Ylämäki, alamäki, ylämäki, alamäki

Ihan surkea ja luuseriolo vaihteeksi. Tiistaina tosiaan terassi houkutteli ja niin sattui käymään myös eilen. Eilen terassilta matkaa jatkettiin myös baariin. Annoin itselleni luvan, koska paikkakunnalla oli muualta tulleita vieraita ja ystäväni viettää viimeistä lomaviikkoaan. Tekosyitä antaa itsensä repsahtaa. En ole vielä siinä vaiheessa, että osaisin pitää itseni kaidalla tiellä ja pystyisin houkutusten tullessa kieltäytymään niistä. Joka päivä saan kamppailla valintojen kanssa, joskus huonolla ja joskus vielä huonommalla tuloksella. Huomaan myös lipsuvani ajatukseen "sitten kun...". Ei ole mitään sitten kun! Ei ole mitään sitten syksyllä kun ilmat viilenee, sitten kun terassikelit on ohi, sitten kun hankin salikortin, sitten kun... Tällaista tämä kai on, ylämäkeä ja alamäkeä. Puntaripäivän haluaisin jättää väliin. Turvotusta ja ällötystä. Katsotaan uskallanko hypätä herättyäni vaa'alle.

Kostoksi itselleni julkaisen hirvittävän kuvan itsestäni maailmanpyörässä 2009 ja tsempiksi itselleni julkaisen myös kuvan vuodelta 2011.

Terassikeli

Minulle kostetaan. Kostetaan se, että aurinkoisena päivänä ajauduin terassille. Nautin kolme siideriä ja kotiintulomatkalla pitsaa. Tällaista repsahtamista ei ilmeisesti olisi saanut tapahtua, sillä olen koko illan maannut sohvalla ja kärsinyt uskomattomista mahakivuista. Pitsa tuli pois yläkautta ja olo on ihan kamala. Voiko tämä olla auringonpistos? Kotona yritin nauttia paljon vettä, jotta minimoisin nestehukan, mutta ei ilmeisesti auttanut. Noh, toivottavasti tämä olo ei jatku kauaa. Kerkesin jo suunnitella huomiselle huippulenkkejä ja hieman toistakin, minulle uutta liikuntaa. Katsotaan mitä tapahtuu.

Thick Madame

Koko päivän sohvalla maaten, ei iltaa tietenkään voinut päättää muuten, kuin katsomalla Kurvikkaat kiltzit. Oi voi.

No ei elokuvasta sen enempää, alkoi vain naurattaa, kun eräs nigerialainen mies aikoinaan lähetti minulle viestin "You are my African Queen" ja hänen soittoäänenään puhelimessani oli tämä African Queen-kappale.



Muhkeissa muodoissani olen ollut usein niin afrikkalaisten kuin Lähi-idänkin miesten suosiossa.

Mutta entäs sitten tämä Mo'Niquen muodonmuutos?

Mo'Nique laihdutti ~30 kiloa (miten minulla ei tule olemaa vastaavanlaista muodonmuutosta samassa lukemassa?) vain ja ainoastaan sillä tutulla reseptillä: oikeanlainen terveellinen ruoka ja liikunta.

Tunnustus

Saatoin eilen lähteä hieman juhlimaan. Kaunis, kuuma kesäilta ja ulkoilmakonsertti. Pakkohan minun oli. Mutta miten mahtavaa, ei sipsejä ja muita herkkuja juomien kera eikä aamuyöstä rasvaista pitsaa! Päivällä punnitsin itseni ja painokin oli päässyt hieman tippumaan eikä minulla ole lainkaan turvonnut olo kuten yleensä näitten juhlailtojen jälkeen. En tunne siis mitään morkkista.

Yksi pieni huomio eiliseltä. Vietin yöni tämän erään läppärimiehen luona, jonka olen aiemminkin joskus maininnut. Kun olimme laittamassa nukkumaan, hän kysyi halusinko lainata yöpaidaksi hänen paitaansa. Ensimmäistä kertaa minulla tuli sellainen olo, että joo, voin lainata enkä pelännyt paidan olevan kireä. Hassu huomio, mutta minulle tärkeä :D

Huh hellettä, mutta en valita!

 
Näytin varmasti tuolta kun taivalsin kympin lenkkiäni. 40 asteen lämmössä kaikki järkevät ihmiset grillailivat herkkuruokiaan minun kiusakseni. Jokainen asuinalue jonka ohitin, tulvi niin ihanaa tuoksua. Minäkin haluan! Sen sijaan hiki naamalla vaatteet märkänä yritin kilometri kilometriltä päästä kotiin. Olin onneksi niin järkevä ollut, että otin vesipullon mukaan. Tällaisella helteellä ilman sitä olisin kääntynyt kotiin varmasti ainakin puolta aikaisemmin. Nyt on onnellinen olo. Lenkin jälkeen suihku ja päärynämehu <3 En ole erityisen innostunut mehuista, mutta näin helteillä se tuntuu luksukselta lenkin jälkeen. Ja sallin sen itselleni näinä päivinä kun on niin kuuma, ettei ruoka tunnu maittavan. Ruokavalioni on koostunut lähinnä helpoista ja yksinkertaisista munakkaista.

Lenkkimusiikkina toimi tällä kertaa seuraavanlaisia













Käyn aina silloin tällöin katsomassa Romanian top100-listan sillä sieltä löytyy itselleni ehdottomasti parhaimmat kesämusakaverit.

Karkkihimo

Tiedättekö kun joskus tulee niitä hetkiä, että karkkihimo käy liian suureksi? Se on se hetki, kun haluaa juosta Makuunin sulkemisaikaan vielä kauhomaan pussiin kaikki eri irtokarkkilaatuja. Se on myös niitä hetkiä, kun kaupat ovat sulkeutuneet ja kaapista löytyisi sokeria ja kermaa joista saisi kotitekoista toffeeta. Nämä ovat juuri niitä hetkiä kun pitää miettiä sorrunko taas ja annan periksi, vai tavoittelenko oikeasti hoikempaa minää ja huipputulosta perjantain punnitukseen.


Hammasta purren ja lähes itkua vääntäen olen kamppaillut iltani tämän tuskaisen makeanhimon kanssa. Miksi se yllättää aina perjantaina? Johtuuko se siitä, että kun painoa on lähtenyt nyt kivasti, voin juuri punnituspäivänä herkutella ja laihdutan kaikki pois seuraavaan perjantaihin mennessä? Mutta miksi haluaisin nollata hyvän tuloksen? Miksi haluan tehdä itselleni ensi viikosta tahallaan vaikean ja tehdä lisää kulutettavaa?

Tiedän osan herkkuhimosta johtuvan siitä, että en ole tänään syönyt kovinkaan terveellisesti. Olen syönyt epäsäännöllisesti ja vähän mitä sattuu. Siksi tämä ilta onkin niin hankalaa. Ystäväni kuitenkin tsemppasi minua ja kehotti minua olemaan kajoamatta sokeriin ja kermaan. En pääse ikinä eroon hiilaririippuvuudesta, jos aina kiperän paikan tullen annan periksi. Toivottavasti uni tulisi äkkiä. Pääsisin pakoon. Vielä ainakin sortumatta.

Vaaka palkitsee

Punnituspäivä ja -1,2kg! Eli vaaka näytti 77,5 kiloa ja ihanainen Kaneli minua muistutti, että sehän on virallisesti -20 kiloa! Johan tässä ollaan yritetty 78 kilon alle mennä jo hyvä tovi ja nyt se on sitten virallisesti saavutettu! Voi miten hyvä mieli onkaan! Mittasin myös samalla jenkkakahvojen ympäryksen ja sieltä on kadonnut 5cm ihan hetkessä (100cm). Kyllä karppaaminen ilmeisesti kannattaa!

Minulla monesti menee vähän höpöksi  heti punnituspäivän jälkeen ja ajattelen, että on niin pitkä aika seuraavaan perjantaihin, että ei haittaa jos nyt pari päivää menee vähän läskiksi. Mutta nyt haluan saavuttaa tavoitteeni ja tsempata, että 31.8. vaaka näyttää alle 70 kiloa. Uskon, että se ei ole mahdotonta, kunhan yritän!

Tästä on hyvä jatkaa. Mukavaa viikonloppua!

Väsymystä

Saisko jo laittaa nukkumaan? Tää lämpö, raskas ilma ja kympin lenkki ovat vetäneet mut ihan voimattomaksi enkä meinaa millään päästä sohvalta ylös. Olen ylpeä itsestäni, että tällä viikolla lenkkikengät ovat sujahtaneet jalkoihin joka päivä tähän mennessä. Pari 5km rauhallista lenkkiä, pari kymppiä juosten/reippaasti kävellen. Sykemittarissakin kaikki palkit ylittyneet vaikka viikko ei ole edes ohi.

Vaaka antoi tänään ymmärtää, että huominen punnitustulos olisi ihan kohtuullinen. Toivottavasti ensi yö menee nukkuessa eikä valvoessa. Hyvinnukutun yön jälkeen puntari on aina vähän armollisempi. Taidan siis käydä vielä tiskien kimppuun ja väsyttää itseni keittiösiivouksen merkeissä. Sitten saa hyvillä mielin kömpiä peiton alle uneksimaan huomisesta yli kilon pudotuksesta.

Iltalenkki

Kävin tekemässä 10 kilometrin iltalenkin. Vuoroin kävellen, vuoroin juosten. Enimmäkseen kuitenkin kävellen. Jotenkin nämä kilot on saatava liikkeelle. Jotenkin tuntuu, että mahani olisi pienentynyt tässä muutaman viikon aikana, mutta miksi se ei näy puntarissa? Punnituspäivän jälkeen paino on huidellut missä sattuu vaikka olen karpannut tunnollisesti enkä ole sortunut herkkuihin 60 hiilarigramman ylittävästi. Joka päivä siis hiilarit ovat pysyneet 60g tuntumassa ja joskus reippaasti sen allekin. Kalorit eivät ylitä koskaan 2000 vaikka niitä ei edes tarvisi seurata. Siis missä vika? En oikeasti keksi. Noh, täytyy tutkailla. Ja onhan perjantaihin vielä aikaa, että katsotaan mitä vaaka silloin näyttää.

Mutta olipa vain ihana käydä reipas lenkki. Yksin, musiikin tahdissa, tulee lenkkeiltyä huomattavasti reippaammin, kuin kaverin kanssa jutustellen. Kummin teillä on? Toki kaverin kanssa aika tuntuu menevän nopeampaa. Tykkään molemmista. Tänään kuitenkin tarvin aikaa oman pääni sisällä.

Yksi huomio. Miksi ihmiset laittavat lenkkarit baariin ja sitten vastavuoroisesti farkut lenkille? En ymmärrä. Ja no okei, toinen asia, en pidä siitä, että kävellään väärällä puolella tietä eikä väistetä. Näin.

Pitsaa pitsaa

Essin keittiössä tapahtui tänään. Kokeilin karppipitsaa, sitä juustoraaste/maitorahka-versiota. Ei mantelijauhoa vaan leseitä ja hieman ruisjauhoa. Päälle jauhelihaa, herkkusieniä, paprikaa, sipulia ja juustoraastetta. Ja mitä siitä tuli? Noh...

Pellillä se näytti ihan pitsalta, mutta lautaselle sitä ei enää pitsana saanut. Ilmeisesti tomaattimurska/pyresekoitus oli liian kosteaa pohjan päälle, jonka seurauksena se hieman löysistyi. Hmm. En tiedä mitä ajatella. Maku oli hyvä (ei se oikeaa pitsaa voita), paljon juustoa nam nam.

Mutta se taitaa jäädä ainoaksi tuon version kokeiluksi, katsotaan mitä mantelijauhoista saisi aikaiseksi. Jos joku meni pieleen, vinkkejä otetaan vastaan!

Lauantain ruokapäiväkirja

Nyt tulis sitä ruokapäiväkirjaa. Aikalailla samoissa ruuissa on koko viikko menty. Hieman erilaisia variaatioita kuitenkin käyttäen.

Aamiainen 374kcal

1 kananmuna
3 valkuaista
50g kalkkunaleikettä
vähän juustoraastetta

hh 0,8g/rasvaa 24,2g/proteiinia 38,1g

Lounas 235kcal

Salaattia jossa
jäävuorisalaattia
paprikaa
kurkkua
sipulia
tonnikalaa
fetajuustoa
auringonkukansiemeniä

hh 3,5g/rasva 10,6g/proteiini 16g

Päivällinen 597kcal

Täytetty paprika (ohje aikaisemmassa postauksessa)

hh 12,2g/rasva 44,9g/proteiini 34,7g

Iltapala 249kcal

Hedelmärahka (kermaa, rahkaa, hedelmiä)

hh 12,4g/rasva 19g/proteiini 7,8g

Tämä ruokapäiväkirja on toissapäivältä, eli lauantailta ja tosiaan aikalailla samoissa ruuissa on tässä menty jo joku aika (silloin kun on muistettu karpata). Kaloreita koko päivälle kertyi 1455kcal. Olen yrittänyt pysyä siinä 1500 kalorin tuntumassa. Koko setissä on hiilareita vain noin 30g, proteiineja lähes sata grammaa (98,9g) ja sitten rasvaahan on se noin 100g (103,7g). Tuntuu huikealta tuo 100g rasvaa, mutta lueskelin karppaus.infosta, että tuossa sadan kieppeillä se saakin ihan huoletta olla. Rasvan osuus tuossa ruokapäiväkirjassa oli 64%, joten juuri oikeilla rajoilla mennään.

Muutoksia joita joskus teen ovat esimerkiksi paprikaa aamiaismunakkaaseen tai hieman enemmän kasviksia päivän mittaan. Oikein kunnon suklaahimon yllättäessä vaihdan iltapalarahkaan hedelmien tilalle kaakaojauhoa. Mutta tuossapa aika sellanen perussetti. Joskus (tänään) söin jäätelön rannassa, mutta muokkailin syömisiäni sen mukaan ja hiilarit pysyivät noin 60 grammassa okei, vähän yli 64,2g.

And the first prize goes to...

...Essi. Suurimman luuserin palkinto. Puntarilla käynti pelotti, koska tämä viikko on ollut täysin hanurista. Viikonlopun juhlimiset, tiistain Luleån reissu (+ vierailu karkkikaupassa) ja eilisen surkeus (josta kerron kohta) antoivat viitteitä siitä, että paino hiipisi ylöspäin kovastikin. +100g viime viikkoiseen, eli 78,7kg. No, eihän tulos sinänsä ole paha tämmöisen viikon jälkeen, mutta kun minulla olisi ollut koko viikko aikaa alittaa 78 kiloa ja siihen olisi ollut kaikki mahdollisuudet! Eihän tuo +100g olisi paha, jos tavoitteeni olisi pysyä samassa painossa. Olisin mielestäni onnistunut silloin, mutta kun tavoite on saada niitä kiloja pois! Turhauttaa. Mutta onneksi tiedän missä vika on.

Eilen vanha Essi tuli käymään. Hän on ollut poissa jo pitkään, mutta eilen hän tuli enkä pystynyt estämään. Vähän yritin, mutta en tarpeeksi. Kaikki oikeastaan lähti jo toissa päivästä. Valitsin kaupassa väärin, kun ostin kaalta. No eihän kaalissa sinänsä ihan kauheasti ole hiilareita, mutta kun halusin tehdä Eeva-tädin/pitserian kaalisalaattia ja kappas kun siinä yhtäkkiä hiilareiden määrä nouseekin. Eilen sitten söin sitä lounaaksi vaikka tiesin meneväni iranilaisen ystäväni luokse ja siellä todennäköisesti lukuisista kielloistani huolimatta lautaselleni läjähtää riisiä. Ja näinhän siinä kävi, ota vähän ota vähän ihan vähän vielä! Kieltoni kaikuivat kuuroille korville, kun talon emäntä oli keittänyt jättikattilan valkoista riisiä. Meinasi tulla itku. Laskin päässäni hiilarimääriä, jotka jäivät liian alakanttiin. Kotona Kiloklubiin syömisiä merkkaillessa kauhistuin, kun määrä alkoi olla yli sata ja kello oli vasta kuusi. Minulla oli vielä nälkä! Siinä vaiheessa meni ihan höpöksi. Lastasin lautasen täyteen kaalisalaattia, hetken päästä söin edellisenä päivänä tehtyä hedelmärahkaa ja kappas, löysin itseni 20.45 Citymarketista valitsemassa irtokarkkeja. Näin. Hyvä Essi! Että sellainen päivä. Jostain kumman syystä vanha minä sanoi, että kun on kerran mennyt niin överiksi niin vedä sitten kunnolla, mitä sitä turhaa yrittämään enää kun kaikki on jo pielessä. Ei, ei, ei, niinhän se juurikaan ei saa mennä. Mutta menipä kuitenkin.

Eilisen illan karkkiällötyksissä sitten mietin, että mistä tämä johtui. Yritin löytää syytä ja ehkä se johtuu siitä, että viime päivät ovat olleet aikamoista tunteiden vuoristorataa. Tai sitten siitä, että löydän itsessäni autistisia piirteitä (joo, tiedän ettei se oikeasti ole sitä) sillä haluaisin päiväni olevan samanlaisia, ennalta suunniteltuja. Ainakin syömisen suhteen. Minulle ei saa tulla yllätyksiä, silloin valitsen väärin. Ja esimerkiksi ulkona syöminen ei ole juuri nyt minun juttu. En osaa tehdä oikeita valintoja. Ja miten teen oikean valinnan, kun on kiljuva nälkä ja ainoan ravintolan ruokalistalla on sandwicheja, foccaccioita ja pastaa. Oi voi, on tämä vielä sellaista oppimista ja taistelua. Vaatii itsekuria ja treenausta. Mutta eilisestä selvinneenä ja sata kertaa motivoituneempana lähden metsästämään alle 78 kiloa ensi perjantaille!

Mukavaa perjantaina ja viikonlopun alkua kaikille!

Kauppakassi

Eilisen shoppailupäivän aikana ei ruokavalio mennyt ihan nappiin ja viimeistään kotimatkalla Haaparannan karkkikaupassa käynti pilasi koko päivän syöntien osalta. Kaikesta huolimatta en tunne erityistä syyllisyyttä, erikoispäivä - erikoiseväät. Arkipäivät vedetään kunnolla ja täysillä.

Käväsin tuossa kaupassa aikaisemmin päivällä ja tällaista tarttui mukaan. Seuraavista aineksista pitäisi saada ainakin suurin osa loppuviikon ruokalistasta tehtyä. Katsotaan mitä saan aikaseksi.

Karppausta ja kamalia kuvia

Minulla ei vieläkään meinaa mahtua päähän se, että rasvaa syömällä voisi laihtua. Kamppailen tämän asian kanssa joka päivä, kun syön juustolla kuorrutettuja täytettyjä paprikoita tai kun iltapalaksi menee kermalla höystettyä hedelmärahkaa. Silti jatkan, koska se kaikesta huolimatta tuntuu toimivan.

En ole mikään viiden aterian ihminen ja syön yleensä kolme ateriaa päivässä. Ensimmäisenä syön jotain aamupalan ja lounaan välimaastosta. Seuraava ateria on päivällinen ja illalla syön vielä jotain. Tuntuu toimivan minulla hyvin. Ruokailurytmillähän yleensä yritetään välttää napostelut ja siihen johtava näläntunne. Karppiruokavaliota noudattaessani minulla ei kuitenkaan ole yhtenäkään päivänä tullut tarvetta napostella. En ole erityisesti himoinnut herkkuja, en suolaista enkä makeaa. Ja jos jossain vaiheessa karkkia on haluttanut, olen kyllä omasta mielestäni löytänyt sille hyvän korvikkeen.

Karppaus.infon sivuilta kävin lueskelemassa tietoa ja googlettelinkin aika paljon kaikkea karppailuun liittyvää. Päätin kokeilla "alakarppausta" ja laskea hiilihydraatit alle 60 gramman. Taulukosta näkee suurin piirtein millä määrillä tulisi mennä ja mielestäni olen pysynyt noissa rajoissa todella hyvin. En ole kuitenkaan mikään esimerkkitapaus hyvästä ruokavaliosta. Joinakin päivinä saan Kiloklubin ympyrät vihreiksi, joinakin päivinä kaikki huutaa punaista.

 kuva Karppaus.info 

Olen ollut pienestä saakka melko valikoiva ruuan suhteen. En ole ikinä ollut suuri lihansyöjä, pitkään pysyttelin pelkällä jauhelihalinjalla. Pikkuhiljaa lisäsin valikoimaan kuitenkin kanan ja tonnikalan. Kinkkua aloin syödä sen jälkeen, kun kauppoihin tuli näitä ohuen ohuita viipaleita. Sianliha tosin jäi pois kuvioista noin vuosi sitten, kun seurustelin muslimimiehen kanssa. Jätin sen pois tosin siinä vaiheessa, kun olimme jo melkein eroamassa eikä miehellä varsinaisesti ollut asian kanssa mitään tekemistä, enhän ennenkään ollut juuri sianlihaa syönyt. Jauhelihakin on aina ollut naudan jauhelihaa. Karppiruokavalio ei siinä mielessä siis avannut minulle tietä onneen, en nauti pekonia tai muitakaan erityisen rasvaisia lihoja. Menen turvallisella jauheliha/tonnikalalinjalla.

Minulle ruokavalintojen tekeminen on melko helppoa. Minulla ei ole erityistä tarvetta kokeilla paljoa erilaisia ruokia sillä jos joku maistuu hyvälle, saatan syödä sitä useana päivänä (täytetyt paprikat, neljäs päivä menossa...). Innostun jostain herkusta ja syön sitä kyllästymiseen asti. Olen huomannut, että nykyään sitä tosiaan syö elääkseen ja sillon kun syö, syö jotain hyvää. Enää ei ole tarvetta syödä tunnin välein jotain, ihan sama mitä.

Kaapistani löytyy tällä hetkellä muutamia perusjuttuja millä saa joka päivä loihdittua jotain. Maitorahka, kerma, kananmunat, juusto, jauheliha, tonnikala ja erilaisia kasviksia ja marjoja, niistä koostuu pääasiassa minun ruokavalioni tällä hetkellä. Hyvin yksinkertaista ja varmasti monen mielestä tylsääkin. Mutta edellä mainituista aineksista saa aamu- tai iltapalaksi munakkaita ja rahkoja, lounaaksi ja päivälliseksi salaatteja, jauhelihapihvejä, tonnikalakastiketta, helpot perusaineet monenlaisiin ruokiin.

Päivittäinen kalorimäärä vaihtelee joskus paljonkin. Suurin osa päivistä on noin 1500 kalorin luokkaa, joskus jäädään lähemmäs 1000 kaloria, joskus käydään melkein 2000 kalorissa. Seuraan kaloreita sen verran, että ne eivät ainakaan ylittäisi tuota 2000. Mielellään pitäisin ne alle 1500, mutta en nipota. Pitkällä jaksolla näen mikä sopii minulle parhaiten ja mistä tulee tuloksia. Karppaushan on minulla vasta niin alussa, että pientä testailua näin aluksi.

Siinä pieni katsaus minun karppaamiseen tällä hetkellä. Ruokapäiväkirjaa luvassa sitten loppuviikolla. Minua muuten kiinnostaisi ihan mielettömästi testata sitä karppipitsapohjaa ja se voisikin olla viikonlopun ruokalistassa. Olen lukenut useasta blogista tästä pohjasta ja kaikki ovat kehuneet, on siis minunkin aika kokeilla. Tänään kuitenkin lähdetään katsastamaan länsinaapurin aletarjonnat pienen roadtripin merkeissä. Viimeksi kävin Luleåssa lukioaikana ja kotiin sieltä tarttui edc:n farkut. Farkut ovat kokoa 38 ja löytyvät vieläkin kaapista. Teitä järkyttääkseni jaan kuvan muutaman viikon takaa kun halusin tietää missä mennään. Olkaa hyvä :D

Ps. Hei sinä läppärimies, jonka kanssa minun on tarkoitus kahvitella lähipäivinä. Jos googlettelit minut ja löysit tämän kuvan, lupaa antaa minulle edes mahdollisuus. Lupaan sinulle sitten, etten yritä enää ahtautua neljä kokoa liian pieniin farkkuihin. Kiitos.

Man.

Mun pitäis lähteä kahden tunnin päästä shoppailemaan Luleåån. Olen nukkunut tasan nolla tuntia ja nolla minuuttia, sillä vietin koko yöni jutellen Skypessä erään I-HA-NAN miehen kanssa. Seitsemän jälkeen oltiin molemmat nukahtamaisillamme koneen ääreen, joten päätettiin luovuttaa. Siinä vaiheessa oltiin toki jo molemmat raahauduttu koneen kanssa peiton alle. Oli mukavaa. Katsotaan, mitä tuleman pitää.

Jostain syystä tämä piti tulla tänne jakamaan. Olin ajoittanut postauksen aamupäivälle, koska luulin ettei minulla näin aamusta ole aikaa kirjoitella. Mutta siinä vaiheessa en tiennytkään kuinka paljon nukkumista mukavampaa tekemistä keksinkään.

Maanantai

Huh, ihanaa kun on maanantai. Tavallaan. Pidän nykyään arjesta huomattavasti enemmän, kuin viikonlopusta.

Lauantaina tuli lähdettyä vähän juhlimaan, kuten suunnitelmissakin oli. Olin siihen jo varautunut, mutta silti luulin pystyväni lyömään seuraavan päivän haasteet. Lauantai niinkin meni ihan hyvissä tunnelmissa ja eikä siinä mitään, mutta kun baarista pizzan kanssa kotiin ja sunnuntaina kaupasta sipsiä ja suklaata. Nyt on hieman turvonnut olo ja syystä. Mutta ei se mitään, en minä lannistu! Joskus tarvii vähän juhlia ja nollata, siitä palataan takaisin ruotuun pian eli tänään.

Eräs ystäväni kysyi eilen tulevasta viikonlopusta. Kotipaikkakunnallani on vuotuiset kesäjuhlat ja joka vuosi olen siellä käynyt. Usein se tarkoittaa myös juhlimista johon en kuitenkaan olen nyt valmis. Ystäväni sanoi, että älä ole Essi niin ankara itsellesi ja ei se yksi kerta haittaa. Teki mieli lyödä linjat hiljaiseksi. Minäkö ankara itselleni? Jos olisin, en olisi nyt tässä tilanteessa. Ja miten niin yksi kerta ei haittaa? Olen tulos niistä lukuisista yksistä kerroista, jotka eivät ole haitanneet. Useinkaan normaalipainoiset/laihat ihmiset eivät ymmärrä tätä tilannetta eivätkä ymmärrä mitä vaatii saada edes muutama sata grammaa painosta pois. Ei sillon juhlita joka viikko, ei edes joka toinen (tai ainakaan minä en voi).

Minulla on tapana (turha tapa) käydä päivittäin puntarilla, mutta nyt yritän vältellä sitä. Lauantaina paino oli pudonnut vielä perjantain punnitustuloksesta, mutta tosiaan turvotus ja viikonlopun herkuttelu näkyvät kyllä armotta lukemassa. Enkä halua enää nähdä kasikymppistä... Perjantaita peläten! Sitä ennen kuitenkin tehdään kaikki, että paino olisi laskusuunnassa. Salainen tavoitteeni on 77,4kg.



Maanantaihin vähän musiikkia. Vastapainoksi perjantain päivitykselle.

Perjantai-ilta

Olen ehkä vähän surullinen. Kaikki ikävä mitä tapahtui viime talvena ja kevään aikana, ei jätä minua rauhaan. Eikä jätä rauhaan etenkään sen vuoksi, että kaiken ikävän aiheuttanut henkilö on salaa hiipinyt takaisin elämääni. En saa häneltä mitään, mutta silti hän vie suuren osan minun elämästä, ajatuksista ja kaikesta. Minä itse päästin hänet jälleen elämääni, mutta luulin, että tällä kertaa kaikki olisi toisin. Ei ole. En haluaisi odottaa, että ehkä joskus kaikki muuttuisi, mutta odotan silti. Päätän, että en odota, mutta joku minussa ei päästä irti.

No, kävin kuitenkin tänään 10 kilometrin lenkin. Parasta terapiaa. Tänään oli juoksuolo, mutta ilta-aurinkokin nosti lämpötilan vielä lähes 40 asteen tuntumaan enkä ottanut kuin muutamia juoksuaskelia.

Monesta blogista huomaa sen, kuinka muut elämän osa-alueet vaikuttavat laihduttamiseen. Energiaa ei tunnu riittävän, kun on muuta ajateltavaa. Minulla tuntuu kaikesta huolimatta olevan energiaa laihduttamiseen, mutta teen sitä tällä hetkellä väärästä syystä. En tee sitä itseni vuoksi vaan sen vuoksi, että kelpaisin. Ajattelen, että sitten kaikki olisi hyvin. Mutta ei laihtuminen ole ratkaisu tai se ainoa avain onneen. Ei minun kuuluisi tehdä tätä jonkun toisen vuoksi vaan itseni. Haluan laihtumisen myötä tuntea olevani terve, voivani hyvin ja pystyväni erilaisiin asioihin. Nyt kuitenkin mietin, että haluaisin näyttää olevani laiha ja kysyä tykkäätkö minusta nyt? Vaikka kyllä minä tiedän, että ylipainoni ei ikinä ollut ongelma. Sain kuitenkin kuulla olevani kaunis.

On voimaton olo. Ehdin aina iloita ja tulen kerta toisensa jälkeen pettymään.

Huomenna olisi mahdollisesti tarkoitus lähteä hieman juhlimaan. Toivottavasti saan sitä seuraa, mitä toivoinkin ja illasta tulee mahtava. Ehkä rohkaistun laittamaan viestin tälle eräälle aikaisemmin mainitulle miehelle.

My currently weight is...

Perjantai ja punnitustulos 78,6kg. Tavoitteeni oli päästä lähemmäs 78 kiloa, mutta melko tyytyväinen olen tuohonkin. Ensi viikolla toivottavasti paino alkaa kahdella seiskalla!

Eilen tuli käytyä hieman aleshoppailemassa vaihteeksi ja se jäikin ainoaksi liikunnaksi eilen. Jalkoja kiristi, kun yhdeksän aikoihin tallustelin kasseineni kotiin. Tänään sitten täytyy suunnata kävelylenkille kunhan ensin saan viettää omasta mielestäni ansaitsemani vapaapäivän ottaen aurinkoa. Kaupungissa asumisen huonoja puolia on se, että aurinkoa täytyy lähteä ottamaan johonkin missä on muitakin ihmisiä. Ja no, ylipäätään se että pitää lähteä johonkin. Taidan parvekkeeni pienuudesta huolimatta linnoittautua sinne ja ottaa yläosa-aurinkoa. Sitä paitsi olen ihastunut maksimekkoihin/hameisiin joten jalkani eivät edes kaipaa aurinkoa helmojen alla.

Pieni paljastus. Kesän alussa koin pientä ihastumisen tunnetta erääseen mieshenkilöön. Olen hänet kerran tavannut baarissa Toukokuussa, jolloin vaihdoimme numeroita. Kesäkuussa emme kuitenkaan kerenneet näkemään, koska hän lähti kesälomalle kotimaahansa. Olin varma, etten kuule hänestä enää mitään, mutta tällä viikolla hän kyseli kuulumisia ja kertoi palanneensa takaisin Suomeen. Ehdotti näkemistä. Yritin olla olematta liian innokas ja sanoin vain, että ehkä joku päivä. Nyt alan kuitenkin kallistua siihen, että mahdollisesti viikonlopun aikana häntä haluaisin tavata. Katsotaan nyt.

Nyt partsille...!

Taisin kai ihan onnistua

Lenkki suoritettu! Nyt on iloinen mieli ja kevyempi olo. Tunnin verran tuolla hiippailin, kilometrejä kertyi vähän yli seitsemän ja kaloreita kului melkein 600.

iPodissa soi seuraavanlaiset biisit. Etenkin toinen kappale sopii minun askelrytmiini ihan loistavasti.





Minulla oli tänään vähän paha mieli syömisten suhteen. Kävin kaupungilla vähän oleskelemassa ja sorruin ostamaan jäätelön. Suuntasin myös muutamiksi tunneiksi iranilaisen ystäväni luokse ja siellä ei oikeasti voi välttää syömistä. Noh, onneksi valkoisen riisin sijasta minulle tarjottiin bulguria, mutta kun itse otin sitä noin desin verran, lappoi ystäväni sitä vielä ainakin toisen desin perään. Hiilarimäärä nousi tänään sitten noin 80 grammaan. Ei se mikään mahdoton ole, mutta kun haluaisin pitää ne siellä alle 60 gramman. Muuten kalorimäärä jäi tänään alle tuhannen. 911 kcal näyttää Kiloklubi eikä minun ole tarvinut tuntea nälkää kertaakaan. Joten ihan hyvä päivä tämä kai kuitenkin oli.

Loppuun vielä pari hyvää rauhallisempaa biisiä.

Tadaa!

News flash! Väärä liikunta voi lihottaa! Että tämmönen homma tähän väliin. Olen miettinyt miksi laihduin enemmän viime viikolla, kuin niillä viikoilla kun käyn juoksemassa. Tuntui jo siltä, että en halua harrastaa liikuntaa, koska paino ei sen avulla laske. Mutta löytyipä syy sillekin. Ainakin luulen niin. Olen ihmetellyt miksi juoksun jälkeen puntari näyttää suurempaa lukemaa vaikka liikunnan tulisi laihduttaa.

No netistä tietenkin bongasin seuraavanlaisen tekstin:

"Jos lihavahko henkilö kuntoilee liian kovalla rasituksella ja repivästi, käy niin, että elimistö alkaa muuttaa hiilihydraatteja rasvoiksi. Kun hän puuskuttaa 'kieli vyön alla' , tuottaa elimistö runsaasti hiilidioksidia. Tällöin syntyy helposti anaerobinen tilanne, jonka seurauksena syntyy maitohappoa elimistöön."

Että näin. Kyllähän minä olen tiennyt millä sykkeellä tulisi liikkua, jotta rasvaa palaisi parhaiten, mutta en uskonut, että sillä olisi edellämainittua vaikutusta, jos syke siitä  huomattavasti nousee. Mitä mieltä te olette tästä? Oletteko huomanneet samaa?

Taidan tänään tehdä samanmoisen lenkin kuin eilenkin. Intervalleja, syke käy kaikilla kolmella sykemittarin tasolla. Se ehkä sittenkin toimii parhaiten. Ehkä jätän jatkuvat juoksulenkit vähän vähemmälle. Katsotaan mitä tapahtuu.

Nam nam

Olipas ihana käydä 1,5 viikon tauon jälkeen taas vähän lenkkeilemässä. Tajusin, että minun ei ole pakko juosta jos en halua ja voin ihan vain kävelläkin. Jokaista lenkkiä ei ole pakko tehdä verenmaku suussa vaikka osittain siitä pidänkin. Ja uskonpa, että kunhan tämä liikuntainnostus taas herää (vaikkei se ihan mahottomia kadoksissa ollutkaan) niin minun nähdään jälleen juoksevan koko lenkki. Tänään tein pieniä intervalleja ja juoksin pieniä välimatkoja. Noin tunnin lenkillä matkaa kertyi 7,5km ja kaloreitakin kului sykemittarin mukaan kiitettävät 672.

Lenkin aikana vastaani tuli eräs tuttavani, somalimies. Kävelin hänen kanssaan pienen matkan kuulumisia vaihdettaessa. Siitä ohi pyöräili joku juntti, joka huusi meidät ohittaessaan, että mene sinä neekeri sinne mistä olet tullutkin ja sainpa minäkin haukut siinä samalla. Pisti ihan tosissaan vihaksi ja olisipa minulla ollut keppi jonka olisin voinut työntää kyseisen mieshenkilön pinnojen väliin. En oikeasti ymmärrä. Minulla vaan ei mene jakeluun minkä vuoksi joillakin on niin suuri viha ulkomaalaisia kohtaan. Vaikka tämäkin mies näytti siltä, että ei ollut kaikki asiat elämässä täysin kohdallaan ja itse on varmasti nekin asiat sössineet joten silloinhan on todellinen syy haukkua ja vihata näitä ihmisiä, joille sossu maksaa mersut ja taulutelevisiot. Niinhän se menikin, unohdin. Noh, se siitä. Eihän tämä ollut edes ensimmäinen kerta kun minulle käy näin.

Mutta asiasta toiseen sillä tein tänään todella hyviä täytettyjä paprikoita! Innostukseni sain Little Miss:n blogista ja minun oli pakko kokeilla. Paprikoiden täytteitähän on varmasti niin monta erilaista kuin on tekijääkin. Minun versiooni paistoin jauhelihaa, lisäsin tuoreita herkkusieniä, laitoin creme bonjour cousinea (tatti-herkkusieni) ja hieman tomaatipyrettä. Mausteita mielen mukaan, minä laitoin vähän suolaa, pippurisekoitusta ja valkosipulijauhetta. Sipulia olisin halunnut laittaa, mutta luulin ettei minulla ole. Sipulipussin löysin kuitenkin sen jälkeen, kun paprikat olivat jo uunissa. Paprikoiden päälle laitoin tietenkin juustoraastetta. Ja kyllä kuulkaa kelpasi!

Uusi haaste

Kylläpäs meitä hemmotellaan, kun jo toinen (7. kausi) Suurin Pudottaja starttasi heti edellisen kauden perään. Minusta on hienoa katsoa kun ihmiset laihtuvat ja toivottavasti oppivat terveelliset elämäntavat.

Eilen juttelin Skypessä ystäväni kanssa, joka viettää kesänsä Malmössä. Takaisintulopäivä on siinä Elokuun puolenvälin paikkeilla ja haastoimme itsemme. Ei mitään kilpailua. Asetimme tavoitteet, joihin yritämme päästä viimeistään Elokuun loppuun mennessä. Jälleennäkeminen tulisi tapahtua hoikistuneena ja hehkeänä.

Tämän haasteen vuoksi jouduin hankkimaan patterit vaakaani vaikka uhosinkin käyväni seuraavan kerran puntarilla vasta 15. päivä. Nyt kuitenkin täytyi tarkistaa tämän hetken tilanne ja olin ihan iloisesti yllättynyt. Paino oli 78,9kg, joten kaksi kiloa pudonnut edellisestä punnituksesta (24.6.) ja kasikymppi jälleen alitettu! Hei sovitaanko, että se ei siitä enää sen yli nousekaan? :) Ilmeisesti tämä karppiruokavalio auttaa. Ja huomasin sellaisen iloisen asian, että eilen päätin hieman sortua ja syödä vähän karkkia. No eipäs karkit maistunutkaan! On totta, että mitä kauemmin niitä on syömättä, sitä vähemmän niitä enää kaipaakaan.

Täällä ollaan ihan tyytyväisin mielin! Virallinen punnitustulos sitten perjantaina. Olen riippuvainen vaa'asta. Millonkahan sitä oppisi, ettei sen päällä tarvitse jatkuvasti hypätä.

Workout routines

Kello on jo kaksi ja uni ei tule. Nukahtaminen on ollut minulle koko kesän ajan todella vaikeaa, sitten stressaan ja saan vielä huonommin unta. Ja riittävä unihan olisi tärkeää laihduttamisen kannalta samoin kuin stressittömyys. Mutta uskon tämän olevan vain väliaikaista. Sitä paitsi hakemistani työpaikoista kuuluu varmasti ensi viikon aikana edes jotain.

En ole liikkunut koko viikolla yhtään. Muutamia hyötyliikuntapäiviä on kertynyt, mutta juoksemassa en ole käynyt kertaakaan. Tästä johtuen ja tulevaa viikkoa ajatellen surffailin hieman netissä ja etsin Hollywood-julkkisten treeniohjelmia. Huh. Jaksaa ken tahtoo.

Janet Jacksonin paino-ongelmista kertovista lööpeistä ei varmaan monikaan ole päässyt pakoon. Janet on lihonut laihtunut lihonut ja taas laihtunut. Mutta luulisi tiukka ruokavalio yhdistettynä seuraavanlaiseen kunto-ohjelmaan tuottavan tulosta. Jalat 2xVKO, ylävartalo 2xVKO, vatsalihakset 3xVKO ja aerobista harjoittelua 5-6xVKO.

kuva

Jennifer Hudson, hienon laihdutusurakan suorittaneena hänkin, kertoo heräävänsä neljältä aamulla ja suuntaa tunnin juoksulenkille. Sieltä hän menee suoraan salille treenaamaan personal trainerinsa opastuksella. Jennifer noudatti Painonvartioiden ruokavaliota laihduttaessaan.

kuva

Queen Latifah laihdutti kalliilla Jenny Craig-dieetillä, jossa ateriat ovat hyvin tarkkaan ennalta suunniteltuja. Liikuntaa Queen Latifah harrasti 5-7xVKO, lähinnä juoksumatolla tai Crosstrainerilla. Tuloksia syntyi.

kuva

Mistä ihmeestä nämä julkkikset saavat tahdonvoimaa laihduttaa ja pitää kiinni liikkumisrutiineistaan? Rahasta se ei ainakaan voi olla kiinni. Ilman huippukalliita personal trainereitakin tavallinen ihminen voi päästä hyvään kuntoon. Se motivaatio ja itsekuri olisi vain löydyttävä jostain. Varmasti miljoonien ihmisten katseet ja valokeilassa oleminen tuovat oman paineensa julkkisten ulkonäköön, mutta eikö se riitä, että minä joudun katselemaan itseäni joka päivä peilistä? Enkö haluaisi nähdä siellä sellaisen vartalon, kuin olen haaveillut. Tästä mahdollisesti motivoituneena alan odottelemaan unta ja miettimään ensi viikon liikuntoja.