Nappas!

Ja niin se vain kävi, että työpaikka tuli! Tunnin haastattelun jälkeen haastattelija ilmoitti, että alkuviikosta saan tietää, miten käy, mutta sainkin soiton jo tunnin päästä ja niin se paikka oli minun!

Blogihiljaisuutta varmaan tiedossa ja laihdutus toissijaista, kun muuton pitää tapahtua kahdessa viikossa. Pohjosesta Helsinkiin. Kiitos vaan tsempistä, siitä oli näköjään apua! :)

Sovituskopissa iloittua

On taas ollut blogihiljaisuutta kerrakseen. Miten työttömän elämä voi olla muka niin kiireistä, ettei muutamaa blogipostia kerkeä kirjoittaa? Tällä hetkellä istuskelen äitini luona lähellä Helsinkiä. Huomenna olisi työhaastattelu Helsingissä. Saapa nähdä muuttaako tämä tyttö etelään vielä tässä syksyn aikana. No, en elättele liikaa toiveita.

Painonpudotuksesta en tiedä sitten ihan mitään. En ole astunut puntarille useampaan viikkoon. Eikä minua oikeastaan kiinnostakaan. Mutta jotain edistystä on mahdollisesti tapahtunut, sillä kävin tällä viikolla vaatekaupoilla ja Lindexistä (okei, koot on ehkä vähän reilumpia, mutta silti!!) minulle meni kapeamallisista farkuista koko 40! Miettikää, ei enää 44, ei edes 42 vaan 40! Ja mikä ilo oli huomata, että voin katsella farkkuja mistä kaupasta tahansa. Pullerona en ole edes vilkaissut esimerkiksi Vero Modan farkkuihin, mutta nyt voin ainakin viedä niitä sovituskoppiin sovitukseen ilman, että automaattisesti tietäisi ne liian pieniksi. Tosin reiteni ja vyötäröni ovat hieman eriparia. Vyötäröstä menisi helposti pienempi koko, mutta reisien paksuuden takia joudun valitsemaan isomman koon. Mutta eiköhän se syksyn juoksulenkkien myötä korjaannu sekin asia. Sen salikortin kanssa jahkailen ja jahkailen, kun en tiedä nyt mihin päin tässä ollaan suuntaamassa. Toivottavasti saisin pian tietää, jos Helsinki kutsuu.

Toinen kiva asia vaatekaupoissa oli se, että eräs karvaliivi mitä sovitin, meni minulle koossa M! Ensin realistisena otin L-koon ja se olikin melko kiva. Kun laitoin sen kiinni, se jostain syystä tuntui hieman liian väljältä ja päätin kokeilla kokoa M joka sopi sitten ihan täydellisesti! Me likes. Jotenkin nämä tällaiset edistymiset antavat joskus enemmän tsemppiä kuin itse vaa'an lukema.

Äitin luona minulla on lenkkarit mukana ja lähellä on mukavia pururatoja joissa on lihaskuntolaitteita mukana. Kävin ne jo kesän alussa testaamassa ja nyt on pakko käydä viikon aikana ne kiertämässä uudestaan. Raikas syysilma ja juokseminen, kyllä kelpaa! Mukavaa sunnuntaita ja vielä mukavampaa alkavaa viikkoa kaikille :)

Smiley

Tänään laiskuus meinasi nostaa päätään. Eilisen hölkkälenkin ja vähäisten venyttelyjen jälkeen paikat olivat to-del-la kipeät tänään. Venyttelin sitten aamupäivällä vähän lisää, mutta silti olin ihan jumissa. Ajattelin, että tänään ei lenkkeillä vaan kokeillaan Youtubesta löytyviä Blogilates-jumppavideoita.... Ja voi sitä naurun määrää minkä itsekseni täällä nauroin. Katselin urheilullista ja solakkaa ohjaajaa, joka teki liikkeet niin kauniisti ja sulavasti. Minä kömpelö, tällä hetkellä surkean lihaskunnon omaava punkero ei pystynyt todellakaan toteuttamaan kyseisiä liikkeitä. Siinä minä sitten lösähdin maahan ja annoin periksi.

Aurinkoinen ja viileä syysilta sai minut kuitenkin houkuteltua lenkille ja päätin, että käyn sellaisen lenkin kuin kipeillä lihaksillani pääsen. Sinnillä sitten taitoin kuuden kilsan lenkin ja kyllä nyt on hyvä mieli! Juoksu vain tuntuu pienen tauonkin jälkeen olevan SE juttu. Toivottavasti kilot vain lähtisivät karisemaan.

Viime viikko oli ihan kamala. En laittanut työhakemuksia yhteenkään paikkaan ja halusin nukkua peitto korvilla aamusta iltaan. Sunnuntai-illan kävely ystävän kanssa ja rauhallinen hetki meren rannalla selvästi auttoi keräämään energiaa ja olen liekeissä :D ...tai niin liekeissä kuin työtön voi olla. Eilen lenkki ja siivous, tänään lenkki ja työhakemus viiteen paikkaan. Elämä on taas kivvaa!

On Monday

Ah, ihana aamu tai päiväksihän tätä pitäis jo kutsua. No okei, ihana viikon aloitus!

Aamuyön katselin urheilua ja ihan loppuun asti jaksoinkin. Sitten muutaman tunnin unet (noin 4 tuntia), tsemppi päälle ja ensimmäistä kertaa hölkkälenkille pitkiin aikoihin. Ihana tunne kun vihdoin jaksoin. Kävinhän toki eilenkin kävelylenkillä, mutta kyllä nämä hölkät/juoksut on ihan oma juttunsa. Varovainen aloitus näin ainakin kuukauden tauon jälkeen. Kuuden kilometrin lenkki, josta hölkäten viisi. Aurinko porotti todella lämpimästi ja minun naamani hohti punaisena. Mutta se ei haittaa, kunpa vain lenkki-into säilyisi.

En ole vähään aikaan astunut puntarille. Todella helpottavaa. Tiedän lisäkiloja tulleen, joten en halua pahoittaa mieltäni ja nähdä sitä lukemaa. Liikun ja syön hyvin, sitten nousen puntarille. Hyvä olo on nyt tärkein.

Mahtavaa viikonalkua ja tsemppiä koetuksiin :)

Penkkiurheilun aatelia

Kovana penkkiurheilijana täällä tapitetaan yleisurheilua kello neljä aamulla. Sama homma oli eilenkin. Tosin silmät menivät kiinni siinä joskus puoli kuuden maissa. Toivottavasti tänään jaksetaan vähän pidempään. Toki olen kateellinen urheilijanaisten kauniista kropista, urheilullisista ja lihaksikkaista. Naisia enemmän kuitenkin (yllättäen) katse suuntautuu erityisen herkullisiin miehiin... Etenkin amerikkalaisten miesjoukkue on minun mieleeni. Vai mitä sanotte näistä kahdesta?

Herra Oliver jo pitkäaikainen suosikkini, Eaton haastajan asemassa. Hot.

All or nothing

Tiedättekö, olen aika tavalla sellainen kaikki tai ei mitään-ihminen. Innostun helposti jostain asiasta ja teen sitä koko ajan. Sitten kun en ole tehnyt tarpeeksi, en tee ollenkaan.

Tällä hetkellä lämmittelen kovasti sali-ideaa, mikä toki on ollut mielessäni jo pidemmän aikaa. Ainahan minä suunnittelen ja ajattelen tekeväni. Vähän tauolla ollut juokseminenkin on läskistyneiden jalkojen takia ollut mielessä jo monena päivänä, mutta jostain syystä olen vain odottanut kunnes saisin hommattua sen salikortin. Eli haluan juosta ja käydä salilla, molemmat täytyy aloittaa, ei vain toista.

Tämä sama koskee ruokailua. Jos en ole esimerkiksi aamupäivää syönyt suunnittelemallani tavalla, loppupäivänäkään ei ole syytä syödä hyvin. Vaikka kyllähän minä tiedän, että pienikin asia vaikuttaa. Mutta voi milloin minä sen oppisin?

Olen hyvä tekemään päätöksiä, mutta todella surkea pysymään niiden takana. Olen myös erittäin huono sanomaan itselleni ei, jos jotain hauskaa olisi tiedossa. Tänään asia tuli taas mieleeni, kun pohdin sitä miten esimerkiksi yksi pieni, sillä hetkellä ihana asia voi vaikuttaa niin pitkän aikaa minuun huonolla tavalla.

Täällä käydään henkistä taistoa. Laihtuminen on tällä hetkellä päästä ja ajatuksistani kiinni.

Väliaikakatsaus

Pientä blogitaukoa. Ei tarkoituksella.

Mitään suurta edistystä ei ole havaittavissa. Pääasia, että alle 80 kilon pysytään. Juoksulenkkeilyä taas pitkästä aikaa. Karppauksen hienosäätöä enemmän minulle sopivaksi. Paljon työnhakua. Asioiden hoitamista. Pientä ihastumista ja ikävää. Siitä on minun päiväni tehty.

On ollut jotenkin menevä loppukesä. Paljon sosiaalisia tapahtumia, olen itsekin ollut enemmän ihmisten ilmoilla. Se on kivaa, todella mukavaa! Kerään voimia synkän syksyn ja talven varalle. Otan kaiken irti tästä ajasta, teen kaiken sen mitä eteeni tarjotaan.

Poltelkaahan kynttilöitä ja nauttikaa pimenevistä illoista! Elämä on kivaa, syksylläkin :)

Happy Birthday!

kuva

Hyvää syntymäpäivää pieni blogini! Tänään on 1-vuotis syntymäpäivä. Vuoden aikana olen laihduttanut enemmän ja vähemmän hyvällä menestyksellä, mutta 20 kiloa on kuitenkin lähtenyt tänä aikana. Aion tavoitella seuraavaksi vuodeksi vielä samanmoista määrää. Toivon, että vuoden päästä voisin sanoa pudottaneeni yhteensä 40 kiloa. En tiedä voiko se olla mahdollista, katsotaan miltä peilissä näyttää.

Tunnin lenkki tältä päivältä suoritettu. Syömiset kontrollissa. Hyvä mieli.

Syntymäpäivälounaaksi tein tänään maailman helpointa ja maailman parasta tonnikalakastiketta:

1 prk tonnikalapaloja öljyssä
1 sipuli
valkosipulia (oman mielen mukaan)
2 pientä purkkia Creme Fraichea
tomaattipyrettä
pizzamaustetta

Kuullota sipulit tonnikalan öljyssä. Lisää sen jälkeen muut ainekset (minä teen järjestyksessä tonnikala, creme fraiche ja tomaattipyre). Anna kiehahtaa. Sen jälkeen kastike on valmista. Ennen olen syönyt kastiketta pastan kanssa, mutta tänään söin sitä vaatimattomasti raejuustolla.

Blogilleni syntymäpäiviä toivotellessa, toivotan teille myös

kuva

Elämä voittaa

Nyt on mässäilty, on mässäilty urakalla. Ja nyt se myös loppuu. Huh mikä olo.

Olen tässä viikonlopun aikana taas pohtinut sitä, että miksi petän itselle antamani lupaukset? Minähän siitä eniten kärsin, kun kerta toisensa jälkeen epäonnistun. Tunnen itseni luuseriksi, kun jossain asiassa olen taas antanut periksi. Minä joudun elämään itseni kanssa, miksi en siis yrittäisi tehdä elämästäni mahdollisimman kivaa?

Tartuin Takkusen haasteeseen herkkulakosta. Minun herkkulakkoni alkaa kuitenkin vasta huomenna ja käsittää seuraavat asiat:

¤ karkit (myös suklaa)
¤ sipsit
¤ jäätelö
¤ roskaruoka

Herkkulakko kestää 1. lokakuuta asti. Siihen asti yritetään myös noudattaa mahdollisimman hyvin karppiruokavaliota ja ennakoida tulevat kompastuskivet. Juhlimisen tuli loppua tässä syksyn aikana (olen joka syksy pitänyt tipattoman), mutta nyt erilaiset läksiäiset, alottajaiset, valmistujaiset ja muut vainoavat minua. Mutta en lannistu. En usko alkoholin edes olevan se pahin mahdollinen riesa vaan ne yölliset pitsat ja seuraavan päivän krapulaherkut. Mutta ajattelin todellakin ennakoida tulevat tilanteet. Esimerkiksi 3.9. on eräät läksiäiset eri paikkakunnalla ja kun jään sinne yöksi, kuka estää minua ottamasta omat eväät mukaan yön/krapulapäivän varalle? Kaikki kyllä varmasti tietävät minun projektini ja haluni laihtua eikä kukaan kyseenalaista minun valintojani. Se on hienoa. Ympärillä olevien ihmisten tuki on mielestäni todella tärkeää laihduttamisessa.

Huomenna alkaa myös Aamulenkkihaaste (käykäähän etsimässä Facebookista). Haaste kestää 30.9. asti ja siinä on tarkoitus saada ihmiset käymään aamulenkillä vähintään kolme kertaa viikossa. Mikä ihana tapa aloittaa kirpsakat syysaamut, kuin reipas aamulenkki! Minä ainakin aion aloittaa aamuni lenkillä (tosin aamuhan on aika venyvä käsite näin työttömällä). Huomenna kuitenkin kello aikaisin soimassa, lenkkarit jalkaan ja reippailemaan! Jotenkin kunnolla överiksi vetäminen on saanut taas kaivattua reipastumista aikaan!

Ihan mahtavaa alkavaa viikkoa kaikille!



Ps. Oon muuten maailman huonoin missään kauko(melkein)suhteissa. Haluaisin unohtaa jo koko homman näin huikean neljän päivän jälkeen :D

Friday I'm In Love

Tää viikko on ollu ihan höpö. Tänään kaupassa sanoin ystävälleni, että tätä viikkoa ei sitten muistella, tämä eletään, mutta siihen ei enää palata. Oikein hävettää miten hyvän alkuviikon jälkeen lähti mopo ihan käsistä ja tänään ollaan ystäväni kanssa herkuteltu täällä luonani.

Aamulla kävin kuitenkin puntarilla ja -600g sitten viime perjantain. Eli 78,2kg oli lukema. Pitäisi nyt hopusti päästä takaisin sinne seiskaseiskaan ja tietenkin mitä enemmän sen alle, sen parempi. Otan itseäni niskasta kiinni ja pistän vauhtia näille kiloille. D tulee Suomeen takaisin syyskuun aikana ja mikäs sen parempaa kuin pudottaa siihen mennessä mahdollisimman monta kiloa.

Tämä viikko on muutenkin ollut melkolailla minun normaalista elämästäni poikkeavaa. On ollut pari elokuvailtaa ja hengailuiltaa D:n kanssa. Huomaan, miten se on sotkenut kuvioitani sillä olen tässä vuoden päivät opetellut yksinelämistä ja se on niin mukavaa ja helppoa. Saan tehdä juuri sitä mitä haluan, juuri miten haluan ja juuri milloin haluan. Mutta nyt joku on tullut sekoittamaan kuvioita. Mutta enhän voi laittaa vastaan kun toinen kirjoittaa viestissään, että "I did like you the last time and I still do. I'd rather go the no easy way no matter what the outcome might be". Miten ois tähän väliin semmonen "rakastuminen vie ruokahalun" tyyppinen juttu? En kyllä oo rakastunu (ihastunut kyllä), mutta se ruokahalu vois kadota :D

Huomiseksi on luvattu kivaa ilmaa. Pakko lähteä vähän ulkoilemaan. Ei tuu ihan mitään tästä laiskottelusta ja tekemättömyydestä. Työttömän elämä on sitten surkeaa. Se pistää luutuamaan lattiat kolme kertaa kontallaan sekä pesemään ovet, seinät, listat ja valokatkasijat. Hei nyt äkkiä niitä töitä mulle!

Hyvää viikonloppua kaikille ja tervetuloa Pipa! :)

Kaktus kurkussa

Uusi lukija liittynyt joukkoon, welcome Laura!

Viikko on lähtenyt käyntiin ruokailujen suhteen hyvin. Terveellistä karppiruokaa, yksitoikkoista tosin. Ostin tänään vaihtelun vuoksi Karppinen-leipää. Maistoin sitä muutama viikko sitten ja se maistui jopa ihan hyvälle. Huomasin kuitenkin, että leipä ei sittenkään enää ole mitään herkkua. Entinen leipähiiri on ilmeisesti pääsemässä eroon riippuvuudestaan. Syön tuon pussillisen, mutta tuskinpa uutta ostan. Ja mikäs siinä, sopii minulle.

Eilen lähdin ensimmäistä kertaa pitkään aikaan lenkille. Jotenkin liikunta on taas jäänyt. Olen selkästi kausiliikkuja. Mutta kuten en usein aikaisemminkaan ole ollut huolissani mistään, en ole nytkään. Kyllä se innostus sieltä vielä löytyy. Olen ehkä maailman huonoin painonpudottaja.

Olin kirjoittelemassa tätä postausta jo eilen illalla, kunnes tämä yksi herra ilmoitti, että on alaovella. Jätin blogisivun auki ja lähdin avaamaan ovea. Kun tulimme tänne, hän bongasi heti, että kirjoitan blogia ja näki muutamat ensimmäiset sanat nimestä. Siitä alkoikin kamala kyselytunti ja arvailu mikä blogini nimi on ja miten hän sen löytää. Vaikka olenkin naamani paljastanut (tosin kamalia ilmeitä suttaillen), en silti halua tietää jos joku tuttuni lukee tätä. Minua ei haittaa, jos joku minut tästä blogista tunnistaa, mutta haluaisin hänen pitävän sen omana tietonaan. Että hei vaan D, jos tämän joskus löydät, pidä se omana tietonasi. Kerroin kyllä mitä aihetta blogini käsittelee ja mitä tänne kirjoittelen, mutta silti.

Ensimmäiset kylmät kelit ovat ilmeisesti iskeneet minuun ja viikonlopun vähissä vaatteissa oleilu kostautuu nyt pää- ja kurkkukipuna. Ihan tuskainen olo tuossa pään ja olkapäiden välimaastossa. Yksinolemisen hyviä puolia on esimerkiksi se, että olisin jo yöllä käynyt keittelemässä Findrexinit itselleni ja helpottanut oloa, nyt lähinnä tuskailin kun aamu ei tuntunut tulevan millään. En halunnut herättää toista, jolla oli kuitenkin aikainen herätys. Mutta semmosta täällä!

Ai niin, sellainen kiva asia syksyn tulemisessa on, että minun olisi aika hankkia jotkut kivat lenkkeilyvaatteet!

New week ahead

Tervetuloa Martsullekin mukaan! Käykäähän sniikkailemassa Martsun blogista yks onnistumistarina! :)

Minulla tuli viikonloppuun pari muuttujaa. Piti tulla rauhallinen ja hiljainen viikonloppu. Toisin kävi.

Äitini mies soitti perjantai-iltana ja kertoi mahdollisuudesta saada ylläoleva Guest-passi Satama Open Airiin ja toki se kelpasi. Aikomuksena ei ollut kyseiseen tapahtumaan osallistua, mutta toki siinä vaiheessa kun takaportista pääsee sisään ja ilmaista lippua tarjotaan niin mikä jottei.

Lauantaina sai katsella tällaista mieskomeutta

Kuvat otettu iPhonella, ei mitään parasta laatua. En ole vielä ystävältäni saanut hänen kamerallaan otettuja kuvia. Mutta niin, perjantai meni hieman enemmän juhliessa, lauantai vähän rauhallisemmin. Eilen halusin viettää elokuvailtaa yksikseni kera sipsien, mutta eräs herrahenkilö ilmoitti halukkuutensa osallistua laiskaan sunnuntai-iltaani ja suunnattiin sitten Makuuniin vuokraamaan elokuva. Sipsit jäivät ostamatta! Hyvä! Aamulla herran lähtiessä töihin, minä hyppäsin ensimmäisenä puntarille ja -0,5kg sitten perjantain. Toivottavasti puntarinlukema jatkaa laskuaan.

Mukavaa viikonalkua kaikille!

Biisilistaa

Ajattelin taas jakaa vähän tämän hetken suosikkeja musiikkirintamalla. Aika sekalaista ollut taas ja olen kuunnellut sellaista musiikkia mistä en normaalisti oikein syttyisi. Seuraavat biisit ovat soineet tiuhaan kaiuttimista.



En todellakaan ymmärrä miksi Eminem! Kyllä ne huonotkin voi vissiin sillon tällön yllättää. 





Ehdoton suosikki, Robyn!





Tässä on jotakin ihanaa Disney-henkeä!




Ja sitten jotain suomalaistakin vielä loppuun 

+ 1,3kg

Tervetuloa mukaan uusi lukija, Taskunoita!

Punnituspäivä ja 1,3 kilon nousuhan siellä oli tapahtunut. Olin oikeastaan positiivisesti yllättynyt, ettei tuon enempää. 78,8 oli lukema. Eikä siitä sen enempää.

kuva

Olen jotenkin helpottunut, kun tämän viikonlopun juhlimiset peruuntuivat eikä minun tarvitse lähteä mihinkään. Ei ainakaan juhlimaan.  Se aina tietää painonnousua ja sitä viimeiseksi kaipaan tällä hetkellä. Minulla on viikko aikaa karistaa turvotukset ja taikoa itseni "hehkeäksi" sillä torstai-iltana lähtee juna kohti Helsinkiä ja tapaan siellä jonkun <3 Haluan näyttää niin hyvältä, kuin suinkin tässä tilanteessa pystyn.

Tänään olisi tarkoitus testata vähän juoksukuntoa. En ole käynyt nyt muutamaan viikkoon rehellisellä juoksulenkillä, koska jostain syystä tuntui ettei se saa minulla aikaan muuta kuin painonnousua. Ehkä täytyy tehdä uusi yritys. Miksi se ei toimisi minulla, kun se toimii muillakin? We'll see.

In my closet

Jossain vaiheessa aioin tehdä postauksen tyylistäni silloin ennen ja onko se muuttunut tässä kilojen karistessa.

Noh, olen aina pukeutunut juuri niin kuin olen itse halunnut. Olen käyttänyt lyhyitä hameita tai tiukkoja paitoja, oli elopaino sitten 100 kiloa tai 70 kiloa. Vaatteet ovat suuri intohimoni ja niihin uppoaa rahaa kaikkein eniten. Tuhlaan rahani aina ensin vaatteisiin, sitten vasta ruokaan. Ja minä en ole juuri koskaan välittänyt siitä, miten ihmiset minut näkevät, vaan siitä miltä minusta tuntuu. Joskus vanhoja kuvia katsellessa kuitenkin toivoo, että joku raja olisi ollut. Mutta voi olla, että ajattelen 20 kilon päästä niin myös tämän hetken kuvista. Miksi ihmeessä olen nuo vaatteet päälleni laittanut, kun eivät ne pue minua yhtään?!

Muutama vuosi sitten minulla oli ihan mieletön tunikakausi. Pukeuduin muodottomiin tunikoihin jotka tosiasiassa tekivät minut entistä isomman näköiseksi. Edellisen tietokoneen hajotessa katosi myös suurin osa kuvistani enkä onnistunut löytämään yhtään todellista tunikakuvaa. Olen myös aina luottanut toppi/t-paita + neuletakki-yhdistelmään. Useina kesinä en ole liikkunut julkisesti lyhythihaisissa saati hihattomissa paidoissa ja minulla oli AINA neuletakki päällä. Todistusaineistoa:

(kuvan saa klikattua isommaksi)

 Vaikka olisi helle, minä pukeuduin aina neuletakkiin. Kuvat on otettu 2008-2009. Farkkuhame on ollut suosikkini, ei vaan ole enää. Hametta pitäessä minusta tuntui, että lihavat jalat eivät erottuisi niin selvästi. Värejä en ole koskaan pelännyt. En tiedä yhtään mitkä värit minulle sopivat, käytän kaikkia joista pidän. Isäni oli myöskin lihava ja äitini kertoi, että joskus 90-luvulla hän oli mennyt ostamaan isälleni paitaa ja kysynyt myyjältä olisiko jotain pirteämmän väristä mustan/harmaan/ruskean sijaan. Vastaukseksi äiti sai, ettei lihavat käytä värejä. No se oli silloin, minä ainakin käytän! Vielä vuosi sitten leggingsit olivat myös kovaa huutoa. Eihän läski voinut näyttää jalkojaan, mutta housuissa olisi ollut liian kuuma. On ikävää, miten JOUTUU käyttämään joitakin vaatteita varjellakseen kanssaihmisiä. Lihavuuden yksi ikävimpiä asioita on se, että täytyy pukeutua johonkin mikä mahtuu päälle, ei johonkin mihin haluaisi.

Tältä kesältä ei paljoa kuvia ole, mutta tein pienen kollaasin mitä päällä on näkynyt viime päivinä:

Tämän kesän ykkösjuttu on minulla ollut nuo farkkushortsit. Pidän niistä paljon enemmän, kuin vielä kaapistani löytyvästä edelliskesien farkkuhameesta. Myös maksimekot ja hameet ovat olleen kovasti käytössä. Tänä kesänä olen myös ensimmäistä kertaa pitkään aikaan heilunut julkisilla paikoilla ilman käsiäni verhoavia neuletakkeja. Jos on ollut lämmin, olen huoletta lähtenyt hihattomissa liikkeelle. En toki ole tyytyväinen hyllyviin käsivarsiini, mutta olen kyllästynyt peittelemään niitä ja hikoilemaan pitkähihaisissa. Mutta kuten huomata saattaa, toppi + neuletakkiyhdistelmällä ollaan menty vieläkin. Gina Tricotin perustopit ovat suuria suosikkejani ja minulla löytyy niitä yhteensä 17 eri värissä. Ja kyllä, käytän kaikkia. Ne ovat palvelleet useamman vuoden ajan lukuisten pesujenkin jälkeen.

Odotan kauhulla syksyä, kun pitäisi taas siirtyä pitkiin housuihin. Omistan tällä hetkellä kolmet farkkuleggingsit H&M:ltä (jes, kokoa M!!) ja ne olivat ainakin vielä keväällä ihan lempparit. Mieli kuitenkin muuttuu niin äkkiä ja voi olla, että kesän jälkeen kun kiskaisen ne jalkaan, en tykkää niistä yhtään. Hankintalistalla tälle syksylle olisi ihan oikeat farkut! En muista milloin olen viimeksi käynyt edes kokeilemassa farkkuja. No okei, ostin Lindexiltä yhdet koon 44 farkut taannoin, mutta ihan hetkessä ne jäivät jo minulle isoiksi. Nyt olisi tarkoitus hankkia sitten jotkut istuvat, hyvät farkut.

Minulla löytyy vieläkin todella paljon vaatteita kaapista, mitä käytin 20 kiloa sitten. Voin ihan huoletta käyttää niitä edelleen, tuntuu vaan että ne istuvat vaan paremmin tätä nykyä. Kunhan haalin kokoon enemmän vanhoja kuvia, voisin tehdä sellaisen vaate ennen/vaate jälkeen-postauksen.

Mutta haluaisin haastaa muutkin tekemään tällaisen pienen tutkimuksen sinne vaatekaappin. Onko se muuttunut kilojen karistua? Rajoittiko/rajoittaako kilot pukeutumistasi?

I will

Täällä ollaan tosiaan viime ja tämä viikko vietetty sellasta elämää, että ei oo kauheesti kaloreita laskeskeltu ja kesäjuomakin on maistunut ihan kiitettävästi. Jotenkin tullu sellanen olo, että pakko ottaa loppukesästä kaikki irti. Ja minä olen niin helppo. Eilen illalla terassilla join ihan vaan jääkahvin aluksi, mutta sitten se vaihtui jossain vaiheessa olueksi. Kävin tuossa aamulla puntarilla ja siellä oli tapahtunut parin kilon nousu. En minä sitä kauhistunut, sillä ongelma on korjattavissa. Ja pääasia että missään tilanteessa ei yli kasikympin enää mennä.

Tein eilen hieman realistisemman tavoitetaulukon syksyä varten. Tavoittelen aina jotain yli kilon pudotuksia viikolle ja ne minun tämän hetken elämäntyylissä ovat vain lähes mahdottomia. Miksi en siis laittaisi sellaisia tavoitteita, joihin minulla on mahdollisuus päästä. Ei minulla ole mikään kiire tämän laihtumisen kanssa. Ja eipähän tulisi niin suuria pettymyksiä aina puntarille astuessa.

Mutta jos ei mulla muuta, niin ainakin se, että minä en lannistu! :D

Keskellä viikkoa

Sain ensimmäisen tunnustukseni ikinä! Kiitos Takkunen!

Tunnustuksen saaneen tuli kertoa lempi 1) väri, 2) ruoka ja 3) paikka jossa haluaisi käydä.

1) Kesällä tykkään ehdottomasti kirkkaista väreistä, ehkä jopa neonpuolelle menevistä. Muuten monet jalokivivärit (tosin ei punainen) ovat suosikkejani mustan ohella.
2) lempiruokani tällä hetkellä on ehdottomasti täytetyt paprikat. Mutta kaikkien aikojen suosikkejani ovat esimerkiksi kaalilaatikko ja oman ohjeen tonnikalakastike+pasta.
3) haluaisin käydä NIIN monessa paikassa. Haluaisin palata takaisin Portugaliin, uusista maista Australia/U.S.A. ja Irak olisivat mieluisimmat.

Olen niin huono lähettämään tällaisia eteenpäin ja monelle tämä oli jo lähtenytkin muitten toimesta! Pidän kaikista blogeista, joita luen, enhän minä niitä muuten jaksaisi seurailla :) On ihana seurata erilaisia blogeja. Pidän muotiblogeista, laihariblogeista, lifestyleblogeista ja myös ilman selkeää kategoriaa olevista blogeista. Mikähän siinä on, ihmisen uteliaisuus? Kirjoittelin aikonani ihan vain omasta elämästäni kertovaa blogia joka sai hetkessä paljon lukijoita. Ihmettelin suuresti, että miksi, koska kirjoitin siellä ihan vain omasta elämästäni ilman kuvia, ilman nimiä. Jossain vaiheessa ilmeisesti joku minut tunnisti sieltä ja jätin kirjoittamisen sikseen. Nyt minua ei haittaa tunnistaminen, mutta en silti halua tietää, jos joku tuttuni tätä lukisi. On paljon helpompi kirjoittaa, kun ei tunne lukijoitansa.

Kirjoittelen illemmalla vähän siitä, mitä tänne kuuluu. Kirjoittelutauko tarkoittaa yleensä myös epäonnistumisia eikä poikkeusta tule nytkään.

Ylämäki, alamäki, ylämäki, alamäki

Ihan surkea ja luuseriolo vaihteeksi. Tiistaina tosiaan terassi houkutteli ja niin sattui käymään myös eilen. Eilen terassilta matkaa jatkettiin myös baariin. Annoin itselleni luvan, koska paikkakunnalla oli muualta tulleita vieraita ja ystäväni viettää viimeistä lomaviikkoaan. Tekosyitä antaa itsensä repsahtaa. En ole vielä siinä vaiheessa, että osaisin pitää itseni kaidalla tiellä ja pystyisin houkutusten tullessa kieltäytymään niistä. Joka päivä saan kamppailla valintojen kanssa, joskus huonolla ja joskus vielä huonommalla tuloksella. Huomaan myös lipsuvani ajatukseen "sitten kun...". Ei ole mitään sitten kun! Ei ole mitään sitten syksyllä kun ilmat viilenee, sitten kun terassikelit on ohi, sitten kun hankin salikortin, sitten kun... Tällaista tämä kai on, ylämäkeä ja alamäkeä. Puntaripäivän haluaisin jättää väliin. Turvotusta ja ällötystä. Katsotaan uskallanko hypätä herättyäni vaa'alle.

Kostoksi itselleni julkaisen hirvittävän kuvan itsestäni maailmanpyörässä 2009 ja tsempiksi itselleni julkaisen myös kuvan vuodelta 2011.

Terassikeli

Minulle kostetaan. Kostetaan se, että aurinkoisena päivänä ajauduin terassille. Nautin kolme siideriä ja kotiintulomatkalla pitsaa. Tällaista repsahtamista ei ilmeisesti olisi saanut tapahtua, sillä olen koko illan maannut sohvalla ja kärsinyt uskomattomista mahakivuista. Pitsa tuli pois yläkautta ja olo on ihan kamala. Voiko tämä olla auringonpistos? Kotona yritin nauttia paljon vettä, jotta minimoisin nestehukan, mutta ei ilmeisesti auttanut. Noh, toivottavasti tämä olo ei jatku kauaa. Kerkesin jo suunnitella huomiselle huippulenkkejä ja hieman toistakin, minulle uutta liikuntaa. Katsotaan mitä tapahtuu.

Thick Madame

Koko päivän sohvalla maaten, ei iltaa tietenkään voinut päättää muuten, kuin katsomalla Kurvikkaat kiltzit. Oi voi.

No ei elokuvasta sen enempää, alkoi vain naurattaa, kun eräs nigerialainen mies aikoinaan lähetti minulle viestin "You are my African Queen" ja hänen soittoäänenään puhelimessani oli tämä African Queen-kappale.



Muhkeissa muodoissani olen ollut usein niin afrikkalaisten kuin Lähi-idänkin miesten suosiossa.

Mutta entäs sitten tämä Mo'Niquen muodonmuutos?

Mo'Nique laihdutti ~30 kiloa (miten minulla ei tule olemaa vastaavanlaista muodonmuutosta samassa lukemassa?) vain ja ainoastaan sillä tutulla reseptillä: oikeanlainen terveellinen ruoka ja liikunta.

Tunnustus

Saatoin eilen lähteä hieman juhlimaan. Kaunis, kuuma kesäilta ja ulkoilmakonsertti. Pakkohan minun oli. Mutta miten mahtavaa, ei sipsejä ja muita herkkuja juomien kera eikä aamuyöstä rasvaista pitsaa! Päivällä punnitsin itseni ja painokin oli päässyt hieman tippumaan eikä minulla ole lainkaan turvonnut olo kuten yleensä näitten juhlailtojen jälkeen. En tunne siis mitään morkkista.

Yksi pieni huomio eiliseltä. Vietin yöni tämän erään läppärimiehen luona, jonka olen aiemminkin joskus maininnut. Kun olimme laittamassa nukkumaan, hän kysyi halusinko lainata yöpaidaksi hänen paitaansa. Ensimmäistä kertaa minulla tuli sellainen olo, että joo, voin lainata enkä pelännyt paidan olevan kireä. Hassu huomio, mutta minulle tärkeä :D

Huh hellettä, mutta en valita!

 
Näytin varmasti tuolta kun taivalsin kympin lenkkiäni. 40 asteen lämmössä kaikki järkevät ihmiset grillailivat herkkuruokiaan minun kiusakseni. Jokainen asuinalue jonka ohitin, tulvi niin ihanaa tuoksua. Minäkin haluan! Sen sijaan hiki naamalla vaatteet märkänä yritin kilometri kilometriltä päästä kotiin. Olin onneksi niin järkevä ollut, että otin vesipullon mukaan. Tällaisella helteellä ilman sitä olisin kääntynyt kotiin varmasti ainakin puolta aikaisemmin. Nyt on onnellinen olo. Lenkin jälkeen suihku ja päärynämehu <3 En ole erityisen innostunut mehuista, mutta näin helteillä se tuntuu luksukselta lenkin jälkeen. Ja sallin sen itselleni näinä päivinä kun on niin kuuma, ettei ruoka tunnu maittavan. Ruokavalioni on koostunut lähinnä helpoista ja yksinkertaisista munakkaista.

Lenkkimusiikkina toimi tällä kertaa seuraavanlaisia













Käyn aina silloin tällöin katsomassa Romanian top100-listan sillä sieltä löytyy itselleni ehdottomasti parhaimmat kesämusakaverit.

Karkkihimo

Tiedättekö kun joskus tulee niitä hetkiä, että karkkihimo käy liian suureksi? Se on se hetki, kun haluaa juosta Makuunin sulkemisaikaan vielä kauhomaan pussiin kaikki eri irtokarkkilaatuja. Se on myös niitä hetkiä, kun kaupat ovat sulkeutuneet ja kaapista löytyisi sokeria ja kermaa joista saisi kotitekoista toffeeta. Nämä ovat juuri niitä hetkiä kun pitää miettiä sorrunko taas ja annan periksi, vai tavoittelenko oikeasti hoikempaa minää ja huipputulosta perjantain punnitukseen.


Hammasta purren ja lähes itkua vääntäen olen kamppaillut iltani tämän tuskaisen makeanhimon kanssa. Miksi se yllättää aina perjantaina? Johtuuko se siitä, että kun painoa on lähtenyt nyt kivasti, voin juuri punnituspäivänä herkutella ja laihdutan kaikki pois seuraavaan perjantaihin mennessä? Mutta miksi haluaisin nollata hyvän tuloksen? Miksi haluan tehdä itselleni ensi viikosta tahallaan vaikean ja tehdä lisää kulutettavaa?

Tiedän osan herkkuhimosta johtuvan siitä, että en ole tänään syönyt kovinkaan terveellisesti. Olen syönyt epäsäännöllisesti ja vähän mitä sattuu. Siksi tämä ilta onkin niin hankalaa. Ystäväni kuitenkin tsemppasi minua ja kehotti minua olemaan kajoamatta sokeriin ja kermaan. En pääse ikinä eroon hiilaririippuvuudesta, jos aina kiperän paikan tullen annan periksi. Toivottavasti uni tulisi äkkiä. Pääsisin pakoon. Vielä ainakin sortumatta.

Vaaka palkitsee

Punnituspäivä ja -1,2kg! Eli vaaka näytti 77,5 kiloa ja ihanainen Kaneli minua muistutti, että sehän on virallisesti -20 kiloa! Johan tässä ollaan yritetty 78 kilon alle mennä jo hyvä tovi ja nyt se on sitten virallisesti saavutettu! Voi miten hyvä mieli onkaan! Mittasin myös samalla jenkkakahvojen ympäryksen ja sieltä on kadonnut 5cm ihan hetkessä (100cm). Kyllä karppaaminen ilmeisesti kannattaa!

Minulla monesti menee vähän höpöksi  heti punnituspäivän jälkeen ja ajattelen, että on niin pitkä aika seuraavaan perjantaihin, että ei haittaa jos nyt pari päivää menee vähän läskiksi. Mutta nyt haluan saavuttaa tavoitteeni ja tsempata, että 31.8. vaaka näyttää alle 70 kiloa. Uskon, että se ei ole mahdotonta, kunhan yritän!

Tästä on hyvä jatkaa. Mukavaa viikonloppua!

Väsymystä

Saisko jo laittaa nukkumaan? Tää lämpö, raskas ilma ja kympin lenkki ovat vetäneet mut ihan voimattomaksi enkä meinaa millään päästä sohvalta ylös. Olen ylpeä itsestäni, että tällä viikolla lenkkikengät ovat sujahtaneet jalkoihin joka päivä tähän mennessä. Pari 5km rauhallista lenkkiä, pari kymppiä juosten/reippaasti kävellen. Sykemittarissakin kaikki palkit ylittyneet vaikka viikko ei ole edes ohi.

Vaaka antoi tänään ymmärtää, että huominen punnitustulos olisi ihan kohtuullinen. Toivottavasti ensi yö menee nukkuessa eikä valvoessa. Hyvinnukutun yön jälkeen puntari on aina vähän armollisempi. Taidan siis käydä vielä tiskien kimppuun ja väsyttää itseni keittiösiivouksen merkeissä. Sitten saa hyvillä mielin kömpiä peiton alle uneksimaan huomisesta yli kilon pudotuksesta.

Iltalenkki

Kävin tekemässä 10 kilometrin iltalenkin. Vuoroin kävellen, vuoroin juosten. Enimmäkseen kuitenkin kävellen. Jotenkin nämä kilot on saatava liikkeelle. Jotenkin tuntuu, että mahani olisi pienentynyt tässä muutaman viikon aikana, mutta miksi se ei näy puntarissa? Punnituspäivän jälkeen paino on huidellut missä sattuu vaikka olen karpannut tunnollisesti enkä ole sortunut herkkuihin 60 hiilarigramman ylittävästi. Joka päivä siis hiilarit ovat pysyneet 60g tuntumassa ja joskus reippaasti sen allekin. Kalorit eivät ylitä koskaan 2000 vaikka niitä ei edes tarvisi seurata. Siis missä vika? En oikeasti keksi. Noh, täytyy tutkailla. Ja onhan perjantaihin vielä aikaa, että katsotaan mitä vaaka silloin näyttää.

Mutta olipa vain ihana käydä reipas lenkki. Yksin, musiikin tahdissa, tulee lenkkeiltyä huomattavasti reippaammin, kuin kaverin kanssa jutustellen. Kummin teillä on? Toki kaverin kanssa aika tuntuu menevän nopeampaa. Tykkään molemmista. Tänään kuitenkin tarvin aikaa oman pääni sisällä.

Yksi huomio. Miksi ihmiset laittavat lenkkarit baariin ja sitten vastavuoroisesti farkut lenkille? En ymmärrä. Ja no okei, toinen asia, en pidä siitä, että kävellään väärällä puolella tietä eikä väistetä. Näin.

Pitsaa pitsaa

Essin keittiössä tapahtui tänään. Kokeilin karppipitsaa, sitä juustoraaste/maitorahka-versiota. Ei mantelijauhoa vaan leseitä ja hieman ruisjauhoa. Päälle jauhelihaa, herkkusieniä, paprikaa, sipulia ja juustoraastetta. Ja mitä siitä tuli? Noh...

Pellillä se näytti ihan pitsalta, mutta lautaselle sitä ei enää pitsana saanut. Ilmeisesti tomaattimurska/pyresekoitus oli liian kosteaa pohjan päälle, jonka seurauksena se hieman löysistyi. Hmm. En tiedä mitä ajatella. Maku oli hyvä (ei se oikeaa pitsaa voita), paljon juustoa nam nam.

Mutta se taitaa jäädä ainoaksi tuon version kokeiluksi, katsotaan mitä mantelijauhoista saisi aikaiseksi. Jos joku meni pieleen, vinkkejä otetaan vastaan!

Lauantain ruokapäiväkirja

Nyt tulis sitä ruokapäiväkirjaa. Aikalailla samoissa ruuissa on koko viikko menty. Hieman erilaisia variaatioita kuitenkin käyttäen.

Aamiainen 374kcal

1 kananmuna
3 valkuaista
50g kalkkunaleikettä
vähän juustoraastetta

hh 0,8g/rasvaa 24,2g/proteiinia 38,1g

Lounas 235kcal

Salaattia jossa
jäävuorisalaattia
paprikaa
kurkkua
sipulia
tonnikalaa
fetajuustoa
auringonkukansiemeniä

hh 3,5g/rasva 10,6g/proteiini 16g

Päivällinen 597kcal

Täytetty paprika (ohje aikaisemmassa postauksessa)

hh 12,2g/rasva 44,9g/proteiini 34,7g

Iltapala 249kcal

Hedelmärahka (kermaa, rahkaa, hedelmiä)

hh 12,4g/rasva 19g/proteiini 7,8g

Tämä ruokapäiväkirja on toissapäivältä, eli lauantailta ja tosiaan aikalailla samoissa ruuissa on tässä menty jo joku aika (silloin kun on muistettu karpata). Kaloreita koko päivälle kertyi 1455kcal. Olen yrittänyt pysyä siinä 1500 kalorin tuntumassa. Koko setissä on hiilareita vain noin 30g, proteiineja lähes sata grammaa (98,9g) ja sitten rasvaahan on se noin 100g (103,7g). Tuntuu huikealta tuo 100g rasvaa, mutta lueskelin karppaus.infosta, että tuossa sadan kieppeillä se saakin ihan huoletta olla. Rasvan osuus tuossa ruokapäiväkirjassa oli 64%, joten juuri oikeilla rajoilla mennään.

Muutoksia joita joskus teen ovat esimerkiksi paprikaa aamiaismunakkaaseen tai hieman enemmän kasviksia päivän mittaan. Oikein kunnon suklaahimon yllättäessä vaihdan iltapalarahkaan hedelmien tilalle kaakaojauhoa. Mutta tuossapa aika sellanen perussetti. Joskus (tänään) söin jäätelön rannassa, mutta muokkailin syömisiäni sen mukaan ja hiilarit pysyivät noin 60 grammassa okei, vähän yli 64,2g.

And the first prize goes to...

...Essi. Suurimman luuserin palkinto. Puntarilla käynti pelotti, koska tämä viikko on ollut täysin hanurista. Viikonlopun juhlimiset, tiistain Luleån reissu (+ vierailu karkkikaupassa) ja eilisen surkeus (josta kerron kohta) antoivat viitteitä siitä, että paino hiipisi ylöspäin kovastikin. +100g viime viikkoiseen, eli 78,7kg. No, eihän tulos sinänsä ole paha tämmöisen viikon jälkeen, mutta kun minulla olisi ollut koko viikko aikaa alittaa 78 kiloa ja siihen olisi ollut kaikki mahdollisuudet! Eihän tuo +100g olisi paha, jos tavoitteeni olisi pysyä samassa painossa. Olisin mielestäni onnistunut silloin, mutta kun tavoite on saada niitä kiloja pois! Turhauttaa. Mutta onneksi tiedän missä vika on.

Eilen vanha Essi tuli käymään. Hän on ollut poissa jo pitkään, mutta eilen hän tuli enkä pystynyt estämään. Vähän yritin, mutta en tarpeeksi. Kaikki oikeastaan lähti jo toissa päivästä. Valitsin kaupassa väärin, kun ostin kaalta. No eihän kaalissa sinänsä ihan kauheasti ole hiilareita, mutta kun halusin tehdä Eeva-tädin/pitserian kaalisalaattia ja kappas kun siinä yhtäkkiä hiilareiden määrä nouseekin. Eilen sitten söin sitä lounaaksi vaikka tiesin meneväni iranilaisen ystäväni luokse ja siellä todennäköisesti lukuisista kielloistani huolimatta lautaselleni läjähtää riisiä. Ja näinhän siinä kävi, ota vähän ota vähän ihan vähän vielä! Kieltoni kaikuivat kuuroille korville, kun talon emäntä oli keittänyt jättikattilan valkoista riisiä. Meinasi tulla itku. Laskin päässäni hiilarimääriä, jotka jäivät liian alakanttiin. Kotona Kiloklubiin syömisiä merkkaillessa kauhistuin, kun määrä alkoi olla yli sata ja kello oli vasta kuusi. Minulla oli vielä nälkä! Siinä vaiheessa meni ihan höpöksi. Lastasin lautasen täyteen kaalisalaattia, hetken päästä söin edellisenä päivänä tehtyä hedelmärahkaa ja kappas, löysin itseni 20.45 Citymarketista valitsemassa irtokarkkeja. Näin. Hyvä Essi! Että sellainen päivä. Jostain kumman syystä vanha minä sanoi, että kun on kerran mennyt niin överiksi niin vedä sitten kunnolla, mitä sitä turhaa yrittämään enää kun kaikki on jo pielessä. Ei, ei, ei, niinhän se juurikaan ei saa mennä. Mutta menipä kuitenkin.

Eilisen illan karkkiällötyksissä sitten mietin, että mistä tämä johtui. Yritin löytää syytä ja ehkä se johtuu siitä, että viime päivät ovat olleet aikamoista tunteiden vuoristorataa. Tai sitten siitä, että löydän itsessäni autistisia piirteitä (joo, tiedän ettei se oikeasti ole sitä) sillä haluaisin päiväni olevan samanlaisia, ennalta suunniteltuja. Ainakin syömisen suhteen. Minulle ei saa tulla yllätyksiä, silloin valitsen väärin. Ja esimerkiksi ulkona syöminen ei ole juuri nyt minun juttu. En osaa tehdä oikeita valintoja. Ja miten teen oikean valinnan, kun on kiljuva nälkä ja ainoan ravintolan ruokalistalla on sandwicheja, foccaccioita ja pastaa. Oi voi, on tämä vielä sellaista oppimista ja taistelua. Vaatii itsekuria ja treenausta. Mutta eilisestä selvinneenä ja sata kertaa motivoituneempana lähden metsästämään alle 78 kiloa ensi perjantaille!

Mukavaa perjantaina ja viikonlopun alkua kaikille!

Kauppakassi

Eilisen shoppailupäivän aikana ei ruokavalio mennyt ihan nappiin ja viimeistään kotimatkalla Haaparannan karkkikaupassa käynti pilasi koko päivän syöntien osalta. Kaikesta huolimatta en tunne erityistä syyllisyyttä, erikoispäivä - erikoiseväät. Arkipäivät vedetään kunnolla ja täysillä.

Käväsin tuossa kaupassa aikaisemmin päivällä ja tällaista tarttui mukaan. Seuraavista aineksista pitäisi saada ainakin suurin osa loppuviikon ruokalistasta tehtyä. Katsotaan mitä saan aikaseksi.

Karppausta ja kamalia kuvia

Minulla ei vieläkään meinaa mahtua päähän se, että rasvaa syömällä voisi laihtua. Kamppailen tämän asian kanssa joka päivä, kun syön juustolla kuorrutettuja täytettyjä paprikoita tai kun iltapalaksi menee kermalla höystettyä hedelmärahkaa. Silti jatkan, koska se kaikesta huolimatta tuntuu toimivan.

En ole mikään viiden aterian ihminen ja syön yleensä kolme ateriaa päivässä. Ensimmäisenä syön jotain aamupalan ja lounaan välimaastosta. Seuraava ateria on päivällinen ja illalla syön vielä jotain. Tuntuu toimivan minulla hyvin. Ruokailurytmillähän yleensä yritetään välttää napostelut ja siihen johtava näläntunne. Karppiruokavaliota noudattaessani minulla ei kuitenkaan ole yhtenäkään päivänä tullut tarvetta napostella. En ole erityisesti himoinnut herkkuja, en suolaista enkä makeaa. Ja jos jossain vaiheessa karkkia on haluttanut, olen kyllä omasta mielestäni löytänyt sille hyvän korvikkeen.

Karppaus.infon sivuilta kävin lueskelemassa tietoa ja googlettelinkin aika paljon kaikkea karppailuun liittyvää. Päätin kokeilla "alakarppausta" ja laskea hiilihydraatit alle 60 gramman. Taulukosta näkee suurin piirtein millä määrillä tulisi mennä ja mielestäni olen pysynyt noissa rajoissa todella hyvin. En ole kuitenkaan mikään esimerkkitapaus hyvästä ruokavaliosta. Joinakin päivinä saan Kiloklubin ympyrät vihreiksi, joinakin päivinä kaikki huutaa punaista.

 kuva Karppaus.info 

Olen ollut pienestä saakka melko valikoiva ruuan suhteen. En ole ikinä ollut suuri lihansyöjä, pitkään pysyttelin pelkällä jauhelihalinjalla. Pikkuhiljaa lisäsin valikoimaan kuitenkin kanan ja tonnikalan. Kinkkua aloin syödä sen jälkeen, kun kauppoihin tuli näitä ohuen ohuita viipaleita. Sianliha tosin jäi pois kuvioista noin vuosi sitten, kun seurustelin muslimimiehen kanssa. Jätin sen pois tosin siinä vaiheessa, kun olimme jo melkein eroamassa eikä miehellä varsinaisesti ollut asian kanssa mitään tekemistä, enhän ennenkään ollut juuri sianlihaa syönyt. Jauhelihakin on aina ollut naudan jauhelihaa. Karppiruokavalio ei siinä mielessä siis avannut minulle tietä onneen, en nauti pekonia tai muitakaan erityisen rasvaisia lihoja. Menen turvallisella jauheliha/tonnikalalinjalla.

Minulle ruokavalintojen tekeminen on melko helppoa. Minulla ei ole erityistä tarvetta kokeilla paljoa erilaisia ruokia sillä jos joku maistuu hyvälle, saatan syödä sitä useana päivänä (täytetyt paprikat, neljäs päivä menossa...). Innostun jostain herkusta ja syön sitä kyllästymiseen asti. Olen huomannut, että nykyään sitä tosiaan syö elääkseen ja sillon kun syö, syö jotain hyvää. Enää ei ole tarvetta syödä tunnin välein jotain, ihan sama mitä.

Kaapistani löytyy tällä hetkellä muutamia perusjuttuja millä saa joka päivä loihdittua jotain. Maitorahka, kerma, kananmunat, juusto, jauheliha, tonnikala ja erilaisia kasviksia ja marjoja, niistä koostuu pääasiassa minun ruokavalioni tällä hetkellä. Hyvin yksinkertaista ja varmasti monen mielestä tylsääkin. Mutta edellä mainituista aineksista saa aamu- tai iltapalaksi munakkaita ja rahkoja, lounaaksi ja päivälliseksi salaatteja, jauhelihapihvejä, tonnikalakastiketta, helpot perusaineet monenlaisiin ruokiin.

Päivittäinen kalorimäärä vaihtelee joskus paljonkin. Suurin osa päivistä on noin 1500 kalorin luokkaa, joskus jäädään lähemmäs 1000 kaloria, joskus käydään melkein 2000 kalorissa. Seuraan kaloreita sen verran, että ne eivät ainakaan ylittäisi tuota 2000. Mielellään pitäisin ne alle 1500, mutta en nipota. Pitkällä jaksolla näen mikä sopii minulle parhaiten ja mistä tulee tuloksia. Karppaushan on minulla vasta niin alussa, että pientä testailua näin aluksi.

Siinä pieni katsaus minun karppaamiseen tällä hetkellä. Ruokapäiväkirjaa luvassa sitten loppuviikolla. Minua muuten kiinnostaisi ihan mielettömästi testata sitä karppipitsapohjaa ja se voisikin olla viikonlopun ruokalistassa. Olen lukenut useasta blogista tästä pohjasta ja kaikki ovat kehuneet, on siis minunkin aika kokeilla. Tänään kuitenkin lähdetään katsastamaan länsinaapurin aletarjonnat pienen roadtripin merkeissä. Viimeksi kävin Luleåssa lukioaikana ja kotiin sieltä tarttui edc:n farkut. Farkut ovat kokoa 38 ja löytyvät vieläkin kaapista. Teitä järkyttääkseni jaan kuvan muutaman viikon takaa kun halusin tietää missä mennään. Olkaa hyvä :D

Ps. Hei sinä läppärimies, jonka kanssa minun on tarkoitus kahvitella lähipäivinä. Jos googlettelit minut ja löysit tämän kuvan, lupaa antaa minulle edes mahdollisuus. Lupaan sinulle sitten, etten yritä enää ahtautua neljä kokoa liian pieniin farkkuihin. Kiitos.

Man.

Mun pitäis lähteä kahden tunnin päästä shoppailemaan Luleåån. Olen nukkunut tasan nolla tuntia ja nolla minuuttia, sillä vietin koko yöni jutellen Skypessä erään I-HA-NAN miehen kanssa. Seitsemän jälkeen oltiin molemmat nukahtamaisillamme koneen ääreen, joten päätettiin luovuttaa. Siinä vaiheessa oltiin toki jo molemmat raahauduttu koneen kanssa peiton alle. Oli mukavaa. Katsotaan, mitä tuleman pitää.

Jostain syystä tämä piti tulla tänne jakamaan. Olin ajoittanut postauksen aamupäivälle, koska luulin ettei minulla näin aamusta ole aikaa kirjoitella. Mutta siinä vaiheessa en tiennytkään kuinka paljon nukkumista mukavampaa tekemistä keksinkään.

Maanantai

Huh, ihanaa kun on maanantai. Tavallaan. Pidän nykyään arjesta huomattavasti enemmän, kuin viikonlopusta.

