Happy Birthday!

kuva

Hyvää syntymäpäivää pieni blogini! Tänään on 1-vuotis syntymäpäivä. Vuoden aikana olen laihduttanut enemmän ja vähemmän hyvällä menestyksellä, mutta 20 kiloa on kuitenkin lähtenyt tänä aikana. Aion tavoitella seuraavaksi vuodeksi vielä samanmoista määrää. Toivon, että vuoden päästä voisin sanoa pudottaneeni yhteensä 40 kiloa. En tiedä voiko se olla mahdollista, katsotaan miltä peilissä näyttää.

Tunnin lenkki tältä päivältä suoritettu. Syömiset kontrollissa. Hyvä mieli.

Syntymäpäivälounaaksi tein tänään maailman helpointa ja maailman parasta tonnikalakastiketta:

1 prk tonnikalapaloja öljyssä
1 sipuli
valkosipulia (oman mielen mukaan)
2 pientä purkkia Creme Fraichea
tomaattipyrettä
pizzamaustetta

Kuullota sipulit tonnikalan öljyssä. Lisää sen jälkeen muut ainekset (minä teen järjestyksessä tonnikala, creme fraiche ja tomaattipyre). Anna kiehahtaa. Sen jälkeen kastike on valmista. Ennen olen syönyt kastiketta pastan kanssa, mutta tänään söin sitä vaatimattomasti raejuustolla.

Blogilleni syntymäpäiviä toivotellessa, toivotan teille myös

kuva

Elämä voittaa

Nyt on mässäilty, on mässäilty urakalla. Ja nyt se myös loppuu. Huh mikä olo.

Olen tässä viikonlopun aikana taas pohtinut sitä, että miksi petän itselle antamani lupaukset? Minähän siitä eniten kärsin, kun kerta toisensa jälkeen epäonnistun. Tunnen itseni luuseriksi, kun jossain asiassa olen taas antanut periksi. Minä joudun elämään itseni kanssa, miksi en siis yrittäisi tehdä elämästäni mahdollisimman kivaa?

Tartuin Takkusen haasteeseen herkkulakosta. Minun herkkulakkoni alkaa kuitenkin vasta huomenna ja käsittää seuraavat asiat:

¤ karkit (myös suklaa)
¤ sipsit
¤ jäätelö
¤ roskaruoka

Herkkulakko kestää 1. lokakuuta asti. Siihen asti yritetään myös noudattaa mahdollisimman hyvin karppiruokavaliota ja ennakoida tulevat kompastuskivet. Juhlimisen tuli loppua tässä syksyn aikana (olen joka syksy pitänyt tipattoman), mutta nyt erilaiset läksiäiset, alottajaiset, valmistujaiset ja muut vainoavat minua. Mutta en lannistu. En usko alkoholin edes olevan se pahin mahdollinen riesa vaan ne yölliset pitsat ja seuraavan päivän krapulaherkut. Mutta ajattelin todellakin ennakoida tulevat tilanteet. Esimerkiksi 3.9. on eräät läksiäiset eri paikkakunnalla ja kun jään sinne yöksi, kuka estää minua ottamasta omat eväät mukaan yön/krapulapäivän varalle? Kaikki kyllä varmasti tietävät minun projektini ja haluni laihtua eikä kukaan kyseenalaista minun valintojani. Se on hienoa. Ympärillä olevien ihmisten tuki on mielestäni todella tärkeää laihduttamisessa.

Huomenna alkaa myös Aamulenkkihaaste (käykäähän etsimässä Facebookista). Haaste kestää 30.9. asti ja siinä on tarkoitus saada ihmiset käymään aamulenkillä vähintään kolme kertaa viikossa. Mikä ihana tapa aloittaa kirpsakat syysaamut, kuin reipas aamulenkki! Minä ainakin aion aloittaa aamuni lenkillä (tosin aamuhan on aika venyvä käsite näin työttömällä). Huomenna kuitenkin kello aikaisin soimassa, lenkkarit jalkaan ja reippailemaan! Jotenkin kunnolla överiksi vetäminen on saanut taas kaivattua reipastumista aikaan!

Ihan mahtavaa alkavaa viikkoa kaikille!



Ps. Oon muuten maailman huonoin missään kauko(melkein)suhteissa. Haluaisin unohtaa jo koko homman näin huikean neljän päivän jälkeen :D

Kaktus kurkussa

Uusi lukija liittynyt joukkoon, welcome Laura!

Viikko on lähtenyt käyntiin ruokailujen suhteen hyvin. Terveellistä karppiruokaa, yksitoikkoista tosin. Ostin tänään vaihtelun vuoksi Karppinen-leipää. Maistoin sitä muutama viikko sitten ja se maistui jopa ihan hyvälle. Huomasin kuitenkin, että leipä ei sittenkään enää ole mitään herkkua. Entinen leipähiiri on ilmeisesti pääsemässä eroon riippuvuudestaan. Syön tuon pussillisen, mutta tuskinpa uutta ostan. Ja mikäs siinä, sopii minulle.

Eilen lähdin ensimmäistä kertaa pitkään aikaan lenkille. Jotenkin liikunta on taas jäänyt. Olen selkästi kausiliikkuja. Mutta kuten en usein aikaisemminkaan ole ollut huolissani mistään, en ole nytkään. Kyllä se innostus sieltä vielä löytyy. Olen ehkä maailman huonoin painonpudottaja.

Olin kirjoittelemassa tätä postausta jo eilen illalla, kunnes tämä yksi herra ilmoitti, että on alaovella. Jätin blogisivun auki ja lähdin avaamaan ovea. Kun tulimme tänne, hän bongasi heti, että kirjoitan blogia ja näki muutamat ensimmäiset sanat nimestä. Siitä alkoikin kamala kyselytunti ja arvailu mikä blogini nimi on ja miten hän sen löytää. Vaikka olenkin naamani paljastanut (tosin kamalia ilmeitä suttaillen), en silti halua tietää jos joku tuttuni lukee tätä. Minua ei haittaa, jos joku minut tästä blogista tunnistaa, mutta haluaisin hänen pitävän sen omana tietonaan. Että hei vaan D, jos tämän joskus löydät, pidä se omana tietonasi. Kerroin kyllä mitä aihetta blogini käsittelee ja mitä tänne kirjoittelen, mutta silti.

Ensimmäiset kylmät kelit ovat ilmeisesti iskeneet minuun ja viikonlopun vähissä vaatteissa oleilu kostautuu nyt pää- ja kurkkukipuna. Ihan tuskainen olo tuossa pään ja olkapäiden välimaastossa. Yksinolemisen hyviä puolia on esimerkiksi se, että olisin jo yöllä käynyt keittelemässä Findrexinit itselleni ja helpottanut oloa, nyt lähinnä tuskailin kun aamu ei tuntunut tulevan millään. En halunnut herättää toista, jolla oli kuitenkin aikainen herätys. Mutta semmosta täällä!

Ai niin, sellainen kiva asia syksyn tulemisessa on, että minun olisi aika hankkia jotkut kivat lenkkeilyvaatteet!

Huh hellettä, mutta en valita!

 
Näytin varmasti tuolta kun taivalsin kympin lenkkiäni. 40 asteen lämmössä kaikki järkevät ihmiset grillailivat herkkuruokiaan minun kiusakseni. Jokainen asuinalue jonka ohitin, tulvi niin ihanaa tuoksua. Minäkin haluan! Sen sijaan hiki naamalla vaatteet märkänä yritin kilometri kilometriltä päästä kotiin. Olin onneksi niin järkevä ollut, että otin vesipullon mukaan. Tällaisella helteellä ilman sitä olisin kääntynyt kotiin varmasti ainakin puolta aikaisemmin. Nyt on onnellinen olo. Lenkin jälkeen suihku ja päärynämehu <3 En ole erityisen innostunut mehuista, mutta näin helteillä se tuntuu luksukselta lenkin jälkeen. Ja sallin sen itselleni näinä päivinä kun on niin kuuma, ettei ruoka tunnu maittavan. Ruokavalioni on koostunut lähinnä helpoista ja yksinkertaisista munakkaista.

Lenkkimusiikkina toimi tällä kertaa seuraavanlaisia













Käyn aina silloin tällöin katsomassa Romanian top100-listan sillä sieltä löytyy itselleni ehdottomasti parhaimmat kesämusakaverit.

Pitsaa pitsaa

Essin keittiössä tapahtui tänään. Kokeilin karppipitsaa, sitä juustoraaste/maitorahka-versiota. Ei mantelijauhoa vaan leseitä ja hieman ruisjauhoa. Päälle jauhelihaa, herkkusieniä, paprikaa, sipulia ja juustoraastetta. Ja mitä siitä tuli? Noh...

Pellillä se näytti ihan pitsalta, mutta lautaselle sitä ei enää pitsana saanut. Ilmeisesti tomaattimurska/pyresekoitus oli liian kosteaa pohjan päälle, jonka seurauksena se hieman löysistyi. Hmm. En tiedä mitä ajatella. Maku oli hyvä (ei se oikeaa pitsaa voita), paljon juustoa nam nam.

Mutta se taitaa jäädä ainoaksi tuon version kokeiluksi, katsotaan mitä mantelijauhoista saisi aikaiseksi. Jos joku meni pieleen, vinkkejä otetaan vastaan!

Lauantain ruokapäiväkirja

Nyt tulis sitä ruokapäiväkirjaa. Aikalailla samoissa ruuissa on koko viikko menty. Hieman erilaisia variaatioita kuitenkin käyttäen.

Aamiainen 374kcal

1 kananmuna
3 valkuaista
50g kalkkunaleikettä
vähän juustoraastetta

hh 0,8g/rasvaa 24,2g/proteiinia 38,1g

Lounas 235kcal

Salaattia jossa
jäävuorisalaattia
paprikaa
kurkkua
sipulia
tonnikalaa
fetajuustoa
auringonkukansiemeniä

hh 3,5g/rasva 10,6g/proteiini 16g

Päivällinen 597kcal

Täytetty paprika (ohje aikaisemmassa postauksessa)

hh 12,2g/rasva 44,9g/proteiini 34,7g

Iltapala 249kcal

Hedelmärahka (kermaa, rahkaa, hedelmiä)

hh 12,4g/rasva 19g/proteiini 7,8g

Tämä ruokapäiväkirja on toissapäivältä, eli lauantailta ja tosiaan aikalailla samoissa ruuissa on tässä menty jo joku aika (silloin kun on muistettu karpata). Kaloreita koko päivälle kertyi 1455kcal. Olen yrittänyt pysyä siinä 1500 kalorin tuntumassa. Koko setissä on hiilareita vain noin 30g, proteiineja lähes sata grammaa (98,9g) ja sitten rasvaahan on se noin 100g (103,7g). Tuntuu huikealta tuo 100g rasvaa, mutta lueskelin karppaus.infosta, että tuossa sadan kieppeillä se saakin ihan huoletta olla. Rasvan osuus tuossa ruokapäiväkirjassa oli 64%, joten juuri oikeilla rajoilla mennään.

Muutoksia joita joskus teen ovat esimerkiksi paprikaa aamiaismunakkaaseen tai hieman enemmän kasviksia päivän mittaan. Oikein kunnon suklaahimon yllättäessä vaihdan iltapalarahkaan hedelmien tilalle kaakaojauhoa. Mutta tuossapa aika sellanen perussetti. Joskus (tänään) söin jäätelön rannassa, mutta muokkailin syömisiäni sen mukaan ja hiilarit pysyivät noin 60 grammassa okei, vähän yli 64,2g.

And the first prize goes to...

...Essi. Suurimman luuserin palkinto. Puntarilla käynti pelotti, koska tämä viikko on ollut täysin hanurista. Viikonlopun juhlimiset, tiistain Luleån reissu (+ vierailu karkkikaupassa) ja eilisen surkeus (josta kerron kohta) antoivat viitteitä siitä, että paino hiipisi ylöspäin kovastikin. +100g viime viikkoiseen, eli 78,7kg. No, eihän tulos sinänsä ole paha tämmöisen viikon jälkeen, mutta kun minulla olisi ollut koko viikko aikaa alittaa 78 kiloa ja siihen olisi ollut kaikki mahdollisuudet! Eihän tuo +100g olisi paha, jos tavoitteeni olisi pysyä samassa painossa. Olisin mielestäni onnistunut silloin, mutta kun tavoite on saada niitä kiloja pois! Turhauttaa. Mutta onneksi tiedän missä vika on.

Eilen vanha Essi tuli käymään. Hän on ollut poissa jo pitkään, mutta eilen hän tuli enkä pystynyt estämään. Vähän yritin, mutta en tarpeeksi. Kaikki oikeastaan lähti jo toissa päivästä. Valitsin kaupassa väärin, kun ostin kaalta. No eihän kaalissa sinänsä ihan kauheasti ole hiilareita, mutta kun halusin tehdä Eeva-tädin/pitserian kaalisalaattia ja kappas kun siinä yhtäkkiä hiilareiden määrä nouseekin. Eilen sitten söin sitä lounaaksi vaikka tiesin meneväni iranilaisen ystäväni luokse ja siellä todennäköisesti lukuisista kielloistani huolimatta lautaselleni läjähtää riisiä. Ja näinhän siinä kävi, ota vähän ota vähän ihan vähän vielä! Kieltoni kaikuivat kuuroille korville, kun talon emäntä oli keittänyt jättikattilan valkoista riisiä. Meinasi tulla itku. Laskin päässäni hiilarimääriä, jotka jäivät liian alakanttiin. Kotona Kiloklubiin syömisiä merkkaillessa kauhistuin, kun määrä alkoi olla yli sata ja kello oli vasta kuusi. Minulla oli vielä nälkä! Siinä vaiheessa meni ihan höpöksi. Lastasin lautasen täyteen kaalisalaattia, hetken päästä söin edellisenä päivänä tehtyä hedelmärahkaa ja kappas, löysin itseni 20.45 Citymarketista valitsemassa irtokarkkeja. Näin. Hyvä Essi! Että sellainen päivä. Jostain kumman syystä vanha minä sanoi, että kun on kerran mennyt niin överiksi niin vedä sitten kunnolla, mitä sitä turhaa yrittämään enää kun kaikki on jo pielessä. Ei, ei, ei, niinhän se juurikaan ei saa mennä. Mutta menipä kuitenkin.

Eilisen illan karkkiällötyksissä sitten mietin, että mistä tämä johtui. Yritin löytää syytä ja ehkä se johtuu siitä, että viime päivät ovat olleet aikamoista tunteiden vuoristorataa. Tai sitten siitä, että löydän itsessäni autistisia piirteitä (joo, tiedän ettei se oikeasti ole sitä) sillä haluaisin päiväni olevan samanlaisia, ennalta suunniteltuja. Ainakin syömisen suhteen. Minulle ei saa tulla yllätyksiä, silloin valitsen väärin. Ja esimerkiksi ulkona syöminen ei ole juuri nyt minun juttu. En osaa tehdä oikeita valintoja. Ja miten teen oikean valinnan, kun on kiljuva nälkä ja ainoan ravintolan ruokalistalla on sandwicheja, foccaccioita ja pastaa. Oi voi, on tämä vielä sellaista oppimista ja taistelua. Vaatii itsekuria ja treenausta. Mutta eilisestä selvinneenä ja sata kertaa motivoituneempana lähden metsästämään alle 78 kiloa ensi perjantaille!

Mukavaa perjantaina ja viikonlopun alkua kaikille!

Kauppakassi

Eilisen shoppailupäivän aikana ei ruokavalio mennyt ihan nappiin ja viimeistään kotimatkalla Haaparannan karkkikaupassa käynti pilasi koko päivän syöntien osalta. Kaikesta huolimatta en tunne erityistä syyllisyyttä, erikoispäivä - erikoiseväät. Arkipäivät vedetään kunnolla ja täysillä.

Käväsin tuossa kaupassa aikaisemmin päivällä ja tällaista tarttui mukaan. Seuraavista aineksista pitäisi saada ainakin suurin osa loppuviikon ruokalistasta tehtyä. Katsotaan mitä saan aikaseksi.

Karppausta ja kamalia kuvia

Minulla ei vieläkään meinaa mahtua päähän se, että rasvaa syömällä voisi laihtua. Kamppailen tämän asian kanssa joka päivä, kun syön juustolla kuorrutettuja täytettyjä paprikoita tai kun iltapalaksi menee kermalla höystettyä hedelmärahkaa. Silti jatkan, koska se kaikesta huolimatta tuntuu toimivan.

En ole mikään viiden aterian ihminen ja syön yleensä kolme ateriaa päivässä. Ensimmäisenä syön jotain aamupalan ja lounaan välimaastosta. Seuraava ateria on päivällinen ja illalla syön vielä jotain. Tuntuu toimivan minulla hyvin. Ruokailurytmillähän yleensä yritetään välttää napostelut ja siihen johtava näläntunne. Karppiruokavaliota noudattaessani minulla ei kuitenkaan ole yhtenäkään päivänä tullut tarvetta napostella. En ole erityisesti himoinnut herkkuja, en suolaista enkä makeaa. Ja jos jossain vaiheessa karkkia on haluttanut, olen kyllä omasta mielestäni löytänyt sille hyvän korvikkeen.

Karppaus.infon sivuilta kävin lueskelemassa tietoa ja googlettelinkin aika paljon kaikkea karppailuun liittyvää. Päätin kokeilla "alakarppausta" ja laskea hiilihydraatit alle 60 gramman. Taulukosta näkee suurin piirtein millä määrillä tulisi mennä ja mielestäni olen pysynyt noissa rajoissa todella hyvin. En ole kuitenkaan mikään esimerkkitapaus hyvästä ruokavaliosta. Joinakin päivinä saan Kiloklubin ympyrät vihreiksi, joinakin päivinä kaikki huutaa punaista.

 kuva Karppaus.info 

Olen ollut pienestä saakka melko valikoiva ruuan suhteen. En ole ikinä ollut suuri lihansyöjä, pitkään pysyttelin pelkällä jauhelihalinjalla. Pikkuhiljaa lisäsin valikoimaan kuitenkin kanan ja tonnikalan. Kinkkua aloin syödä sen jälkeen, kun kauppoihin tuli näitä ohuen ohuita viipaleita. Sianliha tosin jäi pois kuvioista noin vuosi sitten, kun seurustelin muslimimiehen kanssa. Jätin sen pois tosin siinä vaiheessa, kun olimme jo melkein eroamassa eikä miehellä varsinaisesti ollut asian kanssa mitään tekemistä, enhän ennenkään ollut juuri sianlihaa syönyt. Jauhelihakin on aina ollut naudan jauhelihaa. Karppiruokavalio ei siinä mielessä siis avannut minulle tietä onneen, en nauti pekonia tai muitakaan erityisen rasvaisia lihoja. Menen turvallisella jauheliha/tonnikalalinjalla.

Minulle ruokavalintojen tekeminen on melko helppoa. Minulla ei ole erityistä tarvetta kokeilla paljoa erilaisia ruokia sillä jos joku maistuu hyvälle, saatan syödä sitä useana päivänä (täytetyt paprikat, neljäs päivä menossa...). Innostun jostain herkusta ja syön sitä kyllästymiseen asti. Olen huomannut, että nykyään sitä tosiaan syö elääkseen ja sillon kun syö, syö jotain hyvää. Enää ei ole tarvetta syödä tunnin välein jotain, ihan sama mitä.

Kaapistani löytyy tällä hetkellä muutamia perusjuttuja millä saa joka päivä loihdittua jotain. Maitorahka, kerma, kananmunat, juusto, jauheliha, tonnikala ja erilaisia kasviksia ja marjoja, niistä koostuu pääasiassa minun ruokavalioni tällä hetkellä. Hyvin yksinkertaista ja varmasti monen mielestä tylsääkin. Mutta edellä mainituista aineksista saa aamu- tai iltapalaksi munakkaita ja rahkoja, lounaaksi ja päivälliseksi salaatteja, jauhelihapihvejä, tonnikalakastiketta, helpot perusaineet monenlaisiin ruokiin.

Päivittäinen kalorimäärä vaihtelee joskus paljonkin. Suurin osa päivistä on noin 1500 kalorin luokkaa, joskus jäädään lähemmäs 1000 kaloria, joskus käydään melkein 2000 kalorissa. Seuraan kaloreita sen verran, että ne eivät ainakaan ylittäisi tuota 2000. Mielellään pitäisin ne alle 1500, mutta en nipota. Pitkällä jaksolla näen mikä sopii minulle parhaiten ja mistä tulee tuloksia. Karppaushan on minulla vasta niin alussa, että pientä testailua näin aluksi.

Siinä pieni katsaus minun karppaamiseen tällä hetkellä. Ruokapäiväkirjaa luvassa sitten loppuviikolla. Minua muuten kiinnostaisi ihan mielettömästi testata sitä karppipitsapohjaa ja se voisikin olla viikonlopun ruokalistassa. Olen lukenut useasta blogista tästä pohjasta ja kaikki ovat kehuneet, on siis minunkin aika kokeilla. Tänään kuitenkin lähdetään katsastamaan länsinaapurin aletarjonnat pienen roadtripin merkeissä. Viimeksi kävin Luleåssa lukioaikana ja kotiin sieltä tarttui edc:n farkut. Farkut ovat kokoa 38 ja löytyvät vieläkin kaapista. Teitä järkyttääkseni jaan kuvan muutaman viikon takaa kun halusin tietää missä mennään. Olkaa hyvä :D

Ps. Hei sinä läppärimies, jonka kanssa minun on tarkoitus kahvitella lähipäivinä. Jos googlettelit minut ja löysit tämän kuvan, lupaa antaa minulle edes mahdollisuus. Lupaan sinulle sitten, etten yritä enää ahtautua neljä kokoa liian pieniin farkkuihin. Kiitos.

Taisin kai ihan onnistua

Lenkki suoritettu! Nyt on iloinen mieli ja kevyempi olo. Tunnin verran tuolla hiippailin, kilometrejä kertyi vähän yli seitsemän ja kaloreita kului melkein 600.

iPodissa soi seuraavanlaiset biisit. Etenkin toinen kappale sopii minun askelrytmiini ihan loistavasti.





Minulla oli tänään vähän paha mieli syömisten suhteen. Kävin kaupungilla vähän oleskelemassa ja sorruin ostamaan jäätelön. Suuntasin myös muutamiksi tunneiksi iranilaisen ystäväni luokse ja siellä ei oikeasti voi välttää syömistä. Noh, onneksi valkoisen riisin sijasta minulle tarjottiin bulguria, mutta kun itse otin sitä noin desin verran, lappoi ystäväni sitä vielä ainakin toisen desin perään. Hiilarimäärä nousi tänään sitten noin 80 grammaan. Ei se mikään mahdoton ole, mutta kun haluaisin pitää ne siellä alle 60 gramman. Muuten kalorimäärä jäi tänään alle tuhannen. 911 kcal näyttää Kiloklubi eikä minun ole tarvinut tuntea nälkää kertaakaan. Joten ihan hyvä päivä tämä kai kuitenkin oli.

Loppuun vielä pari hyvää rauhallisempaa biisiä.

Nam nam

Olipas ihana käydä 1,5 viikon tauon jälkeen taas vähän lenkkeilemässä. Tajusin, että minun ei ole pakko juosta jos en halua ja voin ihan vain kävelläkin. Jokaista lenkkiä ei ole pakko tehdä verenmaku suussa vaikka osittain siitä pidänkin. Ja uskonpa, että kunhan tämä liikuntainnostus taas herää (vaikkei se ihan mahottomia kadoksissa ollutkaan) niin minun nähdään jälleen juoksevan koko lenkki. Tänään tein pieniä intervalleja ja juoksin pieniä välimatkoja. Noin tunnin lenkillä matkaa kertyi 7,5km ja kaloreitakin kului sykemittarin mukaan kiitettävät 672.

Lenkin aikana vastaani tuli eräs tuttavani, somalimies. Kävelin hänen kanssaan pienen matkan kuulumisia vaihdettaessa. Siitä ohi pyöräili joku juntti, joka huusi meidät ohittaessaan, että mene sinä neekeri sinne mistä olet tullutkin ja sainpa minäkin haukut siinä samalla. Pisti ihan tosissaan vihaksi ja olisipa minulla ollut keppi jonka olisin voinut työntää kyseisen mieshenkilön pinnojen väliin. En oikeasti ymmärrä. Minulla vaan ei mene jakeluun minkä vuoksi joillakin on niin suuri viha ulkomaalaisia kohtaan. Vaikka tämäkin mies näytti siltä, että ei ollut kaikki asiat elämässä täysin kohdallaan ja itse on varmasti nekin asiat sössineet joten silloinhan on todellinen syy haukkua ja vihata näitä ihmisiä, joille sossu maksaa mersut ja taulutelevisiot. Niinhän se menikin, unohdin. Noh, se siitä. Eihän tämä ollut edes ensimmäinen kerta kun minulle käy näin.

Mutta asiasta toiseen sillä tein tänään todella hyviä täytettyjä paprikoita! Innostukseni sain Little Miss:n blogista ja minun oli pakko kokeilla. Paprikoiden täytteitähän on varmasti niin monta erilaista kuin on tekijääkin. Minun versiooni paistoin jauhelihaa, lisäsin tuoreita herkkusieniä, laitoin creme bonjour cousinea (tatti-herkkusieni) ja hieman tomaatipyrettä. Mausteita mielen mukaan, minä laitoin vähän suolaa, pippurisekoitusta ja valkosipulijauhetta. Sipulia olisin halunnut laittaa, mutta luulin ettei minulla ole. Sipulipussin löysin kuitenkin sen jälkeen, kun paprikat olivat jo uunissa. Paprikoiden päälle laitoin tietenkin juustoraastetta. Ja kyllä kuulkaa kelpasi!

Uusi haaste

Kylläpäs meitä hemmotellaan, kun jo toinen (7. kausi) Suurin Pudottaja starttasi heti edellisen kauden perään. Minusta on hienoa katsoa kun ihmiset laihtuvat ja toivottavasti oppivat terveelliset elämäntavat.

Eilen juttelin Skypessä ystäväni kanssa, joka viettää kesänsä Malmössä. Takaisintulopäivä on siinä Elokuun puolenvälin paikkeilla ja haastoimme itsemme. Ei mitään kilpailua. Asetimme tavoitteet, joihin yritämme päästä viimeistään Elokuun loppuun mennessä. Jälleennäkeminen tulisi tapahtua hoikistuneena ja hehkeänä.

Tämän haasteen vuoksi jouduin hankkimaan patterit vaakaani vaikka uhosinkin käyväni seuraavan kerran puntarilla vasta 15. päivä. Nyt kuitenkin täytyi tarkistaa tämän hetken tilanne ja olin ihan iloisesti yllättynyt. Paino oli 78,9kg, joten kaksi kiloa pudonnut edellisestä punnituksesta (24.6.) ja kasikymppi jälleen alitettu! Hei sovitaanko, että se ei siitä enää sen yli nousekaan? :) Ilmeisesti tämä karppiruokavalio auttaa. Ja huomasin sellaisen iloisen asian, että eilen päätin hieman sortua ja syödä vähän karkkia. No eipäs karkit maistunutkaan! On totta, että mitä kauemmin niitä on syömättä, sitä vähemmän niitä enää kaipaakaan.

Täällä ollaan ihan tyytyväisin mielin! Virallinen punnitustulos sitten perjantaina. Olen riippuvainen vaa'asta. Millonkahan sitä oppisi, ettei sen päällä tarvitse jatkuvasti hypätä.

På liv och död

Täällä ollaan grillailtu koko päivä. Ei kylläkään ruokaa vaan olen paistatellut päivää omalla pikku parvekkeellani. Tein sinne sellaisen pehmeän keitaan, vaikka mikään tilaihme tuo laatikko ei olekaan. Mutta hyvin ajaa tehtävänsä.

Olen todella ylpeä itsestäni, sillä olen syönyt nyt muutamia päiviä (se on jo ajassa saavutus!) todella hyvin. Hiilihydraatit ovat pysyneet alle 60g ja proteiinit lähes joka päivä nousseet sinne 100g paikkeille. Nälkä on pysynyt loitolla ja turvotus poistunut Saa nähdä mitä puntari perjantaina näyttää. Odotan innolla uudestaan 80 kilon alitusta.

Ruokapuolen ollessa kunnossa, ei kaikki kuitenkaan ole mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Olen liikkunut viimeksi lauantaina. En vain ole jaksanut suunnata lenkille. Vetämättömyyttä ja laiskuutta. Ehkä tämä tästä.

Olen jotenkin stressaantunut tulevasta. Olen laittanut useita työhakemuksia ja suurimman osan hakuaika päättyy 30.6, joten odottelen yhteydenottoja. Toivottavasti edes joku tärppäisi. Pääsisin muuttamaan ja siltä osin aloittamaan puhtaalta pöydältä. Jotenkin tämä odottaminen, asioiden pähkäileminen ja mahdollinen muuttaminen pyörivät päässä ja vie kaiken keskittymisen. Voi kunpa se yksi ja mieleisin paikka minulle tarjottaisiin!

Ps. Viimeinen syy katsoa Ruotsin pelastajia. Kaikki muut ovat lähteneet pois. Enkä tiedä miksi juuri Magnus, eihän se ole edes komea! :D

kuva

Puntaripäivä

Perjantain punnitustulos on ikävästi kiikkunut taas sinne kasikympin yläpuolelle, eli puntari näytti lukemaa 80.8kg.

En tiennyt mitä odottaa. Viikko äitini luona sai painon ehdottomasti nousemaan ja kotiin tullessa puntarin lukema oli noin 82 kiloa, joten on siitä ainakin tultu alaspäin. Ja karppaustakin on vasta kaksi päivää takana, joten mitään suuria tuloksia ei näinkään ole voinut saada aikaan. Katsotaan mitä ensi viikko tuo tullessaan. Kilomäärän tulee alkaa seiskalla silloin. Vähempään en tyydy.

Sitä paitsi, päätin jättää Juhannusjuhlinnat kokonaan välistä! Minua ei kiinnosta, joten miksi pitäisikään. Ajattelin käydä kaupassa hakemassa jotakin herkkuja ja tehdä hyvää ruokaa. Sitten katson maratoonina Ruotsin pelastajia, jotka olen tallentanut digiboksilleni. Löytyypä vielä muutamat jaksot Greyn Anatomiaa ja Täydellisiä Naisiakin, joten voin kuluttaa Juhannuksen ihan hyvin sohvalla telkkarin edessä. Ja jos tuo ilma tuosta hieman kaunistuu, lenkki on luvassa ehdottomasti. Tällä viikolla olisi vielä yksi 60min ja yksi 30min lenkki edessä.

Tässä kuunneltavaksi kaunis kesäiltoihin sopiva kappale. Minulle tulee tästä jostain syystä mielikuva Espanjan pienistä kaduista, laskevasta auringosta, valkoisista vaatteista ja lomaromanssista... En osaa selittää miksi.



Ps. Päivän turha tieto: tiesittekö, että YouTubessa videon ladatessa, sillä "latausympyrällä" voi pelata matopeliä! Kun se lataa, painelet vain nuolia. Voi että! :D

Day Two

Toinen päivä karppailua takana. Valitsin itselleni tämän "alakarppauksen", jossa hiilihydraatteja tulee noin 60g päivässä. Proteiinit ovat noin 25% luokkaa koko ruokavaliosta ja rasvan osuus saa kohota jopa sinne 65-70% tuntumaan. Kuulostaa hurjalta. Tietoni karppausta kohtaan olen etsinyt Internetistä vaikka lähes kaikkialla kehotetaan lukemaan ainakin yksi karppauskirja. Minulla ei tosin nyt riitä keskittyminen kirjan lukemiseen. Haen tietoni mieluiten helposti netistä. Minua saa neuvoja (kiitos jo saamistani neuvoista :)) ja otan kaikki neuvot mielelläni vastaan!

Tämän päivän ruokapäiväkirjan mukaan hiilareiden määrä oli 60.4g (17%), proteiinit 80,4g (22%) ja rasvaa 99.8g (61%). Kaloreita koko päivälle kertyi 1493. Lasken määrät kiloklubin avulla. Miltä nämä määrät vaikuttavat? Ja paljonko kaloreita karppaamalla päivässä saisi tulla, onko merkitystä? Proteiinien määrää minun pitäisi hieman nostaa. Kunhan saan nektariinit syötyä, taidan jättää hedelmät pois kokonaan. Ainakin hetkeksi. Kasvisten osuus minulla on kuitenkin melko suuri ja olen eilen ja tänään popsinut lähes kilon vihanneksia. Pitäisikö niiden määrää vähentää?

Tämä ja eilinen päivä ovat menneet vähän kokeillessa ja syöden jotakin tuttua ja yksinkertaista. En ole uskaltanut lähteä kokeilemaan mitään karppiherkkuja vielä, koska haluan ensin katsoa toimiiko tämä. Laihtumisen lisäksi toivoisin saavani apua refluksitautiini. Jossain sanottiin, että karppaamisella voi olla hyviä vaikutuksia siihen.

Tänään selätin ensimmäistä kertaa pitkään aikaan yhden oikean vaaran. Ystäväni pyysi minua kaveriksi Hesburgeriin. Jostain syystä minun oli todella helppoa valita salaatti. Mielessäni ei edes käynyt ottaa hampurilaista ja ranskiksia. Olin todella iloinen, kun huomasin kuinka vähän hiilareita tonnikalasalaatissa oli vaikka kaveriksi ottaa kurkkumajoneesia. En edes koskenut leipään. Hyvä minä! Tässä karppauksessa tuntuu olevan hyvää juuri se, että jotakin herkkuja saa syödä. Muissa dieeteissä tuntuu olevan yleisenä sääntönä, että kaikki herkut ovat pahasta jolloin niihin on houkutus sortua ja huomata kuinka TAAS on epäonnistunut. Mutta salaatin lisukkeena parmesan-juusto ja kurkkumajoneesi, nam nam!

Ka...kar...karp...KARPPAUS!

Nyt se alkoi! Nimittäin karppaus!

Kun olin äitini luona käymässä, hänen miehensä toteutti (ahhahaa, kovasti yritti :DDD) karppiruokavaliota. Hänen ystävänsä oli pudottanut sen avulla usemman kymmenen kiloa, jonka myötä äitini mies oli innostunut myöskin karppaamisesta. Tuntuu, että koko hiilihydraattihässäkkä kantautuu joka puolilta korviini ja päätin antaa sille mahdollisuuden.

Eilisen illan lueskelin kaikkea karppaukseen liittyvää ja suunnittelin ruokavaliotani. En joudu muokkaamaan listaani täysin uusiksi, mutta minun on pidettävä huolta etenkin siitä, että syön säännöllisesti ja tarpeeksi. Uskon karppaamisen olevan siinä mielessä kokeilemisen arvoinen juttu, sillä minulla on lupa herkutella. Karkkihimon ja siitä kieltäytymisen uskon olevan ensimmäisten päivien suurin huolenaihe, mutta pääsen kuitenkin herkuttelemaan esimerkiksi juustolla! En ole ostanut kotiini juustoa ties kuinka pitkään aikaan, mutta nyt voin laittaa fetaa/halloumia esimerkiksi salaatin joukkoon. Nam nam!

En ole mikään karppauksen asiantuntija ja varmasti alku menee opetellessa ja miettiessä. Minulle saa vapaasti antaa vinkkejä! Katsotaan mitä tästä tulee.

Ps. Mitäs sanotte tuosta Suurimman Pudottajan Vickystä? Eikö oo melkonen lehmä?! :D

Just believe in yourself

Blogihiljaisuutta. Onnistumisia ja epäonnistumisia.

Täällä kirjoittelee nyt valmistunut sosionomi. 10.6. oli virallinen valmistumispäivä.Valmistumista juhlin, mutta en kakuilla ja pullilla. Viiniä maistelin. Lauantaiaamuna paino oli kuitenkin pudonnut iloisesti 78 kilon lukemaan. Olin iloinen!

Suuntasin äitini luokse lomailemaan viikoksi ja arvata saattaa, että kilot ovat kavalasti tulleet takaisin. Ostin kyllä maitorahkaa, mehukeittoa, tonnikalaa ja vihanneksia, mutta kaapissa vaanineet leipä ja juusto koituivat todellakin kohtalokseni. Tilannetta ei helpottaneet jäätelöt ja ulkona syöminen. Mutta minähän en lannistu! Kanelin mahtava painonpudotus veti minut suosta ja jotenkin sain hyvää mieltä ja tsemppiä. Minun pitäisi vain saada päättäväisyyttä ja jatkuvaa painonpudotusta. Tämä jojoilu kyllästyttää minua. Pari kiloa pois ja sitten retkahdan vanhoihin tapoihin. Luulen, että pari kiloa pudotettuani voin syödä taas vähän huolettomammin. Mutta kun ei se mene niin!

Kävin kyllä äitini luona juoksulenkeillä. Tänäänkin olisi juoksupäivä, mutta hei vaan tuolle sateelle ja myrskylle ulkona. En oo menossa yhtään mihinkään!

Kokeilin tänään myös kaapista löytyneitä farkkuja, joita olen tainnut käyttää lukiossa. Huh, ei puhettakaan, että menisi jalkaan. Lantiosta kirrasi heti. Jaloista ei niinkään. Olenko minä tosiaan ollut joskus niinkin laiha? Miksi olen kuitenkin aina kuvitellut olevani todella lihava? Koon 38 farkut.

Tässäpä vähän tsemppivideota, JUST KEEP PRACTISING :)

Other Side Of The World

Olen hukannut maanantaina sykemittaristani sen möhkylän joka kiinnitetään siihen vyöhön. Tuntuu, että olisi turha sen vuoksi edes lähteä lenkille, ihan kuin ne kalorit kuluisi vain jos näen ne mittarissa. No toki mittari on hyvä olla juoksulenkille lähtiessä, pystyn näin tarkkailemaan ettei syke nouse liian korkeaksi, mutta kävelylenkki sujuu huoletta ilman kalorilaskuria. Niinpä kävin ystäväni innoituksesta 5.6 kilometrin aurinkoisen ja kesäisen lenkin. Tuuli oli edelleen todella kova, mutta aurinko ja vihreät koivut saivat sen unohtumaan.

Eilinen päivä oli surkea. Sorruin syömään herkkuja. Mutta tänään fiilis on ollut aivan toinen ja olen jopa ollut melko tehokas. Olohuone on putipuhdas ja roskiin viemistä odottaa kolme jätesäkillistä turhaa tavaraa. Olen rankalla kädellä heittänyt pois kaikkea roinaa millä vain en tee yksinkertaisesti mitään. Omistan paljon tavaraa jolla on lähinnä vain tunnearvoa, mutta joka kuitenkaan ei ikinä löydä paikkaansa/käyttöä minun asunnostani. Miksi siis täyttäisin pienen kaksioni kaikella turhalla? Ja muuttokin on edessä ennemmin tai myöhemmin, joten hyvä tehdä karsimista.

Perjantainen punnitus pelottaa. Eilisen jälkeen paino on taas heitellyt vähän turhan suurissa lukemissa, mutta toivotaan tämän ja huomisen päivän palauttavan sen taas toivottuihin lukemiin. 79,7kg on tosiaan se perjantain tavoite.

Taidan tämän illan vain istuskella sohvalla, katsella puhdasta ja tilavaa olohuonetta. Ottaa rennosti.

Herkkupäivä

Eilinen oli herkkupäivä. Ystäväni lentää tänään Malmöön ja muuttaa sinne kesäksi, joten siitä johtuen vietimme läksiäisiä.

En jaksanut aamulla herätä lenkille ja ajattelin, että se niistä päivän urheiluista, koska tiesin, että aion viettää ystävieni kanssa koko päivän. Suuntasimme päivällä kiinalaiseen syömään ja sen jälkeen shoppailemaan. Minä sain kuin sainkin hillityä jokaisessa kaupassa ostohimoni. Mukaan tarttuivat vain "pyöräilyshortsit". Sellaiset polveen asti ulottuvat trikoohousut joissa on pitsit lahkeissa. Hyvä minä! Kotimatkalla herkuteltiin jäätelöillä. Maistoin Spice Icesta makua Irish coffee-pähkinä. Oli muuten NIIN hyvää!

Ulkona oli aamupäivän aurinko vaihtunut pilviseen ja sadetta enteilevään ilmaan. Ystäväni (tämä personal trainer) sai minut kuitenkin houkuteltua lenkille. Kävimme 5km hölkkä/juoksulenkin ja nyt sain testata sen, pystynkö puhumaan samaan aikaan, kuin lenkkeilen. Ja hyvin onnistui! Sain hyväksynnän lenkistäni ja vauhdistani PT:ltä.

Kotona suihkua ja maitorahkaa jonka jälkeen suuntasimme kauppaan. Sieltä illan telkkarimaratonia varten tarttui mukaan vain Kismet! Mihin ovat jääneet kaikki karkkipussit ja sipsipussit? Ei edes tehnyt mieli. Söin vielä hieman jauhelihaa ja kasviksia ennen Kismettiä. Oli jotenkin hauska, kun sain tältä PT:ltä myönnytykset kaikkiin syömisiin.

Kiloklubiin kaloreita kertyi alle 2000, joten ei mikään älyttömän paha herkuttelupäivä. Ja pallotkin pysyivät kohtuu hyvinä, toki herkkuympyrä näyttää punaista tällaisina päivinä. Mutta se ei haittaa, kun niitä ei ota tavaksi.

Lauantain syömisiä

Kuvailinpas eilen huvikseni ruuat mitä suuhuni laitoin. Toki minunkaan muistini ei täydellisesti pelaa ja iltapala, maitorahkaa ja banaania, jäi kuvaamatta. Mutta kuka tahansa tietää miltä keskenään muusattu banaani ja maitorahka näyttää.

Aamiaiseksi eilen söin Pirkan annospusseista valmistettua mustikkapuuroa. Lisäsin joukkoon noin desin pakastemustikoita.

Päivälliseksi söin 100g naudan jauhelihaa ja noin 250g Finduksen Malaysia-pakastevihanneksia. On muuten todella hyvä sekoitus. Pidän myös Chinese-sekoituksesta. Lorautin mukaan hieman soijaa, mutta muuten en maustanut. Olen niin onneton maustaja, joten jätän sen homman suosiolla väliin.

Välipalaksi lähti yksi satsuma ja noin 200g viinirypäleitä. Viinirypäleet on niiiiin hyviä, mutta lautasella oleviin petyin pahasti. Ne oli jotenki kovia tai sitten liian pehmeitä. 

Ja tosiaan iltapalaksi 250g maitorahkaa ja yksi banaani. Mitään erityisen hienoja kuvia en osaa ottaa ja päätin nyt vain ajankuluksi tällaisen tehdä. Olkaapas hyvä. Kiloklubi näytti eiliseltä tällaista:

Jos olisin lisännyt vihanneksia paistaessani ruokalusikallisen rypsiöljyä pannulle, olisi energiaympyräkin näyttänyt vihreää. Pienestä se on kiinni. En tosi pelkää rasvaa, mutta ajattelin jauhelihasta tulevan rasvan riittävän.

Linnottauduin päivällä parvekkeelleni, jotta saisin hieman väriä pintaan. Minulla on sellainen avoparveke kolmannessa kerroksessa ja siihen yhdistettynä merituuli... Ei kauaa tarvinut istuskella kun olin jo jäätymispisteessä. Täytyy tyytyä siis vielä purkkeihin värin saamiseksi. Mutta aurinkoista sunnuntaita siitä huolimatta!