Tiedättekö, kun tällaisena lihavana sitä usein tyytyy vähän vähempään ja huonompaan. Ajattelee, että ei ansaitse tai yksinkertaisesti saa enempää.
Minä tällä hetkellä puhun parisuhteesta/miehistä. Seurustelin lähes vuoden "maailman ihanimman miehen" kanssa. Loppua kohden hän kuitenkin alkoi kohdella minua huonosti. Minä jäin siihen ja olin jossain vaiheessa muuttunut "ykkösnaisesta" toiseksi naiseksi. Ja annoin tämän jatkua, sillä en uskonut saavani parempaa ja ajattelin, ettei kukaan minua halua. Kyllä minulla on aina ollut vientiä, lihavat on lepposia jne. Ehkä iloinen ja puhelias luonteeni on jättänyt liikakilot varjoonsa, mutta nyt olin sitä mieltä, että tämä paska mies on ainoa joka minut enää haluaa.
Nyt kivuliaan eron jälkeen lauantainen yhden(?) illan juttu sai itsetuntoni kohoamaan huimasti. Sitä paitsi olin katsellut tätä miestä jo vähän aikaa ja nyt sain haluamani. Tiedän, että hän olisi saanut jonkun muunkin, mutta otti minut! Huomasin, että minun ei tarvitse tyytyä johonkin, vaan voin saada sen mitä haluan. Tänään sain kuulla, että eräs toinen mahdollinen kiinnostuksenkohteeni on myöskin kiinnostunut minusta. Tuntui niin hyvältä! Saa nähdä mitä tässä nyt sitten tapahtuu.
Olen kuitenkin nyt vahvasti sitä mieltä, että ei pidä tyytyä vain johonkin. Olen saanut koottua itsetunnon rippeistä nyt taas kokonaisen minän ja olen niin varma, että minulla on vielä paljon hyvää edessä ja löydän ihan varmasti sen hyvän miehen, juuri sellaisen kuin minä haluan! Ystäväni esimies oli sanonut, että kaikenlaisia kevätpörriäisiä on nyt liikkeellä. Täällä päin ainakin ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti