Paino on tosiaan tässä kuukausin kuluessa tasaiseen tahtiin noussut. Selvä merkki siitä, kuinka kamppailu kilojen kanssa tulee olemaan jatkuvaa taistelua hamaan tulevaan saakka. Minä en voi lepsuilla, sillä sen seurauksella tulee taantumus ja repsahtaminen vanhoihin tapoihin. Kyllä minä sitten ja sitten-ajattelu kostautuu pahimmalla tavalla ja vaivalla pudotetut kilot tulevat pikavauhtia takaisin.
Pitkän ajan painotavoite olisi juosta se puolimaraton alle 70 kiloisena. Viikkotavoitteet on minulla ylhäällä itselläni, julkaisen ne jahka vauhtiin pääsen. Kuukausittainen punnituspäivä minulla on joka 19. päivä. Johtuu siitä, että kuntokalenteri alkoi kyseisenä päivänä ja silloin kävin puntarilla ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Joten pidetään se! 19. Tammikuuta on siis totuuden hetki ja Joulukuussa laskemani tavoitteen mukaan minun tulisi painaa silloin 81,4 kiloa. Tokkopa tuohon lukemaan pääsen, mutta ei hätä ole tämän näköinen. Uskon ensimmäisten 5 kilon lähtevän nopeaa kunhan vauhtiin pääsen.
Minulla kilojen karistamiseen houkuttelee erityisesti Maaliskuun toiseksi viimeisellä viikolla häämöttävä Espanjan matka. Aurinkoa Andalucian rannoilla ottaa alle 75 kiloinen Essi, ottaahan? Näin olisi ainakin suotavaa ja tavoiteltavaa.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste paino. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste paino. Näytä kaikki tekstit
tiistai 10. tammikuuta 2012
sunnuntai 8. tammikuuta 2012
Uusi vuosi ja uudet kujeet!
Heissan!
Vieläkö täällä on joku mukana?
Muutto Helsinkiin sujui kiireisesti, mutta hyvin. Uusi alku täällä etelässä on ollut tavallaan hektisempi ja raskaampi kuin olisin kuvitellut. 2.10. kaikki tavarat uudessa asunnossa ja 3.10. alkoi jo täysipäiväinen työ.
Liikuntaa ei loka-joulukuuhun kuulunut lähes ollenkaan, mutta herkkuja senkin edestä. Paino nousi niinkin hulppeisiin lukemiin kuin 84 eikä joulu ja uusi vuosi varsinaisesti auttanut asiaa ja tällä hetkellä puntari itkisi verta jos siihen pystyisi. 85,9 kiloa oli tämän aamun lukema.
Tähän kamalaan kilomäärään on tartuttu rankoin keinoin ja asein. Varmaan vuoden hankkimislistalla ollut salikortti tuli omistukseeni jo Marraskuun lopulla ja olen käynyt Bodypumpissa aina töiden salliessa. Voi miten rakastankaan sitä lajia. On juuri niin kivaa kuin muistinkin. Kesällä hankittu juoksukunto rapistui auttamatta syksyn aikana, mutta uudet kauniit maisemat Töölönlahdella ovat houkutelleet laittamaan lenkkikengät jalkaan useampaan otteeseen. Tästä innostuneena taisin maksaa ennen joulua osallistumismaksuni 5.5.2012 juostavaan Helsinki City Runiin, eli puolimaraton olisi edessä Toukokuussa. Ottaako joku haasteen vastaan ja osallistuu puolimaratoniin kanssani?
Tällä viikolla olen liikkunut neljänä päivänä. Juoksua kertyi 2h 45 min ja siinä ajassa kertyi kilometrejä 14,8. Eli mitään huippuvauhtia ei ole menty, mutta pikkuhiljaa kuntoa kohotetaan ja päästään hyvään vauhtiin. Pumpissa kävin kerran, heräsin aamulla seitsemäksi salille! Ei aamupumpista tullut suosikkia, mutta kylläpä tunsi itsensä reippaaksi!
Viikkokatsaus:
harjoittelukerrat: 4
tunnit: 3h 50min
kilometrit: 14,8
kalorit: 2399
It's good to be back!
Vieläkö täällä on joku mukana?
Muutto Helsinkiin sujui kiireisesti, mutta hyvin. Uusi alku täällä etelässä on ollut tavallaan hektisempi ja raskaampi kuin olisin kuvitellut. 2.10. kaikki tavarat uudessa asunnossa ja 3.10. alkoi jo täysipäiväinen työ.
Liikuntaa ei loka-joulukuuhun kuulunut lähes ollenkaan, mutta herkkuja senkin edestä. Paino nousi niinkin hulppeisiin lukemiin kuin 84 eikä joulu ja uusi vuosi varsinaisesti auttanut asiaa ja tällä hetkellä puntari itkisi verta jos siihen pystyisi. 85,9 kiloa oli tämän aamun lukema.
Tähän kamalaan kilomäärään on tartuttu rankoin keinoin ja asein. Varmaan vuoden hankkimislistalla ollut salikortti tuli omistukseeni jo Marraskuun lopulla ja olen käynyt Bodypumpissa aina töiden salliessa. Voi miten rakastankaan sitä lajia. On juuri niin kivaa kuin muistinkin. Kesällä hankittu juoksukunto rapistui auttamatta syksyn aikana, mutta uudet kauniit maisemat Töölönlahdella ovat houkutelleet laittamaan lenkkikengät jalkaan useampaan otteeseen. Tästä innostuneena taisin maksaa ennen joulua osallistumismaksuni 5.5.2012 juostavaan Helsinki City Runiin, eli puolimaraton olisi edessä Toukokuussa. Ottaako joku haasteen vastaan ja osallistuu puolimaratoniin kanssani?
Tällä viikolla olen liikkunut neljänä päivänä. Juoksua kertyi 2h 45 min ja siinä ajassa kertyi kilometrejä 14,8. Eli mitään huippuvauhtia ei ole menty, mutta pikkuhiljaa kuntoa kohotetaan ja päästään hyvään vauhtiin. Pumpissa kävin kerran, heräsin aamulla seitsemäksi salille! Ei aamupumpista tullut suosikkia, mutta kylläpä tunsi itsensä reippaaksi!
Viikkokatsaus:
harjoittelukerrat: 4
tunnit: 3h 50min
kilometrit: 14,8
kalorit: 2399
It's good to be back!
sunnuntai 11. syyskuuta 2011
Sovituskopissa iloittua
On taas ollut blogihiljaisuutta kerrakseen. Miten työttömän elämä voi olla muka niin kiireistä, ettei muutamaa blogipostia kerkeä kirjoittaa? Tällä hetkellä istuskelen äitini luona lähellä Helsinkiä. Huomenna olisi työhaastattelu Helsingissä. Saapa nähdä muuttaako tämä tyttö etelään vielä tässä syksyn aikana. No, en elättele liikaa toiveita.
Painonpudotuksesta en tiedä sitten ihan mitään. En ole astunut puntarille useampaan viikkoon. Eikä minua oikeastaan kiinnostakaan. Mutta jotain edistystä on mahdollisesti tapahtunut, sillä kävin tällä viikolla vaatekaupoilla ja Lindexistä (okei, koot on ehkä vähän reilumpia, mutta silti!!) minulle meni kapeamallisista farkuista koko 40! Miettikää, ei enää 44, ei edes 42 vaan 40! Ja mikä ilo oli huomata, että voin katsella farkkuja mistä kaupasta tahansa. Pullerona en ole edes vilkaissut esimerkiksi Vero Modan farkkuihin, mutta nyt voin ainakin viedä niitä sovituskoppiin sovitukseen ilman, että automaattisesti tietäisi ne liian pieniksi. Tosin reiteni ja vyötäröni ovat hieman eriparia. Vyötäröstä menisi helposti pienempi koko, mutta reisien paksuuden takia joudun valitsemaan isomman koon. Mutta eiköhän se syksyn juoksulenkkien myötä korjaannu sekin asia. Sen salikortin kanssa jahkailen ja jahkailen, kun en tiedä nyt mihin päin tässä ollaan suuntaamassa. Toivottavasti saisin pian tietää, jos Helsinki kutsuu.
Toinen kiva asia vaatekaupoissa oli se, että eräs karvaliivi mitä sovitin, meni minulle koossa M! Ensin realistisena otin L-koon ja se olikin melko kiva. Kun laitoin sen kiinni, se jostain syystä tuntui hieman liian väljältä ja päätin kokeilla kokoa M joka sopi sitten ihan täydellisesti! Me likes. Jotenkin nämä tällaiset edistymiset antavat joskus enemmän tsemppiä kuin itse vaa'an lukema.
Äitin luona minulla on lenkkarit mukana ja lähellä on mukavia pururatoja joissa on lihaskuntolaitteita mukana. Kävin ne jo kesän alussa testaamassa ja nyt on pakko käydä viikon aikana ne kiertämässä uudestaan. Raikas syysilma ja juokseminen, kyllä kelpaa! Mukavaa sunnuntaita ja vielä mukavampaa alkavaa viikkoa kaikille :)
Painonpudotuksesta en tiedä sitten ihan mitään. En ole astunut puntarille useampaan viikkoon. Eikä minua oikeastaan kiinnostakaan. Mutta jotain edistystä on mahdollisesti tapahtunut, sillä kävin tällä viikolla vaatekaupoilla ja Lindexistä (okei, koot on ehkä vähän reilumpia, mutta silti!!) minulle meni kapeamallisista farkuista koko 40! Miettikää, ei enää 44, ei edes 42 vaan 40! Ja mikä ilo oli huomata, että voin katsella farkkuja mistä kaupasta tahansa. Pullerona en ole edes vilkaissut esimerkiksi Vero Modan farkkuihin, mutta nyt voin ainakin viedä niitä sovituskoppiin sovitukseen ilman, että automaattisesti tietäisi ne liian pieniksi. Tosin reiteni ja vyötäröni ovat hieman eriparia. Vyötäröstä menisi helposti pienempi koko, mutta reisien paksuuden takia joudun valitsemaan isomman koon. Mutta eiköhän se syksyn juoksulenkkien myötä korjaannu sekin asia. Sen salikortin kanssa jahkailen ja jahkailen, kun en tiedä nyt mihin päin tässä ollaan suuntaamassa. Toivottavasti saisin pian tietää, jos Helsinki kutsuu.
Toinen kiva asia vaatekaupoissa oli se, että eräs karvaliivi mitä sovitin, meni minulle koossa M! Ensin realistisena otin L-koon ja se olikin melko kiva. Kun laitoin sen kiinni, se jostain syystä tuntui hieman liian väljältä ja päätin kokeilla kokoa M joka sopi sitten ihan täydellisesti! Me likes. Jotenkin nämä tällaiset edistymiset antavat joskus enemmän tsemppiä kuin itse vaa'an lukema.
Äitin luona minulla on lenkkarit mukana ja lähellä on mukavia pururatoja joissa on lihaskuntolaitteita mukana. Kävin ne jo kesän alussa testaamassa ja nyt on pakko käydä viikon aikana ne kiertämässä uudestaan. Raikas syysilma ja juokseminen, kyllä kelpaa! Mukavaa sunnuntaita ja vielä mukavampaa alkavaa viikkoa kaikille :)
maanantai 29. elokuuta 2011
On Monday
Ah, ihana aamu tai päiväksihän tätä pitäis jo kutsua. No okei, ihana viikon aloitus!
Aamuyön katselin urheilua ja ihan loppuun asti jaksoinkin. Sitten muutaman tunnin unet (noin 4 tuntia), tsemppi päälle ja ensimmäistä kertaa hölkkälenkille pitkiin aikoihin. Ihana tunne kun vihdoin jaksoin. Kävinhän toki eilenkin kävelylenkillä, mutta kyllä nämä hölkät/juoksut on ihan oma juttunsa. Varovainen aloitus näinainakin kuukauden tauon jälkeen. Kuuden kilometrin lenkki, josta hölkäten viisi. Aurinko porotti todella lämpimästi ja minun naamani hohti punaisena. Mutta se ei haittaa, kunpa vain lenkki-into säilyisi.
En ole vähään aikaan astunut puntarille. Todella helpottavaa. Tiedän lisäkiloja tulleen, joten en halua pahoittaa mieltäni ja nähdä sitä lukemaa. Liikun ja syön hyvin, sitten nousen puntarille. Hyvä olo on nyt tärkein.
Mahtavaa viikonalkua ja tsemppiä koetuksiin :)
Aamuyön katselin urheilua ja ihan loppuun asti jaksoinkin. Sitten muutaman tunnin unet (noin 4 tuntia), tsemppi päälle ja ensimmäistä kertaa hölkkälenkille pitkiin aikoihin. Ihana tunne kun vihdoin jaksoin. Kävinhän toki eilenkin kävelylenkillä, mutta kyllä nämä hölkät/juoksut on ihan oma juttunsa. Varovainen aloitus näin
En ole vähään aikaan astunut puntarille. Todella helpottavaa. Tiedän lisäkiloja tulleen, joten en halua pahoittaa mieltäni ja nähdä sitä lukemaa. Liikun ja syön hyvin, sitten nousen puntarille. Hyvä olo on nyt tärkein.
Mahtavaa viikonalkua ja tsemppiä koetuksiin :)
perjantai 12. elokuuta 2011
Friday I'm In Love
Tää viikko on ollu ihan höpö. Tänään kaupassa sanoin ystävälleni, että tätä viikkoa ei sitten muistella, tämä eletään, mutta siihen ei enää palata. Oikein hävettää miten hyvän alkuviikon jälkeen lähti mopo ihan käsistä ja tänään ollaan ystäväni kanssa herkuteltu täällä luonani.
Aamulla kävin kuitenkin puntarilla ja -600g sitten viime perjantain. Eli 78,2kg oli lukema. Pitäisi nyt hopusti päästä takaisin sinne seiskaseiskaan ja tietenkin mitä enemmän sen alle, sen parempi. Otan itseäni niskasta kiinni ja pistän vauhtia näille kiloille. D tulee Suomeen takaisin syyskuun aikana ja mikäs sen parempaa kuin pudottaa siihen mennessä mahdollisimman monta kiloa.
Tämä viikko on muutenkin ollut melkolailla minun normaalista elämästäni poikkeavaa. On ollut pari elokuvailtaa ja hengailuiltaa D:n kanssa. Huomaan, miten se on sotkenut kuvioitani sillä olen tässä vuoden päivät opetellut yksinelämistä ja se on niin mukavaa ja helppoa. Saan tehdä juuri sitä mitä haluan, juuri miten haluan ja juuri milloin haluan. Mutta nyt joku on tullut sekoittamaan kuvioita. Mutta enhän voi laittaa vastaan kun toinen kirjoittaa viestissään, että "I did like you the last time and I still do. I'd rather go the no easy way no matter what the outcome might be". Miten ois tähän väliin semmonen "rakastuminen vie ruokahalun" tyyppinen juttu? En kyllä oo rakastunu (ihastunut kyllä), mutta se ruokahalu vois kadota :D
Huomiseksi on luvattu kivaa ilmaa. Pakko lähteä vähän ulkoilemaan. Ei tuu ihan mitään tästä laiskottelusta ja tekemättömyydestä. Työttömän elämä on sitten surkeaa. Se pistää luutuamaan lattiat kolme kertaa kontallaan sekä pesemään ovet, seinät, listat ja valokatkasijat. Hei nyt äkkiä niitä töitä mulle!
Hyvää viikonloppua kaikille ja tervetuloa Pipa! :)
Aamulla kävin kuitenkin puntarilla ja -600g sitten viime perjantain. Eli 78,2kg oli lukema. Pitäisi nyt hopusti päästä takaisin sinne seiskaseiskaan ja tietenkin mitä enemmän sen alle, sen parempi. Otan itseäni niskasta kiinni ja pistän vauhtia näille kiloille. D tulee Suomeen takaisin syyskuun aikana ja mikäs sen parempaa kuin pudottaa siihen mennessä mahdollisimman monta kiloa.
Tämä viikko on muutenkin ollut melkolailla minun normaalista elämästäni poikkeavaa. On ollut pari elokuvailtaa ja hengailuiltaa D:n kanssa. Huomaan, miten se on sotkenut kuvioitani sillä olen tässä vuoden päivät opetellut yksinelämistä ja se on niin mukavaa ja helppoa. Saan tehdä juuri sitä mitä haluan, juuri miten haluan ja juuri milloin haluan. Mutta nyt joku on tullut sekoittamaan kuvioita. Mutta enhän voi laittaa vastaan kun toinen kirjoittaa viestissään, että "I did like you the last time and I still do. I'd rather go the no easy way no matter what the outcome might be". Miten ois tähän väliin semmonen "rakastuminen vie ruokahalun" tyyppinen juttu? En kyllä oo rakastunu (ihastunut kyllä), mutta se ruokahalu vois kadota :D
Huomiseksi on luvattu kivaa ilmaa. Pakko lähteä vähän ulkoilemaan. Ei tuu ihan mitään tästä laiskottelusta ja tekemättömyydestä. Työttömän elämä on sitten surkeaa. Se pistää luutuamaan lattiat kolme kertaa kontallaan sekä pesemään ovet, seinät, listat ja valokatkasijat. Hei nyt äkkiä niitä töitä mulle!
Hyvää viikonloppua kaikille ja tervetuloa Pipa! :)
maanantai 8. elokuuta 2011
New week ahead
Tervetuloa Martsullekin mukaan! Käykäähän sniikkailemassa Martsun blogista yks onnistumistarina! :)
Minulla tuli viikonloppuun pari muuttujaa. Piti tulla rauhallinen ja hiljainen viikonloppu. Toisin kävi.
Äitini mies soitti perjantai-iltana ja kertoi mahdollisuudesta saada ylläoleva Guest-passi Satama Open Airiin ja toki se kelpasi. Aikomuksena ei ollut kyseiseen tapahtumaan osallistua, mutta toki siinä vaiheessa kun takaportista pääsee sisään ja ilmaista lippua tarjotaan niin mikä jottei.
Lauantaina sai katsella tällaista mieskomeutta
Kuvat otettu iPhonella, ei mitään parasta laatua. En ole vielä ystävältäni saanut hänen kamerallaan otettuja kuvia. Mutta niin, perjantai meni hieman enemmän juhliessa, lauantai vähän rauhallisemmin. Eilen halusin viettää elokuvailtaa yksikseni kera sipsien, mutta eräs herrahenkilö ilmoitti halukkuutensa osallistua laiskaan sunnuntai-iltaani ja suunnattiin sitten Makuuniin vuokraamaan elokuva. Sipsit jäivät ostamatta! Hyvä! Aamulla herran lähtiessä töihin, minä hyppäsin ensimmäisenä puntarille ja -0,5kg sitten perjantain. Toivottavasti puntarinlukema jatkaa laskuaan.
Mukavaa viikonalkua kaikille!
Minulla tuli viikonloppuun pari muuttujaa. Piti tulla rauhallinen ja hiljainen viikonloppu. Toisin kävi.
Äitini mies soitti perjantai-iltana ja kertoi mahdollisuudesta saada ylläoleva Guest-passi Satama Open Airiin ja toki se kelpasi. Aikomuksena ei ollut kyseiseen tapahtumaan osallistua, mutta toki siinä vaiheessa kun takaportista pääsee sisään ja ilmaista lippua tarjotaan niin mikä jottei.
Lauantaina sai katsella tällaista mieskomeutta
Kuvat otettu iPhonella, ei mitään parasta laatua. En ole vielä ystävältäni saanut hänen kamerallaan otettuja kuvia. Mutta niin, perjantai meni hieman enemmän juhliessa, lauantai vähän rauhallisemmin. Eilen halusin viettää elokuvailtaa yksikseni kera sipsien, mutta eräs herrahenkilö ilmoitti halukkuutensa osallistua laiskaan sunnuntai-iltaani ja suunnattiin sitten Makuuniin vuokraamaan elokuva. Sipsit jäivät ostamatta! Hyvä! Aamulla herran lähtiessä töihin, minä hyppäsin ensimmäisenä puntarille ja -0,5kg sitten perjantain. Toivottavasti puntarinlukema jatkaa laskuaan.
Mukavaa viikonalkua kaikille!
perjantai 5. elokuuta 2011
+ 1,3kg
Tervetuloa mukaan uusi lukija, Taskunoita!
Punnituspäivä ja 1,3 kilon nousuhan siellä oli tapahtunut. Olin oikeastaan positiivisesti yllättynyt, ettei tuon enempää. 78,8 oli lukema. Eikä siitä sen enempää.
Olen jotenkin helpottunut, kun tämän viikonlopun juhlimiset peruuntuivat eikä minun tarvitse lähteä mihinkään. Ei ainakaan juhlimaan. Se aina tietää painonnousua ja sitä viimeiseksi kaipaan tällä hetkellä. Minulla on viikko aikaa karistaa turvotukset ja taikoa itseni "hehkeäksi" sillä torstai-iltana lähtee juna kohti Helsinkiä ja tapaan siellä jonkun <3 Haluan näyttää niin hyvältä, kuin suinkin tässä tilanteessa pystyn.
Tänään olisi tarkoitus testata vähän juoksukuntoa. En ole käynyt nyt muutamaan viikkoon rehellisellä juoksulenkillä, koska jostain syystä tuntui ettei se saa minulla aikaan muuta kuin painonnousua. Ehkä täytyy tehdä uusi yritys. Miksi se ei toimisi minulla, kun se toimii muillakin? We'll see.
Punnituspäivä ja 1,3 kilon nousuhan siellä oli tapahtunut. Olin oikeastaan positiivisesti yllättynyt, ettei tuon enempää. 78,8 oli lukema. Eikä siitä sen enempää.
 |
| kuva |
Tänään olisi tarkoitus testata vähän juoksukuntoa. En ole käynyt nyt muutamaan viikkoon rehellisellä juoksulenkillä, koska jostain syystä tuntui ettei se saa minulla aikaan muuta kuin painonnousua. Ehkä täytyy tehdä uusi yritys. Miksi se ei toimisi minulla, kun se toimii muillakin? We'll see.
torstai 4. elokuuta 2011
I will
Täällä ollaan tosiaan viime ja tämä viikko vietetty sellasta elämää, että ei oo kauheesti kaloreita laskeskeltu ja kesäjuomakin on maistunut ihan kiitettävästi. Jotenkin tullu sellanen olo, että pakko ottaa loppukesästä kaikki irti. Ja minä olen niin helppo. Eilen illalla terassilla join ihan vaan jääkahvin aluksi, mutta sitten se vaihtui jossain vaiheessa olueksi. Kävin tuossa aamulla puntarilla ja siellä oli tapahtunut parin kilon nousu. En minä sitä kauhistunut, sillä ongelma on korjattavissa. Ja pääasia että missään tilanteessa ei yli kasikympin enää mennä.
Tein eilen hieman realistisemman tavoitetaulukon syksyä varten. Tavoittelen aina jotain yli kilon pudotuksia viikolle ja ne minun tämän hetken elämäntyylissä ovat vain lähes mahdottomia. Miksi en siis laittaisi sellaisia tavoitteita, joihin minulla on mahdollisuus päästä. Ei minulla ole mikään kiire tämän laihtumisen kanssa. Ja eipähän tulisi niin suuria pettymyksiä aina puntarille astuessa.
Mutta jos ei mulla muuta, niin ainakin se, että minä en lannistu! :D
Tein eilen hieman realistisemman tavoitetaulukon syksyä varten. Tavoittelen aina jotain yli kilon pudotuksia viikolle ja ne minun tämän hetken elämäntyylissä ovat vain lähes mahdottomia. Miksi en siis laittaisi sellaisia tavoitteita, joihin minulla on mahdollisuus päästä. Ei minulla ole mikään kiire tämän laihtumisen kanssa. Ja eipähän tulisi niin suuria pettymyksiä aina puntarille astuessa.
Mutta jos ei mulla muuta, niin ainakin se, että minä en lannistu! :D
perjantai 22. heinäkuuta 2011
Vaaka palkitsee
Punnituspäivä ja -1,2kg! Eli vaaka näytti 77,5 kiloa ja ihanainen Kaneli minua muistutti, että sehän on virallisesti -20 kiloa! Johan tässä ollaan yritetty 78 kilon alle mennä jo hyvä tovi ja nyt se on sitten virallisesti saavutettu! Voi miten hyvä mieli onkaan! Mittasin myös samalla jenkkakahvojen ympäryksen ja sieltä on kadonnut 5cm ihan hetkessä (100cm). Kyllä karppaaminen ilmeisesti kannattaa!
Minulla monesti menee vähän höpöksi heti punnituspäivän jälkeen ja ajattelen, että on niin pitkä aika seuraavaan perjantaihin, että ei haittaa jos nyt pari päivää menee vähän läskiksi. Mutta nyt haluan saavuttaa tavoitteeni ja tsempata, että 31.8. vaaka näyttää alle 70 kiloa. Uskon, että se ei ole mahdotonta, kunhan yritän!
Tästä on hyvä jatkaa. Mukavaa viikonloppua!
