Uusi lukija liittynyt joukkoon, welcome Laura!
Viikko on lähtenyt käyntiin ruokailujen suhteen hyvin. Terveellistä karppiruokaa, yksitoikkoista tosin. Ostin tänään vaihtelun vuoksi Karppinen-leipää. Maistoin sitä muutama viikko sitten ja se maistui jopa ihan hyvälle. Huomasin kuitenkin, että leipä ei sittenkään enää ole mitään herkkua. Entinen leipähiiri on ilmeisesti pääsemässä eroon riippuvuudestaan. Syön tuon pussillisen, mutta tuskinpa uutta ostan. Ja mikäs siinä, sopii minulle.
Eilen lähdin ensimmäistä kertaa pitkään aikaan lenkille. Jotenkin liikunta on taas jäänyt. Olen selkästi kausiliikkuja. Mutta kuten en usein aikaisemminkaan ole ollut huolissani mistään, en ole nytkään. Kyllä se innostus sieltä vielä löytyy. Olen ehkä maailman huonoin painonpudottaja.
Olin kirjoittelemassa tätä postausta jo eilen illalla, kunnes tämä yksi herra ilmoitti, että on alaovella. Jätin blogisivun auki ja lähdin avaamaan ovea. Kun tulimme tänne, hän bongasi heti, että kirjoitan blogia ja näki muutamat ensimmäiset sanat nimestä. Siitä alkoikin kamala kyselytunti ja arvailu mikä blogini nimi on ja miten hän sen löytää. Vaikka olenkin naamani paljastanut (tosin kamalia ilmeitä suttaillen), en silti halua tietää jos joku tuttuni lukee tätä. Minua ei haittaa, jos joku minut tästä blogista tunnistaa, mutta haluaisin hänen pitävän sen omana tietonaan. Että hei vaan D, jos tämän joskus löydät, pidä se omana tietonasi. Kerroin kyllä mitä aihetta blogini käsittelee ja mitä tänne kirjoittelen, mutta silti.
Ensimmäiset kylmät kelit ovat ilmeisesti iskeneet minuun ja viikonlopun vähissä vaatteissa oleilu kostautuu nyt pää- ja kurkkukipuna. Ihan tuskainen olo tuossa pään ja olkapäiden välimaastossa. Yksinolemisen hyviä puolia on esimerkiksi se, että olisin jo yöllä käynyt keittelemässä Findrexinit itselleni ja helpottanut oloa, nyt lähinnä tuskailin kun aamu ei tuntunut tulevan millään. En halunnut herättää toista, jolla oli kuitenkin aikainen herätys. Mutta semmosta täällä!
Ai niin, sellainen kiva asia syksyn tulemisessa on, että minun olisi aika hankkia jotkut kivat lenkkeilyvaatteet!
2 kommenttia:
Heissu!
Söitkö aikanaan paljonkin leipää? Itsellä nykyjään menee se 1-2 ruispalaa päivässä ja välillä oon miettiny et onkohan sekin ihan turhaa..et vois varmaan korvata jollain muullakin. Leipä on vaa nii helppo nakata suuhun jos on saatava äkkiä jotain syötävää. Mut toisaalta kai jos osaisi syödä fiksusti ei tulisi noita äkkiä-saatava-jotain-syötävää hetkiä ollenkaan.
Pikaista paranemista, mikään ei oo turhauttavampaa kun saada inha flunssa..
Juu, kyllä aika hyvin sain leipää mahdutettua päivän aterioihin ja joskus korvasin ateriat leivällä. Helposti huomaa, että ei sitä leipää oikeasti edes tarvi, mutta se on juurikin sitä helppoa syötävää. Mutta tuskinpa pari palaa päivässä haittaa mitään, itselläni se vain oli sitä joka-päivä-koko-ajan-leipää :D
Ja loppukesän flunssa on toivottavasti selätetty :)
Lähetä kommentti