keskiviikko 29. kesäkuuta 2011

Tykkään!

Päiväni sai ihanan piristyksen, kun luin Annalta tulleen kommentin. Kiitos siitä!


Joskus tuntuu, että miksi kirjottelemaan siitä, miten tasaisin väliajoin epäonnistun, paino nousee, sorrun herkkuihin enkä jaksa liikkua. Tosin onhan välillä aikoja, jolloin syön terveellisesti, jaksan liikkua ja paino putoaa. Ja tässä ajan mittaan on opittu, ettei huonojen hetkien vuoksi pidä lopettaa käyntiin lähtenyttä kilojen karistamista. Huonojen hetkien jälkeen tsempataan entistä kovempaa.

Luen itsekin laihdutusblogeja. Niistä saa paljon inspiraatiota ja tukea, vaikkakin vain näin tietokoneen välityksellä. On mahtavaa lukea toisten onnistumisia ja myönnettäköön, että joskus kyselee itseltään, miksi minä en onnistu, hänkin onnistuu! Mutta sieltä blogista löytyy se vastaus siihenkin, miksi toinen onnistuu. En ole törmännyt vielä yhteenkään blogiin (ainakaan en ole jaksanut sellaista lukea), jossa laihtuminen tapahtuisi poppakonsteilla ja ihmelääkkeitä syöden. Suurimman osan laihduttaminen perustuu ihan niin yksinkertaisiin ja tuttuihin juttuihin, terveelliseen syömiseen ja liikkumiseen. Niistä toden totta uskon löytyvän avaimet hoikistumiseen.

Halusinkin nyt vain kiittää kaikkia niitä, jotka jaksavat seurailla, kommentoida ja kannustaa. Muutama uusi lukija on liittynyt joukkoon ja toivotan heidät erittäin tervetulleiksi joskus hieman epätoivoiseenkin matkaan kohti ihannepainoani. En tiedä milloin paino on saavutettu, enkä ole enää pitkiin aikoihin asettanut mitään Suurta Päivää, jolloin puntarin lukeman tulisi olla 64 kilon tietämissä.

Teen nyt tässä samalla paljastuksen, tulen ulos kaapista ja näette naamani (vaikka kyllähän noista kuvista on jo aiemminkin minut tunnistanut). Kiitos! (ja mites toi naaman vääntely :D)


5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hah, et ollut yhtään sen näköinen kuin kuvittelin nyt kun näkee kasvot kokonaisuudessaan. Anyways, olet tosi nätti! :)

Laihdutusblogit ovat ehkä parasta vertaistukea mitä on, kun tietää ja näkee ettei se muillekaan niin helppoa ole. Ei se laihtuminen kuitenkaan mahdotonta ole, vain tosi vaikeaa ainakin henkisesti päästä siihen asenteeseen, ettei anna periksi ensimmäisille mielihaluille. Elämänmuutos on jo ihan toinen asia. Sä olet kuitenkin pudottanut niin paljon jo painoa ja kokoero on ihan uskomaton!

Voisitko tehdä jonkinlaista vaatepostausta, esimerkiksi miten ostoksesi erottautuvat ennen ja nykyään tai minkälaisia vaatteita tykkäät käyttää? Myös jonkinlaista päivä kanssani-postausta olisi kiva lukea, varsinkin jos sisällytät siihen ruoat ja liikunnat! Kiitos!

t. Anna

Excited kirjoitti...

Onpa siinä söpö tyttö! Olet rohkea, kun uskallat "tulla ulos kaapista" :) Mä en uskaltais näyttää kasvojani, sillä välillä blogissani on aika henkilökohtaisia asioita, ja en todellakaan haluaisi että väärät ihmiset löytävät blogini.

Joskus vaan pääsee unohtumaan miten nykyajan kulttuurissa, jossa ei enää ole niin paljon yksityisyyttä kuin ennen, voi hämärtyä kokonaan se yksityisyyden ja julkisuuden raja, siis miten netissä esittämät asiat voi myöhemmin päätyä aivan vääriin käsiin tai paljastaa vähän liikaakin ihmisestä.

Henna kirjoitti...

Tsemppiä ja hurjasti energiaa tavoitteeseesi! Mulle on jäänyt joskus mieleen sellainen ajatus, että vaikka kananmunakennosta menisi kaksi munaa rikki, tuskin rikon ne kaikki muutkin (tämä viittaa vähän tuohon että jos epäonnistuu, ei pyyhettä kannata heittää kehään)!

Essi kirjoitti...

Anna: Tuo vaatepostaus olisikin ihan kiva tehdä ja tuo päivä-postaus onnistuu, jos mahtaisin saada hieman paremman kameran. Omistan tällä hetkellä vain puhelimen kameran.

Kirjoitatko sinä muuten blogia tai oletko ajatellut sellaista kirjoittaa?

Takkunen: Joo, ymmärrän kyllä sen, ettei kasvojaan halua paljastaa. Ja etenkään silloin, kun kirjoittaa henkilökohtaisemmista asioista. Kaikki asiat eivät vain kuulu kaikkien tietoon. Itse en koe jakavani täällä liikaa, joten sen vuoksi kaapista ulos tuleminen oli melko helppoa. Toki tämä nyt sitten rajoittaa, että mitään paljastavaa en elämästäni voi kertoa jatkossakaan.

Little M: Kiitos :) Tuohonhan se olisi uskottava, että vaikka välillä niitä epäonnistumisia tulee, jossain vaiheessa on pakko onnistua! :)

AB kirjoitti...

En kirjoita blogia, harmi kyllä. Olen kirjoittanut, muttei aikaa tai intoa loppujen lopuksi ollut oman blogin pitämiselle. :/

t. Anna