Välkkärit pois ja lenkille!

Kyllä on taas itsekurin kiristämisen paikka. Täällä on päätetty, lipsuttu ja tunneahmittu. Mutta ollaan kyllä vastapainoksi vähän lenkkeiltykin.



Maanantai meni kiinalaista herkutellessa. Kävin kuitenkin kävelemässä 6.20km ja juoksemassa 3.36km. Päätin maanantai-iltana, että tiistaina alkaa taas tsemppaus. Jes, huomennahan on aina hyvä alottaa :D



Tiistai menikin hyvin. Ehkä pari leipää meni yli sen, mitä olin suunnitellut. Mutta jos herkkuja ei mene yhtään ja ruokavalio koostui muutenkin pelkistä hyvistä ruokavalinnoista, en voi olla pettynyt. Lenkilläkin kävin jälleen kahdesti. Aamulla kävin tekemässä pienen intervallilenkin. 3min juoksua, 2min kävelyä. Näin jatkoin 4.84km ja aikaa kului noin 40min. Illalla innostuin vielä yhdelle pitkälle lenkille. Aivan ihana aurinkoinen sää houkutteli minut 8.57km lenkille. Ja ensimmäistä kertaa ihan kesätreenihousuilla! :D 



Tänään sitten tuli järjetön takapakki. Sain puheluni entiseltä poikaystävältäni ja tämän puhelun jälkeen olin valmis kauppaan ja hakemaan sieltä kaikki herkut. Mukaan tarttui taattua kamaa, niin sipsiä kuin karkkiakin. Niitä sitten mussutin sohvalla telkkaria katsoen ja kyllähän sen tietää, että kun pussinpohja alkaa häämöttää, paha mieli siitä vain tulee.

Noh, kaikki herkut syötyäni aurinko onneksi paistoi vielä ulkona mikä houkutteli minut käymään lenkillä. Tarvin mielenhuoltolenkin. En tiedä mitään niin kaunista kuin laskeva kevätaurinko.Tässä huono, mutta aurinkoinen kuva lenkkimatkani varrelta. Mää niin tykkään! Lenkki oli ihan rauhallinen, en tavoitellutkaan korkeita sykkeitä tai mitään muutakaan. Halusin vain saada ajatukset raiteilleen ja pois sen kamalan olon mikä kaikesta syödystä tuli.



Lenkkimusiikkina toimi kaikki nämä rauhalliset kappaleet päivityksen varrelta. Oli ihana palata kotiin todella rauhoittavalta lenkiltä. Näitä lisää. Kyllä tämä vielä tästä!



Mutta yksi laihdutuksen kannalta mukava asia alkaa päivä päivältä varmistua. Vappu olisi näillä näkymin tarkoitus viettää kotona koulutehtävien parissa. Vielä en ole asiasta ihan satavarma, mutta se tuntuisi houkuttelevalta. Kevät kun on muutenkin minulla nyt juhlimisen aikaa niin miksi en jättäisi yhden välistä. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä vähemmän kiinnostaa nuo "pakolliset" ryyppyjuhlat. Tokihan minulla olisi varmasti mukavaa, mutta katsoo nyt.



Tämmöiset musiikkipainotteiset kuulumiset täältä pimenevästä Meri-Lapin illasta :)

- 1,4kg

Kävin eilisen punnitsemisen sijaan vaa'alla vasta tänään. Ajattelin, että hiilariyliannostus torstain pitsareissulta olisi laskenut ja saisin totuudenmukaisemman tuloksen. No, totuudenmukainen tulos näytti tänä aamuna 82,1 kg. Pudotusta edelliseen viikkoon 1,4kg, mutta miksi mulla jumii koko ajan tuohon 82 kiloon? En kestä.

No, tämä viikko ei ole mennyt kovin mallikkaasti ja illalla sama meno jatkuu. Olen sortunut pitsan lisäksi x-määrään suklaapatukoita aina töissä. Ne on liian helposti saatavilla ja liian helposti ne kohentaa oloa huonona päivänä. Missä on mun itsekuri? Mihin se aina katoaa? Onneksi ensi viikolla on neljä päivää vapaata jolloin todella harvoin sorrun mihinkään herkkuihin. Uskon näiden neljän päivän pudottavan kilot sinne 80 kilon alapuolelle, toivottavasti. Lenkkejä ja terveellistä ruokavaliota vaan kehiin.

Mukavaa viikonloppua kaikille! Minä suuntaan illalla työpaikan saunailtaan.

I'm a loser

Voi luoja, että ihan hävettää tänne kirjoittaa. Puntari on heilahtanut sen noin 1,5 kiloa takaisin minkä viime viikolla pudotin. Ja tiedän tasan tarkkaan miten se on mahdollista. Viikkoon on mahtunut pikkujoulut, krapulasyömiset, lohtusyömiset ja kaikki mitä vaan voi keksiä. Liikuntaa ei viikkoon ole mahtunut yhtään. Syytänkö siitä ilmaa (koko viikko ollut ihan hyvät kelit!!!!!) vai muuten vaan huonoa viikkoa.

Kilomäärä sai tänään taas tsempin päälle. Kaupasta lähti mukaan salaattitarvikkeita joilla yritän pärjätä tämän viikonlopun. Pitäisiköhän siirtyä VLCD-kuurille salaatin jälkeen? Jospa sillä taas paino putoaisi. Pistetään harkintaan.

I Love You Tomorrow If You Love Me Today

Vietän täällä perjantai-iltaa hyvien pahojen ystävieni kanssa. Varmaan tunnettekin heidät, sillä toinen on nimeltään Polly-pussi ja toinen nachot. Tietoinen repsahdus tapahtui ja ilman sen kummempia syyllisyyksiä aion popsia kaiken sen minkä aloitinkin.

Huomenna on kuitenkin (vaihteeksi) uuden elämäni ensimmäinen päivä. Olen kerännyt tämän päivän voimia enkä ole itkenytkään kuin muutaman kyyneleen. Yritän niin kovasti miettiä sitä, että edellisen eron jälkeen kyllähän minä pääsin jaloilleni ja nautin elämästäni. Miksi siis en voisi tehdä niin nytkin. Yritän asennoitua tällaiseen vaiheeseen elämässäni jälleen. Vaikka elättelenkin toiveita yhteenpaluusta, en silti voi luottaa siihen, että näin tapahtuu.

Huomenna kuitenkin ajattelin viettää päivän täysin itselleni! Hemmottelen kuorinnoilla, naamioilla, hiusten värjäämisellä ja kaikella mitä mieleeni tulee. Loihdin itsestäni uuden minän, sellaisen jota kelpaa katsella. Ei sellaisen, jolla on silmät turvonneina itkusta ja tursuavia makkaroita vyötäröllä, kun on tullut lohtuherkuteltua illat sohvalla! Yes, I'm fabulous :D Ja sen näytän sillekin, joka ei minua enää halua.

kuva

Comfort food

Jos on tulossa kipeäksi, eikö se tarkoita, että saa uppoutua sohvannurkkaan peiton kanssa ja katsella televisiota. Lisänä tietenkin jotakin herkkuja, jos tauti sen sallii. Eikö se mene näin?

kuva täältä.

Ilmeisesti minun on muutettava vanhoja tottumuksia, jos mielin kiloista pois ennen joulua. Mutta minun täytyisi pohdiskella mitä korvaavaa tuon lohturuuan tilalle? Jos en saa siihen herkkuhimoon mitään korvaavaa, tulen todennäköisesti repsahtamaan ja pahan kerran.

Uuden parisuhteen* myötä olen alkanut viihtyä enemmän kotona. En lähde enää viikonloppuisin baariin ja tykkään tällaisesta vaiheesta todella paljon. Ehkä minä olen suurimmat juhlimiset jo juhlinut ja nyt on aika rauhoittua. Poikaystäväni on vaan viikonloppuisin yleensä yötöissä ja se tarkoittaa sitä, että olen illat yksin. Perjantai-iltana elokuvaa katsoessa tulee väistämättä halu tehdä kädestä suuhun-liikettä. Tämä sama ilmiö toistuu lähes aina kun olen yksin ja minulla on liikaa aikaa käytettävänä.

Uusimmassa KG-lehdessä 5/2010 oli juttu, jossa annettiin ohjeita välttää päivän lihottavat ruokakriisit. Tunnistin itseni heti ensimmäisestä kohdasta, "tylsyyden markkinat". Ei ole mitään tekemistä tai ainakaan mikään ei kiinnosta. Ainoa mikä kiinnostaa on sohva, televisio ja jääkaappi.

Tähän tulisi löytyä ratkaisu sillä syöminen on kivaa ja siihen on helppo langeta. Lehden mukaan tässä tilanteessa pitäisi opetella tietoinen syöminen. Tietoista syömistä pitäisi toistaa kaavamaisesti itseään pakottaen. Jossain vaiheessa pakottamista ei enää tarvitse. Tämä voisi minun kohdallani onnistua. Jos saan keskittyä muutokseen ja saan uuden omaksumiseen tarpeeksi aikaa, se voi toimia. Olen ihminen joka elää rutiineilla. Lupaan kokeilla pakonomaiseen syömisaikatauluun siirtymistä heti, kun työni loppuu ensi keskiviikkona.

kuva täältä.

Lehdessä ohjeistetaan myös, että jääkaapin oveen tulisi laittaa esimerkiksi kysymyksiä "onko nyt oikeasti nälkä vai aionko syödä tunteeseen?" ja "kadunko, jos syön?". Koskaan ei saisi avata jääkaappia ennen kuin on vastannut näihin kysymyksiin. Useasti lohtusyömisen aiheuttama katumus on paljon vahingollisempaa, kuin hetkestä saatu hyöty. Tämä on NIIN totta. Mikä morkkis siitä syntyykään, kun onnistuneen päivän jälkeen kumoaa vatsaansa levyllisen suklaata ja päälle vähän suolapähkinöitä. Siitä ei ikinä tule hyvä mieli.

Tänään on ensimmäinen kriittinen ilta. Sitten katsotaan miten itsekurini toimii vai toimiiko ollenkaan. Illan comfort food voisi näyttää tältä:

kuva täältä.

* uusi parisuhde = 8kk (juurikin tänään). Pitkä sinkkuaika vaatii pitkän totuttelun vakavaan parisuhteeseen :)