Sovituskopissa iloittua

On taas ollut blogihiljaisuutta kerrakseen. Miten työttömän elämä voi olla muka niin kiireistä, ettei muutamaa blogipostia kerkeä kirjoittaa? Tällä hetkellä istuskelen äitini luona lähellä Helsinkiä. Huomenna olisi työhaastattelu Helsingissä. Saapa nähdä muuttaako tämä tyttö etelään vielä tässä syksyn aikana. No, en elättele liikaa toiveita.

Painonpudotuksesta en tiedä sitten ihan mitään. En ole astunut puntarille useampaan viikkoon. Eikä minua oikeastaan kiinnostakaan. Mutta jotain edistystä on mahdollisesti tapahtunut, sillä kävin tällä viikolla vaatekaupoilla ja Lindexistä (okei, koot on ehkä vähän reilumpia, mutta silti!!) minulle meni kapeamallisista farkuista koko 40! Miettikää, ei enää 44, ei edes 42 vaan 40! Ja mikä ilo oli huomata, että voin katsella farkkuja mistä kaupasta tahansa. Pullerona en ole edes vilkaissut esimerkiksi Vero Modan farkkuihin, mutta nyt voin ainakin viedä niitä sovituskoppiin sovitukseen ilman, että automaattisesti tietäisi ne liian pieniksi. Tosin reiteni ja vyötäröni ovat hieman eriparia. Vyötäröstä menisi helposti pienempi koko, mutta reisien paksuuden takia joudun valitsemaan isomman koon. Mutta eiköhän se syksyn juoksulenkkien myötä korjaannu sekin asia. Sen salikortin kanssa jahkailen ja jahkailen, kun en tiedä nyt mihin päin tässä ollaan suuntaamassa. Toivottavasti saisin pian tietää, jos Helsinki kutsuu.

Toinen kiva asia vaatekaupoissa oli se, että eräs karvaliivi mitä sovitin, meni minulle koossa M! Ensin realistisena otin L-koon ja se olikin melko kiva. Kun laitoin sen kiinni, se jostain syystä tuntui hieman liian väljältä ja päätin kokeilla kokoa M joka sopi sitten ihan täydellisesti! Me likes. Jotenkin nämä tällaiset edistymiset antavat joskus enemmän tsemppiä kuin itse vaa'an lukema.

Äitin luona minulla on lenkkarit mukana ja lähellä on mukavia pururatoja joissa on lihaskuntolaitteita mukana. Kävin ne jo kesän alussa testaamassa ja nyt on pakko käydä viikon aikana ne kiertämässä uudestaan. Raikas syysilma ja juokseminen, kyllä kelpaa! Mukavaa sunnuntaita ja vielä mukavampaa alkavaa viikkoa kaikille :)

In my closet

Jossain vaiheessa aioin tehdä postauksen tyylistäni silloin ennen ja onko se muuttunut tässä kilojen karistessa.

Noh, olen aina pukeutunut juuri niin kuin olen itse halunnut. Olen käyttänyt lyhyitä hameita tai tiukkoja paitoja, oli elopaino sitten 100 kiloa tai 70 kiloa. Vaatteet ovat suuri intohimoni ja niihin uppoaa rahaa kaikkein eniten. Tuhlaan rahani aina ensin vaatteisiin, sitten vasta ruokaan. Ja minä en ole juuri koskaan välittänyt siitä, miten ihmiset minut näkevät, vaan siitä miltä minusta tuntuu. Joskus vanhoja kuvia katsellessa kuitenkin toivoo, että joku raja olisi ollut. Mutta voi olla, että ajattelen 20 kilon päästä niin myös tämän hetken kuvista. Miksi ihmeessä olen nuo vaatteet päälleni laittanut, kun eivät ne pue minua yhtään?!

Muutama vuosi sitten minulla oli ihan mieletön tunikakausi. Pukeuduin muodottomiin tunikoihin jotka tosiasiassa tekivät minut entistä isomman näköiseksi. Edellisen tietokoneen hajotessa katosi myös suurin osa kuvistani enkä onnistunut löytämään yhtään todellista tunikakuvaa. Olen myös aina luottanut toppi/t-paita + neuletakki-yhdistelmään. Useina kesinä en ole liikkunut julkisesti lyhythihaisissa saati hihattomissa paidoissa ja minulla oli AINA neuletakki päällä. Todistusaineistoa:

(kuvan saa klikattua isommaksi)

 Vaikka olisi helle, minä pukeuduin aina neuletakkiin. Kuvat on otettu 2008-2009. Farkkuhame on ollut suosikkini, ei vaan ole enää. Hametta pitäessä minusta tuntui, että lihavat jalat eivät erottuisi niin selvästi. Värejä en ole koskaan pelännyt. En tiedä yhtään mitkä värit minulle sopivat, käytän kaikkia joista pidän. Isäni oli myöskin lihava ja äitini kertoi, että joskus 90-luvulla hän oli mennyt ostamaan isälleni paitaa ja kysynyt myyjältä olisiko jotain pirteämmän väristä mustan/harmaan/ruskean sijaan. Vastaukseksi äiti sai, ettei lihavat käytä värejä. No se oli silloin, minä ainakin käytän! Vielä vuosi sitten leggingsit olivat myös kovaa huutoa. Eihän läski voinut näyttää jalkojaan, mutta housuissa olisi ollut liian kuuma. On ikävää, miten JOUTUU käyttämään joitakin vaatteita varjellakseen kanssaihmisiä. Lihavuuden yksi ikävimpiä asioita on se, että täytyy pukeutua johonkin mikä mahtuu päälle, ei johonkin mihin haluaisi.

Tältä kesältä ei paljoa kuvia ole, mutta tein pienen kollaasin mitä päällä on näkynyt viime päivinä:

Tämän kesän ykkösjuttu on minulla ollut nuo farkkushortsit. Pidän niistä paljon enemmän, kuin vielä kaapistani löytyvästä edelliskesien farkkuhameesta. Myös maksimekot ja hameet ovat olleen kovasti käytössä. Tänä kesänä olen myös ensimmäistä kertaa pitkään aikaan heilunut julkisilla paikoilla ilman käsiäni verhoavia neuletakkeja. Jos on ollut lämmin, olen huoletta lähtenyt hihattomissa liikkeelle. En toki ole tyytyväinen hyllyviin käsivarsiini, mutta olen kyllästynyt peittelemään niitä ja hikoilemaan pitkähihaisissa. Mutta kuten huomata saattaa, toppi + neuletakkiyhdistelmällä ollaan menty vieläkin. Gina Tricotin perustopit ovat suuria suosikkejani ja minulla löytyy niitä yhteensä 17 eri värissä. Ja kyllä, käytän kaikkia. Ne ovat palvelleet useamman vuoden ajan lukuisten pesujenkin jälkeen.

Odotan kauhulla syksyä, kun pitäisi taas siirtyä pitkiin housuihin. Omistan tällä hetkellä kolmet farkkuleggingsit H&M:ltä (jes, kokoa M!!) ja ne olivat ainakin vielä keväällä ihan lempparit. Mieli kuitenkin muuttuu niin äkkiä ja voi olla, että kesän jälkeen kun kiskaisen ne jalkaan, en tykkää niistä yhtään. Hankintalistalla tälle syksylle olisi ihan oikeat farkut! En muista milloin olen viimeksi käynyt edes kokeilemassa farkkuja. No okei, ostin Lindexiltä yhdet koon 44 farkut taannoin, mutta ihan hetkessä ne jäivät jo minulle isoiksi. Nyt olisi tarkoitus hankkia sitten jotkut istuvat, hyvät farkut.

Minulla löytyy vieläkin todella paljon vaatteita kaapista, mitä käytin 20 kiloa sitten. Voin ihan huoletta käyttää niitä edelleen, tuntuu vaan että ne istuvat vaan paremmin tätä nykyä. Kunhan haalin kokoon enemmän vanhoja kuvia, voisin tehdä sellaisen vaate ennen/vaate jälkeen-postauksen.

Mutta haluaisin haastaa muutkin tekemään tällaisen pienen tutkimuksen sinne vaatekaappin. Onko se muuttunut kilojen karistua? Rajoittiko/rajoittaako kilot pukeutumistasi?

Just believe in yourself

Blogihiljaisuutta. Onnistumisia ja epäonnistumisia.

Täällä kirjoittelee nyt valmistunut sosionomi. 10.6. oli virallinen valmistumispäivä.Valmistumista juhlin, mutta en kakuilla ja pullilla. Viiniä maistelin. Lauantaiaamuna paino oli kuitenkin pudonnut iloisesti 78 kilon lukemaan. Olin iloinen!

Suuntasin äitini luokse lomailemaan viikoksi ja arvata saattaa, että kilot ovat kavalasti tulleet takaisin. Ostin kyllä maitorahkaa, mehukeittoa, tonnikalaa ja vihanneksia, mutta kaapissa vaanineet leipä ja juusto koituivat todellakin kohtalokseni. Tilannetta ei helpottaneet jäätelöt ja ulkona syöminen. Mutta minähän en lannistu! Kanelin mahtava painonpudotus veti minut suosta ja jotenkin sain hyvää mieltä ja tsemppiä. Minun pitäisi vain saada päättäväisyyttä ja jatkuvaa painonpudotusta. Tämä jojoilu kyllästyttää minua. Pari kiloa pois ja sitten retkahdan vanhoihin tapoihin. Luulen, että pari kiloa pudotettuani voin syödä taas vähän huolettomammin. Mutta kun ei se mene niin!

Kävin kyllä äitini luona juoksulenkeillä. Tänäänkin olisi juoksupäivä, mutta hei vaan tuolle sateelle ja myrskylle ulkona. En oo menossa yhtään mihinkään!

Kokeilin tänään myös kaapista löytyneitä farkkuja, joita olen tainnut käyttää lukiossa. Huh, ei puhettakaan, että menisi jalkaan. Lantiosta kirrasi heti. Jaloista ei niinkään. Olenko minä tosiaan ollut joskus niinkin laiha? Miksi olen kuitenkin aina kuvitellut olevani todella lihava? Koon 38 farkut.

Tässäpä vähän tsemppivideota, JUST KEEP PRACTISING :)

Herkkupäivä

Eilinen oli herkkupäivä. Ystäväni lentää tänään Malmöön ja muuttaa sinne kesäksi, joten siitä johtuen vietimme läksiäisiä.

En jaksanut aamulla herätä lenkille ja ajattelin, että se niistä päivän urheiluista, koska tiesin, että aion viettää ystävieni kanssa koko päivän. Suuntasimme päivällä kiinalaiseen syömään ja sen jälkeen shoppailemaan. Minä sain kuin sainkin hillityä jokaisessa kaupassa ostohimoni. Mukaan tarttuivat vain "pyöräilyshortsit". Sellaiset polveen asti ulottuvat trikoohousut joissa on pitsit lahkeissa. Hyvä minä! Kotimatkalla herkuteltiin jäätelöillä. Maistoin Spice Icesta makua Irish coffee-pähkinä. Oli muuten NIIN hyvää!

Ulkona oli aamupäivän aurinko vaihtunut pilviseen ja sadetta enteilevään ilmaan. Ystäväni (tämä personal trainer) sai minut kuitenkin houkuteltua lenkille. Kävimme 5km hölkkä/juoksulenkin ja nyt sain testata sen, pystynkö puhumaan samaan aikaan, kuin lenkkeilen. Ja hyvin onnistui! Sain hyväksynnän lenkistäni ja vauhdistani PT:ltä.

Kotona suihkua ja maitorahkaa jonka jälkeen suuntasimme kauppaan. Sieltä illan telkkarimaratonia varten tarttui mukaan vain Kismet! Mihin ovat jääneet kaikki karkkipussit ja sipsipussit? Ei edes tehnyt mieli. Söin vielä hieman jauhelihaa ja kasviksia ennen Kismettiä. Oli jotenkin hauska, kun sain tältä PT:ltä myönnytykset kaikkiin syömisiin.

Kiloklubiin kaloreita kertyi alle 2000, joten ei mikään älyttömän paha herkuttelupäivä. Ja pallotkin pysyivät kohtuu hyvinä, toki herkkuympyrä näyttää punaista tällaisina päivinä. Mutta se ei haittaa, kun niitä ei ota tavaksi.

Juhlat juhlittu ja paluu arkeen

Viikonlopun hulinoista aletaan pikku hiljaa selvitä. Juhlittua tuli kolme (3!!!) päivää mikä on minun mittapuullani nykyään paljon. Viimeinen 1,5 vuotta on mennyt todella vähäisellä juhlimisella ja tämä kolme päivää tuntuu painavan vieläkin. Maanantai ja tiistai meni täysin sängyn pohjalla. Eilen illalla tuntui, että elämä alkaa taas voittaa ja meinasinkin suunnata jo lenkille. Se jäi, mutta jos tänä iltana aurinko paistaa, käyn heittämässä jonkinlaisen lenkin. Voi olla kuitenkin, että keskityn vain siivoamaan kodin ja rauhoittumaan vielä täällä. Siivottu koti kun antaa jotenkin ryhtiä koko elämälle. Kun täällä on kauhea kaaos, tuntuu että koko elämä on yhtä kaaosta.

Melkein -20kg kuva otettiin, julkaisen sen kunhan saan koneelle. Tämä -20kg pokasi itselleen myös viikonloppuheilan. Siitä tulee niin hyvä mieli, kun huomaa että kelpaa jollekin. Eikä se jollekin kuitenkaan ole kuka tahansa. Perjantaina kattelin päivällä, että kylläpäs tuossa kävelee hyvännäköinen mies ja illalla hän olikin sitten jo minun sovittu viikonloppupoikaystävä. Koko viikonlopun tosiaan liikuimme sitten enemmän tai vähemmän yhdessä. Sunnuntai-iltana hän suuntasi paikkakunnalta pois. Mutta kyllähän tuollaiset aina vähän itsetuntoa kohottaa.

Tässä sitä nyt on kevennetty ja syöty vähän terveellisemmin tämä päivä. Olen päättänyt aloittaa kaappien tyhjennyksen. Huutava rahapula (silti aina löytyy vaatteisiin esim 200e) ajaa minut kaivamaan mitä komeroista löytyy. Kaikki keitot, kasvikset ja puurot saavat kelvata ruuakseni niin kauan kuin niitä riittää. Yritän koota mahdollisimman terveellisiä ruokakokonaisuuksia, että saisin kuitenkin joka päivä sen mitä tarvitsen. Kiloklubi saa auttaa minua aterioiden suunnittelussa.

Tämmöistä täällä! Kesää kohti.

Jippikayjee!!

Rakastan sauvoja! Miksi en ole aikaisemmin tajunnut niitten tosiaankin tehostavaa vaikutusta?! Olen ajatellut sauvakävelyn olevan vain mummojen laji, ja että näytän tyhmältä sauvoessani. Mutta ehei, nyt on ihan sama miltä näytän jos sykemittari alkaa näyttää tällaisia lukemia: 59:02, 5.94km, 628kcal, 25% rasvaa. Sykkeet 149/165. Aivan mieletöntä! Tuollainen kävelylenkki on tavallisesti kuluttanut sen noin 400 kaloria ja sykkeet on pysyneet ykköstasolla. Keppien kanssa sauvotaan yli 200 kaloria enemmän ja sykkeet pysyy kakkosella. Minulla on ollut hankaluuksia saada sykkeet kakkostasolle. Kävellessä en saa sykettä kohoamaan tarpeeksi ja hölkätessä/juostessa se nousee lähes aina kolmostasolle. Mutta nyt on löytynyt keino!!! En voi hehkuttaa tarpeeksi, tulin niin hyvälle mielelle tuosta lenkistä. Että täältä sauvat saa ehdottoman suosituksen! Kokeilkaa :)

Huomenna on opinnäytetyöseminaari ja kypsyyskoe. Näin lähellä ollaan valmistumista. Muutama pikkutehtävä sen jälkeen ja minulla on ammatti. Vaikka nyt on paljon ikävääkin meneillään, täytyy yrittää olla iloinen näistä pienistä asioista.

Ai niin, ja hain tänään postista paketin jossa oli vaatteita. Oli todellakin ilo huomata, että M-koon mekko oli parempi, kuin L-kokoinen! Joissakin vaatteissa tosiaan M istuu nykyään paremmin. Toki on vielä vaatteita, joissa on pakko ottaa L, mutta mitä useampi M-kokoinen vaate, sitä iloisempi olen minä! Vielä kun alittaisin sen kasikympin niin kesän vois alottaa hyvillä mielin!

- 0,6kg

Ei vieläkään 80 alitusta! Niin pienestä kiinni. Puntari näytti aamulla 80,3kg. Eli puolisen kiloa vielä pois ja paino alkaisi seiskalla. Nyt armoton tsemppi päälle. Haluan ensi perjantaihin mennessä painaa sen 79 kiloa. Kyllä.

Tänään on hieman masentanut myös se, että tilasin H&M:ltä kaksi mekkoa, kokoa 42 ja 44. Tarkoituksena oli jompi kumpi laittaa häihin. Noh, kumpikaan ei mahtunut. 44 meni päälle ja kiinni, mutta oli niin tiukka, että istumaan tai syömään ei siinä pysty. Eli tilaukseen lähti vielä koon 46 mekko. Toki tiukka joustamaton mekko ei ole niin armollinen kuin esimerkiksi joku trikoomekko olisi. Mutta luulin, että saisin jo juhlia pienemmän koon mekossa! Ei sitten.

Eilen jaksoin kaksi kertaa käydä tunnin lenkin. Vapaapäivinä on helppo käydä lenkki aamulla ja illalla. Tosin illan lenkkiä varjosti pieni vatsakipu... se aika kuukaudesta.

Nyt herkuttelen kuivatuilla luumuilla. Sitten lenkille. Onneksi tiet alkaa kuivua. Lähes jokainen reittini on sula!

I Can Work It Out

Tämä viikonloppu on ollut yhtä myllerrystä. Lähinnä tunteiden osalta.

Perjantaina kävin aamulla puntarilla ja yllätyin todella iloisesti, kun lukema oli 80,9kg. Eli pudotusta edelliseen olisi ollut 1,2kg. Noh, tämä pudotus sai aikaan sen huonon asian, että päätin palkita itseni... ruualla. Kävin ruokatunnilla syömässä Hesburgerissa. Kiitoooos, sinne meni pudotetut kilot. En tiedä miksi ajattelen, että hei kun oon pudottanut kiloja, saan syödä sitten vähän huolettomammin. Miksi en ajattele, että dieetti on onnistunut ja sitä jatketaan niin päästään vielä parempiin tuloksiin? Oh, why? Ehkä vielä joskus.

Kävin kuitenkin perjantaina illalla pienen lenkin, 4.27km. Sykemittaria minulla ei ollut mukana, sillä lähdin melko kiireellä. Luultavasti siinä 300 kalorin paikkeilla mentiin.

Lauantaina aamulla lähdin reippaasti heti herättyäni lenkille. Päätin kiertää pidemmän lenkin, että saan oikeasti pitkäkestoista harjoittelua ja kaloreita kulumaan. Syke ei pysynyt kovinkaan ylhäällä, mutta 7.28km tuli lenkkeiltyä. Kaloreita 573, rasvaa 35 %. Sykkeet 133/163. Tavallisillakin kävelylenkeillä maksimisyke nousee yleensä vähintään sinne 160 paikkeille, sillä teen pieniä juoksupyrähdyksiä pitkin matkaa.

Lenkiltä suuntasin suoraan uupuneena kauppaan. Minulla oli nälkä, mutta pystyin hillitsemään herkkuhimoni. Tosin minulla oli ihan mieletön jano, jonka vuoksi halusin kaikkea raikasta ihanaa juotavaa. En juo lähes ikinä mehuja niiden sisältämän sokerimäärän vuoksi. Nyt kuitenkin koriini hyppäsi kaksi purkkia mehua. Tosin valikoin sellaiset, joissa ei olisi lisättyä sokeria ja kalorimäärä jäisi alhaiseksi. Join yhden lasillisen kotiin päästyä ja muistin miksi en osta mehuja. Eihän ne edes ole kovin hyviä. Lähes aina ne on liian makeita ja vahvoja minun makuuni.

Lauantain aikana kävin puntarilla ja paino oli noussut takaisin sinne 82 kilon tuntumaan. Samaa se näyttää vieläkin. Että hei hei vaan alle 80 kiloa. 

Illalla kävin vielä ystäväni kanssa hyvin rauhallisen kävelylenkin huonoa ilmaa uhmaten. 3.56km, 200kcal, 51% rasvaa. Sykkeet 110/134.

Ja sitten päästäänkin viikonlopun suurimpaan ärsytykseen. Lähdin tänään taas lenkille aamupäivästä. Oli pakko päästä juoksemaan ja jaksoinkin juosta jälleen hieman yli puolet lenkistä, n. 3km. Kokonaisuudessaan lenkille kertyi mittaa 5.96km. Kaloreita kului 550, 26% rasvaa. Sykkeet 146/179. Olin todella iloinen jaksaessani juosta tuon 3km, koska viime aikoina se on takkuillut tosi pahasti.

Mutta, räpsin muutaman kuvan lenkkipolkuni varrelta. Kyllä keväinen Suomi on lenkkeilijän unelma. Lähes jokaisella askeleella astut johonkin lammikkoon tai sohjoiseen lumeen jonka seurauksena lenkkarit ovat täysin märät. Kunnon lenkkeilyvauhtiin ei pääse, kun täytyy varoa askeleitaan. Ja jos tie ei ole märkä, se on vielä paksun lumikerroksen peittämä ja tämä lumi on kuitenkin sen verran pehmeää, että tuntuu kuin suossa tarpoisi. En tiedä pysyikö syke ylhäällä vihaisuuden vai tämän raskaan askelluksen takia, vauhdin hurmasta ei ainakaan ollut kyse. Rehellisesti sanottuna vihasin jokaista askelta aamuisella lenkillä.

Luulenpa, että minun lenkkini on lenkkeilty näinä päivinä. Sen jälkeen kun tiet on sulat, lähden tallustelemaan ulos (tiedän, että olen jo huomenna joka tapauksessa lenkillä). Kyllä kevät on oikeasti kivaa aikaa, mutta tartten ne aurinkoiset ihanat kelit ja sulat tiet! Että pari viikkoa ja uskoisin teiden olevan minua varten.

Eli viikonlopun miinukset
-loskaiset tiet
-huono itsekuri
-painon nouseminen

Viikonlopun plussat
-viikon lenkkimäärä 7
-kilometrejä 37,35km
-kulutetut kalorit n. 3000.

Että semmosta! Ai niin, kokeilin vanhoja vaatteitani. Kaikki alkaa mennä paremmin päälle! Neljä vuotta sitten ostamani farkkusortsit on NIIN käytössä ens kesänä. Viime kesänä ei ois voinu kuvitellakaan. Ja yläasteella käyttämäni 38 koon stretch-farkut menevät päälle, ovat jaloista hyvät, vyötäröstä menee kiinni, mutta on turhan kireät. Siinäpä vasta tavoitefarkut! En ikinä kyllä niillä enää julkisella paikalla kävele, mutta niihin aion vielä mahtua!!!

Ja tässä vielä jakoon yksi juoksubiiseistäni!

ai ai!

No nyt on lauantai juhlittu ja sunnuntai mässätty. Mässäily jatkui vielä vähän tämänkin päivän puolelle. Eilen kuitenkin kaikessa kauheudessan jaksoin kuitenkin pienelle lenkille! Muutosta on tapahtumassa, kun krapulapäivänäkin on pakko päästä hieman tallustelemaan. Hitaasti, mutta varmasti!

Käväisin tänä aamuna puntarilla. Olen ihan varma, että vaaka on jumittanut jostain syystä 82,2 kilon kohdalle. Se on ollut sitä varmaan viimeisen viikon. Mutta nyt en käy puntarilla ennen perjantaita. Katsotaan onko sipsit ja pitsat jämähtäneet vai saanko ne kulutettua pois.

Olipas vaan muuten hieno saunailta. Oli mukava pitkästä aikaa olla liikenteessä ja tuulettaa kotona hankitut pölykerrokset. Pölykerrokset lähti niinkin vahvasti, että kotiin palasin vasta sunnuntaina aamulla. En muistanutkaan miltä se tuntuu kävellä kaupungilla kotiin eilisen päivän bilevaatteet päällä, hiukset takussa :D Mutta ei saa tulla tavaksi. Nyt on kyllä niin mahtava fiilis. Voi tätä kevättä!

Hei saan muuten palauttaa henkkamaukan vaatteita ja vaihtaa ne M-kokoon! Miettikää miten hienoa! Eihän minulle kaikkien kauppojen M-koko mene päälle, mutta oikeaan suuntaan ollaan menossa.




Ps. Onko miehet niin tyhmiä, että ne ei vastaa viestiin jos siinä ei oo kysymystä? Vai onko se vaan niin, että he's just not that into you? :D

Running S-H-O-E-S

kuva

Tänään ennen töihinmenoa kävin Intersportin kautta katsomassa niitä kaivattuja juoksukenkiä ja sieltähän ne hyllystä lähtivät mukaan. Ihanat hot pink-väriset Asicsen lenkkarit tuntuivat ihan mahtavilta jalassa. Lisäksi ne sopivat minulle, jolla oikea jalka on hieman ylipronatoiva. Asicsen GT-2160 mallin kengät ovat ylipronatoivalle tai normaalille askellukselle. Mitäs tykkäätte? Oikea hinta kengille oli 179e, mutta ne olivat tarjouksessa 149e. Ostin myös Asicsen juoksusukat joiden lähtöhinta oli 24,90e, mutta opiskelijakorttini ansiosta sain koko paketin 160e hintaan. Olen niin tyytyväinen!

Noh, olihan se töitten jälkeen pakko käydä testaamassa kyseiset kengät. Kävin edelleen juoksemassa saman lenkin kuin aikaisemminkin. Vaihtelen vain lenkin suuntaa jolloin en junnaa samoja ylämäkiä ja alamäkiä. 221 kcal, 26% rasvaa. Sykkeet 144/171. Kyllä oli muuten kengät jokaisen euron arvoiset jos vertaa vanhoihin, kuluneisiin tossuihini. Kunnon pehmusteet ja rullaava kenkä niin kyllä juoksukin kulkee ihan eri tavalla. Huomenna uusinta!

Suuhun on tänään mennyt aamupalaksi puuroa, päivälliseksi 300g kasviksia ja 100g jauhelihaa ja alkuillasta söin yhden mandariinin. Nyt olisi saatava jotain syömistä, tiedä sitten mitä kaapista löytyy. Sen tiedän, että mitään kovin lihottavaa se ei voi olla, sillä kotonani ei ole mitään erityisen syntistä :D

Ruokapäiväkirja

Minulla tämä syöminen on hieman hankala asia. Joskus syön liikaa, joskus liian vähän. Täytyy yrittää petrata sen kanssa, etenkin aamupalan. Minulle ei yksinkertaisesti maistu muutamaan tuntiin herättyäni yhtään mikään. Joskus väkisten yritän saada aamupalan alas, jotta se estäisi herkkuhimoa myöhemmin päivällä.

Ruokapäiväkirja torstai 10.3.

Aamupala -
Lounas -
Välipala -

Päivällinen
Yrttiset kasvikset 300g (210kcal)
Naudan paistijauheliha 100g (140kcal)
Punaisia linssejä 100g (100kcal)

Iltapala
Danio-rahka (211kcal)
Mandariini (32kcal)

Join työpäivän aikana myös 5dl Pepsi Maxia josta tuli sitten 5 kcal.

Kiloklubi näyttää punaisia palloja niin kasvisten kuin kuitujenkin osalta. Kasviksia tulisi saada toinen samanmoinen annos jolloin myös kuitujen määrä nousisi ja pallo vaihtaisi vihreään väriin. Tänä päivänä sain kuituja 14g, kun niitä pitäisi saada vähintään 15g, mutta suosilteltava määrä olisi 25g.

Kalorithan jäi tänään huomattavan alhaiseksi, sehän ei minua haittaa. Tosin laihduttamisen kannalta myös terveellisesti ja TARPEEKSI syöminen olisi tärkeää. Kiloklubin mukaan energiavajeeni tälle päivälle on 1365 kcal. Suhtaudun kuitenkin hieman skeptisesti Kiloklubin laskemaan päiväkulutukseeni. Mutta jos edes 1000kcal vaje olisi, tarkoittaisi se kiloa viikossa.

Minulla on serkkuni häät 16.4. ja olenkin asettanut tavoitteeksi 75 kiloa siihen mennessä. Uusi mekko on hakusessa ja tiedän kyllä minkä haluan. En vain halua laittaa päälleni kokoa 46, enkä edes kokoa 44. Haluan mekkoni olevan kokoa 42!

Pikkujoulu +2kg

Tästä on tullut tällainen perjantai-blogi. Mutta nyt ei opparin ohella oikein tunnu mihinkään muuhun kirjoitteluun riittää aikaa. Se tulee onneksi muuttumaan kohta. Toivottavasti.

Viime viikonlopun juhlinnat toivat puntariin turvotuksen muodossa vajaan pari kiloa ja niitä olen sitten karistellut tämän viikon. Tietenkin turvotuksen lisäksi pitsa ja itse alkoholi kasvattivat lukua. Nyt puntari näyttää kuitenkin iloisesti lukua 85,8kg, joten kaikesta ollaan päästy eroon ja 200g päälle. Kiitos.

Mutta nyt kun ollaan saatu edellisten pikkujoulujen kilot karistettua, olisi tänä iltana tarkoitus suunnata uusiin pikkujouluihin. Jos näin teen, aion pysyä pois yölliseltä pitsanhakureissulta. Viinistä tulleet kalorit minä unohdan helpommin, mutta pitsan kalorit väijyvät mielessäni koko viikon. Haluan välttyä tältä. Katsotaan miten käy.

Nyt lähden hakemaan postista mahdollisen uuden pikkujoulumekkoni. Toivottavasti se menee päälle. Ainakaan minulla ei ole yhtään turvotusta!

Swim Swim

Olen saattanut jossain vaiheessa sivuta päivityksissäni halustani aloittaa uiminen. Hallitsen joten kuten perusuintityylit, joten minulla on mahdollisuuksia liikuttaa itseäni altaassa. En ole saanut tässä syksyn aikana aloitettua en vatsatanssia kuin en kuntosaliharrastustakaan. Vatsatanssi jäi ohjaajan vuoksi ja kuntosaliharrastus ei vain ole ottanut tuulta alleen.

Nyt olen kuitenkin pitkän aikaa pohdiskellut ensimmäistä reissua uimahallille ties kuinka monen vuoden tauon jälkeen. Uimahallille oli kuntosalin puolelle uusittu laitteet joten sekin houkuttelee minua sinne. Jos kävisin mahdollisesti 2-3 kertaa viikossa uimahallilla, tulisi kortille hintaa jotakuinkin sama mitä maksaisin pelkästä kuntosalista. Okei, siellä olisi ryhmäliikuntatunteja, jotka ovat mukavia ja tehokkaita, mutta nyt minua ei innosta sellainen.

Ainoa ongelma oikeastaan uinnin aloittamisessa on varmasti ne perusjutut, kuinka kiva tällaisella lylleröllä on lähtä julkisesti esiintymään uimapuvussa? No okei, olen ihan sinut itseni kanssa eikä minua voi kukaan enää lannistaa ulkonäköön liittyvissä asioissa, mutta onko se oikeasti hauskaa? Tämä syy on vain lapsellinen tekosyy kun en saa mitään aikaiseksi. Mutta mistäs sitten hyvä uimapuku tällaiselle XL-koon naisen alulle? Ja vieläpä sellainen joka ei maksaisi maltaita. Hieman lahkeita saisi tästä uikkarista löytyä.

Seuraavat uimapuvut löytyivät sivustolta Always For Me ja siellä oli ihan hyvä valikoima plus-koon uikkareita. Hinnat olivat noin 50-100 dollaria. Siellä oli myös hyvännäköisiä uima-asuja esimerkiksi ulkomaanmatkoja ajatellen. Jos bikinit eivät ole ensimmäisenä mielessä hiekkarannalle lähtiessä, kannattaa käydä tsekkaamassa tuon sivuston valikoima. Yllä olevat uimapuvut ovat sellaisia joita voisin kuvitella vetäväni päälle ihan uintitarkoituksessa.

Toinen sivusto oli SwimsuitsForAll. Sieltä löytyi myös hyvännäköisiä uima-asuja ja reheviä malleja. Ikäväähän näissä on se, että on tilattava Ameriikoista asti ja siitä tulee sitten kaupasta riippuen postimaksuja tietty summa ja myöskin tullimaksut. Saattaa siis uimapuvun hinta pompsahtaa turhan suureksi.

Suomen puolelta Uintikauppa tarjosi kohtuu hyvän valikoiman sporttisen näköisiä uimapukuja ja löysinkin sieltä yhden lahkeellisen ehdokkaan. Uskoisin näiden pukujen olevan laadultaankin hyviä. Sivuilta löytyi myös valikoima Body Lift-uikkareita. Pulleron korvaan se kuulostaa aina kivalta ;)

Katsotaan lähteekö tämä suunnitelma etenemään mihinkään suuntaan.

Break-up

Unohdin eilen kokonaan sen, että on punnituspäivä. Oli niin paljon muita asioita huolehdittavana ja murehdittavana. Kuten esimerkiksi se, että sanoin poikaystävälleni, etten halua enää olla yhdessä hänen kanssaan. Se oli nyt minun päätökseni kun hän ei osannut sanoa mitään. Naamasta näki, että todennäköisesti hän sitä haluaa, mutta ei osaa sanoa. Minähän en todellakaan sitä halunnut, mutta en ala roikkumaan suhteessa jossa toinen ei ole onnellinen. Olen surullinen, mutta ehkä ennemmänkin vihainen. Tämä tilanne tuli niin yllättäen, että kumpikaan ei oikein tiennyt mitä tehdä. Mutta asioita tapahtuu ja sellaista elämä on. Voi olla, että aika tuo meidät takaisin yhteen, mutta katsotaan sitä sitten. Nyt alan elämään omaa elämääni ja tämä kyseinen herra saa miettiä olenko minä se jonka hän haluaa (ja sellaisena kuin minä olen) vai antaako se jonku äitinsä vaikuttaa asiaan melkein 4000 kilometrin päästä. Nainen ei ole ikinä nähnyt minua eikä varmaan tule ikinä näkemäänkään. Ei meillä ole edes yhteistä kieltä. Itkettää, mutta olenhan minä ennenkin erosta selvinnyt.

kuva

Mutta sitten vähän mukavampaan asiaan, siihen punnituspäivään. Olen käynyt viikolla todella harvakseltaan puntarilla. Syönyt välillä enemmän ja välillä vähemmän. Jotakin on tullut kuitenkin tehtyä, sillä vaaka näytti 85,7 kiloa!!! Vähän vielä pois ja olen saavuttanut ensimmäisen etappini, alle 85 kiloa. Olen todella onnellinen. Nopeampaakin tietenkin voisi laihtua, mutta nyt mennään tätä vauhtia. Pääasia, että kilot putoaa :)

kuva

Tänään lähden katsomaan yksiä farkkuja josko niistä menisi joku hyvä koko päälle ja ne näyttäisivät hyvältä. Tarvisin todella paljon uusia housuja. Paitoja lihavan on aika helppo löytää, mutta minun vartalomalli ei ole ihanteellinen housuille, joita suurimmaksi osaksi nykyään myydään. Olen vähän katsellut Kappahlilta oikealla näkyviä housuja. Housut ovat uudesta Magic-mallistosta ja niiden luvataan tukevan ja kohottavan. Se ei tosin ollut syy miksi haluan näitä testata. Ne vain sattuvat näyttämään siltä, mitä minä nyt housulta tarvisin. Hyvät farkut saapaskeleille.

Pretty Legs

Yksi ulkonäöllisesti suurin haaste ja toive tällä projektilla olisi saada jalat kuntoon. Haluaisin niin kovasti hoikat, sileät jalat. Kesällä haluaisin käyttää hameita joskus ilman leggingsejä ja lyhyitä shortseja. Viimeistään Australian lämmössä haluaisin kulkea ilman, että joudun verhoamaan itseni nilkoista kaulaan vain säästääkseni kanssaihmisiä. Yritän tsempata itseäni tällä Australia-jutulla, koska joku motivaattorihan sitä pitää pitkälläkin tähtäimellä olla.

Seuraavat kuvat bongasin lookbookista ja kuvaavat aika hyvin sitä, miltä minä ensi kesänä ja syksynä näytän!

Tällaiset kuvat saavat minussa halun laihtua lisää ja enemmän. Tykkään vaatteista ja shoppailusta ja olisi kiva tosiaan ostaa sitä mitä haluaa ja vielä niin että se menee päälle sekä näyttää hyvältä. Haluan näyttää hyvältä nuorelta aikuiselta enkä pukeutua tätä aikaa säkkeihin. Olen muuten luvannut yhdelle kaverilleni, että yksissä elokuun juhlissa olen juhlimassa lyhyessä hameessa/mekossa/shortseissa ILMAN LEGGINGSEJÄ!

Young and Foolish

Eilen oli aivan mahtava loppukesän/alkusyksyn aurinkoinen päivä, joka houkutteli pitkälle lenkille. Kierrettiin ystäväni kanssa tuttu reitti hieman pitemmillä vaihtoehdoilla. Aikaa kului jotakuinkin 90 minuuttia. Kaloreita kului huimat 757, josta rasvaa oli 37%. Lenkkeilimme siis enemmänkin kunnonkohotustasolla, kuin rasvanpolttosykkeellä, mutta kyllä ne läskit lähtee molemmilla keinoilla. Keskisyke oli 131 ja maksimisyke 154.

Tänään olimme reippaina ennen kymmentä jo suuntaamassa lenkille, mutta tummat pilvet pilasivat suunnitelmat. Lenkki kävi siis kaupan kautta kotiin. Ostin uuden paketin Allevon peruna-purjo-keittoa ja uutena makuna banaani-vadelma-pirtelöä. Korkkasin ensimmäisen tuossa aamupäivällä ja se oli joko pahaa tai ihan mautonta. En osaa päättää, sillä voiko mauton olla pahaa? No niillä ja suklaapirtelöllä mennään taas joku aika. Herne-maissi-paprikat (85kcal/100g) vaihdoin keittojuureksiin (26kcal/100g), jotka ovat hieman parempi vaihtoehto sujautettavaksi keittoon. Katselin myös kanaa (112kcal/100g) nakkien (170kcal/100g) korvikkeeksi, mutta en vielä innostunut siitä ajatuksesta. Näillä muutoksilla saisin dieettikeittoni kalorimäärät hieman matalemmaksi. Jotakin pureskeltavaa sinne keittoon on joka tapauksessa laitettava.

Mitä muuten luulette, hidastaako esimerkiksi +200kcal laihdutusta paljon? Jos Nutrilett/Allevo antaa suositukseksi noin 550kcal päivässä ja minulla tulee vaikka 700kcal. Jotkut kasviksethan ovat sallittuja kuurin aikana ja miehille annetaan lupa syödä jotakin lihaa proteiinin lähteenä. Ei tässä kai ihan metsään mennä vai?

Tänään, palkkapäivänä, kävin hakemassa postiin saapuneen paketin. Siellä oli vaatteita, yhden koon pienempänä! Eli siis olin paidoissa valinnut XL-koon tilalta L-koon, hameen olin tilannut koossa 44, enkä 46 niin kuin normaalisti. Ja kaikki meni päälle! Oli mahtava tunne, kun tosiaan sai laittaa päälle vaatteita joita haluaa, eikä vaatteita, jotka vain menevät päälle. Tosin hieman masentaa se, että Facebookiin oli ilmestynyt kuvia viikonlopulta ja siellä heiluu joku nimeltämainitsematon känninen lehmä. Siltä se vain näyttää.

These Boots Are Made For Walking

Mielipuuhaani on haaveilu. Haaveilu varsinkin siitä, miltä näyttäisin pari kymmentä kiloa hoikemmalta. Mitä vaatteita silloin käyttäisin? Oppisinko kävelemään korkokengillä? Näyttäisinkö ne jalassa hyvältä? Kuinka ihana olisi ostaa vaatteita joita haluan, ei vaatteita jotka mahtuvat päälleni. Illan ratoksi taiteilin muutaman toiveasukuvan H&M:n sivuilla. Tässäpä tuloksia.

Olen haaveillut shortsien käytöstä jo iät ja ajat. Joinakin vuosina erehdyn sellaiset jalkaani laittamaan ja jälkeen päin hoen itselleni, että älä ikinä tee niin uudestaan. Tänä kesänä ostin kuitenkin jälleen farkkushortsit ja itseasiassa ne näytti läskipolvia lukuunottamatta melko hyviltä.

Tein ystäväni kanssa pienen diilin ensi kesää ajatellen. Seuraavassa Alhonkaturockissa minun täytyy olla paikalla joko shortseissa tai lyhyessä hamessa/mekossa ilman leggingsejä. Se tarkoittaa siis armotonta jalkatreenausta vuoden ajan.

Tämän kuvan vaatteet ovat kivan rennot ja kesäiset. Yksi haasteeni tulee olemaan myös käsivarsien kuntoonlaitto. Höllyvät allit eivät innosta ketään laittamaan hiatonta paitaa päälle vaikka hellettä riittäisi.
 

Tämän asun suunnitelin ensimmäisenä. Tämä on mielestäni kiva alkusyksyn tai loppukevään asu. Syksyisin rakastun konjakin väriin vaatteissa. Joka syksy haluan ostaa ruskean nahkatakin, mutta koska minulla ei ole siihen sopivia kenkiä, se jää ostamatta. Jos hyvät kengät löytyvät, minulla ei ole sopivaa laukkua. Nyt olen tilaukseen laittanut juurikin tämän kuvassa näkyvän laukun ja harkitsen toden teolla kuvan kenkiä. Olen vain sitä mieltä, että korkokengät eivät ole lihavien ihmisten juttu. Ne saavat ainakin minut, 170cm pitkän ja leveän ihmisen näyttämään jättimäiseltä.

Mutta kuten joku on joskus sanonut, laukut ja kengät mahtuu aina.

Syksyssä on ihanaa se, kun ilmat viilenee ja saa vetää (ison) neuleen päälle. Muhkea ja paksu neule tuo lämpöä ja turvallisuutta kylmiin syysiltoihin.

Tämä neuletakki on minulla myös tilauksessa, toivottavasti se näyttää hyvältä. Sitä paitsi, eikö pystyraitojen pitäisi hoikistaa?

Ostin viime vuonna mustat farkkuleggingsit ja ne jäi jostain syystä käyttämättä. Muistaakseni ne oli jotenkin väärän malliset. Kaivoin ne nyt yllättävän housupulan vallitessa kaapista esille ja en keksi miksi  ne eivät olleet keväällä hyvät. Todennäköisesti ne tulevat olemaan talvella paljon käytössä.

Rakastan kuvan kenkiä <3


Yksi suuri ongelma minun pukeutumisessa on se, että se on jämähtänyt paikoilleen. En pääse eroon opiskelijan lookista. Haluaisin pukeutua nuorekkaasti, rokahtavasti ja minun tyylilleni sopivasti, mutta siisteyttä ja ryhdikkyyttä haluaisin lisää.

Kuvan jakku olisi oikein sopiva minun vaatekaappiini. Ainoa asia miksi se ei ole jo minulla on se, että ison ihmisen on vaikea löytää hyvännäköistä jakkua niin, että se myös istuisi täydellisesti. Huonosti istuva jakku on todella ruman näköinen ja tekee jopa isomman näköiseksi. Olen kylläkin jakkua ostaessani sortunut siihen virheeseen, että ostan liian pienen koon, joka kiristää eikä käsiä voi liikuttaa eteen.

Monivärinen leopardikuvioinen toppi tuo mielestäni hyvin särmää tähän kokonaisuuteen.

Tämä voisi olla minun ulkovarustukseni näin syksyllä. Olen samanlaista takkia metsästänyt jo viime syksynä ja nyt taisi osua kohdalle minulle se oikea (jos vain koot riittävät ainakin 44 asti).

Kuten huomaa, farkkuleggingsit on tässäkin kuvassa. Voi kuinka haluaisinkaan hoikat ja sopusuhtaiset jalat. Miksi minä olen kaikista muotivillityksistä rakastanut juuri laihoille jaloille tarkoitettuihin trikoopöksyihin?

Huivi on ihanan runsas ja tuo näyttävyyttä mustalle asulle. Kengät ja laukku nyt ovat muuten vaan ihania. Me likes.



Tässä vähän tällaista juhlavampaa asua. En tiedä onko tämä ihan täysin minun makuuni, mutta on tässä jotain hyvääkin.

Kaulakoruröykkiä on ainakin ehdoton plussa ja mahdollinen pikkujouluhankinta. Olkaimeton mekko olisi NIIN ihana, mutta saa odottaa ainakin vielä vuoden 2011 pikkujouluja.

Kuvan laukku on ehkä maailman epäkäytännöllisin. Minusta se on kaunis, mutta kun sain sen käteeni, se oli littana kirjekuori. Sinne ei mahdu edes puhelinta. Laukkuun saa mahdutettua papereita ja seteleitä, ei muuta.

Kengät ovat samat tutut jo aikaisemmasta kuvasta.

Henkkamaukka on keksinyt hyvän tavan mainostaa tuotteitaan. Yläkulmaan ilmestyy automaattisesti tuotteiden hinnat ja kuvat saa jakoon vaikka Facebookkiin tai Twitteriin. Minä päätin jakaa suunnittelemani kuvat täällä.

Omia asukokonaisuuksia pääsee tuunailemaan osoitteessa H&M.