Lauantaina tuli lähdettyä vähän juhlimaan, kuten suunnitelmissakin oli. Olin siihen jo varautunut, mutta silti luulin pystyväni lyömään seuraavan päivän haasteet. Lauantai niinkin meni ihan hyvissä tunnelmissa ja eikä siinä mitään, mutta kun baarista pizzan kanssa kotiin ja sunnuntaina kaupasta sipsiä ja suklaata. Nyt on hieman turvonnut olo ja syystä. Mutta ei se mitään, en minä lannistu! Joskus tarvii vähän juhlia ja nollata, siitä palataan takaisin ruotuun pian eli tänään.

Eräs ystäväni kysyi eilen tulevasta viikonlopusta. Kotipaikkakunnallani on vuotuiset kesäjuhlat ja joka vuosi olen siellä käynyt. Usein se tarkoittaa myös juhlimista johon en kuitenkaan olen nyt valmis. Ystäväni sanoi, että älä ole Essi niin ankara itsellesi ja ei se yksi kerta haittaa. Teki mieli lyödä linjat hiljaiseksi. Minäkö ankara itselleni? Jos olisin, en olisi nyt tässä tilanteessa. Ja miten niin yksi kerta ei haittaa? Olen tulos niistä lukuisista yksistä kerroista, jotka eivät ole haitanneet. Useinkaan normaalipainoiset/laihat ihmiset eivät ymmärrä tätä tilannetta eivätkä ymmärrä mitä vaatii saada edes muutama sata grammaa painosta pois. Ei sillon juhlita joka viikko, ei edes joka toinen (tai ainakaan minä en voi).

Minulla on tapana (turha tapa) käydä päivittäin puntarilla, mutta nyt yritän vältellä sitä. Lauantaina paino oli pudonnut vielä perjantain punnitustuloksesta, mutta tosiaan turvotus ja viikonlopun herkuttelu näkyvät kyllä armotta lukemassa. Enkä halua enää nähdä kasikymppistä... Perjantaita peläten! Sitä ennen kuitenkin tehdään kaikki, että paino olisi laskusuunnassa. Salainen tavoitteeni on 77,4kg.



Maanantaihin vähän musiikkia. Vastapainoksi perjantain päivitykselle.

Perjantai-ilta

Olen ehkä vähän surullinen. Kaikki ikävä mitä tapahtui viime talvena ja kevään aikana, ei jätä minua rauhaan. Eikä jätä rauhaan etenkään sen vuoksi, että kaiken ikävän aiheuttanut henkilö on salaa hiipinyt takaisin elämääni. En saa häneltä mitään, mutta silti hän vie suuren osan minun elämästä, ajatuksista ja kaikesta. Minä itse päästin hänet jälleen elämääni, mutta luulin, että tällä kertaa kaikki olisi toisin. Ei ole. En haluaisi odottaa, että ehkä joskus kaikki muuttuisi, mutta odotan silti. Päätän, että en odota, mutta joku minussa ei päästä irti.

No, kävin kuitenkin tänään 10 kilometrin lenkin. Parasta terapiaa. Tänään oli juoksuolo, mutta ilta-aurinkokin nosti lämpötilan vielä lähes 40 asteen tuntumaan enkä ottanut kuin muutamia juoksuaskelia.

Monesta blogista huomaa sen, kuinka muut elämän osa-alueet vaikuttavat laihduttamiseen. Energiaa ei tunnu riittävän, kun on muuta ajateltavaa. Minulla tuntuu kaikesta huolimatta olevan energiaa laihduttamiseen, mutta teen sitä tällä hetkellä väärästä syystä. En tee sitä itseni vuoksi vaan sen vuoksi, että kelpaisin. Ajattelen, että sitten kaikki olisi hyvin. Mutta ei laihtuminen ole ratkaisu tai se ainoa avain onneen. Ei minun kuuluisi tehdä tätä jonkun toisen vuoksi vaan itseni. Haluan laihtumisen myötä tuntea olevani terve, voivani hyvin ja pystyväni erilaisiin asioihin. Nyt kuitenkin mietin, että haluaisin näyttää olevani laiha ja kysyä tykkäätkö minusta nyt? Vaikka kyllä minä tiedän, että ylipainoni ei ikinä ollut ongelma. Sain kuitenkin kuulla olevani kaunis.

On voimaton olo. Ehdin aina iloita ja tulen kerta toisensa jälkeen pettymään.

Huomenna olisi mahdollisesti tarkoitus lähteä hieman juhlimaan. Toivottavasti saan sitä seuraa, mitä toivoinkin ja illasta tulee mahtava. Ehkä rohkaistun laittamaan viestin tälle eräälle aikaisemmin mainitulle miehelle.

My currently weight is...

Perjantai ja punnitustulos 78,6kg. Tavoitteeni oli päästä lähemmäs 78 kiloa, mutta melko tyytyväinen olen tuohonkin. Ensi viikolla toivottavasti paino alkaa kahdella seiskalla!

Eilen tuli käytyä hieman aleshoppailemassa vaihteeksi ja se jäikin ainoaksi liikunnaksi eilen. Jalkoja kiristi, kun yhdeksän aikoihin tallustelin kasseineni kotiin. Tänään sitten täytyy suunnata kävelylenkille kunhan ensin saan viettää omasta mielestäni ansaitsemani vapaapäivän ottaen aurinkoa. Kaupungissa asumisen huonoja puolia on se, että aurinkoa täytyy lähteä ottamaan johonkin missä on muitakin ihmisiä. Ja no, ylipäätään se että pitää lähteä johonkin. Taidan parvekkeeni pienuudesta huolimatta linnoittautua sinne ja ottaa yläosa-aurinkoa. Sitä paitsi olen ihastunut maksimekkoihin/hameisiin joten jalkani eivät edes kaipaa aurinkoa helmojen alla.

Pieni paljastus. Kesän alussa koin pientä ihastumisen tunnetta erääseen mieshenkilöön. Olen hänet kerran tavannut baarissa Toukokuussa, jolloin vaihdoimme numeroita. Kesäkuussa emme kuitenkaan kerenneet näkemään, koska hän lähti kesälomalle kotimaahansa. Olin varma, etten kuule hänestä enää mitään, mutta tällä viikolla hän kyseli kuulumisia ja kertoi palanneensa takaisin Suomeen. Ehdotti näkemistä. Yritin olla olematta liian innokas ja sanoin vain, että ehkä joku päivä. Nyt alan kuitenkin kallistua siihen, että mahdollisesti viikonlopun aikana häntä haluaisin tavata. Katsotaan nyt.

Nyt partsille...!

Taisin kai ihan onnistua

Lenkki suoritettu! Nyt on iloinen mieli ja kevyempi olo. Tunnin verran tuolla hiippailin, kilometrejä kertyi vähän yli seitsemän ja kaloreita kului melkein 600.

iPodissa soi seuraavanlaiset biisit. Etenkin toinen kappale sopii minun askelrytmiini ihan loistavasti.





Minulla oli tänään vähän paha mieli syömisten suhteen. Kävin kaupungilla vähän oleskelemassa ja sorruin ostamaan jäätelön. Suuntasin myös muutamiksi tunneiksi iranilaisen ystäväni luokse ja siellä ei oikeasti voi välttää syömistä. Noh, onneksi valkoisen riisin sijasta minulle tarjottiin bulguria, mutta kun itse otin sitä noin desin verran, lappoi ystäväni sitä vielä ainakin toisen desin perään. Hiilarimäärä nousi tänään sitten noin 80 grammaan. Ei se mikään mahdoton ole, mutta kun haluaisin pitää ne siellä alle 60 gramman. Muuten kalorimäärä jäi tänään alle tuhannen. 911 kcal näyttää Kiloklubi eikä minun ole tarvinut tuntea nälkää kertaakaan. Joten ihan hyvä päivä tämä kai kuitenkin oli.

Loppuun vielä pari hyvää rauhallisempaa biisiä.

Tadaa!

News flash! Väärä liikunta voi lihottaa! Että tämmönen homma tähän väliin. Olen miettinyt miksi laihduin enemmän viime viikolla, kuin niillä viikoilla kun käyn juoksemassa. Tuntui jo siltä, että en halua harrastaa liikuntaa, koska paino ei sen avulla laske. Mutta löytyipä syy sillekin. Ainakin luulen niin. Olen ihmetellyt miksi juoksun jälkeen puntari näyttää suurempaa lukemaa vaikka liikunnan tulisi laihduttaa.

No netistä tietenkin bongasin seuraavanlaisen tekstin:

"Jos lihavahko henkilö kuntoilee liian kovalla rasituksella ja repivästi, käy niin, että elimistö alkaa muuttaa hiilihydraatteja rasvoiksi. Kun hän puuskuttaa 'kieli vyön alla' , tuottaa elimistö runsaasti hiilidioksidia. Tällöin syntyy helposti anaerobinen tilanne, jonka seurauksena syntyy maitohappoa elimistöön."

Että näin. Kyllähän minä olen tiennyt millä sykkeellä tulisi liikkua, jotta rasvaa palaisi parhaiten, mutta en uskonut, että sillä olisi edellämainittua vaikutusta, jos syke siitä  huomattavasti nousee. Mitä mieltä te olette tästä? Oletteko huomanneet samaa?

Taidan tänään tehdä samanmoisen lenkin kuin eilenkin. Intervalleja, syke käy kaikilla kolmella sykemittarin tasolla. Se ehkä sittenkin toimii parhaiten. Ehkä jätän jatkuvat juoksulenkit vähän vähemmälle. Katsotaan mitä tapahtuu.

