Nyt on mässäilty, on mässäilty urakalla. Ja nyt se myös loppuu. Huh mikä olo.
Olen tässä viikonlopun aikana taas pohtinut sitä, että miksi petän itselle antamani lupaukset? Minähän siitä eniten kärsin, kun kerta toisensa jälkeen epäonnistun. Tunnen itseni luuseriksi, kun jossain asiassa olen taas antanut periksi. Minä joudun elämään itseni kanssa, miksi en siis yrittäisi tehdä elämästäni mahdollisimman kivaa?
Tartuin Takkusen haasteeseen herkkulakosta. Minun herkkulakkoni alkaa kuitenkin vasta huomenna ja käsittää seuraavat asiat:
¤ karkit (myös suklaa)
¤ sipsit
¤ jäätelö
¤ roskaruoka
Herkkulakko kestää 1. lokakuuta asti. Siihen asti yritetään myös noudattaa mahdollisimman hyvin karppiruokavaliota ja ennakoida tulevat kompastuskivet. Juhlimisen tuli loppua tässä syksyn aikana (olen joka syksy pitänyt tipattoman), mutta nyt erilaiset läksiäiset, alottajaiset, valmistujaiset ja muut vainoavat minua. Mutta en lannistu. En usko alkoholin edes olevan se pahin mahdollinen riesa vaan ne yölliset pitsat ja seuraavan päivän krapulaherkut. Mutta ajattelin todellakin ennakoida tulevat tilanteet. Esimerkiksi 3.9. on eräät läksiäiset eri paikkakunnalla ja kun jään sinne yöksi, kuka estää minua ottamasta omat eväät mukaan yön/krapulapäivän varalle? Kaikki kyllä varmasti tietävät minun projektini ja haluni laihtua eikä kukaan kyseenalaista minun valintojani. Se on hienoa. Ympärillä olevien ihmisten tuki on mielestäni todella tärkeää laihduttamisessa.
Huomenna alkaa myös Aamulenkkihaaste (käykäähän etsimässä Facebookista). Haaste kestää 30.9. asti ja siinä on tarkoitus saada ihmiset käymään aamulenkillä vähintään kolme kertaa viikossa. Mikä ihana tapa aloittaa kirpsakat syysaamut, kuin reipas aamulenkki! Minä ainakin aion aloittaa aamuni lenkillä (tosin aamuhan on aika venyvä käsite näin työttömällä). Huomenna kuitenkin kello aikaisin soimassa, lenkkarit jalkaan ja reippailemaan! Jotenkin kunnolla överiksi vetäminen on saanut taas kaivattua reipastumista aikaan!
Ihan mahtavaa alkavaa viikkoa kaikille!
Ps. Oon muuten maailman huonoin missään kauko(melkein)suhteissa. Haluaisin unohtaa jo koko homman näin huikean neljän päivän jälkeen :D
Näytetään tekstit, joissa on tunniste herkut. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste herkut. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai 14. elokuuta 2011
perjantai 12. elokuuta 2011
Friday I'm In Love
Tää viikko on ollu ihan höpö. Tänään kaupassa sanoin ystävälleni, että tätä viikkoa ei sitten muistella, tämä eletään, mutta siihen ei enää palata. Oikein hävettää miten hyvän alkuviikon jälkeen lähti mopo ihan käsistä ja tänään ollaan ystäväni kanssa herkuteltu täällä luonani.
Aamulla kävin kuitenkin puntarilla ja -600g sitten viime perjantain. Eli 78,2kg oli lukema. Pitäisi nyt hopusti päästä takaisin sinne seiskaseiskaan ja tietenkin mitä enemmän sen alle, sen parempi. Otan itseäni niskasta kiinni ja pistän vauhtia näille kiloille. D tulee Suomeen takaisin syyskuun aikana ja mikäs sen parempaa kuin pudottaa siihen mennessä mahdollisimman monta kiloa.
Tämä viikko on muutenkin ollut melkolailla minun normaalista elämästäni poikkeavaa. On ollut pari elokuvailtaa ja hengailuiltaa D:n kanssa. Huomaan, miten se on sotkenut kuvioitani sillä olen tässä vuoden päivät opetellut yksinelämistä ja se on niin mukavaa ja helppoa. Saan tehdä juuri sitä mitä haluan, juuri miten haluan ja juuri milloin haluan. Mutta nyt joku on tullut sekoittamaan kuvioita. Mutta enhän voi laittaa vastaan kun toinen kirjoittaa viestissään, että "I did like you the last time and I still do. I'd rather go the no easy way no matter what the outcome might be". Miten ois tähän väliin semmonen "rakastuminen vie ruokahalun" tyyppinen juttu? En kyllä oo rakastunu (ihastunut kyllä), mutta se ruokahalu vois kadota :D
Huomiseksi on luvattu kivaa ilmaa. Pakko lähteä vähän ulkoilemaan. Ei tuu ihan mitään tästä laiskottelusta ja tekemättömyydestä. Työttömän elämä on sitten surkeaa. Se pistää luutuamaan lattiat kolme kertaa kontallaan sekä pesemään ovet, seinät, listat ja valokatkasijat. Hei nyt äkkiä niitä töitä mulle!
Hyvää viikonloppua kaikille ja tervetuloa Pipa! :)
Aamulla kävin kuitenkin puntarilla ja -600g sitten viime perjantain. Eli 78,2kg oli lukema. Pitäisi nyt hopusti päästä takaisin sinne seiskaseiskaan ja tietenkin mitä enemmän sen alle, sen parempi. Otan itseäni niskasta kiinni ja pistän vauhtia näille kiloille. D tulee Suomeen takaisin syyskuun aikana ja mikäs sen parempaa kuin pudottaa siihen mennessä mahdollisimman monta kiloa.
Tämä viikko on muutenkin ollut melkolailla minun normaalista elämästäni poikkeavaa. On ollut pari elokuvailtaa ja hengailuiltaa D:n kanssa. Huomaan, miten se on sotkenut kuvioitani sillä olen tässä vuoden päivät opetellut yksinelämistä ja se on niin mukavaa ja helppoa. Saan tehdä juuri sitä mitä haluan, juuri miten haluan ja juuri milloin haluan. Mutta nyt joku on tullut sekoittamaan kuvioita. Mutta enhän voi laittaa vastaan kun toinen kirjoittaa viestissään, että "I did like you the last time and I still do. I'd rather go the no easy way no matter what the outcome might be". Miten ois tähän väliin semmonen "rakastuminen vie ruokahalun" tyyppinen juttu? En kyllä oo rakastunu (ihastunut kyllä), mutta se ruokahalu vois kadota :D
Huomiseksi on luvattu kivaa ilmaa. Pakko lähteä vähän ulkoilemaan. Ei tuu ihan mitään tästä laiskottelusta ja tekemättömyydestä. Työttömän elämä on sitten surkeaa. Se pistää luutuamaan lattiat kolme kertaa kontallaan sekä pesemään ovet, seinät, listat ja valokatkasijat. Hei nyt äkkiä niitä töitä mulle!
Hyvää viikonloppua kaikille ja tervetuloa Pipa! :)
perjantai 29. heinäkuuta 2011
Ylämäki, alamäki, ylämäki, alamäki
Ihan surkea ja luuseriolo vaihteeksi. Tiistaina tosiaan terassi houkutteli ja niin sattui käymään myös eilen. Eilen terassilta matkaa jatkettiin myös baariin. Annoin itselleni luvan, koska paikkakunnalla oli muualta tulleita vieraita ja ystäväni viettää viimeistä lomaviikkoaan. Tekosyitä antaa itsensä repsahtaa. En ole vielä siinä vaiheessa, että osaisin pitää itseni kaidalla tiellä ja pystyisin houkutusten tullessa kieltäytymään niistä. Joka päivä saan kamppailla valintojen kanssa, joskus huonolla ja joskus vielä huonommalla tuloksella. Huomaan myös lipsuvani ajatukseen "sitten kun...". Ei ole mitään sitten kun! Ei ole mitään sitten syksyllä kun ilmat viilenee, sitten kun terassikelit on ohi, sitten kun hankin salikortin, sitten kun... Tällaista tämä kai on, ylämäkeä ja alamäkeä. Puntaripäivän haluaisin jättää väliin. Turvotusta ja ällötystä. Katsotaan uskallanko hypätä herättyäni vaa'alle.
Kostoksi itselleni julkaisen hirvittävän kuvan itsestäni maailmanpyörässä 2009 ja tsempiksi itselleni julkaisen myös kuvan vuodelta 2011.
Kostoksi itselleni julkaisen hirvittävän kuvan itsestäni maailmanpyörässä 2009 ja tsempiksi itselleni julkaisen myös kuvan vuodelta 2011.
keskiviikko 27. heinäkuuta 2011
Terassikeli
Minulle kostetaan. Kostetaan se, että aurinkoisena päivänä ajauduin terassille. Nautin kolme siideriä ja kotiintulomatkalla pitsaa. Tällaista repsahtamista ei ilmeisesti olisi saanut tapahtua, sillä olen koko illan maannut sohvalla ja kärsinyt uskomattomista mahakivuista. Pitsa tuli pois yläkautta ja olo on ihan kamala. Voiko tämä olla auringonpistos? Kotona yritin nauttia paljon vettä, jotta minimoisin nestehukan, mutta ei ilmeisesti auttanut. Noh, toivottavasti tämä olo ei jatku kauaa. Kerkesin jo suunnitella huomiselle huippulenkkejä ja hieman toistakin, minulle uutta liikuntaa. Katsotaan mitä tapahtuu.
perjantai 22. heinäkuuta 2011
Karkkihimo
Tiedättekö kun joskus tulee niitä hetkiä, että karkkihimo käy liian suureksi? Se on se hetki, kun haluaa juosta Makuunin sulkemisaikaan vielä kauhomaan pussiin kaikki eri irtokarkkilaatuja. Se on myös niitä hetkiä, kun kaupat ovat sulkeutuneet ja kaapista löytyisi sokeria ja kermaa joista saisi kotitekoista toffeeta. Nämä ovat juuri niitä hetkiä kun pitää miettiä sorrunko taas ja annan periksi, vai tavoittelenko oikeasti hoikempaa minää ja huipputulosta perjantain punnitukseen.
Hammasta purren ja lähes itkua vääntäen olen kamppaillut iltani tämän tuskaisen makeanhimon kanssa. Miksi se yllättää aina perjantaina? Johtuuko se siitä, että kun painoa on lähtenyt nyt kivasti, voin juuri punnituspäivänä herkutella ja laihdutan kaikki pois seuraavaan perjantaihin mennessä? Mutta miksi haluaisin nollata hyvän tuloksen? Miksi haluan tehdä itselleni ensi viikosta tahallaan vaikean ja tehdä lisää kulutettavaa?
Tiedän osan herkkuhimosta johtuvan siitä, että en ole tänään syönyt kovinkaan terveellisesti. Olen syönyt epäsäännöllisesti ja vähän mitä sattuu. Siksi tämä ilta onkin niin hankalaa. Ystäväni kuitenkin tsemppasi minua ja kehotti minua olemaan kajoamatta sokeriin ja kermaan. En pääse ikinä eroon hiilaririippuvuudesta, jos aina kiperän paikan tullen annan periksi. Toivottavasti uni tulisi äkkiä. Pääsisin pakoon. Vielä ainakin sortumatta.
Hammasta purren ja lähes itkua vääntäen olen kamppaillut iltani tämän tuskaisen makeanhimon kanssa. Miksi se yllättää aina perjantaina? Johtuuko se siitä, että kun painoa on lähtenyt nyt kivasti, voin juuri punnituspäivänä herkutella ja laihdutan kaikki pois seuraavaan perjantaihin mennessä? Mutta miksi haluaisin nollata hyvän tuloksen? Miksi haluan tehdä itselleni ensi viikosta tahallaan vaikean ja tehdä lisää kulutettavaa?
Tiedän osan herkkuhimosta johtuvan siitä, että en ole tänään syönyt kovinkaan terveellisesti. Olen syönyt epäsäännöllisesti ja vähän mitä sattuu. Siksi tämä ilta onkin niin hankalaa. Ystäväni kuitenkin tsemppasi minua ja kehotti minua olemaan kajoamatta sokeriin ja kermaan. En pääse ikinä eroon hiilaririippuvuudesta, jos aina kiperän paikan tullen annan periksi. Toivottavasti uni tulisi äkkiä. Pääsisin pakoon. Vielä ainakin sortumatta.
perjantai 15. heinäkuuta 2011
And the first prize goes to...
...Essi. Suurimman luuserin palkinto. Puntarilla käynti pelotti, koska tämä viikko on ollut täysin hanurista. Viikonlopun juhlimiset, tiistain Luleån reissu (+ vierailu karkkikaupassa) ja eilisen surkeus (josta kerron kohta) antoivat viitteitä siitä, että paino hiipisi ylöspäin kovastikin. +100g viime viikkoiseen, eli 78,7kg. No, eihän tulos sinänsä ole paha tämmöisen viikon jälkeen, mutta kun minulla olisi ollut koko viikko aikaa alittaa 78 kiloa ja siihen olisi ollut kaikki mahdollisuudet! Eihän tuo +100g olisi paha, jos tavoitteeni olisi pysyä samassa painossa. Olisin mielestäni onnistunut silloin, mutta kun tavoite on saada niitä kiloja pois! Turhauttaa. Mutta onneksi tiedän missä vika on.
Eilen vanha Essi tuli käymään. Hän on ollut poissa jo pitkään, mutta eilen hän tuli enkä pystynyt estämään. Vähän yritin, mutta en tarpeeksi. Kaikki oikeastaan lähti jo toissa päivästä. Valitsin kaupassa väärin, kun ostin kaalta. No eihän kaalissa sinänsä ihan kauheasti ole hiilareita, mutta kun halusin tehdä Eeva-tädin/pitserian kaalisalaattia ja kappas kun siinä yhtäkkiä hiilareiden määrä nouseekin. Eilen sitten söin sitä lounaaksi vaikka tiesin meneväni iranilaisen ystäväni luokse ja siellä todennäköisesti lukuisista kielloistani huolimatta lautaselleni läjähtää riisiä. Ja näinhän siinä kävi, ota vähän ota vähän ihan vähän vielä! Kieltoni kaikuivat kuuroille korville, kun talon emäntä oli keittänyt jättikattilan valkoista riisiä. Meinasi tulla itku. Laskin päässäni hiilarimääriä, jotka jäivät liian alakanttiin. Kotona Kiloklubiin syömisiä merkkaillessa kauhistuin, kun määrä alkoi olla yli sata ja kello oli vasta kuusi. Minulla oli vielä nälkä! Siinä vaiheessa meni ihan höpöksi. Lastasin lautasen täyteen kaalisalaattia, hetken päästä söin edellisenä päivänä tehtyä hedelmärahkaa ja kappas, löysin itseni 20.45 Citymarketista valitsemassa irtokarkkeja. Näin. Hyvä Essi! Että sellainen päivä. Jostain kumman syystä vanha minä sanoi, että kun on kerran mennyt niin överiksi niin vedä sitten kunnolla, mitä sitä turhaa yrittämään enää kun kaikki on jo pielessä. Ei, ei, ei, niinhän se juurikaan ei saa mennä. Mutta menipä kuitenkin.
Eilisen illan karkkiällötyksissä sitten mietin, että mistä tämä johtui. Yritin löytää syytä ja ehkä se johtuu siitä, että viime päivät ovat olleet aikamoista tunteiden vuoristorataa. Tai sitten siitä, että löydän itsessäni autistisia piirteitä (joo, tiedän ettei se oikeasti ole sitä) sillä haluaisin päiväni olevan samanlaisia, ennalta suunniteltuja. Ainakin syömisen suhteen. Minulle ei saa tulla yllätyksiä, silloin valitsen väärin. Ja esimerkiksi ulkona syöminen ei ole juuri nyt minun juttu. En osaa tehdä oikeita valintoja. Ja miten teen oikean valinnan, kun on kiljuva nälkä ja ainoan ravintolan ruokalistalla on sandwicheja, foccaccioita ja pastaa. Oi voi, on tämä vielä sellaista oppimista ja taistelua. Vaatii itsekuria ja treenausta. Mutta eilisestä selvinneenä ja sata kertaa motivoituneempana lähden metsästämään alle 78 kiloa ensi perjantaille!
Mukavaa perjantaina ja viikonlopun alkua kaikille!
Eilen vanha Essi tuli käymään. Hän on ollut poissa jo pitkään, mutta eilen hän tuli enkä pystynyt estämään. Vähän yritin, mutta en tarpeeksi. Kaikki oikeastaan lähti jo toissa päivästä. Valitsin kaupassa väärin, kun ostin kaalta. No eihän kaalissa sinänsä ihan kauheasti ole hiilareita, mutta kun halusin tehdä Eeva-tädin/pitserian kaalisalaattia ja kappas kun siinä yhtäkkiä hiilareiden määrä nouseekin. Eilen sitten söin sitä lounaaksi vaikka tiesin meneväni iranilaisen ystäväni luokse ja siellä todennäköisesti lukuisista kielloistani huolimatta lautaselleni läjähtää riisiä. Ja näinhän siinä kävi, ota vähän ota vähän ihan vähän vielä! Kieltoni kaikuivat kuuroille korville, kun talon emäntä oli keittänyt jättikattilan valkoista riisiä. Meinasi tulla itku. Laskin päässäni hiilarimääriä, jotka jäivät liian alakanttiin. Kotona Kiloklubiin syömisiä merkkaillessa kauhistuin, kun määrä alkoi olla yli sata ja kello oli vasta kuusi. Minulla oli vielä nälkä! Siinä vaiheessa meni ihan höpöksi. Lastasin lautasen täyteen kaalisalaattia, hetken päästä söin edellisenä päivänä tehtyä hedelmärahkaa ja kappas, löysin itseni 20.45 Citymarketista valitsemassa irtokarkkeja. Näin. Hyvä Essi! Että sellainen päivä. Jostain kumman syystä vanha minä sanoi, että kun on kerran mennyt niin överiksi niin vedä sitten kunnolla, mitä sitä turhaa yrittämään enää kun kaikki on jo pielessä. Ei, ei, ei, niinhän se juurikaan ei saa mennä. Mutta menipä kuitenkin.
Eilisen illan karkkiällötyksissä sitten mietin, että mistä tämä johtui. Yritin löytää syytä ja ehkä se johtuu siitä, että viime päivät ovat olleet aikamoista tunteiden vuoristorataa. Tai sitten siitä, että löydän itsessäni autistisia piirteitä (joo, tiedän ettei se oikeasti ole sitä) sillä haluaisin päiväni olevan samanlaisia, ennalta suunniteltuja. Ainakin syömisen suhteen. Minulle ei saa tulla yllätyksiä, silloin valitsen väärin. Ja esimerkiksi ulkona syöminen ei ole juuri nyt minun juttu. En osaa tehdä oikeita valintoja. Ja miten teen oikean valinnan, kun on kiljuva nälkä ja ainoan ravintolan ruokalistalla on sandwicheja, foccaccioita ja pastaa. Oi voi, on tämä vielä sellaista oppimista ja taistelua. Vaatii itsekuria ja treenausta. Mutta eilisestä selvinneenä ja sata kertaa motivoituneempana lähden metsästämään alle 78 kiloa ensi perjantaille!
Mukavaa perjantaina ja viikonlopun alkua kaikille!
maanantai 11. heinäkuuta 2011
Maanantai
Huh, ihanaa kun on maanantai. Tavallaan. Pidän nykyään arjesta huomattavasti enemmän, kuin viikonlopusta.
Lauantaina tuli lähdettyä vähän juhlimaan, kuten suunnitelmissakin oli. Olin siihen jo varautunut, mutta silti luulin pystyväni lyömään seuraavan päivän haasteet. Lauantai niinkin meni ihan hyvissä tunnelmissa ja eikä siinä mitään, mutta kun baarista pizzan kanssa kotiin ja sunnuntaina kaupasta sipsiä ja suklaata. Nyt on hieman turvonnut olo ja syystä. Mutta ei se mitään, en minä lannistu! Joskus tarvii vähän juhlia ja nollata, siitä palataan takaisin ruotuun pian eli tänään.
Eräs ystäväni kysyi eilen tulevasta viikonlopusta. Kotipaikkakunnallani on vuotuiset kesäjuhlat ja joka vuosi olen siellä käynyt. Usein se tarkoittaa myös juhlimista johon en kuitenkaan olen nyt valmis. Ystäväni sanoi, että älä ole Essi niin ankara itsellesi ja ei se yksi kerta haittaa. Teki mieli lyödä linjat hiljaiseksi. Minäkö ankara itselleni? Jos olisin, en olisi nyt tässä tilanteessa. Ja miten niin yksi kerta ei haittaa? Olen tulos niistä lukuisista yksistä kerroista, jotka eivät ole haitanneet. Useinkaan normaalipainoiset/laihat ihmiset eivät ymmärrä tätä tilannetta eivätkä ymmärrä mitä vaatii saada edes muutama sata grammaa painosta pois. Ei sillon juhlita joka viikko, ei edes joka toinen (tai ainakaan minä en voi).
Minulla on tapana (turha tapa) käydä päivittäin puntarilla, mutta nyt yritän vältellä sitä. Lauantaina paino oli pudonnut vielä perjantain punnitustuloksesta, mutta tosiaan turvotus ja viikonlopun herkuttelu näkyvät kyllä armotta lukemassa. Enkä halua enää nähdä kasikymppistä... Perjantaita peläten! Sitä ennen kuitenkin tehdään kaikki, että paino olisi laskusuunnassa.Salainen tavoitteeni on 77,4kg.
Maanantaihin vähän musiikkia. Vastapainoksi perjantain päivitykselle.
Lauantaina tuli lähdettyä vähän juhlimaan, kuten suunnitelmissakin oli. Olin siihen jo varautunut, mutta silti luulin pystyväni lyömään seuraavan päivän haasteet. Lauantai niinkin meni ihan hyvissä tunnelmissa ja eikä siinä mitään, mutta kun baarista pizzan kanssa kotiin ja sunnuntaina kaupasta sipsiä ja suklaata. Nyt on hieman turvonnut olo ja syystä. Mutta ei se mitään, en minä lannistu! Joskus tarvii vähän juhlia ja nollata, siitä palataan takaisin ruotuun pian eli tänään.
Eräs ystäväni kysyi eilen tulevasta viikonlopusta. Kotipaikkakunnallani on vuotuiset kesäjuhlat ja joka vuosi olen siellä käynyt. Usein se tarkoittaa myös juhlimista johon en kuitenkaan olen nyt valmis. Ystäväni sanoi, että älä ole Essi niin ankara itsellesi ja ei se yksi kerta haittaa. Teki mieli lyödä linjat hiljaiseksi. Minäkö ankara itselleni? Jos olisin, en olisi nyt tässä tilanteessa. Ja miten niin yksi kerta ei haittaa? Olen tulos niistä lukuisista yksistä kerroista, jotka eivät ole haitanneet. Useinkaan normaalipainoiset/laihat ihmiset eivät ymmärrä tätä tilannetta eivätkä ymmärrä mitä vaatii saada edes muutama sata grammaa painosta pois. Ei sillon juhlita joka viikko, ei edes joka toinen (tai ainakaan minä en voi).
Minulla on tapana (turha tapa) käydä päivittäin puntarilla, mutta nyt yritän vältellä sitä. Lauantaina paino oli pudonnut vielä perjantain punnitustuloksesta, mutta tosiaan turvotus ja viikonlopun herkuttelu näkyvät kyllä armotta lukemassa. Enkä halua enää nähdä kasikymppistä... Perjantaita peläten! Sitä ennen kuitenkin tehdään kaikki, että paino olisi laskusuunnassa.
Maanantaihin vähän musiikkia. Vastapainoksi perjantain päivitykselle.
tiistai 5. heinäkuuta 2011
Uusi haaste
Kylläpäs meitä hemmotellaan, kun jo toinen (7. kausi) Suurin Pudottaja starttasi heti edellisen kauden perään. Minusta on hienoa katsoa kun ihmiset laihtuvat ja toivottavasti oppivat terveelliset elämäntavat.
Eilen juttelin Skypessä ystäväni kanssa, joka viettää kesänsä Malmössä. Takaisintulopäivä on siinä Elokuun puolenvälin paikkeilla ja haastoimme itsemme. Ei mitään kilpailua. Asetimme tavoitteet, joihin yritämme päästä viimeistään Elokuun loppuun mennessä. Jälleennäkeminen tulisi tapahtua hoikistuneena ja hehkeänä.
Tämän haasteen vuoksi jouduin hankkimaan patterit vaakaani vaikka uhosinkin käyväni seuraavan kerran puntarilla vasta 15. päivä. Nyt kuitenkin täytyi tarkistaa tämän hetken tilanne ja olin ihan iloisesti yllättynyt. Paino oli 78,9kg, joten kaksi kiloa pudonnut edellisestä punnituksesta (24.6.) ja kasikymppi jälleen alitettu! Hei sovitaanko, että se ei siitä enää sen yli nousekaan? :) Ilmeisesti tämä karppiruokavalio auttaa. Ja huomasin sellaisen iloisen asian, että eilen päätin hieman sortua ja syödä vähän karkkia. No eipäs karkit maistunutkaan! On totta, että mitä kauemmin niitä on syömättä, sitä vähemmän niitä enää kaipaakaan.
Täällä ollaan ihan tyytyväisin mielin! Virallinen punnitustulos sitten perjantaina. Olen riippuvainen vaa'asta. Millonkahan sitä oppisi, ettei sen päällä tarvitse jatkuvasti hypätä.
Eilen juttelin Skypessä ystäväni kanssa, joka viettää kesänsä Malmössä. Takaisintulopäivä on siinä Elokuun puolenvälin paikkeilla ja haastoimme itsemme. Ei mitään kilpailua. Asetimme tavoitteet, joihin yritämme päästä viimeistään Elokuun loppuun mennessä. Jälleennäkeminen tulisi tapahtua hoikistuneena ja hehkeänä.
Tämän haasteen vuoksi jouduin hankkimaan patterit vaakaani vaikka uhosinkin käyväni seuraavan kerran puntarilla vasta 15. päivä. Nyt kuitenkin täytyi tarkistaa tämän hetken tilanne ja olin ihan iloisesti yllättynyt. Paino oli 78,9kg, joten kaksi kiloa pudonnut edellisestä punnituksesta (24.6.) ja kasikymppi jälleen alitettu! Hei sovitaanko, että se ei siitä enää sen yli nousekaan? :) Ilmeisesti tämä karppiruokavalio auttaa. Ja huomasin sellaisen iloisen asian, että eilen päätin hieman sortua ja syödä vähän karkkia. No eipäs karkit maistunutkaan! On totta, että mitä kauemmin niitä on syömättä, sitä vähemmän niitä enää kaipaakaan.
Täällä ollaan ihan tyytyväisin mielin! Virallinen punnitustulos sitten perjantaina. Olen riippuvainen vaa'asta. Millonkahan sitä oppisi, ettei sen päällä tarvitse jatkuvasti hypätä.
torstai 23. kesäkuuta 2011
Day Two
Toinen päivä karppailua takana. Valitsin itselleni tämän "alakarppauksen", jossa hiilihydraatteja tulee noin 60g päivässä. Proteiinit ovat noin 25% luokkaa koko ruokavaliosta ja rasvan osuus saa kohota jopa sinne 65-70% tuntumaan. Kuulostaa hurjalta. Tietoni karppausta kohtaan olen etsinyt Internetistä vaikka lähes kaikkialla kehotetaan lukemaan ainakin yksi karppauskirja. Minulla ei tosin nyt riitä keskittyminen kirjan lukemiseen. Haen tietoni mieluiten helposti netistä. Minua saa neuvoja (kiitos jo saamistani neuvoista :)) ja otan kaikki neuvot mielelläni vastaan!
Tämän päivän ruokapäiväkirjan mukaan hiilareiden määrä oli 60.4g (17%), proteiinit 80,4g (22%) ja rasvaa 99.8g (61%). Kaloreita koko päivälle kertyi 1493. Lasken määrät kiloklubin avulla. Miltä nämä määrät vaikuttavat? Ja paljonko kaloreita karppaamalla päivässä saisi tulla, onko merkitystä? Proteiinien määrää minun pitäisi hieman nostaa. Kunhan saan nektariinit syötyä, taidan jättää hedelmät pois kokonaan. Ainakin hetkeksi. Kasvisten osuus minulla on kuitenkin melko suuri ja olen eilen ja tänään popsinut lähes kilon vihanneksia. Pitäisikö niiden määrää vähentää?
Tämä ja eilinen päivä ovat menneet vähän kokeillessa ja syöden jotakin tuttua ja yksinkertaista. En ole uskaltanut lähteä kokeilemaan mitään karppiherkkuja vielä, koska haluan ensin katsoa toimiiko tämä. Laihtumisen lisäksi toivoisin saavani apua refluksitautiini. Jossain sanottiin, että karppaamisella voi olla hyviä vaikutuksia siihen.
Tänään selätin ensimmäistä kertaa pitkään aikaan yhden oikean vaaran. Ystäväni pyysi minua kaveriksi Hesburgeriin. Jostain syystä minun oli todella helppoa valita salaatti. Mielessäni ei edes käynyt ottaa hampurilaista ja ranskiksia. Olin todella iloinen, kun huomasin kuinka vähän hiilareita tonnikalasalaatissa oli vaikka kaveriksi ottaa kurkkumajoneesia. En edes koskenut leipään. Hyvä minä! Tässä karppauksessa tuntuu olevan hyvää juuri se, että jotakin herkkuja saa syödä. Muissa dieeteissä tuntuu olevan yleisenä sääntönä, että kaikki herkut ovat pahasta jolloin niihin on houkutus sortua ja huomata kuinka TAAS on epäonnistunut. Mutta salaatin lisukkeena parmesan-juusto ja kurkkumajoneesi, nam nam!
Tämän päivän ruokapäiväkirjan mukaan hiilareiden määrä oli 60.4g (17%), proteiinit 80,4g (22%) ja rasvaa 99.8g (61%). Kaloreita koko päivälle kertyi 1493. Lasken määrät kiloklubin avulla. Miltä nämä määrät vaikuttavat? Ja paljonko kaloreita karppaamalla päivässä saisi tulla, onko merkitystä? Proteiinien määrää minun pitäisi hieman nostaa. Kunhan saan nektariinit syötyä, taidan jättää hedelmät pois kokonaan. Ainakin hetkeksi. Kasvisten osuus minulla on kuitenkin melko suuri ja olen eilen ja tänään popsinut lähes kilon vihanneksia. Pitäisikö niiden määrää vähentää?
Tämä ja eilinen päivä ovat menneet vähän kokeillessa ja syöden jotakin tuttua ja yksinkertaista. En ole uskaltanut lähteä kokeilemaan mitään karppiherkkuja vielä, koska haluan ensin katsoa toimiiko tämä. Laihtumisen lisäksi toivoisin saavani apua refluksitautiini. Jossain sanottiin, että karppaamisella voi olla hyviä vaikutuksia siihen.
Tänään selätin ensimmäistä kertaa pitkään aikaan yhden oikean vaaran. Ystäväni pyysi minua kaveriksi Hesburgeriin. Jostain syystä minun oli todella helppoa valita salaatti. Mielessäni ei edes käynyt ottaa hampurilaista ja ranskiksia. Olin todella iloinen, kun huomasin kuinka vähän hiilareita tonnikalasalaatissa oli vaikka kaveriksi ottaa kurkkumajoneesia. En edes koskenut leipään. Hyvä minä! Tässä karppauksessa tuntuu olevan hyvää juuri se, että jotakin herkkuja saa syödä. Muissa dieeteissä tuntuu olevan yleisenä sääntönä, että kaikki herkut ovat pahasta jolloin niihin on houkutus sortua ja huomata kuinka TAAS on epäonnistunut. Mutta salaatin lisukkeena parmesan-juusto ja kurkkumajoneesi, nam nam!
keskiviikko 22. kesäkuuta 2011
Ka...kar...karp...KARPPAUS!
Nyt se alkoi! Nimittäin karppaus!
Kun olin äitini luona käymässä, hänen miehensä toteutti (ahhahaa, kovasti yritti :DDD) karppiruokavaliota. Hänen ystävänsä oli pudottanut sen avulla usemman kymmenen kiloa, jonka myötä äitini mies oli innostunut myöskin karppaamisesta. Tuntuu, että koko hiilihydraattihässäkkä kantautuu joka puolilta korviini ja päätin antaa sille mahdollisuuden.
Eilisen illan lueskelin kaikkea karppaukseen liittyvää ja suunnittelin ruokavaliotani. En joudu muokkaamaan listaani täysin uusiksi, mutta minun on pidettävä huolta etenkin siitä, että syön säännöllisesti ja tarpeeksi. Uskon karppaamisen olevan siinä mielessä kokeilemisen arvoinen juttu, sillä minulla on lupa herkutella. Karkkihimon ja siitä kieltäytymisen uskon olevan ensimmäisten päivien suurin huolenaihe, mutta pääsen kuitenkin herkuttelemaan esimerkiksi juustolla! En ole ostanut kotiini juustoa ties kuinka pitkään aikaan, mutta nyt voin laittaa fetaa/halloumia esimerkiksi salaatin joukkoon. Nam nam!
En ole mikään karppauksen asiantuntija ja varmasti alku menee opetellessa ja miettiessä. Minulle saa vapaasti antaa vinkkejä! Katsotaan mitä tästä tulee.
Ps. Mitäs sanotte tuosta Suurimman Pudottajan Vickystä? Eikö oo melkonen lehmä?! :D
Kun olin äitini luona käymässä, hänen miehensä toteutti (ahhahaa, kovasti yritti :DDD) karppiruokavaliota. Hänen ystävänsä oli pudottanut sen avulla usemman kymmenen kiloa, jonka myötä äitini mies oli innostunut myöskin karppaamisesta. Tuntuu, että koko hiilihydraattihässäkkä kantautuu joka puolilta korviini ja päätin antaa sille mahdollisuuden.
Eilisen illan lueskelin kaikkea karppaukseen liittyvää ja suunnittelin ruokavaliotani. En joudu muokkaamaan listaani täysin uusiksi, mutta minun on pidettävä huolta etenkin siitä, että syön säännöllisesti ja tarpeeksi. Uskon karppaamisen olevan siinä mielessä kokeilemisen arvoinen juttu, sillä minulla on lupa herkutella. Karkkihimon ja siitä kieltäytymisen uskon olevan ensimmäisten päivien suurin huolenaihe, mutta pääsen kuitenkin herkuttelemaan esimerkiksi juustolla! En ole ostanut kotiini juustoa ties kuinka pitkään aikaan, mutta nyt voin laittaa fetaa/halloumia esimerkiksi salaatin joukkoon. Nam nam!
En ole mikään karppauksen asiantuntija ja varmasti alku menee opetellessa ja miettiessä. Minulle saa vapaasti antaa vinkkejä! Katsotaan mitä tästä tulee.
Ps. Mitäs sanotte tuosta Suurimman Pudottajan Vickystä? Eikö oo melkonen lehmä?! :D
tiistai 21. kesäkuuta 2011
Just believe in yourself
Blogihiljaisuutta. Onnistumisia ja epäonnistumisia.
Täällä kirjoittelee nyt valmistunut sosionomi. 10.6. oli virallinen valmistumispäivä.Valmistumista juhlin, mutta en kakuilla ja pullilla. Viiniä maistelin. Lauantaiaamuna paino oli kuitenkin pudonnut iloisesti 78 kilon lukemaan. Olin iloinen!
Suuntasin äitini luokse lomailemaan viikoksi ja arvata saattaa, että kilot ovat kavalasti tulleet takaisin. Ostin kyllä maitorahkaa, mehukeittoa, tonnikalaa ja vihanneksia, mutta kaapissa vaanineet leipä ja juusto koituivat todellakin kohtalokseni. Tilannetta ei helpottaneet jäätelöt ja ulkona syöminen. Mutta minähän en lannistu! Kanelin mahtava painonpudotus veti minut suosta ja jotenkin sain hyvää mieltä ja tsemppiä. Minun pitäisi vain saada päättäväisyyttä ja jatkuvaa painonpudotusta. Tämä jojoilu kyllästyttää minua. Pari kiloa pois ja sitten retkahdan vanhoihin tapoihin. Luulen, että pari kiloa pudotettuani voin syödä taas vähän huolettomammin. Mutta kun ei se mene niin!
Kävin kyllä äitini luona juoksulenkeillä. Tänäänkin olisi juoksupäivä, mutta hei vaan tuolle sateelle ja myrskylle ulkona. En oo menossa yhtään mihinkään!
Kokeilin tänään myös kaapista löytyneitä farkkuja, joita olen tainnut käyttää lukiossa. Huh, ei puhettakaan, että menisi jalkaan. Lantiosta kirrasi heti. Jaloista ei niinkään. Olenko minä tosiaan ollut joskus niinkin laiha? Miksi olen kuitenkin aina kuvitellut olevani todella lihava? Koon 38 farkut.
Tässäpä vähän tsemppivideota, JUST KEEP PRACTISING :)
Täällä kirjoittelee nyt valmistunut sosionomi. 10.6. oli virallinen valmistumispäivä.Valmistumista juhlin, mutta en kakuilla ja pullilla. Viiniä maistelin. Lauantaiaamuna paino oli kuitenkin pudonnut iloisesti 78 kilon lukemaan. Olin iloinen!
Suuntasin äitini luokse lomailemaan viikoksi ja arvata saattaa, että kilot ovat kavalasti tulleet takaisin. Ostin kyllä maitorahkaa, mehukeittoa, tonnikalaa ja vihanneksia, mutta kaapissa vaanineet leipä ja juusto koituivat todellakin kohtalokseni. Tilannetta ei helpottaneet jäätelöt ja ulkona syöminen. Mutta minähän en lannistu! Kanelin mahtava painonpudotus veti minut suosta ja jotenkin sain hyvää mieltä ja tsemppiä. Minun pitäisi vain saada päättäväisyyttä ja jatkuvaa painonpudotusta. Tämä jojoilu kyllästyttää minua. Pari kiloa pois ja sitten retkahdan vanhoihin tapoihin. Luulen, että pari kiloa pudotettuani voin syödä taas vähän huolettomammin. Mutta kun ei se mene niin!
Kävin kyllä äitini luona juoksulenkeillä. Tänäänkin olisi juoksupäivä, mutta hei vaan tuolle sateelle ja myrskylle ulkona. En oo menossa yhtään mihinkään!
Kokeilin tänään myös kaapista löytyneitä farkkuja, joita olen tainnut käyttää lukiossa. Huh, ei puhettakaan, että menisi jalkaan. Lantiosta kirrasi heti. Jaloista ei niinkään. Olenko minä tosiaan ollut joskus niinkin laiha? Miksi olen kuitenkin aina kuvitellut olevani todella lihava? Koon 38 farkut.
Tässäpä vähän tsemppivideota, JUST KEEP PRACTISING :)
keskiviikko 25. toukokuuta 2011
Other Side Of The World
Olen hukannut maanantaina sykemittaristani sen möhkylän joka kiinnitetään siihen vyöhön. Tuntuu, että olisi turha sen vuoksi edes lähteä lenkille, ihan kuin ne kalorit kuluisi vain jos näen ne mittarissa. No toki mittari on hyvä olla juoksulenkille lähtiessä, pystyn näin tarkkailemaan ettei syke nouse liian korkeaksi, mutta kävelylenkki sujuu huoletta ilman kalorilaskuria. Niinpä kävin ystäväni innoituksesta 5.6 kilometrin aurinkoisen ja kesäisen lenkin. Tuuli oli edelleen todella kova, mutta aurinko ja vihreät koivut saivat sen unohtumaan.
Eilinen päivä oli surkea. Sorruin syömään herkkuja. Mutta tänään fiilis on ollut aivan toinen ja olen jopa ollut melko tehokas. Olohuone on putipuhdas ja roskiin viemistä odottaa kolme jätesäkillistä turhaa tavaraa. Olen rankalla kädellä heittänyt pois kaikkea roinaa millä vain en tee yksinkertaisesti mitään. Omistan paljon tavaraa jolla on lähinnä vain tunnearvoa, mutta joka kuitenkaan ei ikinä löydä paikkaansa/käyttöä minun asunnostani. Miksi siis täyttäisin pienen kaksioni kaikella turhalla? Ja muuttokin on edessä ennemmin tai myöhemmin, joten hyvä tehdä karsimista.
Perjantainen punnitus pelottaa. Eilisen jälkeen paino on taas heitellyt vähän turhan suurissa lukemissa, mutta toivotaan tämän ja huomisen päivän palauttavan sen taas toivottuihin lukemiin. 79,7kg on tosiaan se perjantain tavoite.
Taidan tämän illan vain istuskella sohvalla, katsella puhdasta ja tilavaa olohuonetta. Ottaa rennosti.
Eilinen päivä oli surkea. Sorruin syömään herkkuja. Mutta tänään fiilis on ollut aivan toinen ja olen jopa ollut melko tehokas. Olohuone on putipuhdas ja roskiin viemistä odottaa kolme jätesäkillistä turhaa tavaraa. Olen rankalla kädellä heittänyt pois kaikkea roinaa millä vain en tee yksinkertaisesti mitään. Omistan paljon tavaraa jolla on lähinnä vain tunnearvoa, mutta joka kuitenkaan ei ikinä löydä paikkaansa/käyttöä minun asunnostani. Miksi siis täyttäisin pienen kaksioni kaikella turhalla? Ja muuttokin on edessä ennemmin tai myöhemmin, joten hyvä tehdä karsimista.
Perjantainen punnitus pelottaa. Eilisen jälkeen paino on taas heitellyt vähän turhan suurissa lukemissa, mutta toivotaan tämän ja huomisen päivän palauttavan sen taas toivottuihin lukemiin. 79,7kg on tosiaan se perjantain tavoite.
Taidan tämän illan vain istuskella sohvalla, katsella puhdasta ja tilavaa olohuonetta. Ottaa rennosti.
tiistai 24. toukokuuta 2011
Miksi näin
Täällä kamppaillaan lenkkeilyajatuksen kanssa. Tämä päivä on ollut pienoinen pettymys. En ole saanut mitään aikaiseksi. Äsken otin "pienet" parin tunnin päikkärit ja sanoin samalla jälleen hyvästi hyville yöunille ja aikaiselle heräämiselle huomenna. Haluaisin kyllä lähteä lenkille, mutta keksin tekosyyn ihan kamalasta tuulesta mikä ulkona puhaltaa. Aurinko paistaa, mutta puut ovat vaakatasossa kaikesta tuulesta.
Tänään olen myös kamppaillut herkkuajatuksen kanssa. Näinkin helposti sitä sitten olisi valmis ajautumaan taas herkkukierteeseen. Eilisen kismetit ja jäätelöt pyörivät tuplasti päässä ja olen jo haaveillut käveleväni kadun toiselle puolelle, R-kioskille, ja tuovani sieltä kotiin pussillisen Pollyja. Nam. Yritin herkutella tässä rahkalla ja mehukeitolla, mutta eihän se ikinä mitään suklaata tule päihittämään, se nyt vain on tosiasia. No, ne on nämä pari ekaa päivää herkuttelujen jälkeen, kun haluaa kaikkea hyvää.
Hei millä te taltutatte makeanhimon? Ja myös, millä suolaisten herkkujen himon? Makeaa dieettisyötävää on niinkin helpompi keksiä, mutta entäs suolaiset herkut?
Pelkään perjantaista punnitusta. Tänä aamuna puntari näytti taas ihan mitä sattuu ja seikkailtiin taas yli 80 kilon lukemissa. Ja miksi liikunta aina nostaa puntarilukemaa? Kerääkö se jotain nestettä lihaksiin vai mistä moinen?
Tänään olen myös kamppaillut herkkuajatuksen kanssa. Näinkin helposti sitä sitten olisi valmis ajautumaan taas herkkukierteeseen. Eilisen kismetit ja jäätelöt pyörivät tuplasti päässä ja olen jo haaveillut käveleväni kadun toiselle puolelle, R-kioskille, ja tuovani sieltä kotiin pussillisen Pollyja. Nam. Yritin herkutella tässä rahkalla ja mehukeitolla, mutta eihän se ikinä mitään suklaata tule päihittämään, se nyt vain on tosiasia. No, ne on nämä pari ekaa päivää herkuttelujen jälkeen, kun haluaa kaikkea hyvää.
Hei millä te taltutatte makeanhimon? Ja myös, millä suolaisten herkkujen himon? Makeaa dieettisyötävää on niinkin helpompi keksiä, mutta entäs suolaiset herkut?
Pelkään perjantaista punnitusta. Tänä aamuna puntari näytti taas ihan mitä sattuu ja seikkailtiin taas yli 80 kilon lukemissa. Ja miksi liikunta aina nostaa puntarilukemaa? Kerääkö se jotain nestettä lihaksiin vai mistä moinen?
Herkkupäivä
Eilinen oli herkkupäivä. Ystäväni lentää tänään Malmöön ja muuttaa sinne kesäksi, joten siitä johtuen vietimme läksiäisiä.
En jaksanut aamulla herätä lenkille ja ajattelin, että se niistä päivän urheiluista, koska tiesin, että aion viettää ystävieni kanssa koko päivän. Suuntasimme päivällä kiinalaiseen syömään ja sen jälkeen shoppailemaan. Minä sain kuin sainkin hillityä jokaisessa kaupassa ostohimoni. Mukaan tarttuivat vain "pyöräilyshortsit". Sellaiset polveen asti ulottuvat trikoohousut joissa on pitsit lahkeissa. Hyvä minä! Kotimatkalla herkuteltiin jäätelöillä. Maistoin Spice Icesta makua Irish coffee-pähkinä. Oli muuten NIIN hyvää!
Ulkona oli aamupäivän aurinko vaihtunut pilviseen ja sadetta enteilevään ilmaan. Ystäväni (tämä personal trainer) sai minut kuitenkin houkuteltua lenkille. Kävimme 5km hölkkä/juoksulenkin ja nyt sain testata sen, pystynkö puhumaan samaan aikaan, kuin lenkkeilen. Ja hyvin onnistui! Sain hyväksynnän lenkistäni ja vauhdistani PT:ltä.
Kotona suihkua ja maitorahkaa jonka jälkeen suuntasimme kauppaan. Sieltä illan telkkarimaratonia varten tarttui mukaan vain Kismet! Mihin ovat jääneet kaikki karkkipussit ja sipsipussit? Ei edes tehnyt mieli. Söin vielä hieman jauhelihaa ja kasviksia ennen Kismettiä. Oli jotenkin hauska, kun sain tältä PT:ltä myönnytykset kaikkiin syömisiin.
Kiloklubiin kaloreita kertyi alle 2000, joten ei mikään älyttömän paha herkuttelupäivä. Ja pallotkin pysyivät kohtuu hyvinä, toki herkkuympyrä näyttää punaista tällaisina päivinä. Mutta se ei haittaa, kun niitä ei ota tavaksi.
En jaksanut aamulla herätä lenkille ja ajattelin, että se niistä päivän urheiluista, koska tiesin, että aion viettää ystävieni kanssa koko päivän. Suuntasimme päivällä kiinalaiseen syömään ja sen jälkeen shoppailemaan. Minä sain kuin sainkin hillityä jokaisessa kaupassa ostohimoni. Mukaan tarttuivat vain "pyöräilyshortsit". Sellaiset polveen asti ulottuvat trikoohousut joissa on pitsit lahkeissa. Hyvä minä! Kotimatkalla herkuteltiin jäätelöillä. Maistoin Spice Icesta makua Irish coffee-pähkinä. Oli muuten NIIN hyvää!
Ulkona oli aamupäivän aurinko vaihtunut pilviseen ja sadetta enteilevään ilmaan. Ystäväni (tämä personal trainer) sai minut kuitenkin houkuteltua lenkille. Kävimme 5km hölkkä/juoksulenkin ja nyt sain testata sen, pystynkö puhumaan samaan aikaan, kuin lenkkeilen. Ja hyvin onnistui! Sain hyväksynnän lenkistäni ja vauhdistani PT:ltä.
Kotona suihkua ja maitorahkaa jonka jälkeen suuntasimme kauppaan. Sieltä illan telkkarimaratonia varten tarttui mukaan vain Kismet! Mihin ovat jääneet kaikki karkkipussit ja sipsipussit? Ei edes tehnyt mieli. Söin vielä hieman jauhelihaa ja kasviksia ennen Kismettiä. Oli jotenkin hauska, kun sain tältä PT:ltä myönnytykset kaikkiin syömisiin.
Kiloklubiin kaloreita kertyi alle 2000, joten ei mikään älyttömän paha herkuttelupäivä. Ja pallotkin pysyivät kohtuu hyvinä, toki herkkuympyrä näyttää punaista tällaisina päivinä. Mutta se ei haittaa, kun niitä ei ota tavaksi.
keskiviikko 18. toukokuuta 2011
Juhlat juhlittu ja paluu arkeen
Viikonlopun hulinoista aletaan pikku hiljaa selvitä. Juhlittua tuli kolme (3!!!) päivää mikä on minun mittapuullani nykyään paljon. Viimeinen 1,5 vuotta on mennyt todella vähäisellä juhlimisella ja tämä kolme päivää tuntuu painavan vieläkin. Maanantai ja tiistai meni täysin sängyn pohjalla. Eilen illalla tuntui, että elämä alkaa taas voittaa ja meinasinkin suunnata jo lenkille. Se jäi, mutta jos tänä iltana aurinko paistaa, käyn heittämässä jonkinlaisen lenkin. Voi olla kuitenkin, että keskityn vain siivoamaan kodin ja rauhoittumaan vielä täällä. Siivottu koti kun antaa jotenkin ryhtiä koko elämälle. Kun täällä on kauhea kaaos, tuntuu että koko elämä on yhtä kaaosta.
Melkein -20kg kuva otettiin, julkaisen sen kunhan saan koneelle. Tämä -20kg pokasi itselleen myös viikonloppuheilan. Siitä tulee niin hyvä mieli, kun huomaa että kelpaa jollekin. Eikä se jollekin kuitenkaan ole kuka tahansa. Perjantaina kattelin päivällä, että kylläpäs tuossa kävelee hyvännäköinen mies ja illalla hän olikin sitten jo minun sovittu viikonloppupoikaystävä. Koko viikonlopun tosiaan liikuimme sitten enemmän tai vähemmän yhdessä. Sunnuntai-iltana hän suuntasi paikkakunnalta pois. Mutta kyllähän tuollaiset aina vähän itsetuntoa kohottaa.
Tässä sitä nyt on kevennetty ja syöty vähän terveellisemmin tämä päivä. Olen päättänyt aloittaa kaappien tyhjennyksen. Huutava rahapula (silti aina löytyy vaatteisiin esim 200e) ajaa minut kaivamaan mitä komeroista löytyy. Kaikki keitot, kasvikset ja puurot saavat kelvata ruuakseni niin kauan kuin niitä riittää. Yritän koota mahdollisimman terveellisiä ruokakokonaisuuksia, että saisin kuitenkin joka päivä sen mitä tarvitsen. Kiloklubi saa auttaa minua aterioiden suunnittelussa.
Tämmöistä täällä! Kesää kohti.
Melkein -20kg kuva otettiin, julkaisen sen kunhan saan koneelle. Tämä -20kg pokasi itselleen myös viikonloppuheilan. Siitä tulee niin hyvä mieli, kun huomaa että kelpaa jollekin. Eikä se jollekin kuitenkaan ole kuka tahansa. Perjantaina kattelin päivällä, että kylläpäs tuossa kävelee hyvännäköinen mies ja illalla hän olikin sitten jo minun sovittu viikonloppupoikaystävä. Koko viikonlopun tosiaan liikuimme sitten enemmän tai vähemmän yhdessä. Sunnuntai-iltana hän suuntasi paikkakunnalta pois. Mutta kyllähän tuollaiset aina vähän itsetuntoa kohottaa.
Tässä sitä nyt on kevennetty ja syöty vähän terveellisemmin tämä päivä. Olen päättänyt aloittaa kaappien tyhjennyksen. Huutava rahapula (silti aina löytyy vaatteisiin esim 200e) ajaa minut kaivamaan mitä komeroista löytyy. Kaikki keitot, kasvikset ja puurot saavat kelvata ruuakseni niin kauan kuin niitä riittää. Yritän koota mahdollisimman terveellisiä ruokakokonaisuuksia, että saisin kuitenkin joka päivä sen mitä tarvitsen. Kiloklubi saa auttaa minua aterioiden suunnittelussa.
Tämmöistä täällä! Kesää kohti.
maanantai 9. toukokuuta 2011
Words In My Mouth
Kevätillat on niin kauniita. Rakastan auringonlaskua. Ja mikä mahtava syy lähteä lenkille vaikka kello olisikin jo puoli yhdeksän.
Pitkästä aikaa juoksua/hölkkää 4.73km, kaloreita kului 506, siitä tosin vain 17% rasvaa. Sykkeet 161/176.
Sain tänään todella ikäviä ja lähinnä stressaavia uutisia heti aamusta. Olen pähkäillyt asian ratkaisua koko päivän eikä sitä tunnu löytyvän. Turhautuminen ja ahdistus veivät minut sipsihyllyn luo vaikka äitini oli juuri puhelimessa sanonut, että ÄLÄ SORRU SYÖMÄÄN (tietää tunnesyöntitapani)!! Viime hetkellä teinkin valinnan ja vaihdoin sipsit kurkkuun ja porkkanaan. Eli olen tässä dippaillut sitten illalla kasviksia. Nam! Paljon parempi mieli, kuin jos olisin mättänyt sipsipussin.
On se, kun itse aiheuttaa itselleen ongelmia. Olen oikea kävelevä katastrofi, drama queen. Äitini sanoi, että toimin aina niin impulsiivisesti enkä mieti seurauksia. Se on niin totta ja siitä saan sitten kärsiä. Jos tämä opettaisi minua. Mutta viikko korkattu hienolla lenkillä. Ansaitsin viime viikolla sykemittariini tähden, pokaalia ei tästä viikosta tullut. Ensimmäistä kertaa kuitenkin sykemittarini on palkinnut minut kahtena viikkona peräkkäin!
Pitkästä aikaa juoksua/hölkkää 4.73km, kaloreita kului 506, siitä tosin vain 17% rasvaa. Sykkeet 161/176.
Sain tänään todella ikäviä ja lähinnä stressaavia uutisia heti aamusta. Olen pähkäillyt asian ratkaisua koko päivän eikä sitä tunnu löytyvän. Turhautuminen ja ahdistus veivät minut sipsihyllyn luo vaikka äitini oli juuri puhelimessa sanonut, että ÄLÄ SORRU SYÖMÄÄN (tietää tunnesyöntitapani)!! Viime hetkellä teinkin valinnan ja vaihdoin sipsit kurkkuun ja porkkanaan. Eli olen tässä dippaillut sitten illalla kasviksia. Nam! Paljon parempi mieli, kuin jos olisin mättänyt sipsipussin.
On se, kun itse aiheuttaa itselleen ongelmia. Olen oikea kävelevä katastrofi, drama queen. Äitini sanoi, että toimin aina niin impulsiivisesti enkä mieti seurauksia. Se on niin totta ja siitä saan sitten kärsiä. Jos tämä opettaisi minua. Mutta viikko korkattu hienolla lenkillä. Ansaitsin viime viikolla sykemittariini tähden, pokaalia ei tästä viikosta tullut. Ensimmäistä kertaa kuitenkin sykemittarini on palkinnut minut kahtena viikkona peräkkäin!
keskiviikko 27. huhtikuuta 2011
Välkkärit pois ja lenkille!
Kyllä on taas itsekurin kiristämisen paikka. Täällä on päätetty, lipsuttu ja tunneahmittu. Mutta ollaan kyllä vastapainoksi vähän lenkkeiltykin.
Maanantai meni kiinalaista herkutellessa. Kävin kuitenkin kävelemässä 6.20km ja juoksemassa 3.36km. Päätin maanantai-iltana, että tiistaina alkaa taas tsemppaus. Jes, huomennahan on aina hyvä alottaa :D
Tiistai menikin hyvin. Ehkä pari leipää meni yli sen, mitä olin suunnitellut. Mutta jos herkkuja ei mene yhtään ja ruokavalio koostui muutenkin pelkistä hyvistä ruokavalinnoista, en voi olla pettynyt. Lenkilläkin kävin jälleen kahdesti. Aamulla kävin tekemässä pienen intervallilenkin. 3min juoksua, 2min kävelyä. Näin jatkoin 4.84km ja aikaa kului noin 40min. Illalla innostuin vielä yhdelle pitkälle lenkille. Aivan ihana aurinkoinen sää houkutteli minut 8.57km lenkille. Ja ensimmäistä kertaa ihan kesätreenihousuilla! :D
Tänään sitten tuli järjetön takapakki. Sain puheluni entiseltä poikaystävältäni ja tämän puhelun jälkeen olin valmis kauppaan ja hakemaan sieltä kaikki herkut. Mukaan tarttui taattua kamaa, niin sipsiä kuin karkkiakin. Niitä sitten mussutin sohvalla telkkaria katsoen ja kyllähän sen tietää, että kun pussinpohja alkaa häämöttää, paha mieli siitä vain tulee.
Noh, kaikki herkut syötyäni aurinko onneksi paistoi vielä ulkona mikä houkutteli minut käymään lenkillä. Tarvin mielenhuoltolenkin. En tiedä mitään niin kaunista kuin laskeva kevätaurinko.Tässä huono, mutta aurinkoinen kuva lenkkimatkani varrelta. Mää niin tykkään! Lenkki oli ihan rauhallinen, en tavoitellutkaan korkeita sykkeitä tai mitään muutakaan. Halusin vain saada ajatukset raiteilleen ja pois sen kamalan olon mikä kaikesta syödystä tuli.
Lenkkimusiikkina toimi kaikki nämä rauhalliset kappaleet päivityksen varrelta. Oli ihana palata kotiin todella rauhoittavalta lenkiltä. Näitä lisää. Kyllä tämä vielä tästä!
Mutta yksi laihdutuksen kannalta mukava asia alkaa päivä päivältä varmistua. Vappu olisi näillä näkymin tarkoitus viettää kotona koulutehtävien parissa. Vielä en ole asiasta ihan satavarma, mutta se tuntuisi houkuttelevalta. Kevät kun on muutenkin minulla nyt juhlimisen aikaa niin miksi en jättäisi yhden välistä. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä vähemmän kiinnostaa nuo "pakolliset" ryyppyjuhlat. Tokihan minulla olisi varmasti mukavaa, mutta katsoo nyt.
Tämmöiset musiikkipainotteiset kuulumiset täältä pimenevästä Meri-Lapin illasta :)
Maanantai meni kiinalaista herkutellessa. Kävin kuitenkin kävelemässä 6.20km ja juoksemassa 3.36km. Päätin maanantai-iltana, että tiistaina alkaa taas tsemppaus. Jes, huomennahan on aina hyvä alottaa :D
Tiistai menikin hyvin. Ehkä pari leipää meni yli sen, mitä olin suunnitellut. Mutta jos herkkuja ei mene yhtään ja ruokavalio koostui muutenkin pelkistä hyvistä ruokavalinnoista, en voi olla pettynyt. Lenkilläkin kävin jälleen kahdesti. Aamulla kävin tekemässä pienen intervallilenkin. 3min juoksua, 2min kävelyä. Näin jatkoin 4.84km ja aikaa kului noin 40min. Illalla innostuin vielä yhdelle pitkälle lenkille. Aivan ihana aurinkoinen sää houkutteli minut 8.57km lenkille. Ja ensimmäistä kertaa ihan kesätreenihousuilla! :D
Tänään sitten tuli järjetön takapakki. Sain puheluni entiseltä poikaystävältäni ja tämän puhelun jälkeen olin valmis kauppaan ja hakemaan sieltä kaikki herkut. Mukaan tarttui taattua kamaa, niin sipsiä kuin karkkiakin. Niitä sitten mussutin sohvalla telkkaria katsoen ja kyllähän sen tietää, että kun pussinpohja alkaa häämöttää, paha mieli siitä vain tulee.
Lenkkimusiikkina toimi kaikki nämä rauhalliset kappaleet päivityksen varrelta. Oli ihana palata kotiin todella rauhoittavalta lenkiltä. Näitä lisää. Kyllä tämä vielä tästä!
Mutta yksi laihdutuksen kannalta mukava asia alkaa päivä päivältä varmistua. Vappu olisi näillä näkymin tarkoitus viettää kotona koulutehtävien parissa. Vielä en ole asiasta ihan satavarma, mutta se tuntuisi houkuttelevalta. Kevät kun on muutenkin minulla nyt juhlimisen aikaa niin miksi en jättäisi yhden välistä. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä vähemmän kiinnostaa nuo "pakolliset" ryyppyjuhlat. Tokihan minulla olisi varmasti mukavaa, mutta katsoo nyt.
Tämmöiset musiikkipainotteiset kuulumiset täältä pimenevästä Meri-Lapin illasta :)
torstai 21. huhtikuuta 2011
Kuulumisia
Kevätväsymystä ilmassa. En tiedä olisiko sen pitänyt olla jo vai mistä tämä vetämättömyys johtuu.
Pari viikkoa mennyt yhden tai kahden lenkin vauhdilla, paino taas huitelee missä sattuu. Miksi se kasikympin alitus on niin vaikeaa?
Viime viikonloppuna oli häät joissa tuli syötyä ja juotua, illalla baarista kotiin vielä pitsan kautta. Sunnuntai meni niin hirveissä oloissa, ettei siihen auttanut kuin tutut krapulaherkut, ensin vähän sipsejä ja siihen perään karkkia.
Tämä viikko on mennyt ruokailujen suhteen hyvin, mutta eilen sattui tietoinen repsahdus. Kävin ystäväni kanssa pitsalla viimeisten työpäivieni kunniaksi. Lisäksi työkaverini osti minulle jäätelön.
Mutta tiedättekö, ei sen niin haittaa vaikka tämä viikko menee näin. Ensi viikosta lähtien minulla ei ole mitään muuta kuin aikaa keskittyä itseeni ja painonpudotukseen. Työt loppuu ja opinnäytetyö on palautettu. Olen siis ansainnut loman! Ajattelin viettää kaksi kuukautta ihan vain oleskellen ja itseeni keskittyen. Viime syksystä elämäni on ollut yhtä myllerrystä ja kaipaan pienen tauon kaikesta. Haluan vain tehdä sitä, mikä minusta tuntuu hyvältä ja mikä minulle on hyväksi. Jos nyt saisin aloitettua sen kauan haaveilemani saliharrastuksen. Olen kaivellut vanhoja ohjelmiani esille ja yritän niistä muodostaa tehokkaan kolmen päivän ohjelman.
Kesä tulee, aurinko paistaa ja mulla ei oo muuta ku aikaa! Kyllä kiitos :)
Pari viikkoa mennyt yhden tai kahden lenkin vauhdilla, paino taas huitelee missä sattuu. Miksi se kasikympin alitus on niin vaikeaa?
Viime viikonloppuna oli häät joissa tuli syötyä ja juotua, illalla baarista kotiin vielä pitsan kautta. Sunnuntai meni niin hirveissä oloissa, ettei siihen auttanut kuin tutut krapulaherkut, ensin vähän sipsejä ja siihen perään karkkia.
Tämä viikko on mennyt ruokailujen suhteen hyvin, mutta eilen sattui tietoinen repsahdus. Kävin ystäväni kanssa pitsalla viimeisten työpäivieni kunniaksi. Lisäksi työkaverini osti minulle jäätelön.
Mutta tiedättekö, ei sen niin haittaa vaikka tämä viikko menee näin. Ensi viikosta lähtien minulla ei ole mitään muuta kuin aikaa keskittyä itseeni ja painonpudotukseen. Työt loppuu ja opinnäytetyö on palautettu. Olen siis ansainnut loman! Ajattelin viettää kaksi kuukautta ihan vain oleskellen ja itseeni keskittyen. Viime syksystä elämäni on ollut yhtä myllerrystä ja kaipaan pienen tauon kaikesta. Haluan vain tehdä sitä, mikä minusta tuntuu hyvältä ja mikä minulle on hyväksi. Jos nyt saisin aloitettua sen kauan haaveilemani saliharrastuksen. Olen kaivellut vanhoja ohjelmiani esille ja yritän niistä muodostaa tehokkaan kolmen päivän ohjelman.
Kesä tulee, aurinko paistaa ja mulla ei oo muuta ku aikaa! Kyllä kiitos :)
tiistai 12. huhtikuuta 2011
Ten Days
Se on semmonen homma, että viime viikolta lenkkeilykilometrejä kertyi 45,63 mikä on minun mielestäni todella hyvä määrä! Kaloreita kului 3479. On kuitenkin ihan plusmiinusnolla ton lenkkeilyn kanssa kun sorrun vähän väliä herkkuihin. En tiedä mistä tämä itsekurin puutos johtuu. Aina aamulla päätän, että tänään tsemppaan ja syön vain sen mitä olen suunnitellut (enkä todellakaan suunnittele herkkuja) ja töihin päästyäni olenkin karkkihyllyllä valitsemassa mieleistäni suklaapatukkaa.
Yritän todella ajatella niin, että kun muutaman kuukauden jaksaisin yrittää ja syödä hillitysti, se palkitsisi minut. Ei minun tarvitse loppuelämää kieltäytyä herkuista, mutta nyt aluksi edes, että saisin sokeri/hiilarihimon kuriin ja kiloja karistettua. En enää haluaisi nousta puntarille ja huomata, että en vieläkään ole alittanut kasikymppistä. Haluan nähdä edistymistä!
Eilen en päässyt lenkille, sillä töiden jälkeen istuin veljeni kanssa päivystyksessä yöhön saakka. Oli mennyt ja kompastunut niin, että värttinäluu oli murtunut. Kerrankin se oli joku muu, joka oli paikattavana. Yleensä minä vierailen säännöllisin väliajoin päivystyksessä jonkin asian vuoksi.
Mutta tänään alkaa! 10 päivän tehokuuri. 10 PÄIVÄÄ! Nyt aion ihan oikeasti tehdä sen mitä olen suunnitellut. Ei enää lipsuilua. Ei se ole kuin minun päästäni kiinni! Liikuntaan minulla riittää energiaa panostaa, miksi ei sitten syömisiin. Pakko.
Yritän todella ajatella niin, että kun muutaman kuukauden jaksaisin yrittää ja syödä hillitysti, se palkitsisi minut. Ei minun tarvitse loppuelämää kieltäytyä herkuista, mutta nyt aluksi edes, että saisin sokeri/hiilarihimon kuriin ja kiloja karistettua. En enää haluaisi nousta puntarille ja huomata, että en vieläkään ole alittanut kasikymppistä. Haluan nähdä edistymistä!
Eilen en päässyt lenkille, sillä töiden jälkeen istuin veljeni kanssa päivystyksessä yöhön saakka. Oli mennyt ja kompastunut niin, että värttinäluu oli murtunut. Kerrankin se oli joku muu, joka oli paikattavana. Yleensä minä vierailen säännöllisin väliajoin päivystyksessä jonkin asian vuoksi.
Mutta tänään alkaa! 10 päivän tehokuuri. 10 PÄIVÄÄ! Nyt aion ihan oikeasti tehdä sen mitä olen suunnitellut. Ei enää lipsuilua. Ei se ole kuin minun päästäni kiinni! Liikuntaan minulla riittää energiaa panostaa, miksi ei sitten syömisiin. Pakko.
keskiviikko 6. huhtikuuta 2011
Näin!
Voi hurjaa! Tämä päivä on ollut ylämäkeä ja alamäkeä.
Aamu alkoi hyvissä merkeissä suklaajuomalla, töissäkin tsemppasin alussa syömällä lounaaksi dieettipatukan. Yhdessä vaiheessa sattui sitten yksi einiinmukava tapaus töissä ja siitä minä mielialasyöppö sain hyvän syyn kävellä Picniciin ja ostaa juustopatongin.
Eipä loppunut herkkuilu siihen vaan kauppareissulla mukaan tarttui Geisha-levy ja kylässä söinpä minä pienen annoksen marianne-rahkaakin. Eli MÄSSÄILTY ON! Ja ulkona koko päivän kestänyt vesi/räntäsade ei ihan ensimmäisenä houkuttele lenkille.
Illan istuin ja pähkäilin teenkö tänään mitään liikuntaa muistuttavaakaan vai kulutanko kaiken ajan telkkarin edessä. Olisihan se kuitenkin pitänyt arvata, että ennen pitkää lenkille on päästävä. Yhdeksältä vedin lenkkikamat päälle ja suuntasin tuonne sakeaan räntäsateeseen. Ja arvatkaas! Hölkkäsin/juoksin oman ennätykseni! Koko matka taittui ilman yhtäkään kävelyaskelta ja kilometrejä kertyi 4,87! Oma ennätys. Luulin, että saavutan viiden kilometrin välietapin vasta joskus kesällä, mutta eiköhän pistetä panoksia lisää ja tavoitella kymppiä!
Tuollaisella korkean sykkeen lenkillä ei tietenkään kuluteta niin paljon rasvaa kuin pitkäkestoisella matalan sykkeen treenillä. Mutta 489kcal tuli mittariin ja siitä 16% rasvaa. Keskisyke oli 166.
Vähän plussia ja miinuksia tähän päivään. Näin sitä repsahdetaan, mutta sen jälkeen tsempataan kahta kovempaa.
Aamu alkoi hyvissä merkeissä suklaajuomalla, töissäkin tsemppasin alussa syömällä lounaaksi dieettipatukan. Yhdessä vaiheessa sattui sitten yksi einiinmukava tapaus töissä ja siitä minä mielialasyöppö sain hyvän syyn kävellä Picniciin ja ostaa juustopatongin.
Eipä loppunut herkkuilu siihen vaan kauppareissulla mukaan tarttui Geisha-levy ja kylässä söinpä minä pienen annoksen marianne-rahkaakin. Eli MÄSSÄILTY ON! Ja ulkona koko päivän kestänyt vesi/räntäsade ei ihan ensimmäisenä houkuttele lenkille.
Illan istuin ja pähkäilin teenkö tänään mitään liikuntaa muistuttavaakaan vai kulutanko kaiken ajan telkkarin edessä. Olisihan se kuitenkin pitänyt arvata, että ennen pitkää lenkille on päästävä. Yhdeksältä vedin lenkkikamat päälle ja suuntasin tuonne sakeaan räntäsateeseen. Ja arvatkaas! Hölkkäsin/juoksin oman ennätykseni! Koko matka taittui ilman yhtäkään kävelyaskelta ja kilometrejä kertyi 4,87! Oma ennätys. Luulin, että saavutan viiden kilometrin välietapin vasta joskus kesällä, mutta eiköhän pistetä panoksia lisää ja tavoitella kymppiä!
Tuollaisella korkean sykkeen lenkillä ei tietenkään kuluteta niin paljon rasvaa kuin pitkäkestoisella matalan sykkeen treenillä. Mutta 489kcal tuli mittariin ja siitä 16% rasvaa. Keskisyke oli 166.
Vähän plussia ja miinuksia tähän päivään. Näin sitä repsahdetaan, mutta sen jälkeen tsempataan kahta kovempaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)