Laitan totaalisena nössönä tähän nyt vain olotilaani kuvaavan biisin. Olen todella rikki ja poikki kaikesta tästä. Yritän tsempata itseäni jatkamaan ja yritän löytää myös voimaa näyttää kaikille vaikka tällä hetkellä elämä tuntuu aika kurjalta. Itse olet ajatellut elää toisen kanssa lopun elämääsi ja toinen on valmis lopettamaan ja luovuttamaan. Pahinta siinä on, että et voi itse tehdä asialle mitään. On vain pakko tyytyä siihen, mitä toinen haluaa. Miksi toisesta pitää kaikin voimin kiinni vaikka tietää, ettei tästä ole enää mihinkään? Onko kenelläkään mitään hyviä neuvoja päästää toisesta irti? Ja onko kenelläkään vinkkejä itkuillan parannukseksi? Selvästikään en haluaisi hakea lohdutusta suklaalevystä varsinkaan kun puntari näyttää +2kg. Mutta olen ihan loppu. Täysin.
Siis pidä pidä vielä kiinni niistä toiveistasi, sillä niin kuin totta olet, on myös totta toiveesi. Niin pidä pidä vielä kiinni siitä, että rakastat ja kuka ties joskus toivees toteutuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti