Se on semmonen homma, että viime viikolta lenkkeilykilometrejä kertyi 45,63 mikä on minun mielestäni todella hyvä määrä! Kaloreita kului 3479. On kuitenkin ihan plusmiinusnolla ton lenkkeilyn kanssa kun sorrun vähän väliä herkkuihin. En tiedä mistä tämä itsekurin puutos johtuu. Aina aamulla päätän, että tänään tsemppaan ja syön vain sen mitä olen suunnitellut (enkä todellakaan suunnittele herkkuja) ja töihin päästyäni olenkin karkkihyllyllä valitsemassa mieleistäni suklaapatukkaa.
Yritän todella ajatella niin, että kun muutaman kuukauden jaksaisin yrittää ja syödä hillitysti, se palkitsisi minut. Ei minun tarvitse loppuelämää kieltäytyä herkuista, mutta nyt aluksi edes, että saisin sokeri/hiilarihimon kuriin ja kiloja karistettua. En enää haluaisi nousta puntarille ja huomata, että en vieläkään ole alittanut kasikymppistä. Haluan nähdä edistymistä!
Eilen en päässyt lenkille, sillä töiden jälkeen istuin veljeni kanssa päivystyksessä yöhön saakka. Oli mennyt ja kompastunut niin, että värttinäluu oli murtunut. Kerrankin se oli joku muu, joka oli paikattavana. Yleensä minä vierailen säännöllisin väliajoin päivystyksessä jonkin asian vuoksi.
Mutta tänään alkaa! 10 päivän tehokuuri. 10 PÄIVÄÄ! Nyt aion ihan oikeasti tehdä sen mitä olen suunnitellut. Ei enää lipsuilua. Ei se ole kuin minun päästäni kiinni! Liikuntaan minulla riittää energiaa panostaa, miksi ei sitten syömisiin. Pakko.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti