Tää viikko on ollu ihan höpö. Tänään kaupassa sanoin ystävälleni, että tätä viikkoa ei sitten muistella, tämä eletään, mutta siihen ei enää palata. Oikein hävettää miten hyvän alkuviikon jälkeen lähti mopo ihan käsistä ja tänään ollaan ystäväni kanssa herkuteltu täällä luonani.
Aamulla kävin kuitenkin puntarilla ja -600g sitten viime perjantain. Eli 78,2kg oli lukema. Pitäisi nyt hopusti päästä takaisin sinne seiskaseiskaan ja tietenkin mitä enemmän sen alle, sen parempi. Otan itseäni niskasta kiinni ja pistän vauhtia näille kiloille. D tulee Suomeen takaisin syyskuun aikana ja mikäs sen parempaa kuin pudottaa siihen mennessä mahdollisimman monta kiloa.
Tämä viikko on muutenkin ollut melkolailla minun normaalista elämästäni poikkeavaa. On ollut pari elokuvailtaa ja hengailuiltaa D:n kanssa. Huomaan, miten se on sotkenut kuvioitani sillä olen tässä vuoden päivät opetellut yksinelämistä ja se on niin mukavaa ja helppoa. Saan tehdä juuri sitä mitä haluan, juuri miten haluan ja juuri milloin haluan. Mutta nyt joku on tullut sekoittamaan kuvioita. Mutta enhän voi laittaa vastaan kun toinen kirjoittaa viestissään, että "I did like you the last time and I still do. I'd rather go the no easy way no matter what the outcome might be". Miten ois tähän väliin semmonen "rakastuminen vie ruokahalun" tyyppinen juttu? En kyllä oo rakastunu (ihastunut kyllä), mutta se ruokahalu vois kadota :D
Huomiseksi on luvattu kivaa ilmaa. Pakko lähteä vähän ulkoilemaan. Ei tuu ihan mitään tästä laiskottelusta ja tekemättömyydestä. Työttömän elämä on sitten surkeaa. Se pistää luutuamaan lattiat kolme kertaa kontallaan sekä pesemään ovet, seinät, listat ja valokatkasijat. Hei nyt äkkiä niitä töitä mulle!
Hyvää viikonloppua kaikille ja tervetuloa Pipa! :)
2 kommenttia:
Hyvä, ettet ole sentään ihan passivoitunut työttömyyden takia. Tunnen pari ihmistä, jotka ovat hieman masentuneita työttömyydestään (1 on ollut työttömättömänä jo 8 kk). Työttömyys todella syö ihmistä. Varsinkin jos on maisterin paperit kädessä mutta kukaan ei palkkaa. Tsemppiä.
Työttömyys on kyllä kurjaa. Itsehän olen toki ollut vasta kaksi kuukautta työttömänä, että huonomminkin voisi olla. Pitää yrittää keksiä jotain mielekästä tekemistä, ettei ihan homehdu sohvan pohjalle.
Lähetä kommentti