Ruokapäiväkirja

Minulla tämä syöminen on hieman hankala asia. Joskus syön liikaa, joskus liian vähän. Täytyy yrittää petrata sen kanssa, etenkin aamupalan. Minulle ei yksinkertaisesti maistu muutamaan tuntiin herättyäni yhtään mikään. Joskus väkisten yritän saada aamupalan alas, jotta se estäisi herkkuhimoa myöhemmin päivällä.

Ruokapäiväkirja torstai 10.3.

Aamupala -
Lounas -
Välipala -

Päivällinen
Yrttiset kasvikset 300g (210kcal)
Naudan paistijauheliha 100g (140kcal)
Punaisia linssejä 100g (100kcal)

Iltapala
Danio-rahka (211kcal)
Mandariini (32kcal)

Join työpäivän aikana myös 5dl Pepsi Maxia josta tuli sitten 5 kcal.

Kiloklubi näyttää punaisia palloja niin kasvisten kuin kuitujenkin osalta. Kasviksia tulisi saada toinen samanmoinen annos jolloin myös kuitujen määrä nousisi ja pallo vaihtaisi vihreään väriin. Tänä päivänä sain kuituja 14g, kun niitä pitäisi saada vähintään 15g, mutta suosilteltava määrä olisi 25g.

Kalorithan jäi tänään huomattavan alhaiseksi, sehän ei minua haittaa. Tosin laihduttamisen kannalta myös terveellisesti ja TARPEEKSI syöminen olisi tärkeää. Kiloklubin mukaan energiavajeeni tälle päivälle on 1365 kcal. Suhtaudun kuitenkin hieman skeptisesti Kiloklubin laskemaan päiväkulutukseeni. Mutta jos edes 1000kcal vaje olisi, tarkoittaisi se kiloa viikossa.

Minulla on serkkuni häät 16.4. ja olenkin asettanut tavoitteeksi 75 kiloa siihen mennessä. Uusi mekko on hakusessa ja tiedän kyllä minkä haluan. En vain halua laittaa päälleni kokoa 46, enkä edes kokoa 44. Haluan mekkoni olevan kokoa 42!

Yesterday

Eilen oli ihana päivä. Aamusta asti kaikki tuntui sujuvan ja ensimmäistä kertaa en herännyt mielessäni Hartsi-poika. On muuten tyhmän kuulonen tuo Hartsi-nimitys, mutta minkäs mummun nimimuistille teet. Ja vielä kun kyseessä ei ole suomalainen nimi, tuottaa sen muistaminen erityisvaikeuksia.

Yritin väistellä lenkille lähtöä harmaalla ilmalla ja väsymyksellä. Kiistelin itseni kanssa hetken ja päätin lähteä pienelle kävelylle. Kaveri mukaan ja tunnin verran tallusteltiin ihanassa syyssäässä. Aurinko paistoi juuri sen aikaa kun me olimme ulkona. Oli ihana käydä rannassa katselemassa ihan tyyntä merta, sumuista maisemaa ja aurinkoa. Sai ajatukset ihan muualle. Kaloreitakin kului noin 450.

Intouduin sitten illasta kutomaan. Kävin hakemassa kaupasta puikot ja lankaa, tarkoituksena kutoa säärystimet ja pipo. Tällä hetkellä työn alla on säärystimet, mutta tuon linkin alla on myös ihan älyttömän helppo pipo joka pitäisi onnistua sekin. Tuolla Novitan sivuilla on muitakin hyvä ohjeita jos yhtään osaa ja haluaa neuloa näin talven lähestyessä. Minulla iskee hirveä puikkovimma aina kylmien ilmojen lähetessä.

Eilen ruokapuoli on ollut melko onnistunut ja suunnitelman mukainen. En ole mikään aamusyömäri, joten söin ensimmäisen kerran vasta kahdentoista aikoihin. Silloin suuhun meni 4 pientä porkkanaa raastettuna sekä noin 1,5dl 2% raejuustoa. Päivälliseksi söin neljän aikoihin peruna-purjokeiton, kaksi nakkia ja noin desin verran herne-maissi-paprikaa. Nyt illalla on mennyt kolme kevytnakkia ja puoli rasiaa kirsikkatomaatteja. Okei, ei mikään malliruokalista ja ruokailuajat/säännöllisyys on päin honkia, mutta ei se mitään. Koko ajan parempaan!

Comfort food

Jos on tulossa kipeäksi, eikö se tarkoita, että saa uppoutua sohvannurkkaan peiton kanssa ja katsella televisiota. Lisänä tietenkin jotakin herkkuja, jos tauti sen sallii. Eikö se mene näin?

kuva täältä.

Ilmeisesti minun on muutettava vanhoja tottumuksia, jos mielin kiloista pois ennen joulua. Mutta minun täytyisi pohdiskella mitä korvaavaa tuon lohturuuan tilalle? Jos en saa siihen herkkuhimoon mitään korvaavaa, tulen todennäköisesti repsahtamaan ja pahan kerran.

