Tänään laiskuus meinasi nostaa päätään. Eilisen hölkkälenkin ja vähäisten venyttelyjen jälkeen paikat olivat to-del-la kipeät tänään. Venyttelin sitten aamupäivällä vähän lisää, mutta silti olin ihan jumissa. Ajattelin, että tänään ei lenkkeillä vaan kokeillaan Youtubesta löytyviä Blogilates-jumppavideoita.... Ja voi sitä naurun määrää minkä itsekseni täällä nauroin. Katselin urheilullista ja solakkaa ohjaajaa, joka teki liikkeet niin kauniisti ja sulavasti. Minä kömpelö, tällä hetkellä surkean lihaskunnon omaava punkero ei pystynyt todellakaan toteuttamaan kyseisiä liikkeitä. Siinä minä sitten lösähdin maahan ja annoin periksi.
Aurinkoinen ja viileä syysilta sai minut kuitenkin houkuteltua lenkille ja päätin, että käyn sellaisen lenkin kuin kipeillä lihaksillani pääsen. Sinnillä sitten taitoin kuuden kilsan lenkin ja kyllä nyt on hyvä mieli! Juoksu vain tuntuu pienen tauonkin jälkeen olevan SE juttu. Toivottavasti kilot vain lähtisivät karisemaan.
Viime viikko oli ihan kamala. En laittanut työhakemuksia yhteenkään paikkaan ja halusin nukkua peitto korvilla aamusta iltaan. Sunnuntai-illan kävely ystävän kanssa ja rauhallinen hetki meren rannalla selvästi auttoi keräämään energiaa ja olen liekeissä :D ...tai niin liekeissä kuin työtön voi olla. Eilen lenkki ja siivous, tänään lenkki ja työhakemus viiteen paikkaan. Elämä on taas kivvaa!
Ah, ihana aamu tai päiväksihän tätä pitäis jo kutsua. No okei, ihana viikon aloitus!
Aamuyön katselin urheilua ja ihan loppuun asti jaksoinkin. Sitten muutaman tunnin unet (noin 4 tuntia), tsemppi päälle ja ensimmäistä kertaa hölkkälenkille pitkiin aikoihin. Ihana tunne kun vihdoin jaksoin. Kävinhän toki eilenkin kävelylenkillä, mutta kyllä nämä hölkät/juoksut on ihan oma juttunsa. Varovainen aloitus näin ainakin kuukauden tauon jälkeen. Kuuden kilometrin lenkki, josta hölkäten viisi. Aurinko porotti todella lämpimästi ja minun naamani hohti punaisena. Mutta se ei haittaa, kunpa vain lenkki-into säilyisi.
En ole vähään aikaan astunut puntarille. Todella helpottavaa. Tiedän lisäkiloja tulleen, joten en halua pahoittaa mieltäni ja nähdä sitä lukemaa. Liikun ja syön hyvin, sitten nousen puntarille. Hyvä olo on nyt tärkein.
Kovana penkkiurheilijana täällä tapitetaan yleisurheilua kello neljä aamulla. Sama homma oli eilenkin. Tosin silmät menivät kiinni siinä joskus puoli kuuden maissa. Toivottavasti tänään jaksetaan vähän pidempään. Toki olen kateellinen urheilijanaisten kauniista kropista, urheilullisista ja lihaksikkaista. Naisia enemmän kuitenkin (yllättäen) katse suuntautuu erityisen herkullisiin miehiin... Etenkin amerikkalaisten miesjoukkue on minun mieleeni. Vai mitä sanotte näistä kahdesta?
Herra Oliver jo pitkäaikainen suosikkini, Eaton haastajan asemassa. Hot.
Tiedättekö, olen aika tavalla sellainen kaikki tai ei mitään-ihminen. Innostun helposti jostain asiasta ja teen sitä koko ajan. Sitten kun en ole tehnyt tarpeeksi, en tee ollenkaan.
Tällä hetkellä lämmittelen kovasti sali-ideaa, mikä toki on ollut mielessäni jo pidemmän aikaa. Ainahan minä suunnittelen ja ajattelen tekeväni. Vähän tauolla ollut juokseminenkin on läskistyneiden jalkojen takia ollut mielessä jo monena päivänä, mutta jostain syystä olen vain odottanut kunnes saisin hommattua sen salikortin. Eli haluan juosta ja käydä salilla, molemmat täytyy aloittaa, ei vain toista.
Tämä sama koskee ruokailua. Jos en ole esimerkiksi aamupäivää syönyt suunnittelemallani tavalla, loppupäivänäkään ei ole syytä syödä hyvin. Vaikka kyllähän minä tiedän, että pienikin asia vaikuttaa. Mutta voi milloin minä sen oppisin?
Olen hyvä tekemään päätöksiä, mutta todella surkea pysymään niiden takana. Olen myös erittäin huono sanomaan itselleni ei, jos jotain hauskaa olisi tiedossa. Tänään asia tuli taas mieleeni, kun pohdin sitä miten esimerkiksi yksi pieni, sillä hetkellä ihana asia voi vaikuttaa niin pitkän aikaa minuun huonolla tavalla.
Täällä käydään henkistä taistoa. Laihtuminen on tällä hetkellä päästä ja ajatuksistani kiinni.
Mitään suurta edistystä ei ole havaittavissa. Pääasia, että alle 80 kilon pysytään. Juoksulenkkeilyä taas pitkästä aikaa. Karppauksen hienosäätöä enemmän minulle sopivaksi. Paljon työnhakua. Asioiden hoitamista. Pientä ihastumista ja ikävää. Siitä on minun päiväni tehty.
On ollut jotenkin menevä loppukesä. Paljon sosiaalisia tapahtumia, olen itsekin ollut enemmän ihmisten ilmoilla. Se on kivaa, todella mukavaa! Kerään voimia synkän syksyn ja talven varalle. Otan kaiken irti tästä ajasta, teen kaiken sen mitä eteeni tarjotaan.
Poltelkaahan kynttilöitä ja nauttikaa pimenevistä illoista! Elämä on kivaa, syksylläkin :)
Hyvää syntymäpäivää pieni blogini! Tänään on 1-vuotis syntymäpäivä. Vuoden aikana olen laihduttanut enemmän ja vähemmän hyvällä menestyksellä, mutta 20 kiloa on kuitenkin lähtenyt tänä aikana. Aion tavoitella seuraavaksi vuodeksi vielä samanmoista määrää. Toivon, että vuoden päästä voisin sanoa pudottaneeni yhteensä 40 kiloa. En tiedä voiko se olla mahdollista, katsotaan miltä peilissä näyttää.
Tunnin lenkki tältä päivältä suoritettu. Syömiset kontrollissa. Hyvä mieli.
Syntymäpäivälounaaksi tein tänään maailman helpointa ja maailman parasta tonnikalakastiketta:
1 prk tonnikalapaloja öljyssä
1 sipuli
valkosipulia (oman mielen mukaan)
2 pientä purkkia Creme Fraichea
tomaattipyrettä
pizzamaustetta
Kuullota sipulit tonnikalan öljyssä. Lisää sen jälkeen muut ainekset (minä teen järjestyksessä tonnikala, creme fraiche ja tomaattipyre). Anna kiehahtaa. Sen jälkeen kastike on valmista. Ennen olen syönyt kastiketta pastan kanssa, mutta tänään söin sitä vaatimattomasti raejuustolla.
Blogilleni syntymäpäiviä toivotellessa, toivotan teille myös
Nyt on mässäilty, on mässäilty urakalla. Ja nyt se myös loppuu. Huh mikä olo.
Olen tässä viikonlopun aikana taas pohtinut sitä, että miksi petän itselle antamani lupaukset? Minähän siitä eniten kärsin, kun kerta toisensa jälkeen epäonnistun. Tunnen itseni luuseriksi, kun jossain asiassa olen taas antanut periksi. Minä joudun elämään itseni kanssa, miksi en siis yrittäisi tehdä elämästäni mahdollisimman kivaa?
Tartuin Takkusen haasteeseen herkkulakosta. Minun herkkulakkoni alkaa kuitenkin vasta huomenna ja käsittää seuraavat asiat:
¤ karkit (myös suklaa)
¤ sipsit
¤ jäätelö
¤ roskaruoka
Herkkulakko kestää 1. lokakuuta asti. Siihen asti yritetään myös noudattaa mahdollisimman hyvin karppiruokavaliota ja ennakoida tulevat kompastuskivet. Juhlimisen tuli loppua tässä syksyn aikana (olen joka syksy pitänyt tipattoman), mutta nyt erilaiset läksiäiset, alottajaiset, valmistujaiset ja muut vainoavat minua. Mutta en lannistu. En usko alkoholin edes olevan se pahin mahdollinen riesa vaan ne yölliset pitsat ja seuraavan päivän krapulaherkut. Mutta ajattelin todellakin ennakoida tulevat tilanteet. Esimerkiksi 3.9. on eräät läksiäiset eri paikkakunnalla ja kun jään sinne yöksi, kuka estää minua ottamasta omat eväät mukaan yön/krapulapäivän varalle? Kaikki kyllä varmasti tietävät minun projektini ja haluni laihtua eikä kukaan kyseenalaista minun valintojani. Se on hienoa. Ympärillä olevien ihmisten tuki on mielestäni todella tärkeää laihduttamisessa.
Huomenna alkaa myös Aamulenkkihaaste (käykäähän etsimässä Facebookista). Haaste kestää 30.9. asti ja siinä on tarkoitus saada ihmiset käymään aamulenkillä vähintään kolme kertaa viikossa. Mikä ihana tapa aloittaa kirpsakat syysaamut, kuin reipas aamulenkki! Minä ainakin aion aloittaa aamuni lenkillä (tosin aamuhan on aika venyvä käsite näin työttömällä). Huomenna kuitenkin kello aikaisin soimassa, lenkkarit jalkaan ja reippailemaan! Jotenkin kunnolla överiksi vetäminen on saanut taas kaivattua reipastumista aikaan!
Ihan mahtavaa alkavaa viikkoa kaikille!
Ps. Oon muuten maailman huonoin missään kauko(melkein)suhteissa. Haluaisin unohtaa jo koko homman näin huikean neljän päivän jälkeen :D
