Minua on jo pitemmän aikaa todella tympinyt tämä "nutraus", eli vähäkalorisella dieetillä oleminen. Lipsun joka välissä ja painokin tuntuu todennäköisesti sen takia lähtevän todella hitaasti tai jumiutuvan paikoilleen. Usein mietin miksi ruokaa rakastavan ihmisen pitää kituuttaa näin. No juurikin sen takia, että rakastan ruokaa. Mutta ei, ei tavallinen, normaali kotiruoka ole suistanut minua ylipainon suohon. Sen ovat tehneet kaikki suklaalevyt, Polly-pussit, sipsit ja suolapähkinät. Sen ovat tehneet Pepsit ja Coca-Colat, sen ovat tehneet oluet ja siiderit, viineistä ja sangrioista puhumattakaan. Niistä minun vararenkaani on tehty.
Olen kuitenkin jollakin tavalla tämän dieetin aikana vieroittunut tavallisesta ruuasta. Pelkään sen sisältämiä kaloreita, nesteen kertymistä ja painon nousemista. En tiedä miksi samaa tunnetta ei tule herkkujen kohdalla. Joku antaa minulle luvan syödä makaroonilaatikon sijasta nachoja ja salsaa. Ja kun syömisen polulle lähden, en lopeta sitä ennen kuin saan tarpeekseni (yleensä vielä vähän enemmän). En ole saanut liian suurien määrien syömistä kuriin. Luulisi pitkällä dieetillä mahalaukun vähän pienentyneen, mutta ei. Pystyn yhä syömään pussillisen sipsejä eikä se tuota mitään ongelmia.
Voi miten ikävä minulla onkaan perunamuusia ja lihapullia, kaalilaatikkoa, erilaisia pastoja. Pasta ja riisi tulevat olemaan minulle kompastuskiviä normaaliin ruokavalioon siirtymisessä. Ne ovat suurta herkkua etenkin siinä valkoisemmassa versiossa. Nam. En aio poistaa niitä kokonaan ruokavaliostani sitten joskus vaan yritän oppia syömään kaikkea kohtuudella.
Nyt kuitenkin ennen näitä ihania kermaisia pastoja ja kana schezuaneja olisi pistettävä herkuttelut kuriin. Eihän siitä tule mitään jos päivät kituutan pirtelöillä ja vähillä kaloreilla, illalla käyn sitten lähi-ärrältä hakemassa suklaalevyn. Jos aion kuitenin hankkia päivän aikana yli tuhat kaloria (ja vieläpä rasvalla) miksi en lopettaisi dieettailua vaan antautuisin hyvälle ruualle. En kuitenkaan ole valmis vielä siihen vaiheeseen, joten on otettava lujemmat otteet käyttöön. Ei enää yhtään herkkuja! Karkkilakko on nyt virallisesti julistettu aina jouluun asti! Karkkilakkoon lasketaan tietenkin automaattisesti myös suklaa, joka on pannassa aina joulukonvehtien syömiseen asti. Pääsen äitini joulupatojen ääreen muutamaksi päiväksi, joten silloin aion ottaa ihan rennosti, enkä mieti kaloreita, se on varma. Mutta eipäs hoppuilla, ei vielä ole joulu. Nyt yritetään selvitä nämä 3,5 kuukautta ilman sokerintuskia. Lähteekö joku mukaan haasteeseen? Tiedän kyllä, että tällainen totaalinen kieltäytyminen saattaa johtaa useampaan repsahtamiseen ja helpommin. Mutta ehkä tämä radikaali muutos voi auttaa edes niin, ettei Makuunista tarvi raahata mukanaan 400g pussia vaan kiellettyä ostetaan vain pieni määrä taltuttamaan suurin himo. Tosin aion yrittää pitäytyä tässä totaalisessa lakossa ja tästä eteenpäin pidän myös kiinni siitä, että "If you bite it, you write it" eli kaikki mitä hampaani koskettavat, tulevat blogiin luettavaksi.
Mutta viikonloppuna on luvassa yhden hetken luvallinen sortuminen tavalliseen kotiruokaan. Olen menossa mummolaan pitkästä aikaa herkuttelemaan ja silloin en voi vastustella. Mutta tavallinen kotiruoka, saan siitä korkeintaan 500 kaloria. Nekin voisi huonommalla tavalla tulla, joten ei pilata sitä herkkuhetkeä.
Nyt kuitenkin ennen näitä ihania kermaisia pastoja ja kana schezuaneja olisi pistettävä herkuttelut kuriin. Eihän siitä tule mitään jos päivät kituutan pirtelöillä ja vähillä kaloreilla, illalla käyn sitten lähi-ärrältä hakemassa suklaalevyn. Jos aion kuitenin hankkia päivän aikana yli tuhat kaloria (ja vieläpä rasvalla) miksi en lopettaisi dieettailua vaan antautuisin hyvälle ruualle. En kuitenkaan ole valmis vielä siihen vaiheeseen, joten on otettava lujemmat otteet käyttöön. Ei enää yhtään herkkuja! Karkkilakko on nyt virallisesti julistettu aina jouluun asti! Karkkilakkoon lasketaan tietenkin automaattisesti myös suklaa, joka on pannassa aina joulukonvehtien syömiseen asti. Pääsen äitini joulupatojen ääreen muutamaksi päiväksi, joten silloin aion ottaa ihan rennosti, enkä mieti kaloreita, se on varma. Mutta eipäs hoppuilla, ei vielä ole joulu. Nyt yritetään selvitä nämä 3,5 kuukautta ilman sokerintuskia. Lähteekö joku mukaan haasteeseen? Tiedän kyllä, että tällainen totaalinen kieltäytyminen saattaa johtaa useampaan repsahtamiseen ja helpommin. Mutta ehkä tämä radikaali muutos voi auttaa edes niin, ettei Makuunista tarvi raahata mukanaan 400g pussia vaan kiellettyä ostetaan vain pieni määrä taltuttamaan suurin himo. Tosin aion yrittää pitäytyä tässä totaalisessa lakossa ja tästä eteenpäin pidän myös kiinni siitä, että "If you bite it, you write it" eli kaikki mitä hampaani koskettavat, tulevat blogiin luettavaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti