Tiedättekö, olen aika tavalla sellainen kaikki tai ei mitään-ihminen. Innostun helposti jostain asiasta ja teen sitä koko ajan. Sitten kun en ole tehnyt tarpeeksi, en tee ollenkaan.
Tällä hetkellä lämmittelen kovasti sali-ideaa, mikä toki on ollut mielessäni jo pidemmän aikaa. Ainahan minä suunnittelen ja ajattelen tekeväni. Vähän tauolla ollut juokseminenkin on läskistyneiden jalkojen takia ollut mielessä jo monena päivänä, mutta jostain syystä olen vain odottanut kunnes saisin hommattua sen salikortin. Eli haluan juosta ja käydä salilla, molemmat täytyy aloittaa, ei vain toista.
Tämä sama koskee ruokailua. Jos en ole esimerkiksi aamupäivää syönyt suunnittelemallani tavalla, loppupäivänäkään ei ole syytä syödä hyvin. Vaikka kyllähän minä tiedän, että pienikin asia vaikuttaa. Mutta voi milloin minä sen oppisin?
Olen hyvä tekemään päätöksiä, mutta todella surkea pysymään niiden takana. Olen myös erittäin huono sanomaan itselleni ei, jos jotain hauskaa olisi tiedossa. Tänään asia tuli taas mieleeni, kun pohdin sitä miten esimerkiksi yksi pieni, sillä hetkellä ihana asia voi vaikuttaa niin pitkän aikaa minuun huonolla tavalla.
Täällä käydään henkistä taistoa. Laihtuminen on tällä hetkellä päästä ja ajatuksistani kiinni.
2 kommenttia:
Sama täällä, ja varmasti monella muullakkin ihmisellä.
Laihtuminen on päästä ja ajatuksista kiinni.
Sulle olisi haaste mun blogissa :)
Lähetä kommentti