Punnitus

Eilen oli perjantai ja punnituspäivä. Paino ei ole liikkunut mihinkään, muutama sata grammaa tullut lisää. Tosin en punninnut itseäni omalla puntarilla, katsotaan mitä kotipuntari sanoo. Hausjärvellä lukemat oli kuitenkin 87,9 kg.

Olen täällä yrittänyt niin psyykata itsenäni. Miksi en voisi edes kuukautta jaksaa tsempata? Miksi en jaksaisi edes kuukautta pidättäytyä herkuista ja yrittää liikkua enemmän?

Nooo, katsotaan taas.

90 hiirtä myös

Kyllä maalla on mukavaa. Kellohan on kuitenkin jo 02.50 enkä saa nukuttua. Tähän kaikkeen on olemassa kuitenkin hyvä syy. Äitini vanha rintamamiestalo sijaitsee suurten peltojen keskellä. Talossa on kaksi koiraa, mutta ei yhtään kissaa. Talo on vanha ja erilaisia rappeumakohtia/reikiä lautojen väleissä on. Olin jo laittamassa unten maille, kun kuulin kovaa rapinaa. Olen aikaisemmin asunut maalla ja muutamina talvina totuin kuulemaan rapinaa katonrajasta, hiirethän ne siellä seinien väleissä temmelsi. Silloin kuitenkin sisäseinät olivat ehjiä eikä minun tarvinut pelätä hiirulaisia sen enempää. Nyt kuitenkin yläkerran huoneen poikki viiletti pitkäkyntinen hiiri. Se säikähti minua ja piiloutui vaatekomeron taakse. En tiennyt mitä tehdä.

Tuumailin hetken sängyllä vaihtoehtoja ja kun en uskaltanut liikkua, tartuin puhelimeen ja soitin nukkuvalle äidilleni alakertaan. Saattoi hieman ihmetellä soittoani. He sitten tulivat yläkertaan miehensä kanssa ja tömistelivät hetken. Ehdottivat mahdollista siirtoa alakertaan nukkumaan. Uskoin kuitenkin äitini miehen sanoja, että ei se hiiri uskalla enää tulla takaisin.

Puolisen tuntia kärvistelin muotiblogeja lueskellen. Hiirestä alkoi kuitenkin taas kuulua ääniä. Tömistelin hiiren aina hiljaiseksi, mutta siinä vaiheessa kun tämä rusehtavan harmaa kaveri kurkki komeron takaa, oli minun annettava luovutusvoitto ja siirtyä yläkerran aulatilaan nukkumaan. Otin päiväpeiton mukaan jolla tukin oven alaosan. Kyllä, olen kuullut, että hiiret mahtuvat yllättävän pienistä aukoista. Päiväpeitto ei kuitenkaan varmistanut turvallisuuttani vaan päiväpeiton päälle lisäsin äitini sisustuslehtiä ja myöskin vielä tyynyjä. Nyt kuulen välillä pientä rapinaa, hiiri yrittää tulla lehtien läpi. Uskon kuitenkin vieneeni voiton tässä erässä. Uneton yö 1 piste hiirelle. Telkeäminen huoneeseen 1 piste minulle. Tilanne on siis 1-1.

kuva

Ps. sori kökkö otsikko. Toi oli meidän enkun opettajan vitsi ala-asteella.

Holiday

Keskiviikkona pakkasin tavarani, astuin kello kahden junaan ja suuntasin Hausjärvelle! Täällä sitä majaillaan äitin uudessavanhassa rintamamiestalossa ainakin sunnuntaihin asti. Lenkkivaatteet on mukana sykemittaria myöten, mutta ainakaan tänään en ole kirpputorikiertelyä enempää jaksanut itseäni liikuttaa. Päivä oli sateinen joten sain hyvän tekosyyn pysytellä sisällä. Äiti kuitenkin jaksoi lähteä koirien kanssa ulos, joten lenkkiseuraa olisi ollut.

Huomenna on punnituspäivä. Kun näen lukeman, olen varma, että haluan lähteä lenkille :D Tällä viikolla puntari pompsahti niinkin isoon lukemaan välillä kuin 89 kiloa. En tiedä miten olen niin päässyt repsahtamaan. Vaikka pussikeitoilla olen mennyt hetken aikaa, kaikki pitsat ja sipsit näkyvät puntarissa vasta nyt. Täällä aion nauttia hyvästä ruuasta, mutta kohtuudella. Sitä paitsi hyvän kotiruuan ei pitäisi edes lihottaa. Tosin tänäänkin olen syönyt vain pari perunaa ja vähän makkaraa, salaattia ja yhden sämpylän. Tosin herkkuna olen maistellut hieman Ben&Jerry's jäätelöä. Sallittakoon se minulle, olen lomalla.

Yesterday

Eilen oli ihana päivä. Aamusta asti kaikki tuntui sujuvan ja ensimmäistä kertaa en herännyt mielessäni Hartsi-poika. On muuten tyhmän kuulonen tuo Hartsi-nimitys, mutta minkäs mummun nimimuistille teet. Ja vielä kun kyseessä ei ole suomalainen nimi, tuottaa sen muistaminen erityisvaikeuksia.

Yritin väistellä lenkille lähtöä harmaalla ilmalla ja väsymyksellä. Kiistelin itseni kanssa hetken ja päätin lähteä pienelle kävelylle. Kaveri mukaan ja tunnin verran tallusteltiin ihanassa syyssäässä. Aurinko paistoi juuri sen aikaa kun me olimme ulkona. Oli ihana käydä rannassa katselemassa ihan tyyntä merta, sumuista maisemaa ja aurinkoa. Sai ajatukset ihan muualle. Kaloreitakin kului noin 450.

Intouduin sitten illasta kutomaan. Kävin hakemassa kaupasta puikot ja lankaa, tarkoituksena kutoa säärystimet ja pipo. Tällä hetkellä työn alla on säärystimet, mutta tuon linkin alla on myös ihan älyttömän helppo pipo joka pitäisi onnistua sekin. Tuolla Novitan sivuilla on muitakin hyvä ohjeita jos yhtään osaa ja haluaa neuloa näin talven lähestyessä. Minulla iskee hirveä puikkovimma aina kylmien ilmojen lähetessä.

Eilen ruokapuoli on ollut melko onnistunut ja suunnitelman mukainen. En ole mikään aamusyömäri, joten söin ensimmäisen kerran vasta kahdentoista aikoihin. Silloin suuhun meni 4 pientä porkkanaa raastettuna sekä noin 1,5dl 2% raejuustoa. Päivälliseksi söin neljän aikoihin peruna-purjokeiton, kaksi nakkia ja noin desin verran herne-maissi-paprikaa. Nyt illalla on mennyt kolme kevytnakkia ja puoli rasiaa kirsikkatomaatteja. Okei, ei mikään malliruokalista ja ruokailuajat/säännöllisyys on päin honkia, mutta ei se mitään. Koko ajan parempaan!

Swim Swim

Olen saattanut jossain vaiheessa sivuta päivityksissäni halustani aloittaa uiminen. Hallitsen joten kuten perusuintityylit, joten minulla on mahdollisuuksia liikuttaa itseäni altaassa. En ole saanut tässä syksyn aikana aloitettua en vatsatanssia kuin en kuntosaliharrastustakaan. Vatsatanssi jäi ohjaajan vuoksi ja kuntosaliharrastus ei vain ole ottanut tuulta alleen.

Nyt olen kuitenkin pitkän aikaa pohdiskellut ensimmäistä reissua uimahallille ties kuinka monen vuoden tauon jälkeen. Uimahallille oli kuntosalin puolelle uusittu laitteet joten sekin houkuttelee minua sinne. Jos kävisin mahdollisesti 2-3 kertaa viikossa uimahallilla, tulisi kortille hintaa jotakuinkin sama mitä maksaisin pelkästä kuntosalista. Okei, siellä olisi ryhmäliikuntatunteja, jotka ovat mukavia ja tehokkaita, mutta nyt minua ei innosta sellainen.

Ainoa ongelma oikeastaan uinnin aloittamisessa on varmasti ne perusjutut, kuinka kiva tällaisella lylleröllä on lähtä julkisesti esiintymään uimapuvussa? No okei, olen ihan sinut itseni kanssa eikä minua voi kukaan enää lannistaa ulkonäköön liittyvissä asioissa, mutta onko se oikeasti hauskaa? Tämä syy on vain lapsellinen tekosyy kun en saa mitään aikaiseksi. Mutta mistäs sitten hyvä uimapuku tällaiselle XL-koon naisen alulle? Ja vieläpä sellainen joka ei maksaisi maltaita. Hieman lahkeita saisi tästä uikkarista löytyä.

Seuraavat uimapuvut löytyivät sivustolta Always For Me ja siellä oli ihan hyvä valikoima plus-koon uikkareita. Hinnat olivat noin 50-100 dollaria. Siellä oli myös hyvännäköisiä uima-asuja esimerkiksi ulkomaanmatkoja ajatellen. Jos bikinit eivät ole ensimmäisenä mielessä hiekkarannalle lähtiessä, kannattaa käydä tsekkaamassa tuon sivuston valikoima. Yllä olevat uimapuvut ovat sellaisia joita voisin kuvitella vetäväni päälle ihan uintitarkoituksessa.

Toinen sivusto oli SwimsuitsForAll. Sieltä löytyi myös hyvännäköisiä uima-asuja ja reheviä malleja. Ikäväähän näissä on se, että on tilattava Ameriikoista asti ja siitä tulee sitten kaupasta riippuen postimaksuja tietty summa ja myöskin tullimaksut. Saattaa siis uimapuvun hinta pompsahtaa turhan suureksi.

Suomen puolelta Uintikauppa tarjosi kohtuu hyvän valikoiman sporttisen näköisiä uimapukuja ja löysinkin sieltä yhden lahkeellisen ehdokkaan. Uskoisin näiden pukujen olevan laadultaankin hyviä. Sivuilta löytyi myös valikoima Body Lift-uikkareita. Pulleron korvaan se kuulostaa aina kivalta ;)

Katsotaan lähteekö tämä suunnitelma etenemään mihinkään suuntaan.

Alive

Heissan!

Elossa ollaan vaikka tauko tuntuu jatkuvan kirjottelun suhteen. Olen ollut niin kiinni opinnäytetyön teossa, että muuna aikana olen yrittänyt irrottautua tietokoneen ääreltä.

Tämä viikko on mennyt pikkusen keventäessä, mutta puntarissa se ei näy millään tavalla. Olen yrittänyt keventää normaalia syömistäni ja korvata aterioita kevyillä salaateilla. Yksi ehdoton herkkuni kuluneella viikolla on ollut porkkana-raejuustosalaatti. Ihan vaan pienellä terällä raastettua porkkanaa (tulee todella mehukasta) ja raejuustoa sekaan. Kyllä kelpaa.

Tänään kävin kuitenkin hankkimassa kaupasta paketin Allevon peruna-purjokeittoa, pakastevihanneksia ja kevytnakkeja. Näillä siis aletaan huomenna keventämään. Ruokalistaani kuuluu ensiviikolla siis edellämainittua keittoa pienellä lisällä, banaani-vadelmapirtelöä oikeilla vadelmilla (pirtelö on muuten pahaa) ja porkkana-raejuustosalaattia. En siis heittäydy kokonaan pusseille, mutta kevennän kuitenkin.

Joku joskus kysyi miksi syön pusseja jos en kuitenkaan noudata täydellisesti VLCD-kuuria. Noh, tällä hetkellä haluan saada syömiseni kuriin ja tehdä sen mahdollisimman helposti. Pussikeitot on helppo valmistaa, tiedän niiden tarkan kalorimäärän ja saan oikeankokoisen annoksen joka kerta. Ja niiden kanssa pystyy vähän pelaamaan. En useinkaan halua syödä viittä pussia päivässä vaan esimerkiksi kolme pussia ja porkkanasalaatti. On minulle ainakin toimiva ratkaisu.

Tuntuu muuten siltä, että pahin syysmasennus on nyt voitettu ja voin alkaa odottelemaan ihanaa talvea ja kunnon ensilunta. Eilen oli maa valkoisena kun lähti vähän kauemmaksi keskustasta. Olen jaksanut käydä heittämässä pari lenkkiäkin tälle viikolle, hyvä minä :)

Ai niin, äkkiä pitäisi saada paino sen alle 85 kilon, talvikengille olisi tarvetta...

Next week

No niin, puntarin lukema on tällä hetkellä 87,5kg, eli se aikaisemmin sanomani pari kiloa on siis tullut lisää. Tämä on kilomäärä, josta nyt jatketaan ensimmäisenä siis kohti sitä alle 85 kiloa. Sehän se oli ensimmäinen välietappi. Minulla on jouluun asti aikaa pudottaa 11,5kg, jotta saisin sen äitini lupaaman 500 euroa. -11,5kg tarkoittaa vähän reilun kilon pudotusta viikossa. Ja sehän on ihan mahdollista!

On jotenkin hyvä tsemppi päällä nyt taas. Työt ovat tältä erää taas loppuneet ja alan keskittymään koulutehtäviin, jotta oikeasti valmistuisin. Ja luulen, että olen suurimmat itkuni itkenyt erosta. Hartsi (kuten mummuni entistä kutsuu :D) on soitellut perjantaina ja lauantaina minulle. En ole kuitenkaan vastannut, sillä jos olemme erossa, en minä halua hänen kanssaan puhua. Luulen, että hän ei ole ajatellut miltä se oikeasti tuntuu, kun ei olla missään yhteydessä. Hän ehdotti, että voisimme olla ystäviä, mutta silloin kun ainakin toisella on vielä tunteet mukana, ei ystävyydestä tule mitään.

Mutta asetampa viikkotavotteen! Perjantaina puntarin lukema tulisi olla taas tuo 85,7kg mikä muistaakseni oli alin paino ennen tätä repsahdusta. Pari kiloa tulisi siis pudottaa.

Tulee kamalan sekavia tekstejä näistä kirjoituksista, mutta en saa ajatuksista selkeästi kiinni nyt. Katsotaan huomenna :) Nyt lähden käymään rannassa pienen kävelylenkin.

I Love You Tomorrow If You Love Me Today

Vietän täällä perjantai-iltaa hyvien pahojen ystävieni kanssa. Varmaan tunnettekin heidät, sillä toinen on nimeltään Polly-pussi ja toinen nachot. Tietoinen repsahdus tapahtui ja ilman sen kummempia syyllisyyksiä aion popsia kaiken sen minkä aloitinkin.

Huomenna on kuitenkin (vaihteeksi) uuden elämäni ensimmäinen päivä. Olen kerännyt tämän päivän voimia enkä ole itkenytkään kuin muutaman kyyneleen. Yritän niin kovasti miettiä sitä, että edellisen eron jälkeen kyllähän minä pääsin jaloilleni ja nautin elämästäni. Miksi siis en voisi tehdä niin nytkin. Yritän asennoitua tällaiseen vaiheeseen elämässäni jälleen. Vaikka elättelenkin toiveita yhteenpaluusta, en silti voi luottaa siihen, että näin tapahtuu.

Huomenna kuitenkin ajattelin viettää päivän täysin itselleni! Hemmottelen kuorinnoilla, naamioilla, hiusten värjäämisellä ja kaikella mitä mieleeni tulee. Loihdin itsestäni uuden minän, sellaisen jota kelpaa katsella. Ei sellaisen, jolla on silmät turvonneina itkusta ja tursuavia makkaroita vyötäröllä, kun on tullut lohtuherkuteltua illat sohvalla! Yes, I'm fabulous :D Ja sen näytän sillekin, joka ei minua enää halua.

kuva

Uuvuttavaa

Laitan totaalisena nössönä tähän nyt vain olotilaani kuvaavan biisin. Olen todella rikki ja poikki kaikesta tästä. Yritän tsempata itseäni jatkamaan ja yritän löytää myös voimaa näyttää kaikille vaikka tällä hetkellä elämä tuntuu aika kurjalta. Itse olet ajatellut elää toisen kanssa lopun elämääsi ja toinen on valmis lopettamaan ja luovuttamaan. Pahinta siinä on, että et voi itse tehdä asialle mitään. On vain pakko tyytyä siihen, mitä toinen haluaa. Miksi toisesta pitää kaikin voimin kiinni vaikka tietää, ettei tästä ole enää mihinkään? Onko kenelläkään mitään hyviä neuvoja päästää toisesta irti? Ja onko kenelläkään vinkkejä itkuillan parannukseksi? Selvästikään en haluaisi hakea lohdutusta suklaalevystä varsinkaan kun puntari näyttää +2kg. Mutta olen ihan loppu. Täysin.



Siis pidä pidä vielä kiinni niistä toiveistasi, sillä niin kuin totta olet, on myös totta toiveesi. Niin pidä pidä vielä kiinni siitä, että rakastat ja kuka ties joskus toivees toteutuu.

Yhtenä iltana

Pikapäivitys.

Työ on vienyt jälleen kaiken energiani enkä ole näin ollen jaksanut kirjoitella. Sama epävarmuus tilanteesta poikaystävän kanssa on ajanut minut tunnesyöpöttelyyn ja puntarin lukemat ovat kohonneet jälleen noin 87 kilon tietämille. Tosin lauantaisella juhlimisella saattoi olla myös osaa asiaan.

Tulevana lauantaina olisi synttärijuhlat, tiistaina on sitten oikea merkkipäivä. Juomapuoli pitää kalorit koholla, mutta sen jälkeen voikin taas rauhoittua.

Näin äsken pikaisesti poikaystävääni ja en epäile tai ihmettele hetkeäkään miksi häneen olen joskus ihastunut. Hänessä on vain kaikki se mitä minä haluan. Olen niin varma, että hän on SE. Kunpa hänkin olisi varma asiasta.

Mutta ei minulla muuta tällä kertaa, mukavaa viikonjatkoa :)

Break-up

Unohdin eilen kokonaan sen, että on punnituspäivä. Oli niin paljon muita asioita huolehdittavana ja murehdittavana. Kuten esimerkiksi se, että sanoin poikaystävälleni, etten halua enää olla yhdessä hänen kanssaan. Se oli nyt minun päätökseni kun hän ei osannut sanoa mitään. Naamasta näki, että todennäköisesti hän sitä haluaa, mutta ei osaa sanoa. Minähän en todellakaan sitä halunnut, mutta en ala roikkumaan suhteessa jossa toinen ei ole onnellinen. Olen surullinen, mutta ehkä ennemmänkin vihainen. Tämä tilanne tuli niin yllättäen, että kumpikaan ei oikein tiennyt mitä tehdä. Mutta asioita tapahtuu ja sellaista elämä on. Voi olla, että aika tuo meidät takaisin yhteen, mutta katsotaan sitä sitten. Nyt alan elämään omaa elämääni ja tämä kyseinen herra saa miettiä olenko minä se jonka hän haluaa (ja sellaisena kuin minä olen) vai antaako se jonku äitinsä vaikuttaa asiaan melkein 4000 kilometrin päästä. Nainen ei ole ikinä nähnyt minua eikä varmaan tule ikinä näkemäänkään. Ei meillä ole edes yhteistä kieltä. Itkettää, mutta olenhan minä ennenkin erosta selvinnyt.

kuva

Mutta sitten vähän mukavampaan asiaan, siihen punnituspäivään. Olen käynyt viikolla todella harvakseltaan puntarilla. Syönyt välillä enemmän ja välillä vähemmän. Jotakin on tullut kuitenkin tehtyä, sillä vaaka näytti 85,7 kiloa!!! Vähän vielä pois ja olen saavuttanut ensimmäisen etappini, alle 85 kiloa. Olen todella onnellinen. Nopeampaakin tietenkin voisi laihtua, mutta nyt mennään tätä vauhtia. Pääasia, että kilot putoaa :)

kuva

Tänään lähden katsomaan yksiä farkkuja josko niistä menisi joku hyvä koko päälle ja ne näyttäisivät hyvältä. Tarvisin todella paljon uusia housuja. Paitoja lihavan on aika helppo löytää, mutta minun vartalomalli ei ole ihanteellinen housuille, joita suurimmaksi osaksi nykyään myydään. Olen vähän katsellut Kappahlilta oikealla näkyviä housuja. Housut ovat uudesta Magic-mallistosta ja niiden luvataan tukevan ja kohottavan. Se ei tosin ollut syy miksi haluan näitä testata. Ne vain sattuvat näyttämään siltä, mitä minä nyt housulta tarvisin. Hyvät farkut saapaskeleille.

Pretty Legs

Yksi ulkonäöllisesti suurin haaste ja toive tällä projektilla olisi saada jalat kuntoon. Haluaisin niin kovasti hoikat, sileät jalat. Kesällä haluaisin käyttää hameita joskus ilman leggingsejä ja lyhyitä shortseja. Viimeistään Australian lämmössä haluaisin kulkea ilman, että joudun verhoamaan itseni nilkoista kaulaan vain säästääkseni kanssaihmisiä. Yritän tsempata itseäni tällä Australia-jutulla, koska joku motivaattorihan sitä pitää pitkälläkin tähtäimellä olla.

Seuraavat kuvat bongasin lookbookista ja kuvaavat aika hyvin sitä, miltä minä ensi kesänä ja syksynä näytän!

Tällaiset kuvat saavat minussa halun laihtua lisää ja enemmän. Tykkään vaatteista ja shoppailusta ja olisi kiva tosiaan ostaa sitä mitä haluaa ja vielä niin että se menee päälle sekä näyttää hyvältä. Haluan näyttää hyvältä nuorelta aikuiselta enkä pukeutua tätä aikaa säkkeihin. Olen muuten luvannut yhdelle kaverilleni, että yksissä elokuun juhlissa olen juhlimassa lyhyessä hameessa/mekossa/shortseissa ILMAN LEGGINGSEJÄ!