mutta nyt joku on tullut sekoittamaan kuvioita. Mutta enhän voi laittaa vastaan kun toinen kirjoittaa viestissään, että "I did like you the last time and I still do. I'd rather go the no easy way no matter what the outcome might be". Miten ois tähän väliin semmonen "rakastuminen vie ruokahalun" tyyppinen juttu? En kyllä oo rakastunu (ihastunut kyllä), mutta se ruokahalu vois kadota :D

Huomiseksi on luvattu kivaa ilmaa. Pakko lähteä vähän ulkoilemaan. Ei tuu ihan mitään tästä laiskottelusta ja tekemättömyydestä. Työttömän elämä on sitten surkeaa. Se pistää luutuamaan lattiat kolme kertaa kontallaan sekä pesemään ovet, seinät, listat ja valokatkasijat. Hei nyt äkkiä niitä töitä mulle!

Hyvää viikonloppua kaikille ja tervetuloa Pipa! :)

Kaktus kurkussa

Uusi lukija liittynyt joukkoon, welcome Laura!

Viikko on lähtenyt käyntiin ruokailujen suhteen hyvin. Terveellistä karppiruokaa, yksitoikkoista tosin. Ostin tänään vaihtelun vuoksi Karppinen-leipää. Maistoin sitä muutama viikko sitten ja se maistui jopa ihan hyvälle. Huomasin kuitenkin, että leipä ei sittenkään enää ole mitään herkkua. Entinen leipähiiri on ilmeisesti pääsemässä eroon riippuvuudestaan. Syön tuon pussillisen, mutta tuskinpa uutta ostan. Ja mikäs siinä, sopii minulle.

Eilen lähdin ensimmäistä kertaa pitkään aikaan lenkille. Jotenkin liikunta on taas jäänyt. Olen selkästi kausiliikkuja. Mutta kuten en usein aikaisemminkaan ole ollut huolissani mistään, en ole nytkään. Kyllä se innostus sieltä vielä löytyy. Olen ehkä maailman huonoin painonpudottaja.

Olin kirjoittelemassa tätä postausta jo eilen illalla, kunnes tämä yksi herra ilmoitti, että on alaovella. Jätin blogisivun auki ja lähdin avaamaan ovea. Kun tulimme tänne, hän bongasi heti, että kirjoitan blogia ja näki muutamat ensimmäiset sanat nimestä. Siitä alkoikin kamala kyselytunti ja arvailu mikä blogini nimi on ja miten hän sen löytää. Vaikka olenkin naamani paljastanut (tosin kamalia ilmeitä suttaillen), en silti halua tietää jos joku tuttuni lukee tätä. Minua ei haittaa, jos joku minut tästä blogista tunnistaa, mutta haluaisin hänen pitävän sen omana tietonaan. Että hei vaan D, jos tämän joskus löydät, pidä se omana tietonasi. Kerroin kyllä mitä aihetta blogini käsittelee ja mitä tänne kirjoittelen, mutta silti.

Ensimmäiset kylmät kelit ovat ilmeisesti iskeneet minuun ja viikonlopun vähissä vaatteissa oleilu kostautuu nyt pää- ja kurkkukipuna. Ihan tuskainen olo tuossa pään ja olkapäiden välimaastossa. Yksinolemisen hyviä puolia on esimerkiksi se, että olisin jo yöllä käynyt keittelemässä Findrexinit itselleni ja helpottanut oloa, nyt lähinnä tuskailin kun aamu ei tuntunut tulevan millään. En halunnut herättää toista, jolla oli kuitenkin aikainen herätys. Mutta semmosta täällä!

Ai niin, sellainen kiva asia syksyn tulemisessa on, että minun olisi aika hankkia jotkut kivat lenkkeilyvaatteet!

+ 1,3kg

Tervetuloa mukaan uusi lukija, Taskunoita!

Punnituspäivä ja 1,3 kilon nousuhan siellä oli tapahtunut. Olin oikeastaan positiivisesti yllättynyt, ettei tuon enempää. 78,8 oli lukema. Eikä siitä sen enempää.

kuva

Olen jotenkin helpottunut, kun tämän viikonlopun juhlimiset peruuntuivat eikä minun tarvitse lähteä mihinkään. Ei ainakaan juhlimaan.  Se aina tietää painonnousua ja sitä viimeiseksi kaipaan tällä hetkellä. Minulla on viikko aikaa karistaa turvotukset ja taikoa itseni "hehkeäksi" sillä torstai-iltana lähtee juna kohti Helsinkiä ja tapaan siellä jonkun <3 Haluan näyttää niin hyvältä, kuin suinkin tässä tilanteessa pystyn.

Tänään olisi tarkoitus testata vähän juoksukuntoa. En ole käynyt nyt muutamaan viikkoon rehellisellä juoksulenkillä, koska jostain syystä tuntui ettei se saa minulla aikaan muuta kuin painonnousua. Ehkä täytyy tehdä uusi yritys. Miksi se ei toimisi minulla, kun se toimii muillakin? We'll see.

Huh hellettä, mutta en valita!

 
Näytin varmasti tuolta kun taivalsin kympin lenkkiäni. 40 asteen lämmössä kaikki järkevät ihmiset grillailivat herkkuruokiaan minun kiusakseni. Jokainen asuinalue jonka ohitin, tulvi niin ihanaa tuoksua. Minäkin haluan! Sen sijaan hiki naamalla vaatteet märkänä yritin kilometri kilometriltä päästä kotiin. Olin onneksi niin järkevä ollut, että otin vesipullon mukaan. Tällaisella helteellä ilman sitä olisin kääntynyt kotiin varmasti ainakin puolta aikaisemmin. Nyt on onnellinen olo. Lenkin jälkeen suihku ja päärynämehu <3 En ole erityisen innostunut mehuista, mutta näin helteillä se tuntuu luksukselta lenkin jälkeen. Ja sallin sen itselleni näinä päivinä kun on niin kuuma, ettei ruoka tunnu maittavan. Ruokavalioni on koostunut lähinnä helpoista ja yksinkertaisista munakkaista.

Lenkkimusiikkina toimi tällä kertaa seuraavanlaisia













Käyn aina silloin tällöin katsomassa Romanian top100-listan sillä sieltä löytyy itselleni ehdottomasti parhaimmat kesämusakaverit.

Väsymystä

Saisko jo laittaa nukkumaan? Tää lämpö, raskas ilma ja kympin lenkki ovat vetäneet mut ihan voimattomaksi enkä meinaa millään päästä sohvalta ylös. Olen ylpeä itsestäni, että tällä viikolla lenkkikengät ovat sujahtaneet jalkoihin joka päivä tähän mennessä. Pari 5km rauhallista lenkkiä, pari kymppiä juosten/reippaasti kävellen. Sykemittarissakin kaikki palkit ylittyneet vaikka viikko ei ole edes ohi.

Vaaka antoi tänään ymmärtää, että huominen punnitustulos olisi ihan kohtuullinen. Toivottavasti ensi yö menee nukkuessa eikä valvoessa. Hyvinnukutun yön jälkeen puntari on aina vähän armollisempi. Taidan siis käydä vielä tiskien kimppuun ja väsyttää itseni keittiösiivouksen merkeissä. Sitten saa hyvillä mielin kömpiä peiton alle uneksimaan huomisesta yli kilon pudotuksesta.

Iltalenkki

Kävin tekemässä 10 kilometrin iltalenkin. Vuoroin kävellen, vuoroin juosten. Enimmäkseen kuitenkin kävellen. Jotenkin nämä kilot on saatava liikkeelle. Jotenkin tuntuu, että mahani olisi pienentynyt tässä muutaman viikon aikana, mutta miksi se ei näy puntarissa? Punnituspäivän jälkeen paino on huidellut missä sattuu vaikka olen karpannut tunnollisesti enkä ole sortunut herkkuihin 60 hiilarigramman ylittävästi. Joka päivä siis hiilarit ovat pysyneet 60g tuntumassa ja joskus reippaasti sen allekin. Kalorit eivät ylitä koskaan 2000 vaikka niitä ei edes tarvisi seurata. Siis missä vika? En oikeasti keksi. Noh, täytyy tutkailla. Ja onhan perjantaihin vielä aikaa, että katsotaan mitä vaaka silloin näyttää.

Mutta olipa vain ihana käydä reipas lenkki. Yksin, musiikin tahdissa, tulee lenkkeiltyä huomattavasti reippaammin, kuin kaverin kanssa jutustellen. Kummin teillä on? Toki kaverin kanssa aika tuntuu menevän nopeampaa. Tykkään molemmista. Tänään kuitenkin tarvin aikaa oman pääni sisällä.

Yksi huomio. Miksi ihmiset laittavat lenkkarit baariin ja sitten vastavuoroisesti farkut lenkille? En ymmärrä. Ja no okei, toinen asia, en pidä siitä, että kävellään väärällä puolella tietä eikä väistetä. Näin.

Perjantai-ilta

Olen ehkä vähän surullinen. Kaikki ikävä mitä tapahtui viime talvena ja kevään aikana, ei jätä minua rauhaan. Eikä jätä rauhaan etenkään sen vuoksi, että kaiken ikävän aiheuttanut henkilö on salaa hiipinyt takaisin elämääni. En saa häneltä mitään, mutta silti hän vie suuren osan minun elämästä, ajatuksista ja kaikesta. Minä itse päästin hänet jälleen elämääni, mutta luulin, että tällä kertaa kaikki olisi toisin. Ei ole. En haluaisi odottaa, että ehkä joskus kaikki muuttuisi, mutta odotan silti. Päätän, että en odota, mutta joku minussa ei päästä irti.

No, kävin kuitenkin tänään 10 kilometrin lenkin. Parasta terapiaa. Tänään oli juoksuolo, mutta ilta-aurinkokin nosti lämpötilan vielä lähes 40 asteen tuntumaan enkä ottanut kuin muutamia juoksuaskelia.

Monesta blogista huomaa sen, kuinka muut elämän osa-alueet vaikuttavat laihduttamiseen. Energiaa ei tunnu riittävän, kun on muuta ajateltavaa. Minulla tuntuu kaikesta huolimatta olevan energiaa laihduttamiseen, mutta teen sitä tällä hetkellä väärästä syystä. En tee sitä itseni vuoksi vaan sen vuoksi, että kelpaisin. Ajattelen, että sitten kaikki olisi hyvin. Mutta ei laihtuminen ole ratkaisu tai se ainoa avain onneen. Ei minun kuuluisi tehdä tätä jonkun toisen vuoksi vaan itseni. Haluan laihtumisen myötä tuntea olevani terve, voivani hyvin ja pystyväni erilaisiin asioihin. Nyt kuitenkin mietin, että haluaisin näyttää olevani laiha ja kysyä tykkäätkö minusta nyt? Vaikka kyllä minä tiedän, että ylipainoni ei ikinä ollut ongelma. Sain kuitenkin kuulla olevani kaunis.

On voimaton olo. Ehdin aina iloita ja tulen kerta toisensa jälkeen pettymään.

Huomenna olisi mahdollisesti tarkoitus lähteä hieman juhlimaan. Toivottavasti saan sitä seuraa, mitä toivoinkin ja illasta tulee mahtava. Ehkä rohkaistun laittamaan viestin tälle eräälle aikaisemmin mainitulle miehelle.

My currently weight is...

Perjantai ja punnitustulos 78,6kg. Tavoitteeni oli päästä lähemmäs 78 kiloa, mutta melko tyytyväinen olen tuohonkin. Ensi viikolla toivottavasti paino alkaa kahdella seiskalla!

