Joskus tuntuu, että miksi kirjottelemaan siitä, miten tasaisin väliajoin epäonnistun, paino nousee, sorrun herkkuihin enkä jaksa liikkua. Tosin onhan välillä aikoja, jolloin syön terveellisesti, jaksan liikkua ja paino putoaa. Ja tässä ajan mittaan on opittu, ettei huonojen hetkien vuoksi pidä lopettaa käyntiin lähtenyttä kilojen karistamista. Huonojen hetkien jälkeen tsempataan entistä kovempaa.
Luen itsekin laihdutusblogeja. Niistä saa paljon inspiraatiota ja tukea, vaikkakin vain näin tietokoneen välityksellä. On mahtavaa lukea toisten onnistumisia ja myönnettäköön, että joskus kyselee itseltään, miksi minä en onnistu, hänkin onnistuu! Mutta sieltä blogista löytyy se vastaus siihenkin, miksi toinen onnistuu. En ole törmännyt vielä yhteenkään blogiin (ainakaan en ole jaksanut sellaista lukea), jossa laihtuminen tapahtuisi poppakonsteilla ja ihmelääkkeitä syöden. Suurimman osan laihduttaminen perustuu ihan niin yksinkertaisiin ja tuttuihin juttuihin, terveelliseen syömiseen ja liikkumiseen. Niistä toden totta uskon löytyvän avaimet hoikistumiseen.
Halusinkin nyt vain kiittää kaikkia niitä, jotka jaksavat seurailla, kommentoida ja kannustaa. Muutama uusi lukija on liittynyt joukkoon ja toivotan heidät erittäin tervetulleiksi joskus hieman epätoivoiseenkin matkaan kohti ihannepainoani. En tiedä milloin paino on saavutettu, enkä ole enää pitkiin aikoihin asettanut mitään Suurta Päivää, jolloin puntarin lukeman tulisi olla 64 kilon tietämissä.
Teen nyt tässä samalla paljastuksen, tulen ulos kaapista ja näette naamani (vaikka kyllähän noista kuvista on jo aiemminkin minut tunnistanut). Kiitos! (ja mites toi naaman vääntely :D)