Minulla monesti menee vähän höpöksi heti punnituspäivän jälkeen ja ajattelen, että on niin pitkä aika seuraavaan perjantaihin, että ei haittaa jos nyt pari päivää menee vähän läskiksi. Mutta nyt haluan saavuttaa tavoitteeni ja tsempata, että 31.8. vaaka näyttää alle 70 kiloa. Uskon, että se ei ole mahdotonta, kunhan yritän!
Tästä on hyvä jatkaa. Mukavaa viikonloppua!
perjantai 15. heinäkuuta 2011
And the first prize goes to...
...Essi. Suurimman luuserin palkinto. Puntarilla käynti pelotti, koska tämä viikko on ollut täysin hanurista. Viikonlopun juhlimiset, tiistain Luleån reissu (+ vierailu karkkikaupassa) ja eilisen surkeus (josta kerron kohta) antoivat viitteitä siitä, että paino hiipisi ylöspäin kovastikin. +100g viime viikkoiseen, eli 78,7kg. No, eihän tulos sinänsä ole paha tämmöisen viikon jälkeen, mutta kun minulla olisi ollut koko viikko aikaa alittaa 78 kiloa ja siihen olisi ollut kaikki mahdollisuudet! Eihän tuo +100g olisi paha, jos tavoitteeni olisi pysyä samassa painossa. Olisin mielestäni onnistunut silloin, mutta kun tavoite on saada niitä kiloja pois! Turhauttaa. Mutta onneksi tiedän missä vika on.
Eilen vanha Essi tuli käymään. Hän on ollut poissa jo pitkään, mutta eilen hän tuli enkä pystynyt estämään. Vähän yritin, mutta en tarpeeksi. Kaikki oikeastaan lähti jo toissa päivästä. Valitsin kaupassa väärin, kun ostin kaalta. No eihän kaalissa sinänsä ihan kauheasti ole hiilareita, mutta kun halusin tehdä Eeva-tädin/pitserian kaalisalaattia ja kappas kun siinä yhtäkkiä hiilareiden määrä nouseekin. Eilen sitten söin sitä lounaaksi vaikka tiesin meneväni iranilaisen ystäväni luokse ja siellä todennäköisesti lukuisista kielloistani huolimatta lautaselleni läjähtää riisiä. Ja näinhän siinä kävi, ota vähän ota vähän ihan vähän vielä! Kieltoni kaikuivat kuuroille korville, kun talon emäntä oli keittänyt jättikattilan valkoista riisiä. Meinasi tulla itku. Laskin päässäni hiilarimääriä, jotka jäivät liian alakanttiin. Kotona Kiloklubiin syömisiä merkkaillessa kauhistuin, kun määrä alkoi olla yli sata ja kello oli vasta kuusi. Minulla oli vielä nälkä! Siinä vaiheessa meni ihan höpöksi. Lastasin lautasen täyteen kaalisalaattia, hetken päästä söin edellisenä päivänä tehtyä hedelmärahkaa ja kappas, löysin itseni 20.45 Citymarketista valitsemassa irtokarkkeja. Näin. Hyvä Essi! Että sellainen päivä. Jostain kumman syystä vanha minä sanoi, että kun on kerran mennyt niin överiksi niin vedä sitten kunnolla, mitä sitä turhaa yrittämään enää kun kaikki on jo pielessä. Ei, ei, ei, niinhän se juurikaan ei saa mennä. Mutta menipä kuitenkin.
Eilisen illan karkkiällötyksissä sitten mietin, että mistä tämä johtui. Yritin löytää syytä ja ehkä se johtuu siitä, että viime päivät ovat olleet aikamoista tunteiden vuoristorataa. Tai sitten siitä, että löydän itsessäni autistisia piirteitä (joo, tiedän ettei se oikeasti ole sitä) sillä haluaisin päiväni olevan samanlaisia, ennalta suunniteltuja. Ainakin syömisen suhteen. Minulle ei saa tulla yllätyksiä, silloin valitsen väärin. Ja esimerkiksi ulkona syöminen ei ole juuri nyt minun juttu. En osaa tehdä oikeita valintoja. Ja miten teen oikean valinnan, kun on kiljuva nälkä ja ainoan ravintolan ruokalistalla on sandwicheja, foccaccioita ja pastaa. Oi voi, on tämä vielä sellaista oppimista ja taistelua. Vaatii itsekuria ja treenausta. Mutta eilisestä selvinneenä ja sata kertaa motivoituneempana lähden metsästämään alle 78 kiloa ensi perjantaille!
Mukavaa perjantaina ja viikonlopun alkua kaikille!
Eilen vanha Essi tuli käymään. Hän on ollut poissa jo pitkään, mutta eilen hän tuli enkä pystynyt estämään. Vähän yritin, mutta en tarpeeksi. Kaikki oikeastaan lähti jo toissa päivästä. Valitsin kaupassa väärin, kun ostin kaalta. No eihän kaalissa sinänsä ihan kauheasti ole hiilareita, mutta kun halusin tehdä Eeva-tädin/pitserian kaalisalaattia ja kappas kun siinä yhtäkkiä hiilareiden määrä nouseekin. Eilen sitten söin sitä lounaaksi vaikka tiesin meneväni iranilaisen ystäväni luokse ja siellä todennäköisesti lukuisista kielloistani huolimatta lautaselleni läjähtää riisiä. Ja näinhän siinä kävi, ota vähän ota vähän ihan vähän vielä! Kieltoni kaikuivat kuuroille korville, kun talon emäntä oli keittänyt jättikattilan valkoista riisiä. Meinasi tulla itku. Laskin päässäni hiilarimääriä, jotka jäivät liian alakanttiin. Kotona Kiloklubiin syömisiä merkkaillessa kauhistuin, kun määrä alkoi olla yli sata ja kello oli vasta kuusi. Minulla oli vielä nälkä! Siinä vaiheessa meni ihan höpöksi. Lastasin lautasen täyteen kaalisalaattia, hetken päästä söin edellisenä päivänä tehtyä hedelmärahkaa ja kappas, löysin itseni 20.45 Citymarketista valitsemassa irtokarkkeja. Näin. Hyvä Essi! Että sellainen päivä. Jostain kumman syystä vanha minä sanoi, että kun on kerran mennyt niin överiksi niin vedä sitten kunnolla, mitä sitä turhaa yrittämään enää kun kaikki on jo pielessä. Ei, ei, ei, niinhän se juurikaan ei saa mennä. Mutta menipä kuitenkin.
Eilisen illan karkkiällötyksissä sitten mietin, että mistä tämä johtui. Yritin löytää syytä ja ehkä se johtuu siitä, että viime päivät ovat olleet aikamoista tunteiden vuoristorataa. Tai sitten siitä, että löydän itsessäni autistisia piirteitä (joo, tiedän ettei se oikeasti ole sitä) sillä haluaisin päiväni olevan samanlaisia, ennalta suunniteltuja. Ainakin syömisen suhteen. Minulle ei saa tulla yllätyksiä, silloin valitsen väärin. Ja esimerkiksi ulkona syöminen ei ole juuri nyt minun juttu. En osaa tehdä oikeita valintoja. Ja miten teen oikean valinnan, kun on kiljuva nälkä ja ainoan ravintolan ruokalistalla on sandwicheja, foccaccioita ja pastaa. Oi voi, on tämä vielä sellaista oppimista ja taistelua. Vaatii itsekuria ja treenausta. Mutta eilisestä selvinneenä ja sata kertaa motivoituneempana lähden metsästämään alle 78 kiloa ensi perjantaille!
Mukavaa perjantaina ja viikonlopun alkua kaikille!
maanantai 11. heinäkuuta 2011
Maanantai
Huh, ihanaa kun on maanantai. Tavallaan. Pidän nykyään arjesta huomattavasti enemmän, kuin viikonlopusta.
Lauantaina tuli lähdettyä vähän juhlimaan, kuten suunnitelmissakin oli. Olin siihen jo varautunut, mutta silti luulin pystyväni lyömään seuraavan päivän haasteet. Lauantai niinkin meni ihan hyvissä tunnelmissa ja eikä siinä mitään, mutta kun baarista pizzan kanssa kotiin ja sunnuntaina kaupasta sipsiä ja suklaata. Nyt on hieman turvonnut olo ja syystä. Mutta ei se mitään, en minä lannistu! Joskus tarvii vähän juhlia ja nollata, siitä palataan takaisin ruotuun pian eli tänään.