Eilen tuli käytyä hieman aleshoppailemassa vaihteeksi ja se jäikin ainoaksi liikunnaksi eilen. Jalkoja kiristi, kun yhdeksän aikoihin tallustelin kasseineni kotiin. Tänään sitten täytyy suunnata kävelylenkille kunhan ensin saan viettää omasta mielestäni ansaitsemani vapaapäivän ottaen aurinkoa. Kaupungissa asumisen huonoja puolia on se, että aurinkoa täytyy lähteä ottamaan johonkin missä on muitakin ihmisiä. Ja no, ylipäätään se että pitää lähteä johonkin. Taidan parvekkeeni pienuudesta huolimatta linnoittautua sinne ja ottaa yläosa-aurinkoa. Sitä paitsi olen ihastunut maksimekkoihin/hameisiin joten jalkani eivät edes kaipaa aurinkoa helmojen alla.

Pieni paljastus. Kesän alussa koin pientä ihastumisen tunnetta erääseen mieshenkilöön. Olen hänet kerran tavannut baarissa Toukokuussa, jolloin vaihdoimme numeroita. Kesäkuussa emme kuitenkaan kerenneet näkemään, koska hän lähti kesälomalle kotimaahansa. Olin varma, etten kuule hänestä enää mitään, mutta tällä viikolla hän kyseli kuulumisia ja kertoi palanneensa takaisin Suomeen. Ehdotti näkemistä. Yritin olla olematta liian innokas ja sanoin vain, että ehkä joku päivä. Nyt alan kuitenkin kallistua siihen, että mahdollisesti viikonlopun aikana häntä haluaisin tavata. Katsotaan nyt.

Nyt partsille...!

Taisin kai ihan onnistua

Lenkki suoritettu! Nyt on iloinen mieli ja kevyempi olo. Tunnin verran tuolla hiippailin, kilometrejä kertyi vähän yli seitsemän ja kaloreita kului melkein 600.

iPodissa soi seuraavanlaiset biisit. Etenkin toinen kappale sopii minun askelrytmiini ihan loistavasti.





Minulla oli tänään vähän paha mieli syömisten suhteen. Kävin kaupungilla vähän oleskelemassa ja sorruin ostamaan jäätelön. Suuntasin myös muutamiksi tunneiksi iranilaisen ystäväni luokse ja siellä ei oikeasti voi välttää syömistä. Noh, onneksi valkoisen riisin sijasta minulle tarjottiin bulguria, mutta kun itse otin sitä noin desin verran, lappoi ystäväni sitä vielä ainakin toisen desin perään. Hiilarimäärä nousi tänään sitten noin 80 grammaan. Ei se mikään mahdoton ole, mutta kun haluaisin pitää ne siellä alle 60 gramman. Muuten kalorimäärä jäi tänään alle tuhannen. 911 kcal näyttää Kiloklubi eikä minun ole tarvinut tuntea nälkää kertaakaan. Joten ihan hyvä päivä tämä kai kuitenkin oli.

Loppuun vielä pari hyvää rauhallisempaa biisiä.

Tadaa!

News flash! Väärä liikunta voi lihottaa! Että tämmönen homma tähän väliin. Olen miettinyt miksi laihduin enemmän viime viikolla, kuin niillä viikoilla kun käyn juoksemassa. Tuntui jo siltä, että en halua harrastaa liikuntaa, koska paino ei sen avulla laske. Mutta löytyipä syy sillekin. Ainakin luulen niin. Olen ihmetellyt miksi juoksun jälkeen puntari näyttää suurempaa lukemaa vaikka liikunnan tulisi laihduttaa.

No netistä tietenkin bongasin seuraavanlaisen tekstin:

"Jos lihavahko henkilö kuntoilee liian kovalla rasituksella ja repivästi, käy niin, että elimistö alkaa muuttaa hiilihydraatteja rasvoiksi. Kun hän puuskuttaa 'kieli vyön alla' , tuottaa elimistö runsaasti hiilidioksidia. Tällöin syntyy helposti anaerobinen tilanne, jonka seurauksena syntyy maitohappoa elimistöön."

Että näin. Kyllähän minä olen tiennyt millä sykkeellä tulisi liikkua, jotta rasvaa palaisi parhaiten, mutta en uskonut, että sillä olisi edellämainittua vaikutusta, jos syke siitä  huomattavasti nousee. Mitä mieltä te olette tästä? Oletteko huomanneet samaa?

Taidan tänään tehdä samanmoisen lenkin kuin eilenkin. Intervalleja, syke käy kaikilla kolmella sykemittarin tasolla. Se ehkä sittenkin toimii parhaiten. Ehkä jätän jatkuvat juoksulenkit vähän vähemmälle. Katsotaan mitä tapahtuu.

Nam nam

Olipas ihana käydä 1,5 viikon tauon jälkeen taas vähän lenkkeilemässä. Tajusin, että minun ei ole pakko juosta jos en halua ja voin ihan vain kävelläkin. Jokaista lenkkiä ei ole pakko tehdä verenmaku suussa vaikka osittain siitä pidänkin. Ja uskonpa, että kunhan tämä liikuntainnostus taas herää (vaikkei se ihan mahottomia kadoksissa ollutkaan) niin minun nähdään jälleen juoksevan koko lenkki. Tänään tein pieniä intervalleja ja juoksin pieniä välimatkoja. Noin tunnin lenkillä matkaa kertyi 7,5km ja kaloreitakin kului sykemittarin mukaan kiitettävät 672.

Lenkin aikana vastaani tuli eräs tuttavani, somalimies. Kävelin hänen kanssaan pienen matkan kuulumisia vaihdettaessa. Siitä ohi pyöräili joku juntti, joka huusi meidät ohittaessaan, että mene sinä neekeri sinne mistä olet tullutkin ja sainpa minäkin haukut siinä samalla. Pisti ihan tosissaan vihaksi ja olisipa minulla ollut keppi jonka olisin voinut työntää kyseisen mieshenkilön pinnojen väliin. En oikeasti ymmärrä. Minulla vaan ei mene jakeluun minkä vuoksi joillakin on niin suuri viha ulkomaalaisia kohtaan. Vaikka tämäkin mies näytti siltä, että ei ollut kaikki asiat elämässä täysin kohdallaan ja itse on varmasti nekin asiat sössineet joten silloinhan on todellinen syy haukkua ja vihata näitä ihmisiä, joille sossu maksaa mersut ja taulutelevisiot. Niinhän se menikin, unohdin. Noh, se siitä. Eihän tämä ollut edes ensimmäinen kerta kun minulle käy näin.

Mutta asiasta toiseen sillä tein tänään todella hyviä täytettyjä paprikoita! Innostukseni sain Little Miss:n blogista ja minun oli pakko kokeilla. Paprikoiden täytteitähän on varmasti niin monta erilaista kuin on tekijääkin. Minun versiooni paistoin jauhelihaa, lisäsin tuoreita herkkusieniä, laitoin creme bonjour cousinea (tatti-herkkusieni) ja hieman tomaatipyrettä. Mausteita mielen mukaan, minä laitoin vähän suolaa, pippurisekoitusta ja valkosipulijauhetta. Sipulia olisin halunnut laittaa, mutta luulin ettei minulla ole. Sipulipussin löysin kuitenkin sen jälkeen, kun paprikat olivat jo uunissa. Paprikoiden päälle laitoin tietenkin juustoraastetta. Ja kyllä kuulkaa kelpasi!

Workout routines

Kello on jo kaksi ja uni ei tule. Nukahtaminen on ollut minulle koko kesän ajan todella vaikeaa, sitten stressaan ja saan vielä huonommin unta. Ja riittävä unihan olisi tärkeää laihduttamisen kannalta samoin kuin stressittömyys. Mutta uskon tämän olevan vain väliaikaista. Sitä paitsi hakemistani työpaikoista kuuluu varmasti ensi viikon aikana edes jotain.

En ole liikkunut koko viikolla yhtään. Muutamia hyötyliikuntapäiviä on kertynyt, mutta juoksemassa en ole käynyt kertaakaan. Tästä johtuen ja tulevaa viikkoa ajatellen surffailin hieman netissä ja etsin Hollywood-julkkisten treeniohjelmia. Huh. Jaksaa ken tahtoo.

