Nappas!

Ja niin se vain kävi, että työpaikka tuli! Tunnin haastattelun jälkeen haastattelija ilmoitti, että alkuviikosta saan tietää, miten käy, mutta sainkin soiton jo tunnin päästä ja niin se paikka oli minun!

Blogihiljaisuutta varmaan tiedossa ja laihdutus toissijaista, kun muuton pitää tapahtua kahdessa viikossa. Pohjosesta Helsinkiin. Kiitos vaan tsempistä, siitä oli näköjään apua! :)

Sovituskopissa iloittua

On taas ollut blogihiljaisuutta kerrakseen. Miten työttömän elämä voi olla muka niin kiireistä, ettei muutamaa blogipostia kerkeä kirjoittaa? Tällä hetkellä istuskelen äitini luona lähellä Helsinkiä. Huomenna olisi työhaastattelu Helsingissä. Saapa nähdä muuttaako tämä tyttö etelään vielä tässä syksyn aikana. No, en elättele liikaa toiveita.

Painonpudotuksesta en tiedä sitten ihan mitään. En ole astunut puntarille useampaan viikkoon. Eikä minua oikeastaan kiinnostakaan. Mutta jotain edistystä on mahdollisesti tapahtunut, sillä kävin tällä viikolla vaatekaupoilla ja Lindexistä (okei, koot on ehkä vähän reilumpia, mutta silti!!) minulle meni kapeamallisista farkuista koko 40! Miettikää, ei enää 44, ei edes 42 vaan 40! Ja mikä ilo oli huomata, että voin katsella farkkuja mistä kaupasta tahansa. Pullerona en ole edes vilkaissut esimerkiksi Vero Modan farkkuihin, mutta nyt voin ainakin viedä niitä sovituskoppiin sovitukseen ilman, että automaattisesti tietäisi ne liian pieniksi. Tosin reiteni ja vyötäröni ovat hieman eriparia. Vyötäröstä menisi helposti pienempi koko, mutta reisien paksuuden takia joudun valitsemaan isomman koon. Mutta eiköhän se syksyn juoksulenkkien myötä korjaannu sekin asia. Sen salikortin kanssa jahkailen ja jahkailen, kun en tiedä nyt mihin päin tässä ollaan suuntaamassa. Toivottavasti saisin pian tietää, jos Helsinki kutsuu.

Toinen kiva asia vaatekaupoissa oli se, että eräs karvaliivi mitä sovitin, meni minulle koossa M! Ensin realistisena otin L-koon ja se olikin melko kiva. Kun laitoin sen kiinni, se jostain syystä tuntui hieman liian väljältä ja päätin kokeilla kokoa M joka sopi sitten ihan täydellisesti! Me likes. Jotenkin nämä tällaiset edistymiset antavat joskus enemmän tsemppiä kuin itse vaa'an lukema.

Äitin luona minulla on lenkkarit mukana ja lähellä on mukavia pururatoja joissa on lihaskuntolaitteita mukana. Kävin ne jo kesän alussa testaamassa ja nyt on pakko käydä viikon aikana ne kiertämässä uudestaan. Raikas syysilma ja juokseminen, kyllä kelpaa! Mukavaa sunnuntaita ja vielä mukavampaa alkavaa viikkoa kaikille :)

Smiley

Tänään laiskuus meinasi nostaa päätään. Eilisen hölkkälenkin ja vähäisten venyttelyjen jälkeen paikat olivat to-del-la kipeät tänään. Venyttelin sitten aamupäivällä vähän lisää, mutta silti olin ihan jumissa. Ajattelin, että tänään ei lenkkeillä vaan kokeillaan Youtubesta löytyviä Blogilates-jumppavideoita.... Ja voi sitä naurun määrää minkä itsekseni täällä nauroin. Katselin urheilullista ja solakkaa ohjaajaa, joka teki liikkeet niin kauniisti ja sulavasti. Minä kömpelö, tällä hetkellä surkean lihaskunnon omaava punkero ei pystynyt todellakaan toteuttamaan kyseisiä liikkeitä. Siinä minä sitten lösähdin maahan ja annoin periksi.

Aurinkoinen ja viileä syysilta sai minut kuitenkin houkuteltua lenkille ja päätin, että käyn sellaisen lenkin kuin kipeillä lihaksillani pääsen. Sinnillä sitten taitoin kuuden kilsan lenkin ja kyllä nyt on hyvä mieli! Juoksu vain tuntuu pienen tauonkin jälkeen olevan SE juttu. Toivottavasti kilot vain lähtisivät karisemaan.

Viime viikko oli ihan kamala. En laittanut työhakemuksia yhteenkään paikkaan ja halusin nukkua peitto korvilla aamusta iltaan. Sunnuntai-illan kävely ystävän kanssa ja rauhallinen hetki meren rannalla selvästi auttoi keräämään energiaa ja olen liekeissä :D ...tai niin liekeissä kuin työtön voi olla. Eilen lenkki ja siivous, tänään lenkki ja työhakemus viiteen paikkaan. Elämä on taas kivvaa!

On Monday

Ah, ihana aamu tai päiväksihän tätä pitäis jo kutsua. No okei, ihana viikon aloitus!

Aamuyön katselin urheilua ja ihan loppuun asti jaksoinkin. Sitten muutaman tunnin unet (noin 4 tuntia), tsemppi päälle ja ensimmäistä kertaa hölkkälenkille pitkiin aikoihin. Ihana tunne kun vihdoin jaksoin. Kävinhän toki eilenkin kävelylenkillä, mutta kyllä nämä hölkät/juoksut on ihan oma juttunsa. Varovainen aloitus näin ainakin kuukauden tauon jälkeen. Kuuden kilometrin lenkki, josta hölkäten viisi. Aurinko porotti todella lämpimästi ja minun naamani hohti punaisena. Mutta se ei haittaa, kunpa vain lenkki-into säilyisi.

En ole vähään aikaan astunut puntarille. Todella helpottavaa. Tiedän lisäkiloja tulleen, joten en halua pahoittaa mieltäni ja nähdä sitä lukemaa. Liikun ja syön hyvin, sitten nousen puntarille. Hyvä olo on nyt tärkein.

Mahtavaa viikonalkua ja tsemppiä koetuksiin :)

Penkkiurheilun aatelia

Kovana penkkiurheilijana täällä tapitetaan yleisurheilua kello neljä aamulla. Sama homma oli eilenkin. Tosin silmät menivät kiinni siinä joskus puoli kuuden maissa. Toivottavasti tänään jaksetaan vähän pidempään. Toki olen kateellinen urheilijanaisten kauniista kropista, urheilullisista ja lihaksikkaista. Naisia enemmän kuitenkin (yllättäen) katse suuntautuu erityisen herkullisiin miehiin... Etenkin amerikkalaisten miesjoukkue on minun mieleeni. Vai mitä sanotte näistä kahdesta?

Herra Oliver jo pitkäaikainen suosikkini, Eaton haastajan asemassa. Hot.

All or nothing

Tiedättekö, olen aika tavalla sellainen kaikki tai ei mitään-ihminen. Innostun helposti jostain asiasta ja teen sitä koko ajan. Sitten kun en ole tehnyt tarpeeksi, en tee ollenkaan.

Tällä hetkellä lämmittelen kovasti sali-ideaa, mikä toki on ollut mielessäni jo pidemmän aikaa. Ainahan minä suunnittelen ja ajattelen tekeväni. Vähän tauolla ollut juokseminenkin on läskistyneiden jalkojen takia ollut mielessä jo monena päivänä, mutta jostain syystä olen vain odottanut kunnes saisin hommattua sen salikortin. Eli haluan juosta ja käydä salilla, molemmat täytyy aloittaa, ei vain toista.

Tämä sama koskee ruokailua. Jos en ole esimerkiksi aamupäivää syönyt suunnittelemallani tavalla, loppupäivänäkään ei ole syytä syödä hyvin. Vaikka kyllähän minä tiedän, että pienikin asia vaikuttaa. Mutta voi milloin minä sen oppisin?

Olen hyvä tekemään päätöksiä, mutta todella surkea pysymään niiden takana. Olen myös erittäin huono sanomaan itselleni ei, jos jotain hauskaa olisi tiedossa. Tänään asia tuli taas mieleeni, kun pohdin sitä miten esimerkiksi yksi pieni, sillä hetkellä ihana asia voi vaikuttaa niin pitkän aikaa minuun huonolla tavalla.

Täällä käydään henkistä taistoa. Laihtuminen on tällä hetkellä päästä ja ajatuksistani kiinni.

Väliaikakatsaus

Pientä blogitaukoa. Ei tarkoituksella.

Mitään suurta edistystä ei ole havaittavissa. Pääasia, että alle 80 kilon pysytään. Juoksulenkkeilyä taas pitkästä aikaa. Karppauksen hienosäätöä enemmän minulle sopivaksi. Paljon työnhakua. Asioiden hoitamista. Pientä ihastumista ja ikävää. Siitä on minun päiväni tehty.

On ollut jotenkin menevä loppukesä. Paljon sosiaalisia tapahtumia, olen itsekin ollut enemmän ihmisten ilmoilla. Se on kivaa, todella mukavaa! Kerään voimia synkän syksyn ja talven varalle. Otan kaiken irti tästä ajasta, teen kaiken sen mitä eteeni tarjotaan.

Poltelkaahan kynttilöitä ja nauttikaa pimenevistä illoista! Elämä on kivaa, syksylläkin :)