Smiley

Tänään laiskuus meinasi nostaa päätään. Eilisen hölkkälenkin ja vähäisten venyttelyjen jälkeen paikat olivat to-del-la kipeät tänään. Venyttelin sitten aamupäivällä vähän lisää, mutta silti olin ihan jumissa. Ajattelin, että tänään ei lenkkeillä vaan kokeillaan Youtubesta löytyviä Blogilates-jumppavideoita.... Ja voi sitä naurun määrää minkä itsekseni täällä nauroin. Katselin urheilullista ja solakkaa ohjaajaa, joka teki liikkeet niin kauniisti ja sulavasti. Minä kömpelö, tällä hetkellä surkean lihaskunnon omaava punkero ei pystynyt todellakaan toteuttamaan kyseisiä liikkeitä. Siinä minä sitten lösähdin maahan ja annoin periksi.

Aurinkoinen ja viileä syysilta sai minut kuitenkin houkuteltua lenkille ja päätin, että käyn sellaisen lenkin kuin kipeillä lihaksillani pääsen. Sinnillä sitten taitoin kuuden kilsan lenkin ja kyllä nyt on hyvä mieli! Juoksu vain tuntuu pienen tauonkin jälkeen olevan SE juttu. Toivottavasti kilot vain lähtisivät karisemaan.

Viime viikko oli ihan kamala. En laittanut työhakemuksia yhteenkään paikkaan ja halusin nukkua peitto korvilla aamusta iltaan. Sunnuntai-illan kävely ystävän kanssa ja rauhallinen hetki meren rannalla selvästi auttoi keräämään energiaa ja olen liekeissä :D ...tai niin liekeissä kuin työtön voi olla. Eilen lenkki ja siivous, tänään lenkki ja työhakemus viiteen paikkaan. Elämä on taas kivvaa!

On Monday

Ah, ihana aamu tai päiväksihän tätä pitäis jo kutsua. No okei, ihana viikon aloitus!

Aamuyön katselin urheilua ja ihan loppuun asti jaksoinkin. Sitten muutaman tunnin unet (noin 4 tuntia), tsemppi päälle ja ensimmäistä kertaa hölkkälenkille pitkiin aikoihin. Ihana tunne kun vihdoin jaksoin. Kävinhän toki eilenkin kävelylenkillä, mutta kyllä nämä hölkät/juoksut on ihan oma juttunsa. Varovainen aloitus näin ainakin kuukauden tauon jälkeen. Kuuden kilometrin lenkki, josta hölkäten viisi. Aurinko porotti todella lämpimästi ja minun naamani hohti punaisena. Mutta se ei haittaa, kunpa vain lenkki-into säilyisi.

En ole vähään aikaan astunut puntarille. Todella helpottavaa. Tiedän lisäkiloja tulleen, joten en halua pahoittaa mieltäni ja nähdä sitä lukemaa. Liikun ja syön hyvin, sitten nousen puntarille. Hyvä olo on nyt tärkein.

Mahtavaa viikonalkua ja tsemppiä koetuksiin :)

Penkkiurheilun aatelia

Kovana penkkiurheilijana täällä tapitetaan yleisurheilua kello neljä aamulla. Sama homma oli eilenkin. Tosin silmät menivät kiinni siinä joskus puoli kuuden maissa. Toivottavasti tänään jaksetaan vähän pidempään. Toki olen kateellinen urheilijanaisten kauniista kropista, urheilullisista ja lihaksikkaista. Naisia enemmän kuitenkin (yllättäen) katse suuntautuu erityisen herkullisiin miehiin... Etenkin amerikkalaisten miesjoukkue on minun mieleeni. Vai mitä sanotte näistä kahdesta?

Herra Oliver jo pitkäaikainen suosikkini, Eaton haastajan asemassa. Hot.

All or nothing

Tiedättekö, olen aika tavalla sellainen kaikki tai ei mitään-ihminen. Innostun helposti jostain asiasta ja teen sitä koko ajan. Sitten kun en ole tehnyt tarpeeksi, en tee ollenkaan.

Tällä hetkellä lämmittelen kovasti sali-ideaa, mikä toki on ollut mielessäni jo pidemmän aikaa. Ainahan minä suunnittelen ja ajattelen tekeväni. Vähän tauolla ollut juokseminenkin on läskistyneiden jalkojen takia ollut mielessä jo monena päivänä, mutta jostain syystä olen vain odottanut kunnes saisin hommattua sen salikortin. Eli haluan juosta ja käydä salilla, molemmat täytyy aloittaa, ei vain toista.

Tämä sama koskee ruokailua. Jos en ole esimerkiksi aamupäivää syönyt suunnittelemallani tavalla, loppupäivänäkään ei ole syytä syödä hyvin. Vaikka kyllähän minä tiedän, että pienikin asia vaikuttaa. Mutta voi milloin minä sen oppisin?

Olen hyvä tekemään päätöksiä, mutta todella surkea pysymään niiden takana. Olen myös erittäin huono sanomaan itselleni ei, jos jotain hauskaa olisi tiedossa. Tänään asia tuli taas mieleeni, kun pohdin sitä miten esimerkiksi yksi pieni, sillä hetkellä ihana asia voi vaikuttaa niin pitkän aikaa minuun huonolla tavalla.

Täällä käydään henkistä taistoa. Laihtuminen on tällä hetkellä päästä ja ajatuksistani kiinni.

Väliaikakatsaus

Pientä blogitaukoa. Ei tarkoituksella.

Mitään suurta edistystä ei ole havaittavissa. Pääasia, että alle 80 kilon pysytään. Juoksulenkkeilyä taas pitkästä aikaa. Karppauksen hienosäätöä enemmän minulle sopivaksi. Paljon työnhakua. Asioiden hoitamista. Pientä ihastumista ja ikävää. Siitä on minun päiväni tehty.

On ollut jotenkin menevä loppukesä. Paljon sosiaalisia tapahtumia, olen itsekin ollut enemmän ihmisten ilmoilla. Se on kivaa, todella mukavaa! Kerään voimia synkän syksyn ja talven varalle. Otan kaiken irti tästä ajasta, teen kaiken sen mitä eteeni tarjotaan.

Poltelkaahan kynttilöitä ja nauttikaa pimenevistä illoista! Elämä on kivaa, syksylläkin :)

Happy Birthday!

kuva

Hyvää syntymäpäivää pieni blogini! Tänään on 1-vuotis syntymäpäivä. Vuoden aikana olen laihduttanut enemmän ja vähemmän hyvällä menestyksellä, mutta 20 kiloa on kuitenkin lähtenyt tänä aikana. Aion tavoitella seuraavaksi vuodeksi vielä samanmoista määrää. Toivon, että vuoden päästä voisin sanoa pudottaneeni yhteensä 40 kiloa. En tiedä voiko se olla mahdollista, katsotaan miltä peilissä näyttää.

Tunnin lenkki tältä päivältä suoritettu. Syömiset kontrollissa. Hyvä mieli.

Syntymäpäivälounaaksi tein tänään maailman helpointa ja maailman parasta tonnikalakastiketta:

1 prk tonnikalapaloja öljyssä
1 sipuli
valkosipulia (oman mielen mukaan)
2 pientä purkkia Creme Fraichea
tomaattipyrettä
pizzamaustetta

Kuullota sipulit tonnikalan öljyssä. Lisää sen jälkeen muut ainekset (minä teen järjestyksessä tonnikala, creme fraiche ja tomaattipyre). Anna kiehahtaa. Sen jälkeen kastike on valmista. Ennen olen syönyt kastiketta pastan kanssa, mutta tänään söin sitä vaatimattomasti raejuustolla.

Blogilleni syntymäpäiviä toivotellessa, toivotan teille myös

kuva

Elämä voittaa

Nyt on mässäilty, on mässäilty urakalla. Ja nyt se myös loppuu. Huh mikä olo.

Olen tässä viikonlopun aikana taas pohtinut sitä, että miksi petän itselle antamani lupaukset? Minähän siitä eniten kärsin, kun kerta toisensa jälkeen epäonnistun. Tunnen itseni luuseriksi, kun jossain asiassa olen taas antanut periksi. Minä joudun elämään itseni kanssa, miksi en siis yrittäisi tehdä elämästäni mahdollisimman kivaa?

Tartuin Takkusen haasteeseen herkkulakosta. Minun herkkulakkoni alkaa kuitenkin vasta huomenna ja käsittää seuraavat asiat:

¤ karkit (myös suklaa)
¤ sipsit
¤ jäätelö
¤ roskaruoka

Herkkulakko kestää 1. lokakuuta asti. Siihen asti yritetään myös noudattaa mahdollisimman hyvin karppiruokavaliota ja ennakoida tulevat kompastuskivet. Juhlimisen tuli loppua tässä syksyn aikana (olen joka syksy pitänyt tipattoman), mutta nyt erilaiset läksiäiset, alottajaiset, valmistujaiset ja muut vainoavat minua. Mutta en lannistu. En usko alkoholin edes olevan se pahin mahdollinen riesa vaan ne yölliset pitsat ja seuraavan päivän krapulaherkut. Mutta ajattelin todellakin ennakoida tulevat tilanteet. Esimerkiksi 3.9. on eräät läksiäiset eri paikkakunnalla ja kun jään sinne yöksi, kuka estää minua ottamasta omat eväät mukaan yön/krapulapäivän varalle? Kaikki kyllä varmasti tietävät minun projektini ja haluni laihtua eikä kukaan kyseenalaista minun valintojani. Se on hienoa. Ympärillä olevien ihmisten tuki on mielestäni todella tärkeää laihduttamisessa.

Huomenna alkaa myös Aamulenkkihaaste (käykäähän etsimässä Facebookista). Haaste kestää 30.9. asti ja siinä on tarkoitus saada ihmiset käymään aamulenkillä vähintään kolme kertaa viikossa. Mikä ihana tapa aloittaa kirpsakat syysaamut, kuin reipas aamulenkki! Minä ainakin aion aloittaa aamuni lenkillä (tosin aamuhan on aika venyvä käsite näin työttömällä). Huomenna kuitenkin kello aikaisin soimassa, lenkkarit jalkaan ja reippailemaan! Jotenkin kunnolla överiksi vetäminen on saanut taas kaivattua reipastumista aikaan!

Ihan mahtavaa alkavaa viikkoa kaikille!



Ps. Oon muuten maailman huonoin missään kauko(melkein)suhteissa. Haluaisin unohtaa jo koko homman näin huikean neljän päivän jälkeen :D

Friday I'm In Love

Tää viikko on ollu ihan höpö. Tänään kaupassa sanoin ystävälleni, että tätä viikkoa ei sitten muistella, tämä eletään, mutta siihen ei enää palata. Oikein hävettää miten hyvän alkuviikon jälkeen lähti mopo ihan käsistä ja tänään ollaan ystäväni kanssa herkuteltu täällä luonani.

Aamulla kävin kuitenkin puntarilla ja -600g sitten viime perjantain. Eli 78,2kg oli lukema. Pitäisi nyt hopusti päästä takaisin sinne seiskaseiskaan ja tietenkin mitä enemmän sen alle, sen parempi. Otan itseäni niskasta kiinni ja pistän vauhtia näille kiloille. D tulee Suomeen takaisin syyskuun aikana ja mikäs sen parempaa kuin pudottaa siihen mennessä mahdollisimman monta kiloa.

Tämä viikko on muutenkin ollut melkolailla minun normaalista elämästäni poikkeavaa. On ollut pari elokuvailtaa ja hengailuiltaa D:n kanssa. Huomaan, miten se on sotkenut kuvioitani sillä olen tässä vuoden päivät opetellut yksinelämistä ja se on niin mukavaa ja helppoa. Saan tehdä juuri sitä mitä haluan, juuri miten haluan ja juuri milloin haluan. Mutta nyt joku on tullut sekoittamaan kuvioita. Mutta enhän voi laittaa vastaan kun toinen kirjoittaa viestissään, että "I did like you the last time and I still do. I'd rather go the no easy way no matter what the outcome might be". Miten ois tähän väliin semmonen "rakastuminen vie ruokahalun" tyyppinen juttu? En kyllä oo rakastunu (ihastunut kyllä), mutta se ruokahalu vois kadota :D

Huomiseksi on luvattu kivaa ilmaa. Pakko lähteä vähän ulkoilemaan. Ei tuu ihan mitään tästä laiskottelusta ja tekemättömyydestä. Työttömän elämä on sitten surkeaa. Se pistää luutuamaan lattiat kolme kertaa kontallaan sekä pesemään ovet, seinät, listat ja valokatkasijat. Hei nyt äkkiä niitä töitä mulle!

Hyvää viikonloppua kaikille ja tervetuloa Pipa! :)

Kaktus kurkussa

Uusi lukija liittynyt joukkoon, welcome Laura!

Viikko on lähtenyt käyntiin ruokailujen suhteen hyvin. Terveellistä karppiruokaa, yksitoikkoista tosin. Ostin tänään vaihtelun vuoksi Karppinen-leipää. Maistoin sitä muutama viikko sitten ja se maistui jopa ihan hyvälle. Huomasin kuitenkin, että leipä ei sittenkään enää ole mitään herkkua. Entinen leipähiiri on ilmeisesti pääsemässä eroon riippuvuudestaan. Syön tuon pussillisen, mutta tuskinpa uutta ostan. Ja mikäs siinä, sopii minulle.

Eilen lähdin ensimmäistä kertaa pitkään aikaan lenkille. Jotenkin liikunta on taas jäänyt. Olen selkästi kausiliikkuja. Mutta kuten en usein aikaisemminkaan ole ollut huolissani mistään, en ole nytkään. Kyllä se innostus sieltä vielä löytyy. Olen ehkä maailman huonoin painonpudottaja.

Olin kirjoittelemassa tätä postausta jo eilen illalla, kunnes tämä yksi herra ilmoitti, että on alaovella. Jätin blogisivun auki ja lähdin avaamaan ovea. Kun tulimme tänne, hän bongasi heti, että kirjoitan blogia ja näki muutamat ensimmäiset sanat nimestä. Siitä alkoikin kamala kyselytunti ja arvailu mikä blogini nimi on ja miten hän sen löytää. Vaikka olenkin naamani paljastanut (tosin kamalia ilmeitä suttaillen), en silti halua tietää jos joku tuttuni lukee tätä. Minua ei haittaa, jos joku minut tästä blogista tunnistaa, mutta haluaisin hänen pitävän sen omana tietonaan. Että hei vaan D, jos tämän joskus löydät, pidä se omana tietonasi. Kerroin kyllä mitä aihetta blogini käsittelee ja mitä tänne kirjoittelen, mutta silti.

Ensimmäiset kylmät kelit ovat ilmeisesti iskeneet minuun ja viikonlopun vähissä vaatteissa oleilu kostautuu nyt pää- ja kurkkukipuna. Ihan tuskainen olo tuossa pään ja olkapäiden välimaastossa. Yksinolemisen hyviä puolia on esimerkiksi se, että olisin jo yöllä käynyt keittelemässä Findrexinit itselleni ja helpottanut oloa, nyt lähinnä tuskailin kun aamu ei tuntunut tulevan millään. En halunnut herättää toista, jolla oli kuitenkin aikainen herätys. Mutta semmosta täällä!

Ai niin, sellainen kiva asia syksyn tulemisessa on, että minun olisi aika hankkia jotkut kivat lenkkeilyvaatteet!

New week ahead

Tervetuloa Martsullekin mukaan! Käykäähän sniikkailemassa Martsun blogista yks onnistumistarina! :)

Minulla tuli viikonloppuun pari muuttujaa. Piti tulla rauhallinen ja hiljainen viikonloppu. Toisin kävi.

Äitini mies soitti perjantai-iltana ja kertoi mahdollisuudesta saada ylläoleva Guest-passi Satama Open Airiin ja toki se kelpasi. Aikomuksena ei ollut kyseiseen tapahtumaan osallistua, mutta toki siinä vaiheessa kun takaportista pääsee sisään ja ilmaista lippua tarjotaan niin mikä jottei.

Lauantaina sai katsella tällaista mieskomeutta

Kuvat otettu iPhonella, ei mitään parasta laatua. En ole vielä ystävältäni saanut hänen kamerallaan otettuja kuvia. Mutta niin, perjantai meni hieman enemmän juhliessa, lauantai vähän rauhallisemmin. Eilen halusin viettää elokuvailtaa yksikseni kera sipsien, mutta eräs herrahenkilö ilmoitti halukkuutensa osallistua laiskaan sunnuntai-iltaani ja suunnattiin sitten Makuuniin vuokraamaan elokuva. Sipsit jäivät ostamatta! Hyvä! Aamulla herran lähtiessä töihin, minä hyppäsin ensimmäisenä puntarille ja -0,5kg sitten perjantain. Toivottavasti puntarinlukema jatkaa laskuaan.

Mukavaa viikonalkua kaikille!

Biisilistaa

Ajattelin taas jakaa vähän tämän hetken suosikkeja musiikkirintamalla. Aika sekalaista ollut taas ja olen kuunnellut sellaista musiikkia mistä en normaalisti oikein syttyisi. Seuraavat biisit ovat soineet tiuhaan kaiuttimista.



En todellakaan ymmärrä miksi Eminem! Kyllä ne huonotkin voi vissiin sillon tällön yllättää. 





Ehdoton suosikki, Robyn!





Tässä on jotakin ihanaa Disney-henkeä!




Ja sitten jotain suomalaistakin vielä loppuun 

+ 1,3kg

Tervetuloa mukaan uusi lukija, Taskunoita!

Punnituspäivä ja 1,3 kilon nousuhan siellä oli tapahtunut. Olin oikeastaan positiivisesti yllättynyt, ettei tuon enempää. 78,8 oli lukema. Eikä siitä sen enempää.

kuva

Olen jotenkin helpottunut, kun tämän viikonlopun juhlimiset peruuntuivat eikä minun tarvitse lähteä mihinkään. Ei ainakaan juhlimaan.  Se aina tietää painonnousua ja sitä viimeiseksi kaipaan tällä hetkellä. Minulla on viikko aikaa karistaa turvotukset ja taikoa itseni "hehkeäksi" sillä torstai-iltana lähtee juna kohti Helsinkiä ja tapaan siellä jonkun <3 Haluan näyttää niin hyvältä, kuin suinkin tässä tilanteessa pystyn.

Tänään olisi tarkoitus testata vähän juoksukuntoa. En ole käynyt nyt muutamaan viikkoon rehellisellä juoksulenkillä, koska jostain syystä tuntui ettei se saa minulla aikaan muuta kuin painonnousua. Ehkä täytyy tehdä uusi yritys. Miksi se ei toimisi minulla, kun se toimii muillakin? We'll see.

In my closet

Jossain vaiheessa aioin tehdä postauksen tyylistäni silloin ennen ja onko se muuttunut tässä kilojen karistessa.

Noh, olen aina pukeutunut juuri niin kuin olen itse halunnut. Olen käyttänyt lyhyitä hameita tai tiukkoja paitoja, oli elopaino sitten 100 kiloa tai 70 kiloa. Vaatteet ovat suuri intohimoni ja niihin uppoaa rahaa kaikkein eniten. Tuhlaan rahani aina ensin vaatteisiin, sitten vasta ruokaan. Ja minä en ole juuri koskaan välittänyt siitä, miten ihmiset minut näkevät, vaan siitä miltä minusta tuntuu. Joskus vanhoja kuvia katsellessa kuitenkin toivoo, että joku raja olisi ollut. Mutta voi olla, että ajattelen 20 kilon päästä niin myös tämän hetken kuvista. Miksi ihmeessä olen nuo vaatteet päälleni laittanut, kun eivät ne pue minua yhtään?!

Muutama vuosi sitten minulla oli ihan mieletön tunikakausi. Pukeuduin muodottomiin tunikoihin jotka tosiasiassa tekivät minut entistä isomman näköiseksi. Edellisen tietokoneen hajotessa katosi myös suurin osa kuvistani enkä onnistunut löytämään yhtään todellista tunikakuvaa. Olen myös aina luottanut toppi/t-paita + neuletakki-yhdistelmään. Useina kesinä en ole liikkunut julkisesti lyhythihaisissa saati hihattomissa paidoissa ja minulla oli AINA neuletakki päällä. Todistusaineistoa:

(kuvan saa klikattua isommaksi)

 Vaikka olisi helle, minä pukeuduin aina neuletakkiin. Kuvat on otettu 2008-2009. Farkkuhame on ollut suosikkini, ei vaan ole enää. Hametta pitäessä minusta tuntui, että lihavat jalat eivät erottuisi niin selvästi. Värejä en ole koskaan pelännyt. En tiedä yhtään mitkä värit minulle sopivat, käytän kaikkia joista pidän. Isäni oli myöskin lihava ja äitini kertoi, että joskus 90-luvulla hän oli mennyt ostamaan isälleni paitaa ja kysynyt myyjältä olisiko jotain pirteämmän väristä mustan/harmaan/ruskean sijaan. Vastaukseksi äiti sai, ettei lihavat käytä värejä. No se oli silloin, minä ainakin käytän! Vielä vuosi sitten leggingsit olivat myös kovaa huutoa. Eihän läski voinut näyttää jalkojaan, mutta housuissa olisi ollut liian kuuma. On ikävää, miten JOUTUU käyttämään joitakin vaatteita varjellakseen kanssaihmisiä. Lihavuuden yksi ikävimpiä asioita on se, että täytyy pukeutua johonkin mikä mahtuu päälle, ei johonkin mihin haluaisi.

Tältä kesältä ei paljoa kuvia ole, mutta tein pienen kollaasin mitä päällä on näkynyt viime päivinä:

Tämän kesän ykkösjuttu on minulla ollut nuo farkkushortsit. Pidän niistä paljon enemmän, kuin vielä kaapistani löytyvästä edelliskesien farkkuhameesta. Myös maksimekot ja hameet ovat olleen kovasti käytössä. Tänä kesänä olen myös ensimmäistä kertaa pitkään aikaan heilunut julkisilla paikoilla ilman käsiäni verhoavia neuletakkeja. Jos on ollut lämmin, olen huoletta lähtenyt hihattomissa liikkeelle. En toki ole tyytyväinen hyllyviin käsivarsiini, mutta olen kyllästynyt peittelemään niitä ja hikoilemaan pitkähihaisissa. Mutta kuten huomata saattaa, toppi + neuletakkiyhdistelmällä ollaan menty vieläkin. Gina Tricotin perustopit ovat suuria suosikkejani ja minulla löytyy niitä yhteensä 17 eri värissä. Ja kyllä, käytän kaikkia. Ne ovat palvelleet useamman vuoden ajan lukuisten pesujenkin jälkeen.

Odotan kauhulla syksyä, kun pitäisi taas siirtyä pitkiin housuihin. Omistan tällä hetkellä kolmet farkkuleggingsit H&M:ltä (jes, kokoa M!!) ja ne olivat ainakin vielä keväällä ihan lempparit. Mieli kuitenkin muuttuu niin äkkiä ja voi olla, että kesän jälkeen kun kiskaisen ne jalkaan, en tykkää niistä yhtään. Hankintalistalla tälle syksylle olisi ihan oikeat farkut! En muista milloin olen viimeksi käynyt edes kokeilemassa farkkuja. No okei, ostin Lindexiltä yhdet koon 44 farkut taannoin, mutta ihan hetkessä ne jäivät jo minulle isoiksi. Nyt olisi tarkoitus hankkia sitten jotkut istuvat, hyvät farkut.

Minulla löytyy vieläkin todella paljon vaatteita kaapista, mitä käytin 20 kiloa sitten. Voin ihan huoletta käyttää niitä edelleen, tuntuu vaan että ne istuvat vaan paremmin tätä nykyä. Kunhan haalin kokoon enemmän vanhoja kuvia, voisin tehdä sellaisen vaate ennen/vaate jälkeen-postauksen.

Mutta haluaisin haastaa muutkin tekemään tällaisen pienen tutkimuksen sinne vaatekaappin. Onko se muuttunut kilojen karistua? Rajoittiko/rajoittaako kilot pukeutumistasi?

I will

Täällä ollaan tosiaan viime ja tämä viikko vietetty sellasta elämää, että ei oo kauheesti kaloreita laskeskeltu ja kesäjuomakin on maistunut ihan kiitettävästi. Jotenkin tullu sellanen olo, että pakko ottaa loppukesästä kaikki irti. Ja minä olen niin helppo. Eilen illalla terassilla join ihan vaan jääkahvin aluksi, mutta sitten se vaihtui jossain vaiheessa olueksi. Kävin tuossa aamulla puntarilla ja siellä oli tapahtunut parin kilon nousu. En minä sitä kauhistunut, sillä ongelma on korjattavissa. Ja pääasia että missään tilanteessa ei yli kasikympin enää mennä.

Tein eilen hieman realistisemman tavoitetaulukon syksyä varten. Tavoittelen aina jotain yli kilon pudotuksia viikolle ja ne minun tämän hetken elämäntyylissä ovat vain lähes mahdottomia. Miksi en siis laittaisi sellaisia tavoitteita, joihin minulla on mahdollisuus päästä. Ei minulla ole mikään kiire tämän laihtumisen kanssa. Ja eipähän tulisi niin suuria pettymyksiä aina puntarille astuessa.

Mutta jos ei mulla muuta, niin ainakin se, että minä en lannistu! :D

Keskellä viikkoa

Sain ensimmäisen tunnustukseni ikinä! Kiitos Takkunen!

Tunnustuksen saaneen tuli kertoa lempi 1) väri, 2) ruoka ja 3) paikka jossa haluaisi käydä.

1) Kesällä tykkään ehdottomasti kirkkaista väreistä, ehkä jopa neonpuolelle menevistä. Muuten monet jalokivivärit (tosin ei punainen) ovat suosikkejani mustan ohella.
2) lempiruokani tällä hetkellä on ehdottomasti täytetyt paprikat. Mutta kaikkien aikojen suosikkejani ovat esimerkiksi kaalilaatikko ja oman ohjeen tonnikalakastike+pasta.
3) haluaisin käydä NIIN monessa paikassa. Haluaisin palata takaisin Portugaliin, uusista maista Australia/U.S.A. ja Irak olisivat mieluisimmat.

Olen niin huono lähettämään tällaisia eteenpäin ja monelle tämä oli jo lähtenytkin muitten toimesta! Pidän kaikista blogeista, joita luen, enhän minä niitä muuten jaksaisi seurailla :) On ihana seurata erilaisia blogeja. Pidän muotiblogeista, laihariblogeista, lifestyleblogeista ja myös ilman selkeää kategoriaa olevista blogeista. Mikähän siinä on, ihmisen uteliaisuus? Kirjoittelin aikonani ihan vain omasta elämästäni kertovaa blogia joka sai hetkessä paljon lukijoita. Ihmettelin suuresti, että miksi, koska kirjoitin siellä ihan vain omasta elämästäni ilman kuvia, ilman nimiä. Jossain vaiheessa ilmeisesti joku minut tunnisti sieltä ja jätin kirjoittamisen sikseen. Nyt minua ei haittaa tunnistaminen, mutta en silti halua tietää, jos joku tuttuni tätä lukisi. On paljon helpompi kirjoittaa, kun ei tunne lukijoitansa.

Kirjoittelen illemmalla vähän siitä, mitä tänne kuuluu. Kirjoittelutauko tarkoittaa yleensä myös epäonnistumisia eikä poikkeusta tule nytkään.