Janet Jacksonin paino-ongelmista kertovista lööpeistä ei varmaan monikaan ole päässyt pakoon. Janet on lihonut laihtunut lihonut ja taas laihtunut. Mutta luulisi tiukka ruokavalio yhdistettynä seuraavanlaiseen kunto-ohjelmaan tuottavan tulosta. Jalat 2xVKO, ylävartalo 2xVKO, vatsalihakset 3xVKO ja aerobista harjoittelua 5-6xVKO.

kuva

Jennifer Hudson, hienon laihdutusurakan suorittaneena hänkin, kertoo heräävänsä neljältä aamulla ja suuntaa tunnin juoksulenkille. Sieltä hän menee suoraan salille treenaamaan personal trainerinsa opastuksella. Jennifer noudatti Painonvartioiden ruokavaliota laihduttaessaan.

kuva

Queen Latifah laihdutti kalliilla Jenny Craig-dieetillä, jossa ateriat ovat hyvin tarkkaan ennalta suunniteltuja. Liikuntaa Queen Latifah harrasti 5-7xVKO, lähinnä juoksumatolla tai Crosstrainerilla. Tuloksia syntyi.

kuva

Mistä ihmeestä nämä julkkikset saavat tahdonvoimaa laihduttaa ja pitää kiinni liikkumisrutiineistaan? Rahasta se ei ainakaan voi olla kiinni. Ilman huippukalliita personal trainereitakin tavallinen ihminen voi päästä hyvään kuntoon. Se motivaatio ja itsekuri olisi vain löydyttävä jostain. Varmasti miljoonien ihmisten katseet ja valokeilassa oleminen tuovat oman paineensa julkkisten ulkonäköön, mutta eikö se riitä, että minä joudun katselemaan itseäni joka päivä peilistä? Enkö haluaisi nähdä siellä sellaisen vartalon, kuin olen haaveillut. Tästä mahdollisesti motivoituneena alan odottelemaan unta ja miettimään ensi viikon liikuntoja.

På liv och död

Täällä ollaan grillailtu koko päivä. Ei kylläkään ruokaa vaan olen paistatellut päivää omalla pikku parvekkeellani. Tein sinne sellaisen pehmeän keitaan, vaikka mikään tilaihme tuo laatikko ei olekaan. Mutta hyvin ajaa tehtävänsä.

Olen todella ylpeä itsestäni, sillä olen syönyt nyt muutamia päiviä (se on jo ajassa saavutus!) todella hyvin. Hiilihydraatit ovat pysyneet alle 60g ja proteiinit lähes joka päivä nousseet sinne 100g paikkeille. Nälkä on pysynyt loitolla ja turvotus poistunut Saa nähdä mitä puntari perjantaina näyttää. Odotan innolla uudestaan 80 kilon alitusta.

Ruokapuolen ollessa kunnossa, ei kaikki kuitenkaan ole mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Olen liikkunut viimeksi lauantaina. En vain ole jaksanut suunnata lenkille. Vetämättömyyttä ja laiskuutta. Ehkä tämä tästä.

Olen jotenkin stressaantunut tulevasta. Olen laittanut useita työhakemuksia ja suurimman osan hakuaika päättyy 30.6, joten odottelen yhteydenottoja. Toivottavasti edes joku tärppäisi. Pääsisin muuttamaan ja siltä osin aloittamaan puhtaalta pöydältä. Jotenkin tämä odottaminen, asioiden pähkäileminen ja mahdollinen muuttaminen pyörivät päässä ja vie kaiken keskittymisen. Voi kunpa se yksi ja mieleisin paikka minulle tarjottaisiin!

Ps. Viimeinen syy katsoa Ruotsin pelastajia. Kaikki muut ovat lähteneet pois. Enkä tiedä miksi juuri Magnus, eihän se ole edes komea! :D

kuva