Nam nam

Olipas ihana käydä 1,5 viikon tauon jälkeen taas vähän lenkkeilemässä. Tajusin, että minun ei ole pakko juosta jos en halua ja voin ihan vain kävelläkin. Jokaista lenkkiä ei ole pakko tehdä verenmaku suussa vaikka osittain siitä pidänkin. Ja uskonpa, että kunhan tämä liikuntainnostus taas herää (vaikkei se ihan mahottomia kadoksissa ollutkaan) niin minun nähdään jälleen juoksevan koko lenkki. Tänään tein pieniä intervalleja ja juoksin pieniä välimatkoja. Noin tunnin lenkillä matkaa kertyi 7,5km ja kaloreitakin kului sykemittarin mukaan kiitettävät 672.

Lenkin aikana vastaani tuli eräs tuttavani, somalimies. Kävelin hänen kanssaan pienen matkan kuulumisia vaihdettaessa. Siitä ohi pyöräili joku juntti, joka huusi meidät ohittaessaan, että mene sinä neekeri sinne mistä olet tullutkin ja sainpa minäkin haukut siinä samalla. Pisti ihan tosissaan vihaksi ja olisipa minulla ollut keppi jonka olisin voinut työntää kyseisen mieshenkilön pinnojen väliin. En oikeasti ymmärrä. Minulla vaan ei mene jakeluun minkä vuoksi joillakin on niin suuri viha ulkomaalaisia kohtaan. Vaikka tämäkin mies näytti siltä, että ei ollut kaikki asiat elämässä täysin kohdallaan ja itse on varmasti nekin asiat sössineet joten silloinhan on todellinen syy haukkua ja vihata näitä ihmisiä, joille sossu maksaa mersut ja taulutelevisiot. Niinhän se menikin, unohdin. Noh, se siitä. Eihän tämä ollut edes ensimmäinen kerta kun minulle käy näin.

Mutta asiasta toiseen sillä tein tänään todella hyviä täytettyjä paprikoita! Innostukseni sain Little Miss:n blogista ja minun oli pakko kokeilla. Paprikoiden täytteitähän on varmasti niin monta erilaista kuin on tekijääkin. Minun versiooni paistoin jauhelihaa, lisäsin tuoreita herkkusieniä, laitoin creme bonjour cousinea (tatti-herkkusieni) ja hieman tomaatipyrettä. Mausteita mielen mukaan, minä laitoin vähän suolaa, pippurisekoitusta ja valkosipulijauhetta. Sipulia olisin halunnut laittaa, mutta luulin ettei minulla ole. Sipulipussin löysin kuitenkin sen jälkeen, kun paprikat olivat jo uunissa. Paprikoiden päälle laitoin tietenkin juustoraastetta. Ja kyllä kuulkaa kelpasi!

Uusi haaste

Kylläpäs meitä hemmotellaan, kun jo toinen (7. kausi) Suurin Pudottaja starttasi heti edellisen kauden perään. Minusta on hienoa katsoa kun ihmiset laihtuvat ja toivottavasti oppivat terveelliset elämäntavat.

Eilen juttelin Skypessä ystäväni kanssa, joka viettää kesänsä Malmössä. Takaisintulopäivä on siinä Elokuun puolenvälin paikkeilla ja haastoimme itsemme. Ei mitään kilpailua. Asetimme tavoitteet, joihin yritämme päästä viimeistään Elokuun loppuun mennessä. Jälleennäkeminen tulisi tapahtua hoikistuneena ja hehkeänä.

Tämän haasteen vuoksi jouduin hankkimaan patterit vaakaani vaikka uhosinkin käyväni seuraavan kerran puntarilla vasta 15. päivä. Nyt kuitenkin täytyi tarkistaa tämän hetken tilanne ja olin ihan iloisesti yllättynyt. Paino oli 78,9kg, joten kaksi kiloa pudonnut edellisestä punnituksesta (24.6.) ja kasikymppi jälleen alitettu! Hei sovitaanko, että se ei siitä enää sen yli nousekaan? :) Ilmeisesti tämä karppiruokavalio auttaa. Ja huomasin sellaisen iloisen asian, että eilen päätin hieman sortua ja syödä vähän karkkia. No eipäs karkit maistunutkaan! On totta, että mitä kauemmin niitä on syömättä, sitä vähemmän niitä enää kaipaakaan.

Täällä ollaan ihan tyytyväisin mielin! Virallinen punnitustulos sitten perjantaina. Olen riippuvainen vaa'asta. Millonkahan sitä oppisi, ettei sen päällä tarvitse jatkuvasti hypätä.

Workout routines

Kello on jo kaksi ja uni ei tule. Nukahtaminen on ollut minulle koko kesän ajan todella vaikeaa, sitten stressaan ja saan vielä huonommin unta. Ja riittävä unihan olisi tärkeää laihduttamisen kannalta samoin kuin stressittömyys. Mutta uskon tämän olevan vain väliaikaista. Sitä paitsi hakemistani työpaikoista kuuluu varmasti ensi viikon aikana edes jotain.

En ole liikkunut koko viikolla yhtään. Muutamia hyötyliikuntapäiviä on kertynyt, mutta juoksemassa en ole käynyt kertaakaan. Tästä johtuen ja tulevaa viikkoa ajatellen surffailin hieman netissä ja etsin Hollywood-julkkisten treeniohjelmia. Huh. Jaksaa ken tahtoo.

Janet Jacksonin paino-ongelmista kertovista lööpeistä ei varmaan monikaan ole päässyt pakoon. Janet on lihonut laihtunut lihonut ja taas laihtunut. Mutta luulisi tiukka ruokavalio yhdistettynä seuraavanlaiseen kunto-ohjelmaan tuottavan tulosta. Jalat 2xVKO, ylävartalo 2xVKO, vatsalihakset 3xVKO ja aerobista harjoittelua 5-6xVKO.

kuva

Jennifer Hudson, hienon laihdutusurakan suorittaneena hänkin, kertoo heräävänsä neljältä aamulla ja suuntaa tunnin juoksulenkille. Sieltä hän menee suoraan salille treenaamaan personal trainerinsa opastuksella. Jennifer noudatti Painonvartioiden ruokavaliota laihduttaessaan.

kuva

Queen Latifah laihdutti kalliilla Jenny Craig-dieetillä, jossa ateriat ovat hyvin tarkkaan ennalta suunniteltuja. Liikuntaa Queen Latifah harrasti 5-7xVKO, lähinnä juoksumatolla tai Crosstrainerilla. Tuloksia syntyi.

kuva

Mistä ihmeestä nämä julkkikset saavat tahdonvoimaa laihduttaa ja pitää kiinni liikkumisrutiineistaan? Rahasta se ei ainakaan voi olla kiinni. Ilman huippukalliita personal trainereitakin tavallinen ihminen voi päästä hyvään kuntoon. Se motivaatio ja itsekuri olisi vain löydyttävä jostain. Varmasti miljoonien ihmisten katseet ja valokeilassa oleminen tuovat oman paineensa julkkisten ulkonäköön, mutta eikö se riitä, että minä joudun katselemaan itseäni joka päivä peilistä? Enkö haluaisi nähdä siellä sellaisen vartalon, kuin olen haaveillut. Tästä mahdollisesti motivoituneena alan odottelemaan unta ja miettimään ensi viikon liikuntoja.

Tykkään!

Päiväni sai ihanan piristyksen, kun luin Annalta tulleen kommentin. Kiitos siitä!


Joskus tuntuu, että miksi kirjottelemaan siitä, miten tasaisin väliajoin epäonnistun, paino nousee, sorrun herkkuihin enkä jaksa liikkua. Tosin onhan välillä aikoja, jolloin syön terveellisesti, jaksan liikkua ja paino putoaa. Ja tässä ajan mittaan on opittu, ettei huonojen hetkien vuoksi pidä lopettaa käyntiin lähtenyttä kilojen karistamista. Huonojen hetkien jälkeen tsempataan entistä kovempaa.

Luen itsekin laihdutusblogeja. Niistä saa paljon inspiraatiota ja tukea, vaikkakin vain näin tietokoneen välityksellä. On mahtavaa lukea toisten onnistumisia ja myönnettäköön, että joskus kyselee itseltään, miksi minä en onnistu, hänkin onnistuu! Mutta sieltä blogista löytyy se vastaus siihenkin, miksi toinen onnistuu. En ole törmännyt vielä yhteenkään blogiin (ainakaan en ole jaksanut sellaista lukea), jossa laihtuminen tapahtuisi poppakonsteilla ja ihmelääkkeitä syöden. Suurimman osan laihduttaminen perustuu ihan niin yksinkertaisiin ja tuttuihin juttuihin, terveelliseen syömiseen ja liikkumiseen. Niistä toden totta uskon löytyvän avaimet hoikistumiseen.

Halusinkin nyt vain kiittää kaikkia niitä, jotka jaksavat seurailla, kommentoida ja kannustaa. Muutama uusi lukija on liittynyt joukkoon ja toivotan heidät erittäin tervetulleiksi joskus hieman epätoivoiseenkin matkaan kohti ihannepainoani. En tiedä milloin paino on saavutettu, enkä ole enää pitkiin aikoihin asettanut mitään Suurta Päivää, jolloin puntarin lukeman tulisi olla 64 kilon tietämissä.

Teen nyt tässä samalla paljastuksen, tulen ulos kaapista ja näette naamani (vaikka kyllähän noista kuvista on jo aiemminkin minut tunnistanut). Kiitos! (ja mites toi naaman vääntely :D)