Punnituspäivä ja -1,2kg! Eli vaaka näytti 77,5 kiloa ja ihanainen Kaneli minua muistutti, että sehän on virallisesti -20 kiloa! Johan tässä ollaan yritetty 78 kilon alle mennä jo hyvä tovi ja nyt se on sitten virallisesti saavutettu! Voi miten hyvä mieli onkaan! Mittasin myös samalla jenkkakahvojen ympäryksen ja sieltä on kadonnut 5cm ihan hetkessä (100cm). Kyllä karppaaminen ilmeisesti kannattaa!
Minulla monesti menee vähän höpöksi heti punnituspäivän jälkeen ja ajattelen, että on niin pitkä aika seuraavaan perjantaihin, että ei haittaa jos nyt pari päivää menee vähän läskiksi. Mutta nyt haluan saavuttaa tavoitteeni ja tsempata, että 31.8. vaaka näyttää alle 70 kiloa. Uskon, että se ei ole mahdotonta, kunhan yritän!
Tästä on hyvä jatkaa. Mukavaa viikonloppua!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste my body. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste my body. Näytä kaikki tekstit
perjantai 22. heinäkuuta 2011
tiistai 12. heinäkuuta 2011
Karppausta ja kamalia kuvia
Minulla ei vieläkään meinaa mahtua päähän se, että rasvaa syömällä voisi laihtua. Kamppailen tämän asian kanssa joka päivä, kun syön juustolla kuorrutettuja täytettyjä paprikoita tai kun iltapalaksi menee kermalla höystettyä hedelmärahkaa. Silti jatkan, koska se kaikesta huolimatta tuntuu toimivan.
En ole mikään viiden aterian ihminen ja syön yleensä kolme ateriaa päivässä. Ensimmäisenä syön jotain aamupalan ja lounaan välimaastosta. Seuraava ateria on päivällinen ja illalla syön vielä jotain. Tuntuu toimivan minulla hyvin. Ruokailurytmillähän yleensä yritetään välttää napostelut ja siihen johtava näläntunne. Karppiruokavaliota noudattaessani minulla ei kuitenkaan ole yhtenäkään päivänä tullut tarvetta napostella. En ole erityisesti himoinnut herkkuja, en suolaista enkä makeaa. Ja jos jossain vaiheessa karkkia on haluttanut, olen kyllä omasta mielestäni löytänyt sille hyvän korvikkeen.
Karppaus.infon sivuilta kävin lueskelemassa tietoa ja googlettelinkin aika paljon kaikkea karppailuun liittyvää. Päätin kokeilla "alakarppausta" ja laskea hiilihydraatit alle 60 gramman. Taulukosta näkee suurin piirtein millä määrillä tulisi mennä ja mielestäni olen pysynyt noissa rajoissa todella hyvin. En ole kuitenkaan mikään esimerkkitapaus hyvästä ruokavaliosta. Joinakin päivinä saan Kiloklubin ympyrät vihreiksi, joinakin päivinä kaikki huutaa punaista.
Olen ollut pienestä saakka melko valikoiva ruuan suhteen. En ole ikinä ollut suuri lihansyöjä, pitkään pysyttelin pelkällä jauhelihalinjalla. Pikkuhiljaa lisäsin valikoimaan kuitenkin kanan ja tonnikalan. Kinkkua aloin syödä sen jälkeen, kun kauppoihin tuli näitä ohuen ohuita viipaleita. Sianliha tosin jäi pois kuvioista noin vuosi sitten, kun seurustelin muslimimiehen kanssa. Jätin sen pois tosin siinä vaiheessa, kun olimme jo melkein eroamassa eikä miehellä varsinaisesti ollut asian kanssa mitään tekemistä, enhän ennenkään ollut juuri sianlihaa syönyt. Jauhelihakin on aina ollut naudan jauhelihaa. Karppiruokavalio ei siinä mielessä siis avannut minulle tietä onneen, en nauti pekonia tai muitakaan erityisen rasvaisia lihoja. Menen turvallisella jauheliha/tonnikalalinjalla.
Minulle ruokavalintojen tekeminen on melko helppoa. Minulla ei ole erityistä tarvetta kokeilla paljoa erilaisia ruokia sillä jos joku maistuu hyvälle, saatan syödä sitä useana päivänä (täytetyt paprikat, neljäs päivä menossa...). Innostun jostain herkusta ja syön sitä kyllästymiseen asti. Olen huomannut, että nykyään sitä tosiaan syö elääkseen ja sillon kun syö, syö jotain hyvää. Enää ei ole tarvetta syödä tunnin välein jotain, ihan sama mitä.
Kaapistani löytyy tällä hetkellä muutamia perusjuttuja millä saa joka päivä loihdittua jotain. Maitorahka, kerma, kananmunat, juusto, jauheliha, tonnikala ja erilaisia kasviksia ja marjoja, niistä koostuu pääasiassa minun ruokavalioni tällä hetkellä. Hyvin yksinkertaista ja varmasti monen mielestä tylsääkin. Mutta edellä mainituista aineksista saa aamu- tai iltapalaksi munakkaita ja rahkoja, lounaaksi ja päivälliseksi salaatteja, jauhelihapihvejä, tonnikalakastiketta, helpot perusaineet monenlaisiin ruokiin.
Päivittäinen kalorimäärä vaihtelee joskus paljonkin. Suurin osa päivistä on noin 1500 kalorin luokkaa, joskus jäädään lähemmäs 1000 kaloria, joskus käydään melkein 2000 kalorissa. Seuraan kaloreita sen verran, että ne eivät ainakaan ylittäisi tuota 2000. Mielellään pitäisin ne alle 1500, mutta en nipota. Pitkällä jaksolla näen mikä sopii minulle parhaiten ja mistä tulee tuloksia. Karppaushan on minulla vasta niin alussa, että pientä testailua näin aluksi.
Siinä pieni katsaus minun karppaamiseen tällä hetkellä. Ruokapäiväkirjaa luvassa sitten loppuviikolla. Minua muuten kiinnostaisi ihan mielettömästi testata sitä karppipitsapohjaa ja se voisikin olla viikonlopun ruokalistassa. Olen lukenut useasta blogista tästä pohjasta ja kaikki ovat kehuneet, on siis minunkin aika kokeilla. Tänään kuitenkin lähdetään katsastamaan länsinaapurin aletarjonnat pienen roadtripin merkeissä. Viimeksi kävin Luleåssa lukioaikana ja kotiin sieltä tarttui edc:n farkut. Farkut ovat kokoa 38 ja löytyvät vieläkin kaapista. Teitä järkyttääkseni jaan kuvan muutaman viikon takaa kun halusin tietää missä mennään. Olkaa hyvä :D
Ps. Hei sinä läppärimies, jonka kanssa minun on tarkoitus kahvitella lähipäivinä. Jos googlettelit minut ja löysit tämän kuvan, lupaa antaa minulle edes mahdollisuus. Lupaan sinulle sitten, etten yritä enää ahtautua neljä kokoa liian pieniin farkkuihin. Kiitos.
En ole mikään viiden aterian ihminen ja syön yleensä kolme ateriaa päivässä. Ensimmäisenä syön jotain aamupalan ja lounaan välimaastosta. Seuraava ateria on päivällinen ja illalla syön vielä jotain. Tuntuu toimivan minulla hyvin. Ruokailurytmillähän yleensä yritetään välttää napostelut ja siihen johtava näläntunne. Karppiruokavaliota noudattaessani minulla ei kuitenkaan ole yhtenäkään päivänä tullut tarvetta napostella. En ole erityisesti himoinnut herkkuja, en suolaista enkä makeaa. Ja jos jossain vaiheessa karkkia on haluttanut, olen kyllä omasta mielestäni löytänyt sille hyvän korvikkeen.
Karppaus.infon sivuilta kävin lueskelemassa tietoa ja googlettelinkin aika paljon kaikkea karppailuun liittyvää. Päätin kokeilla "alakarppausta" ja laskea hiilihydraatit alle 60 gramman. Taulukosta näkee suurin piirtein millä määrillä tulisi mennä ja mielestäni olen pysynyt noissa rajoissa todella hyvin. En ole kuitenkaan mikään esimerkkitapaus hyvästä ruokavaliosta. Joinakin päivinä saan Kiloklubin ympyrät vihreiksi, joinakin päivinä kaikki huutaa punaista.
 |
| kuva Karppaus.info |
Minulle ruokavalintojen tekeminen on melko helppoa. Minulla ei ole erityistä tarvetta kokeilla paljoa erilaisia ruokia sillä jos joku maistuu hyvälle, saatan syödä sitä useana päivänä (täytetyt paprikat, neljäs päivä menossa...). Innostun jostain herkusta ja syön sitä kyllästymiseen asti. Olen huomannut, että nykyään sitä tosiaan syö elääkseen ja sillon kun syö, syö jotain hyvää. Enää ei ole tarvetta syödä tunnin välein jotain, ihan sama mitä.
Kaapistani löytyy tällä hetkellä muutamia perusjuttuja millä saa joka päivä loihdittua jotain. Maitorahka, kerma, kananmunat, juusto, jauheliha, tonnikala ja erilaisia kasviksia ja marjoja, niistä koostuu pääasiassa minun ruokavalioni tällä hetkellä. Hyvin yksinkertaista ja varmasti monen mielestä tylsääkin. Mutta edellä mainituista aineksista saa aamu- tai iltapalaksi munakkaita ja rahkoja, lounaaksi ja päivälliseksi salaatteja, jauhelihapihvejä, tonnikalakastiketta, helpot perusaineet monenlaisiin ruokiin.
Päivittäinen kalorimäärä vaihtelee joskus paljonkin. Suurin osa päivistä on noin 1500 kalorin luokkaa, joskus jäädään lähemmäs 1000 kaloria, joskus käydään melkein 2000 kalorissa. Seuraan kaloreita sen verran, että ne eivät ainakaan ylittäisi tuota 2000. Mielellään pitäisin ne alle 1500, mutta en nipota. Pitkällä jaksolla näen mikä sopii minulle parhaiten ja mistä tulee tuloksia. Karppaushan on minulla vasta niin alussa, että pientä testailua näin aluksi.
Siinä pieni katsaus minun karppaamiseen tällä hetkellä. Ruokapäiväkirjaa luvassa sitten loppuviikolla. Minua muuten kiinnostaisi ihan mielettömästi testata sitä karppipitsapohjaa ja se voisikin olla viikonlopun ruokalistassa. Olen lukenut useasta blogista tästä pohjasta ja kaikki ovat kehuneet, on siis minunkin aika kokeilla. Tänään kuitenkin lähdetään katsastamaan länsinaapurin aletarjonnat pienen roadtripin merkeissä. Viimeksi kävin Luleåssa lukioaikana ja kotiin sieltä tarttui edc:n farkut. Farkut ovat kokoa 38 ja löytyvät vieläkin kaapista. Teitä järkyttääkseni jaan kuvan muutaman viikon takaa kun halusin tietää missä mennään. Olkaa hyvä :D
Ps. Hei sinä läppärimies, jonka kanssa minun on tarkoitus kahvitella lähipäivinä. Jos googlettelit minut ja löysit tämän kuvan, lupaa antaa minulle edes mahdollisuus. Lupaan sinulle sitten, etten yritä enää ahtautua neljä kokoa liian pieniin farkkuihin. Kiitos.
lauantai 25. kesäkuuta 2011
Pakkaus muuttuu talven aikana, mutta tuote säilyy ennallaan
Jotta motivaatio laihdutuksessa säilyisi, on tasaisin väliajoin paikallaan muistuttaa itseään jo saavutetusta tuloksesta ja muutoksesta. Näinpä kaivoinkin muutaman kuvan ja tein niistä pientä vertailua. Toukokuussa 2010 otettu kuva toimii minulla edelleen kauhukuvana.
Alimmaisessa kuvassa paita hieman rytyssä, mutta ei se mitään. Eihän nämä kuvat ihan samoista kuvakulmista ole, sellaisia on vaikea ottaa. Mutta näiden avulla tsemppaan nyt itseäni. Minulla on todella hyvä syy näyttää hehkeältä ja hoikistuneelta viimeistään elokuun lopulla. Ei, ei mitään mullistavaa ole tapahtumassa, jotain tärkeää itseäni varten vain.
Tämmöstä täällä. Nämä siis -20kg muutoskuvia, -30kg odotellessa... :)
Otsikon teksti tupakka-askista. Otin sen talteen joskus laihdutusta aloitellessani ja pidän sitä lompakossa.
Alimmaisessa kuvassa paita hieman rytyssä, mutta ei se mitään. Eihän nämä kuvat ihan samoista kuvakulmista ole, sellaisia on vaikea ottaa. Mutta näiden avulla tsemppaan nyt itseäni. Minulla on todella hyvä syy näyttää hehkeältä ja hoikistuneelta viimeistään elokuun lopulla. Ei, ei mitään mullistavaa ole tapahtumassa, jotain tärkeää itseäni varten vain.
Tämmöstä täällä. Nämä siis -20kg muutoskuvia, -30kg odotellessa... :)
Otsikon teksti tupakka-askista. Otin sen talteen joskus laihdutusta aloitellessani ja pidän sitä lompakossa.
torstai 19. toukokuuta 2011
2009!
Ulkona vaan sataa ja sataa. Vetää mielenkin vähän harmaaksi. Lenkillekään ei huvita lähteä.
Vanhoja kuvia selatessani tuli eteen tasan kaksi vuotta sitten otettu kuva. Kuvan laatu on hieman kehno, mutta siitä kyllä ainakin omaan silmään pistää kuinka kamalassa kunnossa sitä on ollut. Kuinka LIHAVA! En minä itseäni tuntenut erityisen lihavaksi, mutta kuvat sen kertovat. Kähdet sojottavat viistosti alaspäin kun eivät mahdu mahamakkaroiden takia osoittamaan suoraa maata kohti. Jalat kääntyvät hassusti kun reidet osuvat yhteen hiertäen samalla kaikkiin housuihin reiät. Minua ahdistaa katsoa tuota kuvaa, kuinka hankala minulla on mahdollisesti kuitenkin ollut olla.
En todellakaan ole vielä tyytyväinen itseeni ja omaan painooni, mutta olen onnellinen siitä missä nyt olen. En tiedä tuon hetken tarkkaa painoa, sillä en omistanut silloin puntaria. Luultavasti sitä sadan kilon luokkaa mennään. Huh.
Haastoimme ystäväni kanssa toisemme painonpudotukseen ennen juhannusta. Minun olisi tarkoitus saada noin seitsemän kiloa pois. Ystäväni halusi saada viisi kiloa omasta painostaan ja laskimme prosenteissa kuinka paljon se tekisi minun painossani yritämme siis prosenteissa pudottaa saman verran. Katsotaan kumpi saa parempia tuloksia aikaiseksi.
Nyt takaisin vaatekaappien kimppuun! Pesin eilen viisi koneellista pyykkiä ja nyt olisi tarkoitus järjestää vaatekaappi uuteen uskoon. Samalla käyn läpi vaatteet, mitkä menevät kirpparille ja mitkä päätyvät tänä kesänä käyttöön. Osa viime kesäisistä vaatteista saattaa olla hieman isoja, mutta uskoisin, että suurin osa vaatteista istuu viime kesäistä paremmin. Yleensä teen löytöjä vaatekaappiani siivotessa, katsotaan miten käy nyt.
En todellakaan ole vielä tyytyväinen itseeni ja omaan painooni, mutta olen onnellinen siitä missä nyt olen. En tiedä tuon hetken tarkkaa painoa, sillä en omistanut silloin puntaria. Luultavasti sitä sadan kilon luokkaa mennään. Huh.
Haastoimme ystäväni kanssa toisemme painonpudotukseen ennen juhannusta. Minun olisi tarkoitus saada noin seitsemän kiloa pois. Ystäväni halusi saada viisi kiloa omasta painostaan ja laskimme prosenteissa kuinka paljon se tekisi minun painossani yritämme siis prosenteissa pudottaa saman verran. Katsotaan kumpi saa parempia tuloksia aikaiseksi.
Nyt takaisin vaatekaappien kimppuun! Pesin eilen viisi koneellista pyykkiä ja nyt olisi tarkoitus järjestää vaatekaappi uuteen uskoon. Samalla käyn läpi vaatteet, mitkä menevät kirpparille ja mitkä päätyvät tänä kesänä käyttöön. Osa viime kesäisistä vaatteista saattaa olla hieman isoja, mutta uskoisin, että suurin osa vaatteista istuu viime kesäistä paremmin. Yleensä teen löytöjä vaatekaappiani siivotessa, katsotaan miten käy nyt.
perjantai 6. toukokuuta 2011
Elämä rullaa
Hola hola, täällä ollaan kohteessa vaikka pientä kiirettä ja masennusta onkin ollut ilmassa!
Kiirettä tosiaan pukkaa opinnäytetyön suunnalta, keskiviikkona on seminaari ja siihen mennessä täytyisi olla siis hommat paketissa ja arvosteltava versiokin opettajien hallussa. Viimeiset raapustukset ja olen sosionomi! (eihän siihen mennytkään kuin viis vuotta)
Masennusta on aiheuttanut puntari. Pääsiäinen ja vappu ovat tehneet tehtävänsä ja puntarin lukema heilahti niinkin korkealle kuin 84,9kg. Mutta tänä aamuna nesteet oli häipyneet ja palaaminen normaaliin kevyeen ruokavalioon pudottivat lukemat turvalliseen 80,6 kiloon. Eli siitä jatketaan. Minulla on tasan viikko laihduttaa, kunnes on taas uudet, koko viikonlopun kestävät juhlat. Mutta sen jälkeen olen vapaa kaikista kemuista ja saan keskittyä VAIN laihduttamiseen. Koulukin on siinä vaiheessa jo pulkassa.
Helpottavaa ja ihanaa. Eilen kävin lenkillä ja juoksin 5 kilometrkin lenkistä puolet ja puolet kävelin erittäin reippaasti. Viime viikon vähäisestä liikkumisesta ansaitsin itselleni kuitenkin pokaalin sykemittariin. Kyllä tämä tästä! Kai se laihduttaminen minulla on vain yhtä ylä- ja alamäkeä.
Ps. Vapulta otetuista kuvista olen monelta saanut mahtavaa palautetta. Olen kuulemma hoikistunut :) Lupaan toukokuun loppuun jonkun kunnon ennen ja jälkeen-kuvat.
Kiirettä tosiaan pukkaa opinnäytetyön suunnalta, keskiviikkona on seminaari ja siihen mennessä täytyisi olla siis hommat paketissa ja arvosteltava versiokin opettajien hallussa. Viimeiset raapustukset ja olen sosionomi! (eihän siihen mennytkään kuin viis vuotta)
Masennusta on aiheuttanut puntari. Pääsiäinen ja vappu ovat tehneet tehtävänsä ja puntarin lukema heilahti niinkin korkealle kuin 84,9kg. Mutta tänä aamuna nesteet oli häipyneet ja palaaminen normaaliin kevyeen ruokavalioon pudottivat lukemat turvalliseen 80,6 kiloon. Eli siitä jatketaan. Minulla on tasan viikko laihduttaa, kunnes on taas uudet, koko viikonlopun kestävät juhlat. Mutta sen jälkeen olen vapaa kaikista kemuista ja saan keskittyä VAIN laihduttamiseen. Koulukin on siinä vaiheessa jo pulkassa.
Helpottavaa ja ihanaa. Eilen kävin lenkillä ja juoksin 5 kilometrkin lenkistä puolet ja puolet kävelin erittäin reippaasti. Viime viikon vähäisestä liikkumisesta ansaitsin itselleni kuitenkin pokaalin sykemittariin. Kyllä tämä tästä! Kai se laihduttaminen minulla on vain yhtä ylä- ja alamäkeä.
Ps. Vapulta otetuista kuvista olen monelta saanut mahtavaa palautetta. Olen kuulemma hoikistunut :) Lupaan toukokuun loppuun jonkun kunnon ennen ja jälkeen-kuvat.
torstai 28. huhtikuuta 2011
raskaana?
Minua harmittaa, kun toinen tietokoneeni meni rikki ja menetin siinä samalla kaikki "ennen"-kuvat enkä pysty tekemään mitään kunnon vertailua. Lisäksi minulta puuttuu kamera ja hovikuvaaja. Päätin kuitenkin tehdä tällaisen lähes -20kg. Toinen kuva on otettu noin vuosi sitten eräässä iltatilaisuudessa ja tuo on ehkä kauhein kuva missä näen omat liikakiloni. Lösähtänyt, noin sadan kilon minä. Tuosta on siis aikaa noin vuosi ja samat kemut ovat tulossa myös tänä vuonna. Kolme viikkoa aikaa kiriä ja poistaa ne 2 kiloa ja sanoa, että olin tasan vuosi sitten 20 kiloa lihavampi.
Toinen kuva on otettu kaksi viikkoa sitten, olin lähdössä serkkuni häihin. Hovikuvaajan puuttuessa turvaudun iPhoneen ja peiliin. Tämän kuvan otin lähinnä äitiäni varten joka asuu toisella puolella Suomea ja halusin hänen mielipiteen asusta. Kai tuosta nyt edes vähän muutosta huomaa? :D
Tuo ensimmäinen on ehdoton ei! Ei enää ikinä noihin mittoihin. Mutta olen kyllä todella tyytyväinen siihen, että en ole pahimmillakaan ahmimiskausina palannut enää yli ysikympin vaan pysynyt aina alle sen. Edes nyt pääsiäisen mussutukset eivät nosta painoani enää yli 85 kilon. Sipsit, pitsat ja alkoholi käyttävät painoani siinä 83 kilon tietämillä, mutta ei sen yli. On tärkeää, että vaikka painon pudotus olisi hidasta, se ei ainakaan näistä lukemista nouse.
Että tällasta tänään. Yritän saada tulevien juhlien aikana sivustaotetun kuvan, jotta pääsisi ihan oikeasti vertailemaan onko niitä senttejä lähtenyt.
Toinen kuva on otettu kaksi viikkoa sitten, olin lähdössä serkkuni häihin. Hovikuvaajan puuttuessa turvaudun iPhoneen ja peiliin. Tämän kuvan otin lähinnä äitiäni varten joka asuu toisella puolella Suomea ja halusin hänen mielipiteen asusta. Kai tuosta nyt edes vähän muutosta huomaa? :D
 |
| 170cm/98-100kg - 170cm/80-82kg |
Tuo ensimmäinen on ehdoton ei! Ei enää ikinä noihin mittoihin. Mutta olen kyllä todella tyytyväinen siihen, että en ole pahimmillakaan ahmimiskausina palannut enää yli ysikympin vaan pysynyt aina alle sen. Edes nyt pääsiäisen mussutukset eivät nosta painoani enää yli 85 kilon. Sipsit, pitsat ja alkoholi käyttävät painoani siinä 83 kilon tietämillä, mutta ei sen yli. On tärkeää, että vaikka painon pudotus olisi hidasta, se ei ainakaan näistä lukemista nouse.
Että tällasta tänään. Yritän saada tulevien juhlien aikana sivustaotetun kuvan, jotta pääsisi ihan oikeasti vertailemaan onko niitä senttejä lähtenyt.
sunnuntai 3. huhtikuuta 2011
I Can Work It Out
Tämä viikonloppu on ollut yhtä myllerrystä. Lähinnä tunteiden osalta.
Perjantaina kävin aamulla puntarilla ja yllätyin todella iloisesti, kun lukema oli 80,9kg. Eli pudotusta edelliseen olisi ollut 1,2kg. Noh, tämä pudotus sai aikaan sen huonon asian, että päätin palkita itseni... ruualla. Kävin ruokatunnilla syömässä Hesburgerissa. Kiitoooos, sinne meni pudotetut kilot. En tiedä miksi ajattelen, että hei kun oon pudottanut kiloja, saan syödä sitten vähän huolettomammin. Miksi en ajattele, että dieetti on onnistunut ja sitä jatketaan niin päästään vielä parempiin tuloksiin? Oh, why? Ehkä vielä joskus.
Kävin kuitenkin perjantaina illalla pienen lenkin, 4.27km. Sykemittaria minulla ei ollut mukana, sillä lähdin melko kiireellä. Luultavasti siinä 300 kalorin paikkeilla mentiin.
Lauantaina aamulla lähdin reippaasti heti herättyäni lenkille. Päätin kiertää pidemmän lenkin, että saan oikeasti pitkäkestoista harjoittelua ja kaloreita kulumaan. Syke ei pysynyt kovinkaan ylhäällä, mutta 7.28km tuli lenkkeiltyä. Kaloreita 573, rasvaa 35 %. Sykkeet 133/163. Tavallisillakin kävelylenkeillä maksimisyke nousee yleensä vähintään sinne 160 paikkeille, sillä teen pieniä juoksupyrähdyksiä pitkin matkaa.
Lenkiltä suuntasin suoraan uupuneena kauppaan. Minulla oli nälkä, mutta pystyin hillitsemään herkkuhimoni. Tosin minulla oli ihan mieletön jano, jonka vuoksi halusin kaikkea raikasta ihanaa juotavaa. En juo lähes ikinä mehuja niiden sisältämän sokerimäärän vuoksi. Nyt kuitenkin koriini hyppäsi kaksi purkkia mehua. Tosin valikoin sellaiset, joissa ei olisi lisättyä sokeria ja kalorimäärä jäisi alhaiseksi. Join yhden lasillisen kotiin päästyä ja muistin miksi en osta mehuja. Eihän ne edes ole kovin hyviä. Lähes aina ne on liian makeita ja vahvoja minun makuuni.
Lauantain aikana kävin puntarilla ja paino oli noussut takaisin sinne 82 kilon tuntumaan. Samaa se näyttää vieläkin. Että hei hei vaan alle 80 kiloa.
Illalla kävin vielä ystäväni kanssa hyvin rauhallisen kävelylenkin huonoa ilmaa uhmaten. 3.56km, 200kcal, 51% rasvaa. Sykkeet 110/134.
Ja sitten päästäänkin viikonlopun suurimpaan ärsytykseen. Lähdin tänään taas lenkille aamupäivästä. Oli pakko päästä juoksemaan ja jaksoinkin juosta jälleen hieman yli puolet lenkistä, n. 3km. Kokonaisuudessaan lenkille kertyi mittaa 5.96km. Kaloreita kului 550, 26% rasvaa. Sykkeet 146/179. Olin todella iloinen jaksaessani juosta tuon 3km, koska viime aikoina se on takkuillut tosi pahasti.
Mutta, räpsin muutaman kuvan lenkkipolkuni varrelta. Kyllä keväinen Suomi on lenkkeilijän unelma. Lähes jokaisella askeleella astut johonkin lammikkoon tai sohjoiseen lumeen jonka seurauksena lenkkarit ovat täysin märät. Kunnon lenkkeilyvauhtiin ei pääse, kun täytyy varoa askeleitaan. Ja jos tie ei ole märkä, se on vielä paksun lumikerroksen peittämä ja tämä lumi on kuitenkin sen verran pehmeää, että tuntuu kuin suossa tarpoisi. En tiedä pysyikö syke ylhäällä vihaisuuden vai tämän raskaan askelluksen takia, vauhdin hurmasta ei ainakaan ollut kyse. Rehellisesti sanottuna vihasin jokaista askelta aamuisella lenkillä.
Luulenpa, että minun lenkkini on lenkkeilty näinä päivinä. Sen jälkeen kun tiet on sulat, lähden tallustelemaan ulos (tiedän, että olen jo huomenna joka tapauksessa lenkillä). Kyllä kevät on oikeasti kivaa aikaa, mutta tartten ne aurinkoiset ihanat kelit ja sulat tiet! Että pari viikkoa ja uskoisin teiden olevan minua varten.
Eli viikonlopun miinukset
-loskaiset tiet
-huono itsekuri
-painon nouseminen
Viikonlopun plussat
-viikon lenkkimäärä 7
-kilometrejä 37,35km
-kulutetut kalorit n. 3000.
Että semmosta! Ai niin, kokeilin vanhoja vaatteitani. Kaikki alkaa mennä paremmin päälle! Neljä vuotta sitten ostamani farkkusortsit on NIIN käytössä ens kesänä. Viime kesänä ei ois voinu kuvitellakaan. Ja yläasteella käyttämäni 38 koon stretch-farkut menevät päälle, ovat jaloista hyvät, vyötäröstä menee kiinni, mutta on turhan kireät. Siinäpä vasta tavoitefarkut! En ikinä kyllä niillä enää julkisella paikalla kävele, mutta niihin aion vielä mahtua!!!
Ja tässä vielä jakoon yksi juoksubiiseistäni!
Perjantaina kävin aamulla puntarilla ja yllätyin todella iloisesti, kun lukema oli 80,9kg. Eli pudotusta edelliseen olisi ollut 1,2kg. Noh, tämä pudotus sai aikaan sen huonon asian, että päätin palkita itseni... ruualla. Kävin ruokatunnilla syömässä Hesburgerissa. Kiitoooos, sinne meni pudotetut kilot. En tiedä miksi ajattelen, että hei kun oon pudottanut kiloja, saan syödä sitten vähän huolettomammin. Miksi en ajattele, että dieetti on onnistunut ja sitä jatketaan niin päästään vielä parempiin tuloksiin? Oh, why? Ehkä vielä joskus.
Kävin kuitenkin perjantaina illalla pienen lenkin, 4.27km. Sykemittaria minulla ei ollut mukana, sillä lähdin melko kiireellä. Luultavasti siinä 300 kalorin paikkeilla mentiin.
Lauantaina aamulla lähdin reippaasti heti herättyäni lenkille. Päätin kiertää pidemmän lenkin, että saan oikeasti pitkäkestoista harjoittelua ja kaloreita kulumaan. Syke ei pysynyt kovinkaan ylhäällä, mutta 7.28km tuli lenkkeiltyä. Kaloreita 573, rasvaa 35 %. Sykkeet 133/163. Tavallisillakin kävelylenkeillä maksimisyke nousee yleensä vähintään sinne 160 paikkeille, sillä teen pieniä juoksupyrähdyksiä pitkin matkaa.
Lenkiltä suuntasin suoraan uupuneena kauppaan. Minulla oli nälkä, mutta pystyin hillitsemään herkkuhimoni. Tosin minulla oli ihan mieletön jano, jonka vuoksi halusin kaikkea raikasta ihanaa juotavaa. En juo lähes ikinä mehuja niiden sisältämän sokerimäärän vuoksi. Nyt kuitenkin koriini hyppäsi kaksi purkkia mehua. Tosin valikoin sellaiset, joissa ei olisi lisättyä sokeria ja kalorimäärä jäisi alhaiseksi. Join yhden lasillisen kotiin päästyä ja muistin miksi en osta mehuja. Eihän ne edes ole kovin hyviä. Lähes aina ne on liian makeita ja vahvoja minun makuuni.
Lauantain aikana kävin puntarilla ja paino oli noussut takaisin sinne 82 kilon tuntumaan. Samaa se näyttää vieläkin. Että hei hei vaan alle 80 kiloa.
Illalla kävin vielä ystäväni kanssa hyvin rauhallisen kävelylenkin huonoa ilmaa uhmaten. 3.56km, 200kcal, 51% rasvaa. Sykkeet 110/134.
Ja sitten päästäänkin viikonlopun suurimpaan ärsytykseen. Lähdin tänään taas lenkille aamupäivästä. Oli pakko päästä juoksemaan ja jaksoinkin juosta jälleen hieman yli puolet lenkistä, n. 3km. Kokonaisuudessaan lenkille kertyi mittaa 5.96km. Kaloreita kului 550, 26% rasvaa. Sykkeet 146/179. Olin todella iloinen jaksaessani juosta tuon 3km, koska viime aikoina se on takkuillut tosi pahasti.
Mutta, räpsin muutaman kuvan lenkkipolkuni varrelta. Kyllä keväinen Suomi on lenkkeilijän unelma. Lähes jokaisella askeleella astut johonkin lammikkoon tai sohjoiseen lumeen jonka seurauksena lenkkarit ovat täysin märät. Kunnon lenkkeilyvauhtiin ei pääse, kun täytyy varoa askeleitaan. Ja jos tie ei ole märkä, se on vielä paksun lumikerroksen peittämä ja tämä lumi on kuitenkin sen verran pehmeää, että tuntuu kuin suossa tarpoisi. En tiedä pysyikö syke ylhäällä vihaisuuden vai tämän raskaan askelluksen takia, vauhdin hurmasta ei ainakaan ollut kyse. Rehellisesti sanottuna vihasin jokaista askelta aamuisella lenkillä.
Luulenpa, että minun lenkkini on lenkkeilty näinä päivinä. Sen jälkeen kun tiet on sulat, lähden tallustelemaan ulos (tiedän, että olen jo huomenna joka tapauksessa lenkillä). Kyllä kevät on oikeasti kivaa aikaa, mutta tartten ne aurinkoiset ihanat kelit ja sulat tiet! Että pari viikkoa ja uskoisin teiden olevan minua varten.
Eli viikonlopun miinukset
-loskaiset tiet
-huono itsekuri
-painon nouseminen
Viikonlopun plussat
-viikon lenkkimäärä 7
-kilometrejä 37,35km
-kulutetut kalorit n. 3000.
Että semmosta! Ai niin, kokeilin vanhoja vaatteitani. Kaikki alkaa mennä paremmin päälle! Neljä vuotta sitten ostamani farkkusortsit on NIIN käytössä ens kesänä. Viime kesänä ei ois voinu kuvitellakaan. Ja yläasteella käyttämäni 38 koon stretch-farkut menevät päälle, ovat jaloista hyvät, vyötäröstä menee kiinni, mutta on turhan kireät. Siinäpä vasta tavoitefarkut! En ikinä kyllä niillä enää julkisella paikalla kävele, mutta niihin aion vielä mahtua!!!
Ja tässä vielä jakoon yksi juoksubiiseistäni!
keskiviikko 23. maaliskuuta 2011
AAAAA!!!
Ette arvaa, tavoitteenani on laihduttamisen alusta ollut vähintäänkin mahtua vanhojentanssimekkooni. Kun vajaa vuosi sitten projektiani aloittelin, jäi mekko jumiin johonkin tuohon takamuksen kohdalle, enkä ole mekkoon sen jälkeen kajonnut. Tänään sitten päätin testata, onko senttejä lähtenyt mistään suunnalta ja vetaisin mekon päälle. Olin ihan varma, että mekko jumii samaan kohtaan tai jos se siitä ylös menee, niin kiinni ei ainakaan. Mutta katsokaapas, tässä sovittamisen tulos:
Mistään ympärillä tapahtuvasta ei kannata välittää, eikä sutatusta naamasta. Pitäisi olla joku hovikuvaaja, puhelimen kanssa peilin kautta otetut kuvat ei oo oikein mun heiniä :D MUTTA...! Oon niin ilonen!
Mistään ympärillä tapahtuvasta ei kannata välittää, eikä sutatusta naamasta. Pitäisi olla joku hovikuvaaja, puhelimen kanssa peilin kautta otetut kuvat ei oo oikein mun heiniä :D MUTTA...! Oon niin ilonen!
sunnuntai 20. maaliskuuta 2011
My virtual model
Päätin hieman mittailla itseäni, jotta voisin seurata mahdollista pienentymistäni mittanauhan avulla. Kun katselen itseäni peilistä, en useinkaan huomaa minkäänlaista muutosta entiseen ja ihmettelen ystävien ja tuttujen laihtumiskommentteja. Onhan se toki totta, että päälleni mahtuu pienemmät vaatteet kuin aikaisemmin, mutta kun odottaa näkevänsä jotain suurta pudotusta kilojen karistessa, ei huomaa ollenkaan sitä pientä kehitystä mitä koko ajan toivottavasti tapahtuu. Olen juminut tässä 82-84 kilon painossa liian kauan. Sen vuoksi tuntuu, ettei edistystä tapahdu. En tiedä miksi sinne alle 80 kilon on niin vaikea päästä. Haluaisin jo kovasti, että paino näyttäisi vaikka 76 kilon lukemaa. Mutta onhan sekin jo edistystä, kun H&M:ltä saa kassalle kiikuttaa M-koon farkkuleggingsit. Tämä nyt vain poikkeuksena. Liekö tehneet vahingossa erän isompia kokoja. Jotenkin tuntuu siltä, että edistystä ei ole tapahtunut, jos ei heti mene päälle M-koon paita vaikka kilojen putoamisen huomaa siinä, että L-koon paita alkaa olla löysä. Kaikki pitäisi vain saada heti. Kaikki mulle nyt.
Mutta niin, niitä mittoja. Nämä ovat vain tällaisia yksin mittailtuja epätarkkoja lukemia. Mittasin myös pohkeen, koska olen aina ajatellut juoksun hoikentavan sitä :D
Pohje: 40cm
Reisi: 66cm
Lantio 107cm
Jenkkakahvat 105cm
Vyötärö (kapeimmasta kohtaa): 85cm
Rinnan ympärys: 105cm
Hauis: 34cm
Halusin etenkin tuoda esille suuren eron jenkkakahvojen ja heti niiden yläpuolelle sijoittuvan vyötärön kapeimman kohdan välille. Voisin hyvinkin saavuttaa tiimalasivartalon, mutta millä ihmeellä minä saan nuo kahvat sulatettua? Se tuntuu aina olevan minun vaikeuteni. Ehkä ne vain on luotu minulle pysyväksi.
Tein aikani kuluksi virtuaalimallin itsestäni nyt ja sitten hoikempana. Pitäisi näkyä eroja. Ja kun minusta ei sellaista tikkulaihaa saa vaikka laihtuisin kuinka. Olen isokokoinen, joten laitoin myös mallin isokokoiseksi.
Mutta niin, niitä mittoja. Nämä ovat vain tällaisia yksin mittailtuja epätarkkoja lukemia. Mittasin myös pohkeen, koska olen aina ajatellut juoksun hoikentavan sitä :D
Pohje: 40cm
Reisi: 66cm
Lantio 107cm
Jenkkakahvat 105cm
Vyötärö (kapeimmasta kohtaa): 85cm
Rinnan ympärys: 105cm
Hauis: 34cm
Halusin etenkin tuoda esille suuren eron jenkkakahvojen ja heti niiden yläpuolelle sijoittuvan vyötärön kapeimman kohdan välille. Voisin hyvinkin saavuttaa tiimalasivartalon, mutta millä ihmeellä minä saan nuo kahvat sulatettua? Se tuntuu aina olevan minun vaikeuteni. Ehkä ne vain on luotu minulle pysyväksi.
Tein aikani kuluksi virtuaalimallin itsestäni nyt ja sitten hoikempana. Pitäisi näkyä eroja. Ja kun minusta ei sellaista tikkulaihaa saa vaikka laihtuisin kuinka. Olen isokokoinen, joten laitoin myös mallin isokokoiseksi.
 |
| Essi 82kg ja 64kg |
perjantai 20. elokuuta 2010
All In My Head
Tässäpä ensimmäinen kuva minusta tällä hetkellä. Kuva on otettu muutama viikko takaperin, eikä erityistä muutosta tähän niiden viikkojen aikana ole tapahtunut.Inhoan tasaista linjaa rinnoista vatsaan, mitään muotoja ei sillä alueella ole huomattavissa. Inhoan myös selän jenkkakahvoja ja takapuoleni lässähtänyttä ja roikkuvaa muotoa.
Inhoan käsiäni. Inhoan sitä, että ne painautuvat kylkiin ja leviävät tuplasti. Haluaisin niin käyttää hihattomia paitoja, mutta en halua esitellä löysiä käsivarsiani. Jalathan nyt on ihan omaa luokkaa, en tykkää.
Parhaita tuloksia vartalon muokkauksessa ja kiinteytymisessä olisi tietenkin kuntosaliharjoittelu. Täällä on kaksi kuntosalia, joista toisen asiakas olen ollut ja toiseen liittymistä harkitsen tällä hetkellä. Haluaisin kiinteytyä ja pidän kuntosaliharjoittelusta todella paljon. Ryhmäliikuntatunnit ovat myös mahtavia, mutta jotenkin itsetuntoni ei tällä hetkellä kestä muotijumppatyttöjä vaaleanpunaisissa trikoopaidoissa ja sileät selluliitittomat jalat paljastavissa jumppahousuissa. No thanks. En tiedä mistä tämä alemmuuskompleksi johtuu, sillä muutama vuosi sitten kiersin kaikki pumpit ja combatit eikä tuntunut missään seisoa näitten jumppatyttöjen vieressä. Nyt en halua. Täytyy vielä saada ajatusmaailma kuntoon ennen kuin lähden rehkimään ylätaljojen ja penkkipunnerrusten pariin.
Jollakin tavalla olen jumissa laihtumisen kanssa. En löydä sitä jotain, mikä kannustaisi oikeasti muuttamaan elintapoja. Itsekurini on ihan nollissa ja sen vuoksi retkahdan jatkuvasti houkutuksiin. Kyselen itseltäni, tuleeko tästä hyvä olo, mutta pikku piru takaraivossa huutaa minua ostamaan suklaata, sipsejä ja mitä milloinkin. Vastapainoksi kasaan ostoskoriin kiloittain vihanneksia. Ihan kuin ne auttaisivat jos kurvaan karkkihyllyn kautta kassalle. Yritän motivoida itseäni, miltä näyttäisin kymmenen kiloa hoikempana, miltä näyttäisin kaksikymmentä kiloa hoikemmalta. Silti mikään ei muutu.
Tämä viikonloppu taitaa mennä pohdiskellessa ja uuden vaihteen hakemista. Yritän asennoitua, että perjantaina alkaa uusi elämä. Minulla ei ole silloin työaikoja, saan keskittyä pelkästään kouluun ja laihduttamiseen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)