Uuden parisuhteen* myötä olen alkanut viihtyä enemmän kotona. En lähde enää viikonloppuisin baariin ja tykkään tällaisesta vaiheesta todella paljon. Ehkä minä olen suurimmat juhlimiset jo juhlinut ja nyt on aika rauhoittua. Poikaystäväni on vaan viikonloppuisin yleensä yötöissä ja se tarkoittaa sitä, että olen illat yksin. Perjantai-iltana elokuvaa katsoessa tulee väistämättä halu tehdä kädestä suuhun-liikettä. Tämä sama ilmiö toistuu lähes aina kun olen yksin ja minulla on liikaa aikaa käytettävänä.

Uusimmassa KG-lehdessä 5/2010 oli juttu, jossa annettiin ohjeita välttää päivän lihottavat ruokakriisit. Tunnistin itseni heti ensimmäisestä kohdasta, "tylsyyden markkinat". Ei ole mitään tekemistä tai ainakaan mikään ei kiinnosta. Ainoa mikä kiinnostaa on sohva, televisio ja jääkaappi.

Tähän tulisi löytyä ratkaisu sillä syöminen on kivaa ja siihen on helppo langeta. Lehden mukaan tässä tilanteessa pitäisi opetella tietoinen syöminen. Tietoista syömistä pitäisi toistaa kaavamaisesti itseään pakottaen. Jossain vaiheessa pakottamista ei enää tarvitse. Tämä voisi minun kohdallani onnistua. Jos saan keskittyä muutokseen ja saan uuden omaksumiseen tarpeeksi aikaa, se voi toimia. Olen ihminen joka elää rutiineilla. Lupaan kokeilla pakonomaiseen syömisaikatauluun siirtymistä heti, kun työni loppuu ensi keskiviikkona.

kuva täältä.

Lehdessä ohjeistetaan myös, että jääkaapin oveen tulisi laittaa esimerkiksi kysymyksiä "onko nyt oikeasti nälkä vai aionko syödä tunteeseen?" ja "kadunko, jos syön?". Koskaan ei saisi avata jääkaappia ennen kuin on vastannut näihin kysymyksiin. Useasti lohtusyömisen aiheuttama katumus on paljon vahingollisempaa, kuin hetkestä saatu hyöty. Tämä on NIIN totta. Mikä morkkis siitä syntyykään, kun onnistuneen päivän jälkeen kumoaa vatsaansa levyllisen suklaata ja päälle vähän suolapähkinöitä. Siitä ei ikinä tule hyvä mieli.

Tänään on ensimmäinen kriittinen ilta. Sitten katsotaan miten itsekurini toimii vai toimiiko ollenkaan. Illan comfort food voisi näyttää tältä:

kuva täältä.

* uusi parisuhde = 8kk (juurikin tänään). Pitkä sinkkuaika vaatii pitkän totuttelun vakavaan parisuhteeseen :)

Spending my time

Kello on 16.42 sunnuntai-iltapäivänä ja minä makaan vielä sängyssä. Koko yön pää oli niin kipeä, etten saanut nukutuksi ja tänään sitten olen aukaissut silmäni ensimmäisen kerran noin puoli kahden aikoihin. Siitä saakka olen venynyt peiton alla.

Aamupalaksi tänään maistui Nutriletin metsämarjapirtelö sekä puoli litraa vettä. Viime viikolla mahani oli niin sekaisin, että päätin aloittaa maitohappobakteerikuurin. Syön siis joka aamu myös tabletin sellaisia, kalaöljykapselin ja monivitamiinitabletin (joka kylläkin loppui perjantaina). Sen jälkeen olen pistänyt suuhuni kaksi kevytnakkia ja noin kourallisen pistaasipähkinöitä. Kuten huomaa, ruokailuni ei ole mitenkään kurinalaista pussien syömistä. Jos näin olisi, joko painoni olisi paljon pienempi tai sitten retkahtaisin herkkuihin yhä useammin. Sitten jos ja KUN olen hoikempi ja totuttaudun normaaliin syömiseen, on ateriarytmin opettelu ehdottomasti yksi tärkeimmistä jutuista.

Olen koko kesän kulkenut pyörällä töihin, jostakin on löytynyt sinni kulkea pyörällä myös sateisina päivinä. Viime viikko oli iltavuoroa ja melkein koko viikko myös sateista (ei edes ollut, uskottelin itselleni niin). Siispä kuljin työkaverini kanssa kimppakyydillä tämän huikean vajaan neljän kilometrin matkan töihin. Nyt kuitenkin on niin, että pyöräni on työpaikalla ja se pitäisi hakea sieltä pois. Se tarkoittaa siis sitä, että minun on tänään lenkkeiltävä ja haettava pyörä. Laiskuuteni meinaa nostaa kuitenkin päätään ja hokee, että voin ihan hyvin huomenna aamulla kävellä töihin ja polkea iltapäivällä kotiin. Jos teen näin, aamulla vihaan itseäni. Katsotaan.

Lisäsin muuten sivupalkkiin tickerfactory.comista tuollaisen painonpudotusjanan. Siinä näkyy kuinka paljon olen pudottanut ja kuinka paljon on vielä jäljellä. Tsemppaiskohan tuo pudottamaan painoa tehokkaammin? Minusta tuntuu, että tässä tilanteessa on käytettävä kaikki oljenkorret. Ensimmäistä kertaa laihdutuspäätöksen jälkeen kilot ovat oikeasti lähteneet putoamaan. En halua enää takapakkia tai jojoilua. Ja ennen kaikkea haluan elää normaalipainoisen ja terveen nuoren aikuisen elämää.