Eräs ystäväni kysyi eilen tulevasta viikonlopusta. Kotipaikkakunnallani on vuotuiset kesäjuhlat ja joka vuosi olen siellä käynyt. Usein se tarkoittaa myös juhlimista johon en kuitenkaan olen nyt valmis. Ystäväni sanoi, että älä ole Essi niin ankara itsellesi ja ei se yksi kerta haittaa. Teki mieli lyödä linjat hiljaiseksi. Minäkö ankara itselleni? Jos olisin, en olisi nyt tässä tilanteessa. Ja miten niin yksi kerta ei haittaa? Olen tulos niistä lukuisista yksistä kerroista, jotka eivät ole haitanneet. Useinkaan normaalipainoiset/laihat ihmiset eivät ymmärrä tätä tilannetta eivätkä ymmärrä mitä vaatii saada edes muutama sata grammaa painosta pois. Ei sillon juhlita joka viikko, ei edes joka toinen (tai ainakaan minä en voi).
Minulla on tapana (turha tapa) käydä päivittäin puntarilla, mutta nyt yritän vältellä sitä. Lauantaina paino oli pudonnut vielä perjantain punnitustuloksesta, mutta tosiaan turvotus ja viikonlopun herkuttelu näkyvät kyllä armotta lukemassa. Enkä halua enää nähdä kasikymppistä... Perjantaita peläten! Sitä ennen kuitenkin tehdään kaikki, että paino olisi laskusuunnassa.Salainen tavoitteeni on 77,4kg.
Maanantaihin vähän musiikkia. Vastapainoksi perjantain päivitykselle.
Lauantaina tuli lähdettyä vähän juhlimaan, kuten suunnitelmissakin oli. Olin siihen jo varautunut, mutta silti luulin pystyväni lyömään seuraavan päivän haasteet. Lauantai niinkin meni ihan hyvissä tunnelmissa ja eikä siinä mitään, mutta kun baarista pizzan kanssa kotiin ja sunnuntaina kaupasta sipsiä ja suklaata. Nyt on hieman turvonnut olo ja syystä. Mutta ei se mitään, en minä lannistu! Joskus tarvii vähän juhlia ja nollata, siitä palataan takaisin ruotuun pian eli tänään.
Eräs ystäväni kysyi eilen tulevasta viikonlopusta. Kotipaikkakunnallani on vuotuiset kesäjuhlat ja joka vuosi olen siellä käynyt. Usein se tarkoittaa myös juhlimista johon en kuitenkaan olen nyt valmis. Ystäväni sanoi, että älä ole Essi niin ankara itsellesi ja ei se yksi kerta haittaa. Teki mieli lyödä linjat hiljaiseksi. Minäkö ankara itselleni? Jos olisin, en olisi nyt tässä tilanteessa. Ja miten niin yksi kerta ei haittaa? Olen tulos niistä lukuisista yksistä kerroista, jotka eivät ole haitanneet. Useinkaan normaalipainoiset/laihat ihmiset eivät ymmärrä tätä tilannetta eivätkä ymmärrä mitä vaatii saada edes muutama sata grammaa painosta pois. Ei sillon juhlita joka viikko, ei edes joka toinen (tai ainakaan minä en voi).
Minulla on tapana (turha tapa) käydä päivittäin puntarilla, mutta nyt yritän vältellä sitä. Lauantaina paino oli pudonnut vielä perjantain punnitustuloksesta, mutta tosiaan turvotus ja viikonlopun herkuttelu näkyvät kyllä armotta lukemassa. Enkä halua enää nähdä kasikymppistä... Perjantaita peläten! Sitä ennen kuitenkin tehdään kaikki, että paino olisi laskusuunnassa.
Maanantaihin vähän musiikkia. Vastapainoksi perjantain päivitykselle.
perjantai 8. heinäkuuta 2011
My currently weight is...
Perjantai ja punnitustulos 78,6kg. Tavoitteeni oli päästä lähemmäs 78 kiloa, mutta melko tyytyväinen olen tuohonkin. Ensi viikolla toivottavasti paino alkaa kahdella seiskalla!
Eilen tuli käytyä hieman aleshoppailemassa vaihteeksi ja se jäikin ainoaksi liikunnaksi eilen. Jalkoja kiristi, kun yhdeksän aikoihin tallustelin kasseineni kotiin. Tänään sitten täytyy suunnata kävelylenkille kunhan ensin saan viettää omasta mielestäni ansaitsemani vapaapäivän ottaen aurinkoa. Kaupungissa asumisen huonoja puolia on se, että aurinkoa täytyy lähteä ottamaan johonkin missä on muitakin ihmisiä. Ja no, ylipäätään se että pitää lähteä johonkin. Taidan parvekkeeni pienuudesta huolimatta linnoittautua sinne ja ottaa yläosa-aurinkoa. Sitä paitsi olen ihastunut maksimekkoihin/hameisiin joten jalkani eivät edes kaipaa aurinkoa helmojen alla.
Pieni paljastus. Kesän alussa koin pientä ihastumisen tunnetta erääseen mieshenkilöön. Olen hänet kerran tavannut baarissa Toukokuussa, jolloin vaihdoimme numeroita. Kesäkuussa emme kuitenkaan kerenneet näkemään, koska hän lähti kesälomalle kotimaahansa. Olin varma, etten kuule hänestä enää mitään, mutta tällä viikolla hän kyseli kuulumisia ja kertoi palanneensa takaisin Suomeen. Ehdotti näkemistä. Yritin olla olematta liian innokas ja sanoin vain, että ehkä joku päivä. Nyt alan kuitenkin kallistua siihen, että mahdollisesti viikonlopun aikana häntä haluaisin tavata. Katsotaan nyt.
Nyt partsille...!
Eilen tuli käytyä hieman aleshoppailemassa vaihteeksi ja se jäikin ainoaksi liikunnaksi eilen. Jalkoja kiristi, kun yhdeksän aikoihin tallustelin kasseineni kotiin. Tänään sitten täytyy suunnata kävelylenkille kunhan ensin saan viettää omasta mielestäni ansaitsemani vapaapäivän ottaen aurinkoa. Kaupungissa asumisen huonoja puolia on se, että aurinkoa täytyy lähteä ottamaan johonkin missä on muitakin ihmisiä. Ja no, ylipäätään se että pitää lähteä johonkin. Taidan parvekkeeni pienuudesta huolimatta linnoittautua sinne ja ottaa yläosa-aurinkoa. Sitä paitsi olen ihastunut maksimekkoihin/hameisiin joten jalkani eivät edes kaipaa aurinkoa helmojen alla.
Pieni paljastus. Kesän alussa koin pientä ihastumisen tunnetta erääseen mieshenkilöön. Olen hänet kerran tavannut baarissa Toukokuussa, jolloin vaihdoimme numeroita. Kesäkuussa emme kuitenkaan kerenneet näkemään, koska hän lähti kesälomalle kotimaahansa. Olin varma, etten kuule hänestä enää mitään, mutta tällä viikolla hän kyseli kuulumisia ja kertoi palanneensa takaisin Suomeen. Ehdotti näkemistä. Yritin olla olematta liian innokas ja sanoin vain, että ehkä joku päivä. Nyt alan kuitenkin kallistua siihen, että mahdollisesti viikonlopun aikana häntä haluaisin tavata. Katsotaan nyt.
Nyt partsille...!
keskiviikko 6. heinäkuuta 2011
Tadaa!
News flash! Väärä liikunta voi lihottaa! Että tämmönen homma tähän väliin. Olen miettinyt miksi laihduin enemmän viime viikolla, kuin niillä viikoilla kun käyn juoksemassa. Tuntui jo siltä, että en halua harrastaa liikuntaa, koska paino ei sen avulla laske. Mutta löytyipä syy sillekin. Ainakin luulen niin. Olen ihmetellyt miksi juoksun jälkeen puntari näyttää suurempaa lukemaa vaikka liikunnan tulisi laihduttaa.
No netistä tietenkin bongasin seuraavanlaisen tekstin:
"Jos lihavahko henkilö kuntoilee liian kovalla rasituksella ja repivästi, käy niin, että elimistö alkaa muuttaa hiilihydraatteja rasvoiksi. Kun hän puuskuttaa 'kieli vyön alla' , tuottaa elimistö runsaasti hiilidioksidia. Tällöin syntyy helposti anaerobinen tilanne, jonka seurauksena syntyy maitohappoa elimistöön."
Että näin. Kyllähän minä olen tiennyt millä sykkeellä tulisi liikkua, jotta rasvaa palaisi parhaiten, mutta en uskonut, että sillä olisi edellämainittua vaikutusta, jos syke siitä huomattavasti nousee. Mitä mieltä te olette tästä? Oletteko huomanneet samaa?
Taidan tänään tehdä samanmoisen lenkin kuin eilenkin. Intervalleja, syke käy kaikilla kolmella sykemittarin tasolla. Se ehkä sittenkin toimii parhaiten. Ehkä jätän jatkuvat juoksulenkit vähän vähemmälle. Katsotaan mitä tapahtuu.
No netistä tietenkin bongasin seuraavanlaisen tekstin:
"Jos lihavahko henkilö kuntoilee liian kovalla rasituksella ja repivästi, käy niin, että elimistö alkaa muuttaa hiilihydraatteja rasvoiksi. Kun hän puuskuttaa 'kieli vyön alla' , tuottaa elimistö runsaasti hiilidioksidia. Tällöin syntyy helposti anaerobinen tilanne, jonka seurauksena syntyy maitohappoa elimistöön."
Että näin. Kyllähän minä olen tiennyt millä sykkeellä tulisi liikkua, jotta rasvaa palaisi parhaiten, mutta en uskonut, että sillä olisi edellämainittua vaikutusta, jos syke siitä huomattavasti nousee. Mitä mieltä te olette tästä? Oletteko huomanneet samaa?
Taidan tänään tehdä samanmoisen lenkin kuin eilenkin. Intervalleja, syke käy kaikilla kolmella sykemittarin tasolla. Se ehkä sittenkin toimii parhaiten. Ehkä jätän jatkuvat juoksulenkit vähän vähemmälle. Katsotaan mitä tapahtuu.
tiistai 5. heinäkuuta 2011
Uusi haaste
Kylläpäs meitä hemmotellaan, kun jo toinen (7. kausi) Suurin Pudottaja starttasi heti edellisen kauden perään. Minusta on hienoa katsoa kun ihmiset laihtuvat ja toivottavasti oppivat terveelliset elämäntavat.
Eilen juttelin Skypessä ystäväni kanssa, joka viettää kesänsä Malmössä. Takaisintulopäivä on siinä Elokuun puolenvälin paikkeilla ja haastoimme itsemme. Ei mitään kilpailua. Asetimme tavoitteet, joihin yritämme päästä viimeistään Elokuun loppuun mennessä. Jälleennäkeminen tulisi tapahtua hoikistuneena ja hehkeänä.
Tämän haasteen vuoksi jouduin hankkimaan patterit vaakaani vaikka uhosinkin käyväni seuraavan kerran puntarilla vasta 15. päivä. Nyt kuitenkin täytyi tarkistaa tämän hetken tilanne ja olin ihan iloisesti yllättynyt. Paino oli 78,9kg, joten kaksi kiloa pudonnut edellisestä punnituksesta (24.6.) ja kasikymppi jälleen alitettu! Hei sovitaanko, että se ei siitä enää sen yli nousekaan? :) Ilmeisesti tämä karppiruokavalio auttaa. Ja huomasin sellaisen iloisen asian, että eilen päätin hieman sortua ja syödä vähän karkkia. No eipäs karkit maistunutkaan! On totta, että mitä kauemmin niitä on syömättä, sitä vähemmän niitä enää kaipaakaan.
Täällä ollaan ihan tyytyväisin mielin! Virallinen punnitustulos sitten perjantaina. Olen riippuvainen vaa'asta. Millonkahan sitä oppisi, ettei sen päällä tarvitse jatkuvasti hypätä.
Eilen juttelin Skypessä ystäväni kanssa, joka viettää kesänsä Malmössä. Takaisintulopäivä on siinä Elokuun puolenvälin paikkeilla ja haastoimme itsemme. Ei mitään kilpailua. Asetimme tavoitteet, joihin yritämme päästä viimeistään Elokuun loppuun mennessä. Jälleennäkeminen tulisi tapahtua hoikistuneena ja hehkeänä.
Tämän haasteen vuoksi jouduin hankkimaan patterit vaakaani vaikka uhosinkin käyväni seuraavan kerran puntarilla vasta 15. päivä. Nyt kuitenkin täytyi tarkistaa tämän hetken tilanne ja olin ihan iloisesti yllättynyt. Paino oli 78,9kg, joten kaksi kiloa pudonnut edellisestä punnituksesta (24.6.) ja kasikymppi jälleen alitettu! Hei sovitaanko, että se ei siitä enää sen yli nousekaan? :) Ilmeisesti tämä karppiruokavalio auttaa. Ja huomasin sellaisen iloisen asian, että eilen päätin hieman sortua ja syödä vähän karkkia. No eipäs karkit maistunutkaan! On totta, että mitä kauemmin niitä on syömättä, sitä vähemmän niitä enää kaipaakaan.
Täällä ollaan ihan tyytyväisin mielin! Virallinen punnitustulos sitten perjantaina. Olen riippuvainen vaa'asta. Millonkahan sitä oppisi, ettei sen päällä tarvitse jatkuvasti hypätä.
perjantai 24. kesäkuuta 2011
Puntaripäivä
Perjantain punnitustulos on ikävästi kiikkunut taas sinne kasikympin yläpuolelle, eli puntari näytti lukemaa 80.8kg.
En tiennyt mitä odottaa. Viikko äitini luona sai painon ehdottomasti nousemaan ja kotiin tullessa puntarin lukema oli noin 82 kiloa, joten on siitä ainakin tultu alaspäin. Ja karppaustakin on vasta kaksi päivää takana, joten mitään suuria tuloksia ei näinkään ole voinut saada aikaan. Katsotaan mitä ensi viikko tuo tullessaan. Kilomäärän tulee alkaa seiskalla silloin. Vähempään en tyydy.
Sitä paitsi, päätin jättää Juhannusjuhlinnat kokonaan välistä! Minua ei kiinnosta, joten miksi pitäisikään. Ajattelin käydä kaupassa hakemassa jotakin herkkuja ja tehdä hyvää ruokaa. Sitten katson maratoonina Ruotsin pelastajia, jotka olen tallentanut digiboksilleni. Löytyypä vielä muutamat jaksot Greyn Anatomiaa ja Täydellisiä Naisiakin, joten voin kuluttaa Juhannuksen ihan hyvin sohvalla telkkarin edessä. Ja jos tuo ilma tuosta hieman kaunistuu, lenkki on luvassa ehdottomasti. Tällä viikolla olisi vielä yksi 60min ja yksi 30min lenkki edessä.
Tässä kuunneltavaksi kaunis kesäiltoihin sopiva kappale. Minulle tulee tästä jostain syystä mielikuva Espanjan pienistä kaduista, laskevasta auringosta, valkoisista vaatteista ja lomaromanssista... En osaa selittää miksi.
Ps. Päivän turha tieto: tiesittekö, että YouTubessa videon ladatessa, sillä "latausympyrällä" voi pelata matopeliä! Kun se lataa, painelet vain nuolia. Voi että! :D
En tiennyt mitä odottaa. Viikko äitini luona sai painon ehdottomasti nousemaan ja kotiin tullessa puntarin lukema oli noin 82 kiloa, joten on siitä ainakin tultu alaspäin. Ja karppaustakin on vasta kaksi päivää takana, joten mitään suuria tuloksia ei näinkään ole voinut saada aikaan. Katsotaan mitä ensi viikko tuo tullessaan. Kilomäärän tulee alkaa seiskalla silloin. Vähempään en tyydy.
Sitä paitsi, päätin jättää Juhannusjuhlinnat kokonaan välistä! Minua ei kiinnosta, joten miksi pitäisikään. Ajattelin käydä kaupassa hakemassa jotakin herkkuja ja tehdä hyvää ruokaa. Sitten katson maratoonina Ruotsin pelastajia, jotka olen tallentanut digiboksilleni. Löytyypä vielä muutamat jaksot Greyn Anatomiaa ja Täydellisiä Naisiakin, joten voin kuluttaa Juhannuksen ihan hyvin sohvalla telkkarin edessä. Ja jos tuo ilma tuosta hieman kaunistuu, lenkki on luvassa ehdottomasti. Tällä viikolla olisi vielä yksi 60min ja yksi 30min lenkki edessä.
Tässä kuunneltavaksi kaunis kesäiltoihin sopiva kappale. Minulle tulee tästä jostain syystä mielikuva Espanjan pienistä kaduista, laskevasta auringosta, valkoisista vaatteista ja lomaromanssista... En osaa selittää miksi.
Ps. Päivän turha tieto: tiesittekö, että YouTubessa videon ladatessa, sillä "latausympyrällä" voi pelata matopeliä! Kun se lataa, painelet vain nuolia. Voi että! :D
perjantai 27. toukokuuta 2011
Superstars
Aamulla herätessäni kerkesin kirota vaa'an ja olla varma, että sillä on jotakin henkilökohtaista minua vastaan :D Olin varma, että puntarin lukema on jotakin yli 80 ja en ikinä pääse alle sen vaikka kuinka alkuviikosta olisi näyttänyt siltä. Mutta kappas kehveliä, virallisen punnituspäivän lukema oli 79,5! Että täällä ollaan! Alle 80! Alkuviikko enteili suurempaa pudotusta, mutta olen niin tyytyväinen tuohon lukemaan! Ensinnäkin se on 200g vähemmän kuin asettamani tavoite ja toisekseen, tämä viikko ei ole mennyt ihan herkkulakossa. Eli tyytyväinen olo on. Tästä on hyvä jatkaa ja saan todellisen tsempin päälle. Pitkään aikaan kun ei todellista edistystä ole tapahtunut, aina on tullut takapakkia. 79,5 kiloa on alin puntaritulos varmaan sitten lukion toisen luokan jolloin lihominen alkoi. Jei! Yksi välietappi saavutettu ja painojanakin näyttää enemmän menetettyjä kuin jäljellä olevia kiloja!
Ulkonakin paistaa aurinko. Täytyisi käydä viemässä yksi paperi opettajille arviointia varten ja sen jälkeen lähteä moikkaamaan mummoa. Ajattelin käydä hänen kanssaan kävelyllä, hän kun niin harvoin enää rollaattorinsa kanssa haluaa/jaksaa lähteä ulkoilemaan.
Eilen kävin ystäväni kanssa shoppailemassa ja löysin ihan mielettömän ihanan mekon! Tarvinkin jotain uutta ensi viikonloppuna pidettäviin ystäväperheen tytön lakkiaisiin. Yleensä Vilan vaatteet (varsinkin joustamattomat) ovat olleet pieniä enkä juurikaan ole käynyt kyseisessä kaupassa shoppailemassa. Nyt kuitenkin löysin mekon, joka oli aivan ihana! Koko kaupungin Vila-liikkeistä löytyi vain yksi valkoinen L-kokoinen yksilö. Siinä oli pienoinen ompeluvirhe, joten se jäi kauppaan. Ensi viikolla vieraillaan naapurikaupungissa, jos sieltä löytyisi vielä sama mekko huolellisemmin ommeltuna.
Shoppailureissulla sain myös kutsun kahville! Eräs miespuolinen henkilö, jonka kanssa olen lähinnä vain sellainen moikkailututtu ollut jo pitkän aikaa, tuli juttelemaan minulle. Kyseli ensin kuulumisia ja sitten sanoi, että hänellä on jo pitkän aikaa ollut asiaa minulle ja nyt haluaisi pyytää minua kahville. Kiertelin ja kaartelin, koska en tiennyt mitä vastata. Hän pyysi numeroani, mutta otin itse hänen numeronsa ja sanoin soittelevani. Tämän tein sen vuoksi, että en halunnut antaa hänelle numeroani ja todennäköisesti en itse tule hänelle soittamaan. Kyllä, hän on komea ja huoliteltu, tummat nappisilmät omistava herra, mutta jostain syystä en ole erityisen innostunut. Mutta ainahan tuollaisesta tulee hyvä mieli :)
Aurinkoiseen päivään hieman Portugalin vaihtariaikamuistoja olkaa hyvä!
Ulkonakin paistaa aurinko. Täytyisi käydä viemässä yksi paperi opettajille arviointia varten ja sen jälkeen lähteä moikkaamaan mummoa. Ajattelin käydä hänen kanssaan kävelyllä, hän kun niin harvoin enää rollaattorinsa kanssa haluaa/jaksaa lähteä ulkoilemaan.
Eilen kävin ystäväni kanssa shoppailemassa ja löysin ihan mielettömän ihanan mekon! Tarvinkin jotain uutta ensi viikonloppuna pidettäviin ystäväperheen tytön lakkiaisiin. Yleensä Vilan vaatteet (varsinkin joustamattomat) ovat olleet pieniä enkä juurikaan ole käynyt kyseisessä kaupassa shoppailemassa. Nyt kuitenkin löysin mekon, joka oli aivan ihana! Koko kaupungin Vila-liikkeistä löytyi vain yksi valkoinen L-kokoinen yksilö. Siinä oli pienoinen ompeluvirhe, joten se jäi kauppaan. Ensi viikolla vieraillaan naapurikaupungissa, jos sieltä löytyisi vielä sama mekko huolellisemmin ommeltuna.
Shoppailureissulla sain myös kutsun kahville! Eräs miespuolinen henkilö, jonka kanssa olen lähinnä vain sellainen moikkailututtu ollut jo pitkän aikaa, tuli juttelemaan minulle. Kyseli ensin kuulumisia ja sitten sanoi, että hänellä on jo pitkän aikaa ollut asiaa minulle ja nyt haluaisi pyytää minua kahville. Kiertelin ja kaartelin, koska en tiennyt mitä vastata. Hän pyysi numeroani, mutta otin itse hänen numeronsa ja sanoin soittelevani. Tämän tein sen vuoksi, että en halunnut antaa hänelle numeroani ja todennäköisesti en itse tule hänelle soittamaan. Kyllä, hän on komea ja huoliteltu, tummat nappisilmät omistava herra, mutta jostain syystä en ole erityisen innostunut. Mutta ainahan tuollaisesta tulee hyvä mieli :)
Aurinkoiseen päivään hieman Portugalin vaihtariaikamuistoja olkaa hyvä!
keskiviikko 25. toukokuuta 2011
Other Side Of The World
Olen hukannut maanantaina sykemittaristani sen möhkylän joka kiinnitetään siihen vyöhön. Tuntuu, että olisi turha sen vuoksi edes lähteä lenkille, ihan kuin ne kalorit kuluisi vain jos näen ne mittarissa. No toki mittari on hyvä olla juoksulenkille lähtiessä, pystyn näin tarkkailemaan ettei syke nouse liian korkeaksi, mutta kävelylenkki sujuu huoletta ilman kalorilaskuria. Niinpä kävin ystäväni innoituksesta 5.6 kilometrin aurinkoisen ja kesäisen lenkin. Tuuli oli edelleen todella kova, mutta aurinko ja vihreät koivut saivat sen unohtumaan.
Eilinen päivä oli surkea. Sorruin syömään herkkuja. Mutta tänään fiilis on ollut aivan toinen ja olen jopa ollut melko tehokas. Olohuone on putipuhdas ja roskiin viemistä odottaa kolme jätesäkillistä turhaa tavaraa. Olen rankalla kädellä heittänyt pois kaikkea roinaa millä vain en tee yksinkertaisesti mitään. Omistan paljon tavaraa jolla on lähinnä vain tunnearvoa, mutta joka kuitenkaan ei ikinä löydä paikkaansa/käyttöä minun asunnostani. Miksi siis täyttäisin pienen kaksioni kaikella turhalla? Ja muuttokin on edessä ennemmin tai myöhemmin, joten hyvä tehdä karsimista.
Perjantainen punnitus pelottaa. Eilisen jälkeen paino on taas heitellyt vähän turhan suurissa lukemissa, mutta toivotaan tämän ja huomisen päivän palauttavan sen taas toivottuihin lukemiin. 79,7kg on tosiaan se perjantain tavoite.
Taidan tämän illan vain istuskella sohvalla, katsella puhdasta ja tilavaa olohuonetta. Ottaa rennosti.
Eilinen päivä oli surkea. Sorruin syömään herkkuja. Mutta tänään fiilis on ollut aivan toinen ja olen jopa ollut melko tehokas. Olohuone on putipuhdas ja roskiin viemistä odottaa kolme jätesäkillistä turhaa tavaraa. Olen rankalla kädellä heittänyt pois kaikkea roinaa millä vain en tee yksinkertaisesti mitään. Omistan paljon tavaraa jolla on lähinnä vain tunnearvoa, mutta joka kuitenkaan ei ikinä löydä paikkaansa/käyttöä minun asunnostani. Miksi siis täyttäisin pienen kaksioni kaikella turhalla? Ja muuttokin on edessä ennemmin tai myöhemmin, joten hyvä tehdä karsimista.
Perjantainen punnitus pelottaa. Eilisen jälkeen paino on taas heitellyt vähän turhan suurissa lukemissa, mutta toivotaan tämän ja huomisen päivän palauttavan sen taas toivottuihin lukemiin. 79,7kg on tosiaan se perjantain tavoite.
