Se on semmonen homma, että viime viikolta lenkkeilykilometrejä kertyi 45,63 mikä on minun mielestäni todella hyvä määrä! Kaloreita kului 3479. On kuitenkin ihan plusmiinusnolla ton lenkkeilyn kanssa kun sorrun vähän väliä herkkuihin. En tiedä mistä tämä itsekurin puutos johtuu. Aina aamulla päätän, että tänään tsemppaan ja syön vain sen mitä olen suunnitellut (enkä todellakaan suunnittele herkkuja) ja töihin päästyäni olenkin karkkihyllyllä valitsemassa mieleistäni suklaapatukkaa.
Yritän todella ajatella niin, että kun muutaman kuukauden jaksaisin yrittää ja syödä hillitysti, se palkitsisi minut. Ei minun tarvitse loppuelämää kieltäytyä herkuista, mutta nyt aluksi edes, että saisin sokeri/hiilarihimon kuriin ja kiloja karistettua. En enää haluaisi nousta puntarille ja huomata, että en vieläkään ole alittanut kasikymppistä. Haluan nähdä edistymistä!
Eilen en päässyt lenkille, sillä töiden jälkeen istuin veljeni kanssa päivystyksessä yöhön saakka. Oli mennyt ja kompastunut niin, että värttinäluu oli murtunut. Kerrankin se oli joku muu, joka oli paikattavana. Yleensä minä vierailen säännöllisin väliajoin päivystyksessä jonkin asian vuoksi.
Mutta tänään alkaa! 10 päivän tehokuuri. 10 PÄIVÄÄ! Nyt aion ihan oikeasti tehdä sen mitä olen suunnitellut. Ei enää lipsuilua. Ei se ole kuin minun päästäni kiinni! Liikuntaan minulla riittää energiaa panostaa, miksi ei sitten syömisiin. Pakko.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste plussat ja miinukset. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste plussat ja miinukset. Näytä kaikki tekstit
tiistai 12. huhtikuuta 2011
keskiviikko 6. huhtikuuta 2011
Näin!
Voi hurjaa! Tämä päivä on ollut ylämäkeä ja alamäkeä.
Aamu alkoi hyvissä merkeissä suklaajuomalla, töissäkin tsemppasin alussa syömällä lounaaksi dieettipatukan. Yhdessä vaiheessa sattui sitten yksi einiinmukava tapaus töissä ja siitä minä mielialasyöppö sain hyvän syyn kävellä Picniciin ja ostaa juustopatongin.
Eipä loppunut herkkuilu siihen vaan kauppareissulla mukaan tarttui Geisha-levy ja kylässä söinpä minä pienen annoksen marianne-rahkaakin. Eli MÄSSÄILTY ON! Ja ulkona koko päivän kestänyt vesi/räntäsade ei ihan ensimmäisenä houkuttele lenkille.
Illan istuin ja pähkäilin teenkö tänään mitään liikuntaa muistuttavaakaan vai kulutanko kaiken ajan telkkarin edessä. Olisihan se kuitenkin pitänyt arvata, että ennen pitkää lenkille on päästävä. Yhdeksältä vedin lenkkikamat päälle ja suuntasin tuonne sakeaan räntäsateeseen. Ja arvatkaas! Hölkkäsin/juoksin oman ennätykseni! Koko matka taittui ilman yhtäkään kävelyaskelta ja kilometrejä kertyi 4,87! Oma ennätys. Luulin, että saavutan viiden kilometrin välietapin vasta joskus kesällä, mutta eiköhän pistetä panoksia lisää ja tavoitella kymppiä!
Tuollaisella korkean sykkeen lenkillä ei tietenkään kuluteta niin paljon rasvaa kuin pitkäkestoisella matalan sykkeen treenillä. Mutta 489kcal tuli mittariin ja siitä 16% rasvaa. Keskisyke oli 166.
Vähän plussia ja miinuksia tähän päivään. Näin sitä repsahdetaan, mutta sen jälkeen tsempataan kahta kovempaa.
Aamu alkoi hyvissä merkeissä suklaajuomalla, töissäkin tsemppasin alussa syömällä lounaaksi dieettipatukan. Yhdessä vaiheessa sattui sitten yksi einiinmukava tapaus töissä ja siitä minä mielialasyöppö sain hyvän syyn kävellä Picniciin ja ostaa juustopatongin.
Eipä loppunut herkkuilu siihen vaan kauppareissulla mukaan tarttui Geisha-levy ja kylässä söinpä minä pienen annoksen marianne-rahkaakin. Eli MÄSSÄILTY ON! Ja ulkona koko päivän kestänyt vesi/räntäsade ei ihan ensimmäisenä houkuttele lenkille.
Illan istuin ja pähkäilin teenkö tänään mitään liikuntaa muistuttavaakaan vai kulutanko kaiken ajan telkkarin edessä. Olisihan se kuitenkin pitänyt arvata, että ennen pitkää lenkille on päästävä. Yhdeksältä vedin lenkkikamat päälle ja suuntasin tuonne sakeaan räntäsateeseen. Ja arvatkaas! Hölkkäsin/juoksin oman ennätykseni! Koko matka taittui ilman yhtäkään kävelyaskelta ja kilometrejä kertyi 4,87! Oma ennätys. Luulin, että saavutan viiden kilometrin välietapin vasta joskus kesällä, mutta eiköhän pistetä panoksia lisää ja tavoitella kymppiä!
Tuollaisella korkean sykkeen lenkillä ei tietenkään kuluteta niin paljon rasvaa kuin pitkäkestoisella matalan sykkeen treenillä. Mutta 489kcal tuli mittariin ja siitä 16% rasvaa. Keskisyke oli 166.
Vähän plussia ja miinuksia tähän päivään. Näin sitä repsahdetaan, mutta sen jälkeen tsempataan kahta kovempaa.
sunnuntai 3. huhtikuuta 2011
I Can Work It Out
Tämä viikonloppu on ollut yhtä myllerrystä. Lähinnä tunteiden osalta.
Perjantaina kävin aamulla puntarilla ja yllätyin todella iloisesti, kun lukema oli 80,9kg. Eli pudotusta edelliseen olisi ollut 1,2kg. Noh, tämä pudotus sai aikaan sen huonon asian, että päätin palkita itseni... ruualla. Kävin ruokatunnilla syömässä Hesburgerissa. Kiitoooos, sinne meni pudotetut kilot. En tiedä miksi ajattelen, että hei kun oon pudottanut kiloja, saan syödä sitten vähän huolettomammin. Miksi en ajattele, että dieetti on onnistunut ja sitä jatketaan niin päästään vielä parempiin tuloksiin? Oh, why? Ehkä vielä joskus.
Kävin kuitenkin perjantaina illalla pienen lenkin, 4.27km. Sykemittaria minulla ei ollut mukana, sillä lähdin melko kiireellä. Luultavasti siinä 300 kalorin paikkeilla mentiin.
Lauantaina aamulla lähdin reippaasti heti herättyäni lenkille. Päätin kiertää pidemmän lenkin, että saan oikeasti pitkäkestoista harjoittelua ja kaloreita kulumaan. Syke ei pysynyt kovinkaan ylhäällä, mutta 7.28km tuli lenkkeiltyä. Kaloreita 573, rasvaa 35 %. Sykkeet 133/163. Tavallisillakin kävelylenkeillä maksimisyke nousee yleensä vähintään sinne 160 paikkeille, sillä teen pieniä juoksupyrähdyksiä pitkin matkaa.
Lenkiltä suuntasin suoraan uupuneena kauppaan. Minulla oli nälkä, mutta pystyin hillitsemään herkkuhimoni. Tosin minulla oli ihan mieletön jano, jonka vuoksi halusin kaikkea raikasta ihanaa juotavaa. En juo lähes ikinä mehuja niiden sisältämän sokerimäärän vuoksi. Nyt kuitenkin koriini hyppäsi kaksi purkkia mehua. Tosin valikoin sellaiset, joissa ei olisi lisättyä sokeria ja kalorimäärä jäisi alhaiseksi. Join yhden lasillisen kotiin päästyä ja muistin miksi en osta mehuja. Eihän ne edes ole kovin hyviä. Lähes aina ne on liian makeita ja vahvoja minun makuuni.
Lauantain aikana kävin puntarilla ja paino oli noussut takaisin sinne 82 kilon tuntumaan. Samaa se näyttää vieläkin. Että hei hei vaan alle 80 kiloa.
Illalla kävin vielä ystäväni kanssa hyvin rauhallisen kävelylenkin huonoa ilmaa uhmaten. 3.56km, 200kcal, 51% rasvaa. Sykkeet 110/134.
Ja sitten päästäänkin viikonlopun suurimpaan ärsytykseen. Lähdin tänään taas lenkille aamupäivästä. Oli pakko päästä juoksemaan ja jaksoinkin juosta jälleen hieman yli puolet lenkistä, n. 3km. Kokonaisuudessaan lenkille kertyi mittaa 5.96km. Kaloreita kului 550, 26% rasvaa. Sykkeet 146/179. Olin todella iloinen jaksaessani juosta tuon 3km, koska viime aikoina se on takkuillut tosi pahasti.
Mutta, räpsin muutaman kuvan lenkkipolkuni varrelta. Kyllä keväinen Suomi on lenkkeilijän unelma. Lähes jokaisella askeleella astut johonkin lammikkoon tai sohjoiseen lumeen jonka seurauksena lenkkarit ovat täysin märät. Kunnon lenkkeilyvauhtiin ei pääse, kun täytyy varoa askeleitaan. Ja jos tie ei ole märkä, se on vielä paksun lumikerroksen peittämä ja tämä lumi on kuitenkin sen verran pehmeää, että tuntuu kuin suossa tarpoisi. En tiedä pysyikö syke ylhäällä vihaisuuden vai tämän raskaan askelluksen takia, vauhdin hurmasta ei ainakaan ollut kyse. Rehellisesti sanottuna vihasin jokaista askelta aamuisella lenkillä.
Luulenpa, että minun lenkkini on lenkkeilty näinä päivinä. Sen jälkeen kun tiet on sulat, lähden tallustelemaan ulos (tiedän, että olen jo huomenna joka tapauksessa lenkillä). Kyllä kevät on oikeasti kivaa aikaa, mutta tartten ne aurinkoiset ihanat kelit ja sulat tiet! Että pari viikkoa ja uskoisin teiden olevan minua varten.
Eli viikonlopun miinukset
-loskaiset tiet
-huono itsekuri
-painon nouseminen
Viikonlopun plussat
-viikon lenkkimäärä 7
-kilometrejä 37,35km
-kulutetut kalorit n. 3000.
Että semmosta! Ai niin, kokeilin vanhoja vaatteitani. Kaikki alkaa mennä paremmin päälle! Neljä vuotta sitten ostamani farkkusortsit on NIIN käytössä ens kesänä. Viime kesänä ei ois voinu kuvitellakaan. Ja yläasteella käyttämäni 38 koon stretch-farkut menevät päälle, ovat jaloista hyvät, vyötäröstä menee kiinni, mutta on turhan kireät. Siinäpä vasta tavoitefarkut! En ikinä kyllä niillä enää julkisella paikalla kävele, mutta niihin aion vielä mahtua!!!
Ja tässä vielä jakoon yksi juoksubiiseistäni!
Perjantaina kävin aamulla puntarilla ja yllätyin todella iloisesti, kun lukema oli 80,9kg. Eli pudotusta edelliseen olisi ollut 1,2kg. Noh, tämä pudotus sai aikaan sen huonon asian, että päätin palkita itseni... ruualla. Kävin ruokatunnilla syömässä Hesburgerissa. Kiitoooos, sinne meni pudotetut kilot. En tiedä miksi ajattelen, että hei kun oon pudottanut kiloja, saan syödä sitten vähän huolettomammin. Miksi en ajattele, että dieetti on onnistunut ja sitä jatketaan niin päästään vielä parempiin tuloksiin? Oh, why? Ehkä vielä joskus.
Kävin kuitenkin perjantaina illalla pienen lenkin, 4.27km. Sykemittaria minulla ei ollut mukana, sillä lähdin melko kiireellä. Luultavasti siinä 300 kalorin paikkeilla mentiin.
Lauantaina aamulla lähdin reippaasti heti herättyäni lenkille. Päätin kiertää pidemmän lenkin, että saan oikeasti pitkäkestoista harjoittelua ja kaloreita kulumaan. Syke ei pysynyt kovinkaan ylhäällä, mutta 7.28km tuli lenkkeiltyä. Kaloreita 573, rasvaa 35 %. Sykkeet 133/163. Tavallisillakin kävelylenkeillä maksimisyke nousee yleensä vähintään sinne 160 paikkeille, sillä teen pieniä juoksupyrähdyksiä pitkin matkaa.
Lenkiltä suuntasin suoraan uupuneena kauppaan. Minulla oli nälkä, mutta pystyin hillitsemään herkkuhimoni. Tosin minulla oli ihan mieletön jano, jonka vuoksi halusin kaikkea raikasta ihanaa juotavaa. En juo lähes ikinä mehuja niiden sisältämän sokerimäärän vuoksi. Nyt kuitenkin koriini hyppäsi kaksi purkkia mehua. Tosin valikoin sellaiset, joissa ei olisi lisättyä sokeria ja kalorimäärä jäisi alhaiseksi. Join yhden lasillisen kotiin päästyä ja muistin miksi en osta mehuja. Eihän ne edes ole kovin hyviä. Lähes aina ne on liian makeita ja vahvoja minun makuuni.
Lauantain aikana kävin puntarilla ja paino oli noussut takaisin sinne 82 kilon tuntumaan. Samaa se näyttää vieläkin. Että hei hei vaan alle 80 kiloa.
Illalla kävin vielä ystäväni kanssa hyvin rauhallisen kävelylenkin huonoa ilmaa uhmaten. 3.56km, 200kcal, 51% rasvaa. Sykkeet 110/134.
Ja sitten päästäänkin viikonlopun suurimpaan ärsytykseen. Lähdin tänään taas lenkille aamupäivästä. Oli pakko päästä juoksemaan ja jaksoinkin juosta jälleen hieman yli puolet lenkistä, n. 3km. Kokonaisuudessaan lenkille kertyi mittaa 5.96km. Kaloreita kului 550, 26% rasvaa. Sykkeet 146/179. Olin todella iloinen jaksaessani juosta tuon 3km, koska viime aikoina se on takkuillut tosi pahasti.
Mutta, räpsin muutaman kuvan lenkkipolkuni varrelta. Kyllä keväinen Suomi on lenkkeilijän unelma. Lähes jokaisella askeleella astut johonkin lammikkoon tai sohjoiseen lumeen jonka seurauksena lenkkarit ovat täysin märät. Kunnon lenkkeilyvauhtiin ei pääse, kun täytyy varoa askeleitaan. Ja jos tie ei ole märkä, se on vielä paksun lumikerroksen peittämä ja tämä lumi on kuitenkin sen verran pehmeää, että tuntuu kuin suossa tarpoisi. En tiedä pysyikö syke ylhäällä vihaisuuden vai tämän raskaan askelluksen takia, vauhdin hurmasta ei ainakaan ollut kyse. Rehellisesti sanottuna vihasin jokaista askelta aamuisella lenkillä.
Luulenpa, että minun lenkkini on lenkkeilty näinä päivinä. Sen jälkeen kun tiet on sulat, lähden tallustelemaan ulos (tiedän, että olen jo huomenna joka tapauksessa lenkillä). Kyllä kevät on oikeasti kivaa aikaa, mutta tartten ne aurinkoiset ihanat kelit ja sulat tiet! Että pari viikkoa ja uskoisin teiden olevan minua varten.
Eli viikonlopun miinukset
-loskaiset tiet
-huono itsekuri
-painon nouseminen
Viikonlopun plussat
-viikon lenkkimäärä 7
-kilometrejä 37,35km
-kulutetut kalorit n. 3000.
Että semmosta! Ai niin, kokeilin vanhoja vaatteitani. Kaikki alkaa mennä paremmin päälle! Neljä vuotta sitten ostamani farkkusortsit on NIIN käytössä ens kesänä. Viime kesänä ei ois voinu kuvitellakaan. Ja yläasteella käyttämäni 38 koon stretch-farkut menevät päälle, ovat jaloista hyvät, vyötäröstä menee kiinni, mutta on turhan kireät. Siinäpä vasta tavoitefarkut! En ikinä kyllä niillä enää julkisella paikalla kävele, mutta niihin aion vielä mahtua!!!
Ja tässä vielä jakoon yksi juoksubiiseistäni!
perjantai 10. syyskuuta 2010
Ehkä ensi elämässä
Minua on uhkaavasti valtaamassa syysmasennus. Edellisenä syksynä en sellaista kokenut ihanan työpaikan johdosta, mutta sitä edellisenä syksynä alkoikin melkein puoli vuotta kestänyt matalapaine. Silloin sain elämäni todella huonolle mallille, jonka jälkiä paikkailen vieläkin ja pitkään. Tänä syksynä en edes projektin myötä voi tunnesyöppönä tuudittautua sohvan pohjalle suklaalevyn kanssa. Täytyy siis yrittää keksiä ilot jostain muualta. Pimenevistä syysilloista kynttilänvalossa (sillon ei näy kaikki lika ja sotku tässä kämpässä kun en jaksa siivota), kirpeistä pakkasaamuista (minulla ei ole lenkkeilyvaatteita pikku pakkaskeleille), saa käpertyä poikaystävän kainaloon (joka huitelee kaikki illat kavereittensa kanssa), saan valmistautua ja haaveilla hoikempaan minään (kilot ei kyllä lähde mihinkään).
Tänään minua kuitenkin erityisesti harmittaa se, että minä isoluisena en tule ikinä olemaan pieni ja siro. Vaikka kiloja lähtisikin, jään silti isokokoiseksi. Haluaisin olla naisellinen ja hento, en miehinen ja jykevä. Sille asialle en kuitenkaan voi tehdä mitään. Miksihän kaikki ikävät asiat kasautuu yhteen ihmiseen, aina sellaiseen jolla on jo muitakin ongelmia. Esimerkiksi minä lihavana kärsin nuorena selän ja dekoltee-alueen aknesta (thank god, siitä ei ole jäänyt pahempia muistoja), minulla on töpselinenä/possunokka, sormeni ovan nakit ja lyhyet (joskus KUN saan kihlasormuksen, se ei voi olla siro ja kaunis), rintani eivät ole kauniin muotoiset ja lista voisi jatkua tästä vielä paljon pitemmälle.
Minulla on kuitenkin ollut aina mielessä joku, jonka ulkonäköä olen ihaillut ja jonka tyylin haluaisin omaksua. Pitemmän aikaa minulla on ollut... miksi sitä sanotaan, esikuva? ei, malli? en minä tiedä, mutta siis Prinsessa Madeleine omistaa sellaisen vartalon ja sellaisen tyylin jonka haluaisin myös itselleni. Kiitos.
Tänään minua kuitenkin erityisesti harmittaa se, että minä isoluisena en tule ikinä olemaan pieni ja siro. Vaikka kiloja lähtisikin, jään silti isokokoiseksi. Haluaisin olla naisellinen ja hento, en miehinen ja jykevä. Sille asialle en kuitenkaan voi tehdä mitään. Miksihän kaikki ikävät asiat kasautuu yhteen ihmiseen, aina sellaiseen jolla on jo muitakin ongelmia. Esimerkiksi minä lihavana kärsin nuorena selän ja dekoltee-alueen aknesta (thank god, siitä ei ole jäänyt pahempia muistoja), minulla on töpselinenä/possunokka, sormeni ovan nakit ja lyhyet (joskus KUN saan kihlasormuksen, se ei voi olla siro ja kaunis), rintani eivät ole kauniin muotoiset ja lista voisi jatkua tästä vielä paljon pitemmälle.
Minulla on kuitenkin ollut aina mielessä joku, jonka ulkonäköä olen ihaillut ja jonka tyylin haluaisin omaksua. Pitemmän aikaa minulla on ollut... miksi sitä sanotaan, esikuva? ei, malli? en minä tiedä, mutta siis Prinsessa Madeleine omistaa sellaisen vartalon ja sellaisen tyylin jonka haluaisin myös itselleni. Kiitos.
 |
| kuva täältä |
 | ||||
| kuva täältä |
 | ||||
| kuva täältä |
maanantai 6. syyskuuta 2010
Minus me
Päivän ärsytyksen aiheet (vähän myös eilisen)
- kamala nuha ja mahdollisesti myös korvatulehdus, jotka iskivät täydellä teholla yön aikana.
- terveyskeskukseen oli laitettu numerolaput ilmoittautumista varten. Siltikään jotkut mummot eivät käytä sitä vaan etuilevat, koska "minun asiani on vain ihan pikainen ei kestä kauaa sanon vaan tän" ja sitten sinne etuilee kymmenen mummoa 5 minuutin asialla joka tekeekin 50min lisää odotusaikaa numerolapun ottaneelle.
- typerä mies joka käyttää koiraansa minilenkillä oluttölkin kanssa. Kun oluttölkki on tyhjä, sen voi huoletta heittää tien varrelle. Ihan ku täällä ei olisi jo kauniit lenkkipolut muutenkin niin vähissä, niitä ei tarvi sotkea!
- lomaviikko on ohi ja pitäisi käydä opinnäytetyön ja muiden kouluhommien kimppuun, jotta viimeistään joulukuussa tätä blogiakin kirjoittelisi valmis sosionomi.
- rahattomuus. Kun edes perusasioita ei saa hankittua ilman, että kaikki sentit täytyy laskea.
- haisevat tiskit keittiössä. Tosin nenä on niin tukossa, etten kauheesti enää haista niitä.
Mutta on tässä jotain plussaakin
+ ei tarvi vääntäytyä lenkille jos ei haluta. Kipeänä kun se ei ole oikein suotavaa.
+ ruokahalu on kadonnut sairastelun myötä
+ saan katsoa hyvällä omallatunnolla Tyra Banks Showta (mikä on kyllä aika surkea) ja Steven & Chris-talkshowta. Kiitos rakas poikaystävä kun hommasit meille kanavapaketin.
ööööö, siinäkö ne plussat oli? :D
 |
| kuva täältä. |
- terveyskeskukseen oli laitettu numerolaput ilmoittautumista varten. Siltikään jotkut mummot eivät käytä sitä vaan etuilevat, koska "minun asiani on vain ihan pikainen ei kestä kauaa sanon vaan tän" ja sitten sinne etuilee kymmenen mummoa 5 minuutin asialla joka tekeekin 50min lisää odotusaikaa numerolapun ottaneelle.
- typerä mies joka käyttää koiraansa minilenkillä oluttölkin kanssa. Kun oluttölkki on tyhjä, sen voi huoletta heittää tien varrelle. Ihan ku täällä ei olisi jo kauniit lenkkipolut muutenkin niin vähissä, niitä ei tarvi sotkea!
- lomaviikko on ohi ja pitäisi käydä opinnäytetyön ja muiden kouluhommien kimppuun, jotta viimeistään joulukuussa tätä blogiakin kirjoittelisi valmis sosionomi.
- rahattomuus. Kun edes perusasioita ei saa hankittua ilman, että kaikki sentit täytyy laskea.
- haisevat tiskit keittiössä. Tosin nenä on niin tukossa, etten kauheesti enää haista niitä.
 |
| kuva täältä. |
+ ei tarvi vääntäytyä lenkille jos ei haluta. Kipeänä kun se ei ole oikein suotavaa.
+ ruokahalu on kadonnut sairastelun myötä
+ saan katsoa hyvällä omallatunnolla Tyra Banks Showta (mikä on kyllä aika surkea) ja Steven & Chris-talkshowta. Kiitos rakas poikaystävä kun hommasit meille kanavapaketin.
ööööö, siinäkö ne plussat oli? :D
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)