Superstars

Aamulla herätessäni kerkesin kirota vaa'an ja olla varma, että sillä on jotakin henkilökohtaista minua vastaan :D Olin varma, että puntarin lukema on jotakin yli 80 ja en ikinä pääse alle sen vaikka kuinka alkuviikosta olisi näyttänyt siltä. Mutta kappas kehveliä, virallisen punnituspäivän lukema oli 79,5! Että täällä ollaan! Alle 80! Alkuviikko enteili suurempaa pudotusta, mutta olen niin tyytyväinen tuohon lukemaan! Ensinnäkin se on 200g vähemmän kuin asettamani tavoite ja toisekseen, tämä viikko ei ole mennyt ihan herkkulakossa. Eli tyytyväinen olo on. Tästä on hyvä jatkaa ja saan todellisen tsempin päälle. Pitkään aikaan kun ei todellista edistystä ole tapahtunut, aina on tullut takapakkia. 79,5 kiloa on alin puntaritulos varmaan sitten lukion toisen luokan jolloin lihominen alkoi. Jei! Yksi välietappi saavutettu ja painojanakin näyttää enemmän menetettyjä kuin jäljellä olevia kiloja!

Ulkonakin paistaa aurinko. Täytyisi käydä viemässä yksi paperi opettajille arviointia varten ja sen jälkeen lähteä moikkaamaan mummoa. Ajattelin käydä hänen kanssaan kävelyllä, hän kun niin harvoin enää rollaattorinsa kanssa haluaa/jaksaa lähteä ulkoilemaan.

Eilen kävin ystäväni kanssa shoppailemassa ja löysin ihan mielettömän ihanan mekon! Tarvinkin jotain uutta ensi viikonloppuna pidettäviin ystäväperheen tytön lakkiaisiin. Yleensä Vilan vaatteet (varsinkin joustamattomat) ovat olleet pieniä enkä juurikaan ole käynyt kyseisessä kaupassa shoppailemassa. Nyt kuitenkin löysin mekon, joka oli aivan ihana! Koko kaupungin Vila-liikkeistä löytyi vain yksi valkoinen L-kokoinen yksilö. Siinä oli pienoinen ompeluvirhe, joten se jäi kauppaan. Ensi viikolla vieraillaan naapurikaupungissa, jos sieltä löytyisi vielä sama mekko huolellisemmin ommeltuna.

Shoppailureissulla sain myös kutsun kahville! Eräs miespuolinen henkilö, jonka kanssa olen lähinnä vain sellainen moikkailututtu ollut jo pitkän aikaa, tuli juttelemaan minulle. Kyseli ensin kuulumisia ja sitten sanoi, että hänellä on jo pitkän aikaa ollut asiaa minulle ja nyt haluaisi pyytää minua kahville. Kiertelin ja kaartelin, koska en tiennyt mitä vastata. Hän pyysi numeroani, mutta otin itse hänen numeronsa ja sanoin soittelevani. Tämän tein sen vuoksi, että en halunnut antaa hänelle numeroani ja todennäköisesti en itse tule hänelle soittamaan. Kyllä, hän on komea ja huoliteltu, tummat nappisilmät omistava herra, mutta jostain syystä en ole erityisen innostunut. Mutta ainahan tuollaisesta tulee hyvä mieli :)

Aurinkoiseen päivään hieman Portugalin vaihtariaikamuistoja olkaa hyvä!

Spending my time

Kello on 16.42 sunnuntai-iltapäivänä ja minä makaan vielä sängyssä. Koko yön pää oli niin kipeä, etten saanut nukutuksi ja tänään sitten olen aukaissut silmäni ensimmäisen kerran noin puoli kahden aikoihin. Siitä saakka olen venynyt peiton alla.

Aamupalaksi tänään maistui Nutriletin metsämarjapirtelö sekä puoli litraa vettä. Viime viikolla mahani oli niin sekaisin, että päätin aloittaa maitohappobakteerikuurin. Syön siis joka aamu myös tabletin sellaisia, kalaöljykapselin ja monivitamiinitabletin (joka kylläkin loppui perjantaina). Sen jälkeen olen pistänyt suuhuni kaksi kevytnakkia ja noin kourallisen pistaasipähkinöitä. Kuten huomaa, ruokailuni ei ole mitenkään kurinalaista pussien syömistä. Jos näin olisi, joko painoni olisi paljon pienempi tai sitten retkahtaisin herkkuihin yhä useammin. Sitten jos ja KUN olen hoikempi ja totuttaudun normaaliin syömiseen, on ateriarytmin opettelu ehdottomasti yksi tärkeimmistä jutuista.

Olen koko kesän kulkenut pyörällä töihin, jostakin on löytynyt sinni kulkea pyörällä myös sateisina päivinä. Viime viikko oli iltavuoroa ja melkein koko viikko myös sateista (ei edes ollut, uskottelin itselleni niin). Siispä kuljin työkaverini kanssa kimppakyydillä tämän huikean vajaan neljän kilometrin matkan töihin. Nyt kuitenkin on niin, että pyöräni on työpaikalla ja se pitäisi hakea sieltä pois. Se tarkoittaa siis sitä, että minun on tänään lenkkeiltävä ja haettava pyörä. Laiskuuteni meinaa nostaa kuitenkin päätään ja hokee, että voin ihan hyvin huomenna aamulla kävellä töihin ja polkea iltapäivällä kotiin. Jos teen näin, aamulla vihaan itseäni. Katsotaan.

Lisäsin muuten sivupalkkiin tickerfactory.comista tuollaisen painonpudotusjanan. Siinä näkyy kuinka paljon olen pudottanut ja kuinka paljon on vielä jäljellä. Tsemppaiskohan tuo pudottamaan painoa tehokkaammin? Minusta tuntuu, että tässä tilanteessa on käytettävä kaikki oljenkorret. Ensimmäistä kertaa laihdutuspäätöksen jälkeen kilot ovat oikeasti lähteneet putoamaan. En halua enää takapakkia tai jojoilua. Ja ennen kaikkea haluan elää normaalipainoisen ja terveen nuoren aikuisen elämää.