Taidan tämän illan vain istuskella sohvalla, katsella puhdasta ja tilavaa olohuonetta. Ottaa rennosti.
tiistai 24. toukokuuta 2011
Miksi näin
Täällä kamppaillaan lenkkeilyajatuksen kanssa. Tämä päivä on ollut pienoinen pettymys. En ole saanut mitään aikaiseksi. Äsken otin "pienet" parin tunnin päikkärit ja sanoin samalla jälleen hyvästi hyville yöunille ja aikaiselle heräämiselle huomenna. Haluaisin kyllä lähteä lenkille, mutta keksin tekosyyn ihan kamalasta tuulesta mikä ulkona puhaltaa. Aurinko paistaa, mutta puut ovat vaakatasossa kaikesta tuulesta.
Tänään olen myös kamppaillut herkkuajatuksen kanssa. Näinkin helposti sitä sitten olisi valmis ajautumaan taas herkkukierteeseen. Eilisen kismetit ja jäätelöt pyörivät tuplasti päässä ja olen jo haaveillut käveleväni kadun toiselle puolelle, R-kioskille, ja tuovani sieltä kotiin pussillisen Pollyja. Nam. Yritin herkutella tässä rahkalla ja mehukeitolla, mutta eihän se ikinä mitään suklaata tule päihittämään, se nyt vain on tosiasia. No, ne on nämä pari ekaa päivää herkuttelujen jälkeen, kun haluaa kaikkea hyvää.
Hei millä te taltutatte makeanhimon? Ja myös, millä suolaisten herkkujen himon? Makeaa dieettisyötävää on niinkin helpompi keksiä, mutta entäs suolaiset herkut?
Pelkään perjantaista punnitusta. Tänä aamuna puntari näytti taas ihan mitä sattuu ja seikkailtiin taas yli 80 kilon lukemissa. Ja miksi liikunta aina nostaa puntarilukemaa? Kerääkö se jotain nestettä lihaksiin vai mistä moinen?
Tänään olen myös kamppaillut herkkuajatuksen kanssa. Näinkin helposti sitä sitten olisi valmis ajautumaan taas herkkukierteeseen. Eilisen kismetit ja jäätelöt pyörivät tuplasti päässä ja olen jo haaveillut käveleväni kadun toiselle puolelle, R-kioskille, ja tuovani sieltä kotiin pussillisen Pollyja. Nam. Yritin herkutella tässä rahkalla ja mehukeitolla, mutta eihän se ikinä mitään suklaata tule päihittämään, se nyt vain on tosiasia. No, ne on nämä pari ekaa päivää herkuttelujen jälkeen, kun haluaa kaikkea hyvää.
Hei millä te taltutatte makeanhimon? Ja myös, millä suolaisten herkkujen himon? Makeaa dieettisyötävää on niinkin helpompi keksiä, mutta entäs suolaiset herkut?
Pelkään perjantaista punnitusta. Tänä aamuna puntari näytti taas ihan mitä sattuu ja seikkailtiin taas yli 80 kilon lukemissa. Ja miksi liikunta aina nostaa puntarilukemaa? Kerääkö se jotain nestettä lihaksiin vai mistä moinen?
lauantai 21. toukokuuta 2011
Heleppua ku heinänteko!
Melkosen lenkin tempasin tuossa äsken. Noin 1h 20min erittäin reipasta sauvakävelyä, kilometrejä kertyi 8,61 ja kaloreita kului 1026! Ihan älytön lukema, että sitten yli tuhannen kalorin lenkki! Ihan mahtava fiilis.
Kävin tänään myös aamulla puntarilla ja olen varma, että ensi perjantaina vaaka näyttää alle 80 kiloa, koska jo tänä aamuna lukema alkoi seiskalla!! Ihan mieletöntä sekin! Olen niin kauan odottanut sitä lukemaa.
Tässäpä hieman eilisiä Kiloklubin lukemia. Yritän pitää kalorit jonkin aikaa alle 1000 päivässä. Tiedän sen olevan todella niukkaa, mutta minulla toimii aluksi vain radikaalit keinot. Pitkään jatkunut syömis/herkuttelukausi on pakko stopata ja mielihalut on karsittava minimiin. Siksi yritän vähän rauhoittaa. En kuitenkaan näe nälkää. Minulla on hyvä ja kylläinen olo. Eiliset pallot eivät päässeet vihreälle, mutta tänään on tulossa muutos kun suunnittelin ruokalistan etukäteen. Pyrin kuitenkin 1000 kaloriin saamaan kaikki pallot vihreiksi.
Kasviksia eilen minulla oli 448g, joten ei se mikään mahdottoman huono määrä ollut. Energia on sen vuoksi punaisella, että eilisen koko ruokavaliosta rasvaa oli vain 15%, kun sen kokonaismääräksi Kiloklubi suosittelee yli 25%. Kuituja sain 21g suositellun 25g sijaan. Joten ei nyt mikään ihan surkea ruokapäivä kuitenkaan. Tänään yritetään korjata asiaa.
Kävin tänään myös aamulla puntarilla ja olen varma, että ensi perjantaina vaaka näyttää alle 80 kiloa, koska jo tänä aamuna lukema alkoi seiskalla!! Ihan mieletöntä sekin! Olen niin kauan odottanut sitä lukemaa.
Tässäpä hieman eilisiä Kiloklubin lukemia. Yritän pitää kalorit jonkin aikaa alle 1000 päivässä. Tiedän sen olevan todella niukkaa, mutta minulla toimii aluksi vain radikaalit keinot. Pitkään jatkunut syömis/herkuttelukausi on pakko stopata ja mielihalut on karsittava minimiin. Siksi yritän vähän rauhoittaa. En kuitenkaan näe nälkää. Minulla on hyvä ja kylläinen olo. Eiliset pallot eivät päässeet vihreälle, mutta tänään on tulossa muutos kun suunnittelin ruokalistan etukäteen. Pyrin kuitenkin 1000 kaloriin saamaan kaikki pallot vihreiksi.
Kasviksia eilen minulla oli 448g, joten ei se mikään mahdottoman huono määrä ollut. Energia on sen vuoksi punaisella, että eilisen koko ruokavaliosta rasvaa oli vain 15%, kun sen kokonaismääräksi Kiloklubi suosittelee yli 25%. Kuituja sain 21g suositellun 25g sijaan. Joten ei nyt mikään ihan surkea ruokapäivä kuitenkaan. Tänään yritetään korjata asiaa.
perjantai 20. toukokuuta 2011
Me loves Excel
Minulla on aina mieletön tarve tehdä kaikesta taulukoita ja merkitä kaikki ylös. Voi miten hauskaa se onkaan Excelin avulla! Tällä hetkellä koneeltani löytyy Excelin avulla tehtyjä ruokapäiväkirjoja, budjetteja, urheiluviikkoja, painotavoitteita, päiväohjelmia jne. jne. Eli melkein mitä tahansa mitä taulukkomuotoon voisi laittaa. RA-KAS-TAN taulukointia :D En tee niistä mitenkään ihmeellisiä, mutta silti niiden täyttely on mukavaa. Tässäpä teille kuvan muodossa painonpudoitustaulukkoni josta näkyy tavoitteet ihan syksylle asti. Edellisen tietokoneen tuhoutuminen tuhosi samalla edellisen taulukon ja nyt sain sitten tehtyä uuden. Katsotaan miten tämä lähtee toteutumaan.
Juhannukseen asti mennään hieman isommalla pudotuksella ja sen jälkeen yritetään puolen kilon viikkovauhtia. Olen vihdoin tajunnut sen, että saan vain pahan mielen yrittämällä viikosta toiseen saada kilon tai yli kilon pudotuksia. Se vain vaatii ihan mielettömästi hommaa eikä ole kovin järkevääkään siinä vaiheessa kun painoindeksi on alle 28. Täytyy siis tyytyä hitaaseen pudotukseen ja katsoa onnistuuko se. 65,8 kiloa ei ole se ultimate goal vaan sehän on se 64 kilon paino. Katsotaan mikä lokakuun lopulla lukema on!
Juhannukseen asti mennään hieman isommalla pudotuksella ja sen jälkeen yritetään puolen kilon viikkovauhtia. Olen vihdoin tajunnut sen, että saan vain pahan mielen yrittämällä viikosta toiseen saada kilon tai yli kilon pudotuksia. Se vain vaatii ihan mielettömästi hommaa eikä ole kovin järkevääkään siinä vaiheessa kun painoindeksi on alle 28. Täytyy siis tyytyä hitaaseen pudotukseen ja katsoa onnistuuko se. 65,8 kiloa ei ole se ultimate goal vaan sehän on se 64 kilon paino. Katsotaan mikä lokakuun lopulla lukema on!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)