Aamulla herätessäni kerkesin kirota vaa'an ja olla varma, että sillä on jotakin henkilökohtaista minua vastaan :D Olin varma, että puntarin lukema on jotakin yli 80 ja en ikinä pääse alle sen vaikka kuinka alkuviikosta olisi näyttänyt siltä. Mutta kappas kehveliä, virallisen punnituspäivän lukema oli 79,5! Että täällä ollaan! Alle 80! Alkuviikko enteili suurempaa pudotusta, mutta olen niin tyytyväinen tuohon lukemaan! Ensinnäkin se on 200g vähemmän kuin asettamani tavoite ja toisekseen, tämä viikko ei ole mennyt ihan herkkulakossa. Eli tyytyväinen olo on. Tästä on hyvä jatkaa ja saan todellisen tsempin päälle. Pitkään aikaan kun ei todellista edistystä ole tapahtunut, aina on tullut takapakkia. 79,5 kiloa on alin puntaritulos varmaan sitten lukion toisen luokan jolloin lihominen alkoi. Jei! Yksi välietappi saavutettu ja painojanakin näyttää enemmän menetettyjä kuin jäljellä olevia kiloja!
Ulkonakin paistaa aurinko. Täytyisi käydä viemässä yksi paperi opettajille arviointia varten ja sen jälkeen lähteä moikkaamaan mummoa. Ajattelin käydä hänen kanssaan kävelyllä, hän kun niin harvoin enää rollaattorinsa kanssa haluaa/jaksaa lähteä ulkoilemaan.
Eilen kävin ystäväni kanssa shoppailemassa ja löysin ihan mielettömän ihanan mekon! Tarvinkin jotain uutta ensi viikonloppuna pidettäviin ystäväperheen tytön lakkiaisiin. Yleensä Vilan vaatteet (varsinkin joustamattomat) ovat olleet pieniä enkä juurikaan ole käynyt kyseisessä kaupassa shoppailemassa. Nyt kuitenkin löysin mekon, joka oli aivan ihana! Koko kaupungin Vila-liikkeistä löytyi vain yksi valkoinen L-kokoinen yksilö. Siinä oli pienoinen ompeluvirhe, joten se jäi kauppaan. Ensi viikolla vieraillaan naapurikaupungissa, jos sieltä löytyisi vielä sama mekko huolellisemmin ommeltuna.
Shoppailureissulla sain myös kutsun kahville! Eräs miespuolinen henkilö, jonka kanssa olen lähinnä vain sellainen moikkailututtu ollut jo pitkän aikaa, tuli juttelemaan minulle. Kyseli ensin kuulumisia ja sitten sanoi, että hänellä on jo pitkän aikaa ollut asiaa minulle ja nyt haluaisi pyytää minua kahville. Kiertelin ja kaartelin, koska en tiennyt mitä vastata. Hän pyysi numeroani, mutta otin itse hänen numeronsa ja sanoin soittelevani. Tämän tein sen vuoksi, että en halunnut antaa hänelle numeroani ja todennäköisesti en itse tule hänelle soittamaan. Kyllä, hän on komea ja huoliteltu, tummat nappisilmät omistava herra, mutta jostain syystä en ole erityisen innostunut. Mutta ainahan tuollaisesta tulee hyvä mieli :)
Aurinkoiseen päivään hieman Portugalin vaihtariaikamuistoja olkaa hyvä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti