Swim Swim

Olen saattanut jossain vaiheessa sivuta päivityksissäni halustani aloittaa uiminen. Hallitsen joten kuten perusuintityylit, joten minulla on mahdollisuuksia liikuttaa itseäni altaassa. En ole saanut tässä syksyn aikana aloitettua en vatsatanssia kuin en kuntosaliharrastustakaan. Vatsatanssi jäi ohjaajan vuoksi ja kuntosaliharrastus ei vain ole ottanut tuulta alleen.

Nyt olen kuitenkin pitkän aikaa pohdiskellut ensimmäistä reissua uimahallille ties kuinka monen vuoden tauon jälkeen. Uimahallille oli kuntosalin puolelle uusittu laitteet joten sekin houkuttelee minua sinne. Jos kävisin mahdollisesti 2-3 kertaa viikossa uimahallilla, tulisi kortille hintaa jotakuinkin sama mitä maksaisin pelkästä kuntosalista. Okei, siellä olisi ryhmäliikuntatunteja, jotka ovat mukavia ja tehokkaita, mutta nyt minua ei innosta sellainen.

Ainoa ongelma oikeastaan uinnin aloittamisessa on varmasti ne perusjutut, kuinka kiva tällaisella lylleröllä on lähtä julkisesti esiintymään uimapuvussa? No okei, olen ihan sinut itseni kanssa eikä minua voi kukaan enää lannistaa ulkonäköön liittyvissä asioissa, mutta onko se oikeasti hauskaa? Tämä syy on vain lapsellinen tekosyy kun en saa mitään aikaiseksi. Mutta mistäs sitten hyvä uimapuku tällaiselle XL-koon naisen alulle? Ja vieläpä sellainen joka ei maksaisi maltaita. Hieman lahkeita saisi tästä uikkarista löytyä.

Seuraavat uimapuvut löytyivät sivustolta Always For Me ja siellä oli ihan hyvä valikoima plus-koon uikkareita. Hinnat olivat noin 50-100 dollaria. Siellä oli myös hyvännäköisiä uima-asuja esimerkiksi ulkomaanmatkoja ajatellen. Jos bikinit eivät ole ensimmäisenä mielessä hiekkarannalle lähtiessä, kannattaa käydä tsekkaamassa tuon sivuston valikoima. Yllä olevat uimapuvut ovat sellaisia joita voisin kuvitella vetäväni päälle ihan uintitarkoituksessa.

Toinen sivusto oli SwimsuitsForAll. Sieltä löytyi myös hyvännäköisiä uima-asuja ja reheviä malleja. Ikäväähän näissä on se, että on tilattava Ameriikoista asti ja siitä tulee sitten kaupasta riippuen postimaksuja tietty summa ja myöskin tullimaksut. Saattaa siis uimapuvun hinta pompsahtaa turhan suureksi.

Suomen puolelta Uintikauppa tarjosi kohtuu hyvän valikoiman sporttisen näköisiä uimapukuja ja löysinkin sieltä yhden lahkeellisen ehdokkaan. Uskoisin näiden pukujen olevan laadultaankin hyviä. Sivuilta löytyi myös valikoima Body Lift-uikkareita. Pulleron korvaan se kuulostaa aina kivalta ;)

Katsotaan lähteekö tämä suunnitelma etenemään mihinkään suuntaan.

Pretty Legs

Yksi ulkonäöllisesti suurin haaste ja toive tällä projektilla olisi saada jalat kuntoon. Haluaisin niin kovasti hoikat, sileät jalat. Kesällä haluaisin käyttää hameita joskus ilman leggingsejä ja lyhyitä shortseja. Viimeistään Australian lämmössä haluaisin kulkea ilman, että joudun verhoamaan itseni nilkoista kaulaan vain säästääkseni kanssaihmisiä. Yritän tsempata itseäni tällä Australia-jutulla, koska joku motivaattorihan sitä pitää pitkälläkin tähtäimellä olla.

Seuraavat kuvat bongasin lookbookista ja kuvaavat aika hyvin sitä, miltä minä ensi kesänä ja syksynä näytän!

Tällaiset kuvat saavat minussa halun laihtua lisää ja enemmän. Tykkään vaatteista ja shoppailusta ja olisi kiva tosiaan ostaa sitä mitä haluaa ja vielä niin että se menee päälle sekä näyttää hyvältä. Haluan näyttää hyvältä nuorelta aikuiselta enkä pukeutua tätä aikaa säkkeihin. Olen muuten luvannut yhdelle kaverilleni, että yksissä elokuun juhlissa olen juhlimassa lyhyessä hameessa/mekossa/shortseissa ILMAN LEGGINGSEJÄ!

Dreams

Tulipa tehtyä onnistunut lenkki tänään. Sykemittari kertoi, että kunto JA rasvanpolttokyky parantumassa. Yleensä se on vain toinen noista. Liikuttua tuli 1h 8min, 604 kcal, 40% rasvaa.Sykkeet 128/145. Tällä viikolla olen kuluttanut liikkumalla jo 1609 kaloria eikä nyt ole vasta ku tiistai.

Mikään muu ei sitten sujukaan ihan suunnitelmien mukaan. Olen aika hukassa. Lähinnä parisuhde ja kouluhommat painavat mieltä. En tiedä ollaanko tässä taas kohta sinkkuja. On vaan harmillista, kun kumpikaan ei ole tehnyt mitään väärin ja kumpikin rakastaa toista, mutta on vaan sellaisia asioita joiden vuoksi ei voitais olla yhdessä. Tai minun puolesta voitaisiin, mutta toisen mielestä ehkä ei. Tämä asia painaa minua ihan todella paljon, olinhan ihan varma että tämä on nyt tässä ja olen löytänyt sen jonka kanssa haluan olla koko loppuelämän. Sitten se ei menekään niin.

Yksi piristävä asia on kuitenkin se, että olen taas tosissani alkanut suunnitella Australiaan muuttoa. 2007 syksyllä kun ensimmäistä vaihtoa suunniteltiin kavereiden kanssa, Australia oli ykkösvaihtoehto. Hakuajat olivat vain silloin mennyt umpeen ja lähdettiin sitten käymään visiitti Portugalissa. Siitä vaihdosta jäi niin positiiviset muistot, että Australian keikkakin on toteutettava. Jos saisin valmistuttua nyt joulukuussa, kevään keräisin rahaa ja sitten syksyllä vois lähteä vaihtoon. Ois todella hienoa. Jos en lähde, tulen katumaan sitä paljon.

kuva

kuva

 

 

kuva

Näitten kuvien pitäis kyllä laittaa vauhtia koulutehtävien tekemiseen ja valmistumiseen. Kuvat ovat siltä alueelta, jossa mahdollinen tuleva harjoittelupaikka sijaitsee.

Ehkä ensi elämässä

Minua on uhkaavasti valtaamassa syysmasennus. Edellisenä syksynä en sellaista kokenut ihanan työpaikan johdosta, mutta sitä edellisenä syksynä alkoikin melkein puoli vuotta kestänyt matalapaine. Silloin sain elämäni todella huonolle mallille, jonka jälkiä paikkailen vieläkin ja pitkään. Tänä syksynä en edes projektin myötä voi tunnesyöppönä tuudittautua sohvan pohjalle suklaalevyn kanssa. Täytyy siis yrittää keksiä ilot jostain muualta. Pimenevistä syysilloista kynttilänvalossa (sillon ei näy kaikki lika ja sotku tässä kämpässä kun en jaksa siivota), kirpeistä pakkasaamuista (minulla ei ole lenkkeilyvaatteita pikku pakkaskeleille), saa käpertyä poikaystävän kainaloon (joka huitelee kaikki illat kavereittensa kanssa), saan valmistautua ja haaveilla hoikempaan minään (kilot ei kyllä lähde mihinkään).

Tänään minua kuitenkin erityisesti harmittaa se, että minä isoluisena en tule ikinä olemaan pieni ja siro. Vaikka kiloja lähtisikin, jään silti isokokoiseksi. Haluaisin olla naisellinen ja hento, en miehinen ja jykevä. Sille asialle en kuitenkaan voi tehdä mitään. Miksihän kaikki ikävät asiat kasautuu yhteen ihmiseen, aina sellaiseen jolla on jo muitakin ongelmia. Esimerkiksi minä lihavana kärsin nuorena selän ja dekoltee-alueen aknesta (thank god, siitä ei ole jäänyt pahempia muistoja), minulla on töpselinenä/possunokka, sormeni ovan nakit ja lyhyet (joskus KUN saan kihlasormuksen, se ei voi olla siro ja kaunis), rintani eivät ole kauniin muotoiset ja lista voisi jatkua tästä vielä paljon pitemmälle.

Minulla on kuitenkin ollut aina mielessä joku, jonka ulkonäköä olen ihaillut ja jonka tyylin haluaisin omaksua. Pitemmän aikaa minulla on ollut... miksi sitä sanotaan, esikuva? ei, malli? en minä tiedä, mutta siis Prinsessa Madeleine omistaa sellaisen vartalon ja sellaisen tyylin jonka haluaisin myös itselleni. Kiitos.

kuva täältä

kuva täältä

kuva täältä

Morning After Dark

kuva täältä.

Tänään on ollut sellainen päivä, että haluan aloittaa heti kaiken nyt! Katselin salikorttihinnastoa ja totesin, että tällä viikolla käyn hankkimassa itselleni viideksi kuukaudeksi salikortin. Se on nyt päätetty! Suunnittelin myös uimisen aloittamista, kunhan vain pääsisin yli siitä kammotuskuvasta mikä päähäni syntyy kun ajattelen yhtälöä uimapuku+minä.

Tänään on ollut muutenkin kohtuu hyvä päivä. Syömisessä olen pysynyt jotakuinkin suunnitellulla linjalla.

Aamupala klo 8 - Allevo suklaapirtelö
Lounas klo 11.30 - Allevo Peruna-purjo-keitto, ruisleipä ilman levitettä
Välipala klo 16- Allevo suklaapirtelö
Päivällinen klo 19- Allevo Peruna-purjo-keitto, kolme nakkia, herne-maissi-paprikaa n.80g

Iltapalaa en ole vielä syönyt, mutta tarkoitukseni olisi ottaa vielä Nutrilettin metsämarja-pirtelö. Ruisleipä tuli kuvioihin mukaan yllättäen, sitä en ollut suunnitellut. Lisäksi haluaisin jättää nakit pois keitosta, sillä ne tuovat noin 150 kcal lisää päiväannokseen. Noh, vähän kerrallaan. Tänään en kuitenkaan syönyt molemmilla keittokerroilla nakkeja mikä on edistys :) Tämän päivän kalorisaalis on lukuina noin 740 kcal. Jos Nutrilettin tai Allevon "oikealla" kuurilla olisi niin määrähän jäisi 550 kaloriin päivässä.

Liikunnalle en ole tänään suonut ajatustakaan, sillä pienoinen nuha jyllää vieläkin enkä sen vuoksi halua lähteä ulos lenkkeilemään. Tänään on vielä kaiken lisäksi satanut vettä, joten en halua sairastuttaa itseäni enempää. Työmatkapyöräily läpimärkänä hoitaa kyllä takuulla sen puolen. Huomenna sitten uusi yritys. Sykemittarikin näyttää pöydällä siltä, että pitäisi saada jotain käyttöä. Katsotaan :)

What have you done today to make you feel proud

Olen koko kesän seurannut amerikkalaista suurinta pudottajaa. Minusta on ihana seurata ihmisten onnistumista ja yritän saada itselleni samanlaisen tsempin päälle. Uskon, että jokainen ihminen pystyy samaan. Siihen ei tarvita telkkariohjelmia tai personal trainereita. Ehkä ne ovat apuvälineitä, mutta ei pakollisia.

Tänään katsoin digiboksiin tallennetut kaksi finaalijaksoa. Oli ihan huikeaa nähdä miten hyvin kauden kilpailijat ovat pärjänneet kotona. He saivat alkusysäyksen ohjelmasta, mutta pystyivät pudottamaan kotikonstein kymmeniä kiloja. Sitä minäkin haluan.

Kilpailun voitti ensimmäistä kertaa nainen, 32-vuotias Ali. 165 senttinen nainen painoi ohjelmaan tullessaan noin 106 kiloa. Painoindeksi hänellä oli silloin 38.9. Ensimmäisen viikon aikana hän pudotti huimat 8 kiloa. Nyt ohjelman lopussa hän oli noin 51 kiloa hoikempi ja painoi vain huimat 55 kiloa! Painoindeksi hänellä on nyt 20.2 mikä on todella hyvä lukema. Tähän lukemaan sisältyy vielä saavutetut lihaksetkin. Väkisinkin tulee mieleen, millä minä saavuttaisin saman.

 On näitä huimia suurimpia pudotuksia tullut muitakin ja siksi tsemppauksena laitan muutaman kuvan, että kyllä se on mahdollista :)

All In My Head

Tässäpä ensimmäinen kuva minusta tällä hetkellä. Kuva on otettu muutama viikko takaperin, eikä erityistä muutosta tähän niiden viikkojen aikana ole tapahtunut.

Inhoan tasaista linjaa rinnoista vatsaan, mitään muotoja ei sillä alueella ole huomattavissa. Inhoan myös selän jenkkakahvoja ja takapuoleni lässähtänyttä ja roikkuvaa muotoa.

Inhoan käsiäni. Inhoan sitä, että ne painautuvat kylkiin ja leviävät tuplasti. Haluaisin niin käyttää hihattomia paitoja, mutta en halua esitellä löysiä käsivarsiani. Jalathan nyt on ihan omaa luokkaa, en tykkää.

Parhaita tuloksia vartalon muokkauksessa ja kiinteytymisessä olisi tietenkin kuntosaliharjoittelu. Täällä on kaksi kuntosalia, joista toisen asiakas olen ollut ja toiseen liittymistä harkitsen tällä hetkellä. Haluaisin kiinteytyä ja pidän kuntosaliharjoittelusta todella paljon. Ryhmäliikuntatunnit ovat myös mahtavia, mutta jotenkin itsetuntoni ei tällä hetkellä kestä muotijumppatyttöjä vaaleanpunaisissa trikoopaidoissa ja sileät selluliitittomat jalat paljastavissa jumppahousuissa. No thanks. En tiedä mistä tämä alemmuuskompleksi johtuu, sillä muutama vuosi sitten kiersin kaikki pumpit ja combatit eikä tuntunut missään seisoa näitten jumppatyttöjen vieressä. Nyt en halua. Täytyy vielä saada ajatusmaailma kuntoon ennen kuin lähden rehkimään ylätaljojen ja penkkipunnerrusten pariin.

Jollakin tavalla olen jumissa laihtumisen kanssa. En löydä sitä jotain, mikä kannustaisi oikeasti muuttamaan elintapoja. Itsekurini on ihan nollissa ja sen vuoksi retkahdan jatkuvasti houkutuksiin. Kyselen itseltäni, tuleeko tästä hyvä olo, mutta pikku piru takaraivossa huutaa minua ostamaan suklaata, sipsejä ja mitä milloinkin. Vastapainoksi kasaan ostoskoriin kiloittain vihanneksia. Ihan kuin ne auttaisivat jos kurvaan karkkihyllyn kautta kassalle. Yritän motivoida itseäni, miltä näyttäisin kymmenen kiloa hoikempana, miltä näyttäisin kaksikymmentä kiloa hoikemmalta. Silti mikään ei muutu.

Tämä viikonloppu taitaa mennä pohdiskellessa ja uuden vaihteen hakemista. Yritän asennoitua, että perjantaina alkaa uusi elämä. Minulla ei ole silloin työaikoja, saan keskittyä pelkästään kouluun ja laihduttamiseen.

These Boots Are Made For Walking

Mielipuuhaani on haaveilu. Haaveilu varsinkin siitä, miltä näyttäisin pari kymmentä kiloa hoikemmalta. Mitä vaatteita silloin käyttäisin? Oppisinko kävelemään korkokengillä? Näyttäisinkö ne jalassa hyvältä? Kuinka ihana olisi ostaa vaatteita joita haluan, ei vaatteita jotka mahtuvat päälleni. Illan ratoksi taiteilin muutaman toiveasukuvan H&M:n sivuilla. Tässäpä tuloksia.

Olen haaveillut shortsien käytöstä jo iät ja ajat. Joinakin vuosina erehdyn sellaiset jalkaani laittamaan ja jälkeen päin hoen itselleni, että älä ikinä tee niin uudestaan. Tänä kesänä ostin kuitenkin jälleen farkkushortsit ja itseasiassa ne näytti läskipolvia lukuunottamatta melko hyviltä.

Tein ystäväni kanssa pienen diilin ensi kesää ajatellen. Seuraavassa Alhonkaturockissa minun täytyy olla paikalla joko shortseissa tai lyhyessä hamessa/mekossa ilman leggingsejä. Se tarkoittaa siis armotonta jalkatreenausta vuoden ajan.

Tämän kuvan vaatteet ovat kivan rennot ja kesäiset. Yksi haasteeni tulee olemaan myös käsivarsien kuntoonlaitto. Höllyvät allit eivät innosta ketään laittamaan hiatonta paitaa päälle vaikka hellettä riittäisi.
 

Tämän asun suunnitelin ensimmäisenä. Tämä on mielestäni kiva alkusyksyn tai loppukevään asu. Syksyisin rakastun konjakin väriin vaatteissa. Joka syksy haluan ostaa ruskean nahkatakin, mutta koska minulla ei ole siihen sopivia kenkiä, se jää ostamatta. Jos hyvät kengät löytyvät, minulla ei ole sopivaa laukkua. Nyt olen tilaukseen laittanut juurikin tämän kuvassa näkyvän laukun ja harkitsen toden teolla kuvan kenkiä. Olen vain sitä mieltä, että korkokengät eivät ole lihavien ihmisten juttu. Ne saavat ainakin minut, 170cm pitkän ja leveän ihmisen näyttämään jättimäiseltä.

Mutta kuten joku on joskus sanonut, laukut ja kengät mahtuu aina.

Syksyssä on ihanaa se, kun ilmat viilenee ja saa vetää (ison) neuleen päälle. Muhkea ja paksu neule tuo lämpöä ja turvallisuutta kylmiin syysiltoihin.

Tämä neuletakki on minulla myös tilauksessa, toivottavasti se näyttää hyvältä. Sitä paitsi, eikö pystyraitojen pitäisi hoikistaa?

Ostin viime vuonna mustat farkkuleggingsit ja ne jäi jostain syystä käyttämättä. Muistaakseni ne oli jotenkin väärän malliset. Kaivoin ne nyt yllättävän housupulan vallitessa kaapista esille ja en keksi miksi  ne eivät olleet keväällä hyvät. Todennäköisesti ne tulevat olemaan talvella paljon käytössä.

Rakastan kuvan kenkiä <3


Yksi suuri ongelma minun pukeutumisessa on se, että se on jämähtänyt paikoilleen. En pääse eroon opiskelijan lookista. Haluaisin pukeutua nuorekkaasti, rokahtavasti ja minun tyylilleni sopivasti, mutta siisteyttä ja ryhdikkyyttä haluaisin lisää.

Kuvan jakku olisi oikein sopiva minun vaatekaappiini. Ainoa asia miksi se ei ole jo minulla on se, että ison ihmisen on vaikea löytää hyvännäköistä jakkua niin, että se myös istuisi täydellisesti. Huonosti istuva jakku on todella ruman näköinen ja tekee jopa isomman näköiseksi. Olen kylläkin jakkua ostaessani sortunut siihen virheeseen, että ostan liian pienen koon, joka kiristää eikä käsiä voi liikuttaa eteen.

Monivärinen leopardikuvioinen toppi tuo mielestäni hyvin särmää tähän kokonaisuuteen.

Tämä voisi olla minun ulkovarustukseni näin syksyllä. Olen samanlaista takkia metsästänyt jo viime syksynä ja nyt taisi osua kohdalle minulle se oikea (jos vain koot riittävät ainakin 44 asti).

Kuten huomaa, farkkuleggingsit on tässäkin kuvassa. Voi kuinka haluaisinkaan hoikat ja sopusuhtaiset jalat. Miksi minä olen kaikista muotivillityksistä rakastanut juuri laihoille jaloille tarkoitettuihin trikoopöksyihin?

Huivi on ihanan runsas ja tuo näyttävyyttä mustalle asulle. Kengät ja laukku nyt ovat muuten vaan ihania. Me likes.



Tässä vähän tällaista juhlavampaa asua. En tiedä onko tämä ihan täysin minun makuuni, mutta on tässä jotain hyvääkin.

Kaulakoruröykkiä on ainakin ehdoton plussa ja mahdollinen pikkujouluhankinta. Olkaimeton mekko olisi NIIN ihana, mutta saa odottaa ainakin vielä vuoden 2011 pikkujouluja.

Kuvan laukku on ehkä maailman epäkäytännöllisin. Minusta se on kaunis, mutta kun sain sen käteeni, se oli littana kirjekuori. Sinne ei mahdu edes puhelinta. Laukkuun saa mahdutettua papereita ja seteleitä, ei muuta.

Kengät ovat samat tutut jo aikaisemmasta kuvasta.

Henkkamaukka on keksinyt hyvän tavan mainostaa tuotteitaan. Yläkulmaan ilmestyy automaattisesti tuotteiden hinnat ja kuvat saa jakoon vaikka Facebookkiin tai Twitteriin. Minä päätin jakaa suunnittelemani kuvat täällä.

Omia asukokonaisuuksia pääsee tuunailemaan osoitteessa H&M.

Katso kenguru loikkaa

Tiedättekö sen, kun kyydittää toista pyörän tarakalla ja vanteet vääntyvät painosta? Minulle on käynyt niin ilman, että kukaan istuu tarakallani. Riittää, että itse hyppään satulaan ja saman tien on ilmat pois renkaista ja vanteet lujilla. Koko ajan pyöräillessäni ajattelen muiden katsovan tyttöä joka on liian lihava pyörän päälle.

kuva täältä

Hain vähänkäytetyn pyörän papaltani ja se oli vielä silloin hyvässä kunnossa. Jo kuukauden käytön jälkeen tunsin pyöräni pomppivan ja kuopissa tuntui samalta, kuin itse olisi ollut tarakan kyydissä. Olenkin pohtinut onko minun renkaani liian kapeat/heikot vai olenko minä yksinkertaisesti liian lihava pyörän selkään? Tämän loppukesän ja alkusyksyn ajan vielä pyörällä, jonka takarengas tekee kahdeksikkoa. Ensi keväänä minulla on uusi pyörä, joko sporttinen kaupunkipyörä tai mukava pikku-Jopo.

kuva täältä.