Avautuminen

Mitä jos pitäisinkin vaakalakon? Jos punnitseminen olisi pannassa aina Tammikuun alkuun saakka? Jos seuraava ja samalla ensi vuoden ensimmäinen punnituspäivä olisi 7.1.2011. Olen niin kyllästynyt siihen, että tarkkailen painoani vähän väliä, monta kertaa päivässä. Ja nyt kun paino on kivunnut vähän ylöspäin, lukema vain masentaa minua. En haluaisi murehtia painoani tällaisena aikana kun herkkuja notkuu joka pöydässä. Tosin en ole erityisemmin sortunut mihinkään. Tänään söin yhden tortun ja join mukillisen glögiä, näistä tuskin rangaistaan, kun päivän muut syömiset ovat olleet kurissa.

Kyllä painon kanssa kamppaileminen on uuvuttavaa puuhaa. Ensin ollaan niin iloisia, kun paino lähtee alaspäin ja sitten itketään kun se viikon päästä nouseekin. Jostain syystä mahani on tällä hetkellä kuin ilmapallo ja yritän löytää siihen syitä. Ihan hirvittävää nähdä peilissä pömppö jo vähän aikaa olleen litteämmän vatsan tilalla. Ja vielä kun ajattelen tulevia joulunpyhiä, kuinka ne kerääntyvätkin muistoksi navan seutuville. Oikea painajainen.

Ja liikunta ei sitten kiinnosta yhtään. Ja ketä kiinnostaisikaan tuolla 20-25 asteen pakkasessa? Syytän nyt niin tuota ilmaa! Lenkkeily kun on oikeastaan tällä hetkellä ainoa oikeasti siedettävä urheilulaji. Saa ajatukset muualle ja mieli rauhottuu. Mutta onko tämä jotakin kettuilua vai mitä, tien toiselle puolelle avataan kuntosali! Minun olohuoneen ikkunasta on suora näkymä kuntosalille. Voin halutessani katsella television sijasta juoksumatolla juoksevia ihmisiä. Voisiko kuntosalia enää paljon lähemmäksi tuoda? Minun on ehkä pakko käydä tutustumassa, kunhan se sali nyt vaan avataan. Luulenpa, että avajaiset on tähdätty juuri kinkkuähkyistään toipuville syömäreille. Minua ei kinkuilla lihoteta, mutta kaikella muulla kyllä.

Voi voi, ehkä tämä tästä. Mutta tosiaan, puntarille hyppään seuraavan kerran 7.1.2011!

Lähtölaskenta jouluun

Tajusin tänään, että minulla on tasan kaksi viikkoa aikaa, kunnes matkustan äitini luokse. Olen vakaasti päättänyt, että nämä kaksi viikkoa on pyhitetty kuntoilulle ja terveelliselle ruualle. Eilen illalla nukkumaan mennessä mietin miten saan kiloja karistettua ja tänään uhmasinkin lumisadetta ja kävin lenkillä. Lainasin kirjastosta joku aika sitten kirjan jossa oli kotona suoritettavia lihaskuntoharjoituksia joten niitäkin olisi tänään tarkoitus kokeilla.

Kahden viikon loppurutistus siis alkakoon! Tehdään tilaa joulukiloille :)

Joulutorttuja ja glögiä

Nyt jo pelottaa joulu. Olen tässä muutamien päivien aikana litkinyt glögiä (enkä mitään dieettiglögiä) ja eilen tekaisin torttuja, koska vieraita oli tulossa. Nyt loput tortuista (6kpl) odottelee innoissaan syöjää. Harkitsen vakaasti torttujen heittämistä roskiin, ainoa varma tapa välttyä niiden syömiseltä.

Olen muutaman viikon ajan saanut nipistettyä kaikki herkkujen syömiset minimiin. Nyt sitten kun sortuu kerran, sitä on niin koukussa. Olen ihan varma, että aivoissani on taas joku nappi käännetty on-asentoon enkä pysty hillitsemään itseäni sipsihyllyllä. Onneksi kävin eilen kaupassa ja ostin kaiken tarpeellisen, joten uusi kauppareissu odottaa vasta loppuviikosta. Silloin täytyy ostaa myös joulutähti ikkunaan, sunnuntainahan on ensimmäinen adventti.

Tuntuu hieman tuskalliselta tämä joulun tulo. Viime joulun vietin rakkaani kanssa, joka nyt on sitten pois minun elämästäni. Hänellä on jo uusi. Minulla ei. Noh, lähden äitini nurkkiin kuluttamaan joulunpyhät. Olen kuin Bridget Jones. Senhän olen saanut kuulla jo useita kertoja.

Tiedättekö muuten, veden juomisen hyvät vaikutukset on tullut todistettua tässä muutaman viikon aikana. 1,5 litran vesipullon kun tyhjentää päivän aikana, nälän tunne ei ole niin suuri, painokin saattaa samalla hieman laskea ja iho on kuulkaas hyvässä kunnossa! Ei pidä yhtään aliarvioida sitä veden merkitystä painonhallinnassa/pudottamisessa.

Tsemppiä loppuviikkoon :)

Christmas is coming to town

Kuinka moni on korkannut jo uuden KG-lehden? Minulla se tarttui kaupasta mukaan eilen. Lukupaketti lähinnä joulua ajatellen, taitaa olla kompastuskivi monelle?

Pistetäämpä muutamia KG-lehden luettelemia "joulumuorin klassikkoharhoja" kehiin ja mietin niitä omaa jouluani ajatellen. Siitä voi sitten jokainen miettiä, mikä siinä omassa joulussa mättää.


Harha 1: Joulu maistuu ennen kaikkea kermalta, voilta ja sokerilta.
Ei pidä paikkaansa. Suklaa on tietenkin yksi kompastuskivi ollut joka joulu, mutta suklaarasioiden vähentyessä lahjapinosta, ei suklaan ylensyöntiä ole tapahtunut. En ole mikään joulunekkutoffeekaramelli-ihminen. Lahjapinosta löytyy yleensä yksi pakollinen konvehtirasia ja sen syön hyvillä mielin, muuten jätän suklaat parempiin suihin. Viime vuonna en tainnut syödä edes yhtä kokonaista konvehtirasiaa.

Harha 2: Varsinkin aikuisille jouluvieraille tärkein asia on joulupöytä antimineen.
Not for me. Hyvästä ruuasta kyllä pidän, mutta jouluruoka ei ole koskaan uponnut. Rosolli ja herneet ovat olleet lautasen täytteenä kaikki nämä vuodet. Viime jouluina olen kelpuuttanut lautaselleni ehkä ruokalusikallisen verran laatikoita. Meillä kotona jouluruuasta ei edes ole tehty niin suurta juttua, onneksi.

Harha 3: Jouluna kuuluu levätä ja rentoutua, nauttia takkatulen loimusta ja ihailla kauniita pakkasmaisemia ikkunasta.
CHECK! Sori, mutta tähän en aio keksiä mitään syytä, miksi näin ei saisi tehdä. Joulu on minusta juuri tuota varten. Okei, joka joulu olen kyllä käynyt käveleskelemässä, ihan omien hermojeni takia (paljon ihmisiä pienessä tilassa monta päivää=viime joulu). Mutta jos ei siltä tunnu, ei lenkille tarvi väkisin raahautua. Ja joulu salilla? No thanks.

Harha 4: Joulupöydän tulee olla ennen kaikkea runsas. Olisi katastrofi, jos joku ruokalaji loppuisi jo joulupäivänä.
Meillä ei ikinä ole kotona ollut erityistä hehkutusta jouluruuasta. Yleensä kaikkia tehdään kuitenkin tarpeeksi ja mahdollisesti joulupäivänä syödään vielä jouluruokia. Sitten siirrytäänkin jo normaaliruokaan ja mahdollisia jouluruuan jämiä laitetaan pöytään siltä osin kun niitä on jäänyt. Minua lähinnä tympäsee, kun toissa jouluna rosollia oli tolkuton kulho joka lopulta heitettiin roskiin. Viime jouluna tehtiin vain pieni kippo ja se riitti hyvin. Ei minulla ole tarvetta vetää viikkoa samaa jouluruokaa.


Harha 7: Jouluna on lupa syödä juuri silloin kuin siltä tuntuu. Kerran vuodessa herkut saavat olla esillä aamusta iltaan.
Jep, näinhän se menee. Tämä on ehkä minun pahimmista mokistani joulun aikana. Äidin tekemät pasteijat (lukion toisella lihoin näiden takia varmaan 5kg), joulutortut ja muut pikkunaposteltavat ovat koko ajan esillä ja näin myös koko ajan minun käsissäni. Napsin niitä huomaamattani ja niin vain puntarinlukema kohoaa. Joulunakin olisi tärkeä pitää kiinni ateriarytmeistä. Ei ne tortut ja pasteijat aiheuta niin paljoa pahaa, jos niitä syö esim. välipalana. Mutta kun minun välipala on tunnin välein.

Harha 8: Joulu päättyy loppiaisena.
Joulukoristeet voi ottaa sillon pois, mutta kyllä meikäläisen ruokajoulu päätyy jo siinä ensimmäisenä arkipäivänä pyhien jälkeen. Kyllä se parin päivän herkuttelu saa riittää, ei musta ole jatkajaksi.

Mites muilla? Mikä on joulun pahe? Mutta niinhän sitä sanotaan, että ei se mitä syö jouluna vaan se mitä syö niiden joulujen välillä! Että ruokavalio kuntoon vuoden aikana, eikä sitä yks joulu kaada. Ja yks tsemppi joulua ajatellen, kuinka ihana on lähteä alennusmyynteihin kun vaatteet ei purista torttuturvotuksesta ;)