keskiviikko 29. kesäkuuta 2011

Tykkään!

Päiväni sai ihanan piristyksen, kun luin Annalta tulleen kommentin. Kiitos siitä!


Joskus tuntuu, että miksi kirjottelemaan siitä, miten tasaisin väliajoin epäonnistun, paino nousee, sorrun herkkuihin enkä jaksa liikkua. Tosin onhan välillä aikoja, jolloin syön terveellisesti, jaksan liikkua ja paino putoaa. Ja tässä ajan mittaan on opittu, ettei huonojen hetkien vuoksi pidä lopettaa käyntiin lähtenyttä kilojen karistamista. Huonojen hetkien jälkeen tsempataan entistä kovempaa.

Luen itsekin laihdutusblogeja. Niistä saa paljon inspiraatiota ja tukea, vaikkakin vain näin tietokoneen välityksellä. On mahtavaa lukea toisten onnistumisia ja myönnettäköön, että joskus kyselee itseltään, miksi minä en onnistu, hänkin onnistuu! Mutta sieltä blogista löytyy se vastaus siihenkin, miksi toinen onnistuu. En ole törmännyt vielä yhteenkään blogiin (ainakaan en ole jaksanut sellaista lukea), jossa laihtuminen tapahtuisi poppakonsteilla ja ihmelääkkeitä syöden. Suurimman osan laihduttaminen perustuu ihan niin yksinkertaisiin ja tuttuihin juttuihin, terveelliseen syömiseen ja liikkumiseen. Niistä toden totta uskon löytyvän avaimet hoikistumiseen.

Halusinkin nyt vain kiittää kaikkia niitä, jotka jaksavat seurailla, kommentoida ja kannustaa. Muutama uusi lukija on liittynyt joukkoon ja toivotan heidät erittäin tervetulleiksi joskus hieman epätoivoiseenkin matkaan kohti ihannepainoani. En tiedä milloin paino on saavutettu, enkä ole enää pitkiin aikoihin asettanut mitään Suurta Päivää, jolloin puntarin lukeman tulisi olla 64 kilon tietämissä.

Teen nyt tässä samalla paljastuksen, tulen ulos kaapista ja näette naamani (vaikka kyllähän noista kuvista on jo aiemminkin minut tunnistanut). Kiitos! (ja mites toi naaman vääntely :D)


Big size, mini size

Näin illalla/yöllä päässäni pyörii kaikenlaiset asiat. Jostain syystä tänään päällimmäisenä on ollut painonpudotus. Kävin puntarilla, joka ilmoitti pattereiden loppuneen. Päätin siinä samalla olla ostamatta uusia pattereita. Ostan ne korkeintaan 15.7. eli jätän kaksi punnitusperjantaita välistä. Puntarilukeman tuijottelu on raskasta, mieltä raastavaa. Ehkä se ei olisi niin masentavaa jos vaa'alle ei hyppäisi useita kertoja päivässä. Totta kai paino heittelee päivän aikana. Tuskastuttavaa.

Olen myös miettinyt sitä, että mitä sitten jos (KUN!!) saavutan jossain vaiheessa haluamani painon. Minkä kokoinen silloin olen? Haluaisin toki olla pieni, siro, lähes taskukokoinen. Mutta ei, ei minusta sellaista tule. Olen 170cm pitkä ja isoluinen (ihan oikeasti). Normaalipainossani lukiossa olin muita isompi. Luulin silloin olevani ylipainoinen ja liian lihava. En ollut, olin vain ystäviäni isokokoisempi. Kaksi parasta ystävääni yläaste- ja lukioaikoina ovat jotakin 155-160cm väliltä ja todellakin pienikokoisia. Tunsin itseni jättiläiseksi heidän vierellään. Lukion jälkeen liikuin paljon ihmisten kanssa, jotka olivat jotakuinkin samankokoisia kuin minä. Oli jotenkin helpompaa.

Muistaakseni KG-lehdessä sanottiin, että laihduttaessa olisi hyvä osata kuvitella itsensä normaalipainoisena. Aloinkin itse miettiä minkä kokoinen minusta olisi mahdollista tulla. Voisinko isokokoisena olla kuitenkin laiha vai näyttäisinkö kookkaan rakenteeni vuoksi aina lihavalta? Löysin netistä kuvia Australialaisesta mallista ja näyttelijästä Megan Galesta. Hän tosin on minua 10cm pidempi, isokokoinen raamiltaan, mutta silti hoikka. Ajattelin, että ehkä minun on sittenkin mahdollisuus saavuttaa hoikka olemus.

kuvat googletettu

Toki minun(kin) haaveenani olisi näyttää timmiltä, hoikalta ja kauniilta. Mutta yksi haaveistani laihtumiseen liittyen olisi se, että voisin käyttää sellaisia vaatteita, jotka nyt lihavana saa minut näyttämään entistä lihavammalta. Monesti pitää paikkansa juuri se, että liian löysät ja muodottomat vaatteet saa aikaan vielä suuremman lihavuusefektion. Joskus minulla oli todella paha tunika-aika ja puin päälleni pelkkiä suora- tai a-linjaisia tunikoita, jotka ylsivät vähintäänkin puoleen reiteen asti. Tajusin kuitenkin jossain vaiheessa, että kyseiset vaatteet saivat minut näyttämään pötkylältä.

Googlettelin vähän plus size-kuvia ja katsokaapas miten hyvältä heidän kurvikkaat vartalonsa näyttävät tyköistuvissa vaatteissa!

tiistai 28. kesäkuuta 2011

På liv och död

Täällä ollaan grillailtu koko päivä. Ei kylläkään ruokaa vaan olen paistatellut päivää omalla pikku parvekkeellani. Tein sinne sellaisen pehmeän keitaan, vaikka mikään tilaihme tuo laatikko ei olekaan. Mutta hyvin ajaa tehtävänsä.

Olen todella ylpeä itsestäni, sillä olen syönyt nyt muutamia päiviä (se on jo ajassa saavutus!) todella hyvin. Hiilihydraatit ovat pysyneet alle 60g ja proteiinit lähes joka päivä nousseet sinne 100g paikkeille. Nälkä on pysynyt loitolla ja turvotus poistunut Saa nähdä mitä puntari perjantaina näyttää. Odotan innolla uudestaan 80 kilon alitusta.

Ruokapuolen ollessa kunnossa, ei kaikki kuitenkaan ole mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Olen liikkunut viimeksi lauantaina. En vain ole jaksanut suunnata lenkille. Vetämättömyyttä ja laiskuutta. Ehkä tämä tästä.

Olen jotenkin stressaantunut tulevasta. Olen laittanut useita työhakemuksia ja suurimman osan hakuaika päättyy 30.6, joten odottelen yhteydenottoja. Toivottavasti edes joku tärppäisi. Pääsisin muuttamaan ja siltä osin aloittamaan puhtaalta pöydältä. Jotenkin tämä odottaminen, asioiden pähkäileminen ja mahdollinen muuttaminen pyörivät päässä ja vie kaiken keskittymisen. Voi kunpa se yksi ja mieleisin paikka minulle tarjottaisiin!

Ps. Viimeinen syy katsoa Ruotsin pelastajia. Kaikki muut ovat lähteneet pois. Enkä tiedä miksi juuri Magnus, eihän se ole edes komea! :D
kuva

maanantai 27. kesäkuuta 2011

Ombré

Kesällä unirytmini kääntyy usein todella väärin ja keikun hereillä aamuun asti. Nyt näyttää myös siltä. Haluaisin laittaa nukkumaan ajoissa ja herätä aamulla aikaisin lenkille. Not gonna happen.

Kello on kolme. Minua väsyttää, mutta en saa unta. Unen saantia häiritsee myös aamuaurinko joka alkaa nousta ja valaisee kauniisti naapuritalot ja niiden ikkunat. Asuntoni ikkunat ovat siinä mielessä hyvin suunnattuja, että näen auringon lähes koko päivän ja kauneinta on, kun se laskee suoraan makuuhuoneeni ikkunaan. Näin aamuaurinkoa voin seurata olohuoneeni ikkunasta.

kuva
Mutta eilen innostuin Takkusen kokeilujen myötä hankkimaan itselleni ombré-kesätyylin. Innostuin siitä jo loppukeväästä/alkukesästä nähdessäni oikealla näkyvän muotibloggaajan kuvia. Ei auttanut kuin käydä Citymarketissa väriostoksilla ja tarttua tuumasta toimeen. Takkunen oli laittanut vielä helpon ohjevideon sivuillensa, joten uskoin onnistuvani. Ja koska kameraa en omista, saatte tyytyä puhelimeni huonolaatuiseen kuvaan. Siitä jonkin verran saa selvää tuloksesta, mutta sanonpa vain, että olen tyytyväinen! Juuri sopiva tyyli kesähiuksiin! Ja olen miettinyt hiuksieni luonnollisen värin takaisinhankkimista ja tämä on aste vaaleampaan suuntaan! Me likes! Jossain vaiheessa varmasti tulee myös kuvia vähän paremmassa tilanteessa noista hiuksista.

sunnuntai 26. kesäkuuta 2011

Tujhe Dekha To

Jostakin syystä on todella kuuma yö. En saa unta. Siksipä päätän jakaa outoa musiikkimakuani.









Siinä vähän arabin- ja persiankielistä musiikkia.

Ja lisäksi hieman Bollywood-tunnelmia!







Hahaa, tämä viimeinen video on ehdoton suosikkini! Nämä olivat kovaa huutoa vuosi sitten keväällä. Soitin näitä kotonani, tanssin pitkin asuntoa ja lauloin. Suuri haaveeni on muuten joskus oppia tanssimaan Bollywood-tanssja ja menen ehdottomasti kurssille kun sellaisen löydän!

Että eipä mulla muuta!

lauantai 25. kesäkuuta 2011

Pakkaus muuttuu talven aikana, mutta tuote säilyy ennallaan

Jotta motivaatio laihdutuksessa säilyisi, on tasaisin väliajoin paikallaan muistuttaa itseään jo saavutetusta tuloksesta ja muutoksesta. Näinpä kaivoinkin muutaman kuvan ja tein niistä pientä vertailua. Toukokuussa 2010 otettu kuva toimii minulla edelleen kauhukuvana.




Alimmaisessa kuvassa paita hieman rytyssä, mutta ei se mitään. Eihän nämä kuvat ihan samoista kuvakulmista ole, sellaisia on vaikea ottaa. Mutta näiden avulla tsemppaan nyt itseäni. Minulla on todella hyvä syy näyttää hehkeältä ja hoikistuneelta viimeistään elokuun lopulla. Ei, ei mitään mullistavaa ole tapahtumassa, jotain tärkeää itseäni varten vain.

Tämmöstä täällä. Nämä siis -20kg muutoskuvia, -30kg odotellessa... :)

Otsikon teksti tupakka-askista. Otin sen talteen joskus laihdutusta aloitellessani ja pidän sitä lompakossa.