Uusi lukija liittynyt joukkoon, welcome Laura!
Viikko on lähtenyt käyntiin ruokailujen suhteen hyvin. Terveellistä karppiruokaa, yksitoikkoista tosin. Ostin tänään vaihtelun vuoksi Karppinen-leipää. Maistoin sitä muutama viikko sitten ja se maistui jopa ihan hyvälle. Huomasin kuitenkin, että leipä ei sittenkään enää ole mitään herkkua. Entinen leipähiiri on ilmeisesti pääsemässä eroon riippuvuudestaan. Syön tuon pussillisen, mutta tuskinpa uutta ostan. Ja mikäs siinä, sopii minulle.
Eilen lähdin ensimmäistä kertaa pitkään aikaan lenkille. Jotenkin liikunta on taas jäänyt. Olen selkästi kausiliikkuja. Mutta kuten en usein aikaisemminkaan ole ollut huolissani mistään, en ole nytkään. Kyllä se innostus sieltä vielä löytyy. Olen ehkä maailman huonoin painonpudottaja.
Olin kirjoittelemassa tätä postausta jo eilen illalla, kunnes tämä yksi herra ilmoitti, että on alaovella. Jätin blogisivun auki ja lähdin avaamaan ovea. Kun tulimme tänne, hän bongasi heti, että kirjoitan blogia ja näki muutamat ensimmäiset sanat nimestä. Siitä alkoikin kamala kyselytunti ja arvailu mikä blogini nimi on ja miten hän sen löytää. Vaikka olenkin naamani paljastanut (tosin kamalia ilmeitä suttaillen), en silti halua tietää jos joku tuttuni lukee tätä. Minua ei haittaa, jos joku minut tästä blogista tunnistaa, mutta haluaisin hänen pitävän sen omana tietonaan. Että hei vaan D, jos tämän joskus löydät, pidä se omana tietonasi. Kerroin kyllä mitä aihetta blogini käsittelee ja mitä tänne kirjoittelen, mutta silti.
Ensimmäiset kylmät kelit ovat ilmeisesti iskeneet minuun ja viikonlopun vähissä vaatteissa oleilu kostautuu nyt pää- ja kurkkukipuna. Ihan tuskainen olo tuossa pään ja olkapäiden välimaastossa. Yksinolemisen hyviä puolia on esimerkiksi se, että olisin jo yöllä käynyt keittelemässä Findrexinit itselleni ja helpottanut oloa, nyt lähinnä tuskailin kun aamu ei tuntunut tulevan millään. En halunnut herättää toista, jolla oli kuitenkin aikainen herätys. Mutta semmosta täällä!
Ai niin, sellainen kiva asia syksyn tulemisessa on, että minun olisi aika hankkia jotkut kivat lenkkeilyvaatteet!
keskiviikko 10. elokuuta 2011
maanantai 8. elokuuta 2011
New week ahead
Tervetuloa Martsullekin mukaan! Käykäähän sniikkailemassa Martsun blogista yks onnistumistarina! :)
Minulla tuli viikonloppuun pari muuttujaa. Piti tulla rauhallinen ja hiljainen viikonloppu. Toisin kävi.
Äitini mies soitti perjantai-iltana ja kertoi mahdollisuudesta saada ylläoleva Guest-passi Satama Open Airiin ja toki se kelpasi. Aikomuksena ei ollut kyseiseen tapahtumaan osallistua, mutta toki siinä vaiheessa kun takaportista pääsee sisään ja ilmaista lippua tarjotaan niin mikä jottei.
Lauantaina sai katsella tällaista mieskomeutta
Kuvat otettu iPhonella, ei mitään parasta laatua. En ole vielä ystävältäni saanut hänen kamerallaan otettuja kuvia. Mutta niin, perjantai meni hieman enemmän juhliessa, lauantai vähän rauhallisemmin. Eilen halusin viettää elokuvailtaa yksikseni kera sipsien, mutta eräs herrahenkilö ilmoitti halukkuutensa osallistua laiskaan sunnuntai-iltaani ja suunnattiin sitten Makuuniin vuokraamaan elokuva. Sipsit jäivät ostamatta! Hyvä! Aamulla herran lähtiessä töihin, minä hyppäsin ensimmäisenä puntarille ja -0,5kg sitten perjantain. Toivottavasti puntarinlukema jatkaa laskuaan.
Mukavaa viikonalkua kaikille!
Minulla tuli viikonloppuun pari muuttujaa. Piti tulla rauhallinen ja hiljainen viikonloppu. Toisin kävi.
Äitini mies soitti perjantai-iltana ja kertoi mahdollisuudesta saada ylläoleva Guest-passi Satama Open Airiin ja toki se kelpasi. Aikomuksena ei ollut kyseiseen tapahtumaan osallistua, mutta toki siinä vaiheessa kun takaportista pääsee sisään ja ilmaista lippua tarjotaan niin mikä jottei.
Lauantaina sai katsella tällaista mieskomeutta
Kuvat otettu iPhonella, ei mitään parasta laatua. En ole vielä ystävältäni saanut hänen kamerallaan otettuja kuvia. Mutta niin, perjantai meni hieman enemmän juhliessa, lauantai vähän rauhallisemmin. Eilen halusin viettää elokuvailtaa yksikseni kera sipsien, mutta eräs herrahenkilö ilmoitti halukkuutensa osallistua laiskaan sunnuntai-iltaani ja suunnattiin sitten Makuuniin vuokraamaan elokuva. Sipsit jäivät ostamatta! Hyvä! Aamulla herran lähtiessä töihin, minä hyppäsin ensimmäisenä puntarille ja -0,5kg sitten perjantain. Toivottavasti puntarinlukema jatkaa laskuaan.
Mukavaa viikonalkua kaikille!
perjantai 5. elokuuta 2011
Biisilistaa
Ajattelin taas jakaa vähän tämän hetken suosikkeja musiikkirintamalla. Aika sekalaista ollut taas ja olen kuunnellut sellaista musiikkia mistä en normaalisti oikein syttyisi. Seuraavat biisit ovat soineet tiuhaan kaiuttimista.
En todellakaan ymmärrä miksi Eminem! Kyllä ne huonotkin voi vissiin sillon tällön yllättää.
Ehdoton suosikki, Robyn!
Tässä on jotakin ihanaa Disney-henkeä!
Ja sitten jotain suomalaistakin vielä loppuun
En todellakaan ymmärrä miksi Eminem! Kyllä ne huonotkin voi vissiin sillon tällön yllättää.
Ehdoton suosikki, Robyn!
Tässä on jotakin ihanaa Disney-henkeä!
Ja sitten jotain suomalaistakin vielä loppuun
+ 1,3kg
Tervetuloa mukaan uusi lukija, Taskunoita!
Punnituspäivä ja 1,3 kilon nousuhan siellä oli tapahtunut. Olin oikeastaan positiivisesti yllättynyt, ettei tuon enempää. 78,8 oli lukema. Eikä siitä sen enempää.
Olen jotenkin helpottunut, kun tämän viikonlopun juhlimiset peruuntuivat eikä minun tarvitse lähteä mihinkään. Ei ainakaan juhlimaan. Se aina tietää painonnousua ja sitä viimeiseksi kaipaan tällä hetkellä. Minulla on viikko aikaa karistaa turvotukset ja taikoa itseni "hehkeäksi" sillä torstai-iltana lähtee juna kohti Helsinkiä ja tapaan siellä jonkun <3 Haluan näyttää niin hyvältä, kuin suinkin tässä tilanteessa pystyn.
Tänään olisi tarkoitus testata vähän juoksukuntoa. En ole käynyt nyt muutamaan viikkoon rehellisellä juoksulenkillä, koska jostain syystä tuntui ettei se saa minulla aikaan muuta kuin painonnousua. Ehkä täytyy tehdä uusi yritys. Miksi se ei toimisi minulla, kun se toimii muillakin? We'll see.
Punnituspäivä ja 1,3 kilon nousuhan siellä oli tapahtunut. Olin oikeastaan positiivisesti yllättynyt, ettei tuon enempää. 78,8 oli lukema. Eikä siitä sen enempää.
 |
| kuva |
Tänään olisi tarkoitus testata vähän juoksukuntoa. En ole käynyt nyt muutamaan viikkoon rehellisellä juoksulenkillä, koska jostain syystä tuntui ettei se saa minulla aikaan muuta kuin painonnousua. Ehkä täytyy tehdä uusi yritys. Miksi se ei toimisi minulla, kun se toimii muillakin? We'll see.
torstai 4. elokuuta 2011
In my closet
Jossain vaiheessa aioin tehdä postauksen tyylistäni silloin ennen ja onko se muuttunut tässä kilojen karistessa.
Noh, olen aina pukeutunut juuri niin kuin olen itse halunnut. Olen käyttänyt lyhyitä hameita tai tiukkoja paitoja, oli elopaino sitten 100 kiloa tai 70 kiloa. Vaatteet ovat suuri intohimoni ja niihin uppoaa rahaa kaikkein eniten. Tuhlaan rahani aina ensin vaatteisiin, sitten vasta ruokaan. Ja minä en ole juuri koskaan välittänyt siitä, miten ihmiset minut näkevät, vaan siitä miltä minusta tuntuu. Joskus vanhoja kuvia katsellessa kuitenkin toivoo, että joku raja olisi ollut. Mutta voi olla, että ajattelen 20 kilon päästä niin myös tämän hetken kuvista. Miksi ihmeessä olen nuo vaatteet päälleni laittanut, kun eivät ne pue minua yhtään?!
Muutama vuosi sitten minulla oli ihan mieletön tunikakausi. Pukeuduin muodottomiin tunikoihin jotka tosiasiassa tekivät minut entistä isomman näköiseksi. Edellisen tietokoneen hajotessa katosi myös suurin osa kuvistani enkä onnistunut löytämään yhtään todellista tunikakuvaa. Olen myös aina luottanut toppi/t-paita + neuletakki-yhdistelmään. Useina kesinä en ole liikkunut julkisesti lyhythihaisissa saati hihattomissa paidoissa ja minulla oli AINA neuletakki päällä. Todistusaineistoa:
Vaikka olisi helle, minä pukeuduin aina neuletakkiin. Kuvat on otettu 2008-2009. Farkkuhame on ollut suosikkini, ei vaan ole enää. Hametta pitäessä minusta tuntui, että lihavat jalat eivät erottuisi niin selvästi. Värejä en ole koskaan pelännyt. En tiedä yhtään mitkä värit minulle sopivat, käytän kaikkia joista pidän. Isäni oli myöskin lihava ja äitini kertoi, että joskus 90-luvulla hän oli mennyt ostamaan isälleni paitaa ja kysynyt myyjältä olisiko jotain pirteämmän väristä mustan/harmaan/ruskean sijaan. Vastaukseksi äiti sai, ettei lihavat käytä värejä. No se oli silloin, minä ainakin käytän! Vielä vuosi sitten leggingsit olivat myös kovaa huutoa. Eihän läski voinut näyttää jalkojaan, mutta housuissa olisi ollut liian kuuma. On ikävää, miten JOUTUU käyttämään joitakin vaatteita varjellakseen kanssaihmisiä. Lihavuuden yksi ikävimpiä asioita on se, että täytyy pukeutua johonkin mikä mahtuu päälle, ei johonkin mihin haluaisi.
Tältä kesältä ei paljoa kuvia ole, mutta tein pienen kollaasin mitä päällä on näkynyt viime päivinä:
Tämän kesän ykkösjuttu on minulla ollut nuo farkkushortsit. Pidän niistä paljon enemmän, kuin vielä kaapistani löytyvästä edelliskesien farkkuhameesta. Myös maksimekot ja hameet ovat olleen kovasti käytössä. Tänä kesänä olen myös ensimmäistä kertaa pitkään aikaan heilunut julkisilla paikoilla ilman käsiäni verhoavia neuletakkeja. Jos on ollut lämmin, olen huoletta lähtenyt hihattomissa liikkeelle. En toki ole tyytyväinen hyllyviin käsivarsiini, mutta olen kyllästynyt peittelemään niitä ja hikoilemaan pitkähihaisissa. Mutta kuten huomata saattaa, toppi + neuletakkiyhdistelmällä ollaan menty vieläkin. Gina Tricotin perustopit ovat suuria suosikkejani ja minulla löytyy niitä yhteensä 17 eri värissä. Ja kyllä, käytän kaikkia. Ne ovat palvelleet useamman vuoden ajan lukuisten pesujenkin jälkeen.
Odotan kauhulla syksyä, kun pitäisi taas siirtyä pitkiin housuihin. Omistan tällä hetkellä kolmet farkkuleggingsit H&M:ltä (jes, kokoa M!!) ja ne olivat ainakin vielä keväällä ihan lempparit. Mieli kuitenkin muuttuu niin äkkiä ja voi olla, että kesän jälkeen kun kiskaisen ne jalkaan, en tykkää niistä yhtään. Hankintalistalla tälle syksylle olisi ihan oikeat farkut! En muista milloin olen viimeksi käynyt edes kokeilemassa farkkuja. No okei, ostin Lindexiltä yhdet koon 44 farkut taannoin, mutta ihan hetkessä ne jäivät jo minulle isoiksi. Nyt olisi tarkoitus hankkia sitten jotkut istuvat, hyvät farkut.
Minulla löytyy vieläkin todella paljon vaatteita kaapista, mitä käytin 20 kiloa sitten. Voin ihan huoletta käyttää niitä edelleen, tuntuu vaan että ne istuvat vaan paremmin tätä nykyä. Kunhan haalin kokoon enemmän vanhoja kuvia, voisin tehdä sellaisen vaate ennen/vaate jälkeen-postauksen.
Mutta haluaisin haastaa muutkin tekemään tällaisen pienen tutkimuksen sinne vaatekaappin. Onko se muuttunut kilojen karistua? Rajoittiko/rajoittaako kilot pukeutumistasi?
Noh, olen aina pukeutunut juuri niin kuin olen itse halunnut. Olen käyttänyt lyhyitä hameita tai tiukkoja paitoja, oli elopaino sitten 100 kiloa tai 70 kiloa. Vaatteet ovat suuri intohimoni ja niihin uppoaa rahaa kaikkein eniten. Tuhlaan rahani aina ensin vaatteisiin, sitten vasta ruokaan. Ja minä en ole juuri koskaan välittänyt siitä, miten ihmiset minut näkevät, vaan siitä miltä minusta tuntuu. Joskus vanhoja kuvia katsellessa kuitenkin toivoo, että joku raja olisi ollut. Mutta voi olla, että ajattelen 20 kilon päästä niin myös tämän hetken kuvista. Miksi ihmeessä olen nuo vaatteet päälleni laittanut, kun eivät ne pue minua yhtään?!
Muutama vuosi sitten minulla oli ihan mieletön tunikakausi. Pukeuduin muodottomiin tunikoihin jotka tosiasiassa tekivät minut entistä isomman näköiseksi. Edellisen tietokoneen hajotessa katosi myös suurin osa kuvistani enkä onnistunut löytämään yhtään todellista tunikakuvaa. Olen myös aina luottanut toppi/t-paita + neuletakki-yhdistelmään. Useina kesinä en ole liikkunut julkisesti lyhythihaisissa saati hihattomissa paidoissa ja minulla oli AINA neuletakki päällä. Todistusaineistoa:
 |
| (kuvan saa klikattua isommaksi) |
Tältä kesältä ei paljoa kuvia ole, mutta tein pienen kollaasin mitä päällä on näkynyt viime päivinä:
Tämän kesän ykkösjuttu on minulla ollut nuo farkkushortsit. Pidän niistä paljon enemmän, kuin vielä kaapistani löytyvästä edelliskesien farkkuhameesta. Myös maksimekot ja hameet ovat olleen kovasti käytössä. Tänä kesänä olen myös ensimmäistä kertaa pitkään aikaan heilunut julkisilla paikoilla ilman käsiäni verhoavia neuletakkeja. Jos on ollut lämmin, olen huoletta lähtenyt hihattomissa liikkeelle. En toki ole tyytyväinen hyllyviin käsivarsiini, mutta olen kyllästynyt peittelemään niitä ja hikoilemaan pitkähihaisissa. Mutta kuten huomata saattaa, toppi + neuletakkiyhdistelmällä ollaan menty vieläkin. Gina Tricotin perustopit ovat suuria suosikkejani ja minulla löytyy niitä yhteensä 17 eri värissä. Ja kyllä, käytän kaikkia. Ne ovat palvelleet useamman vuoden ajan lukuisten pesujenkin jälkeen.
Odotan kauhulla syksyä, kun pitäisi taas siirtyä pitkiin housuihin. Omistan tällä hetkellä kolmet farkkuleggingsit H&M:ltä (jes, kokoa M!!) ja ne olivat ainakin vielä keväällä ihan lempparit. Mieli kuitenkin muuttuu niin äkkiä ja voi olla, että kesän jälkeen kun kiskaisen ne jalkaan, en tykkää niistä yhtään. Hankintalistalla tälle syksylle olisi ihan oikeat farkut! En muista milloin olen viimeksi käynyt edes kokeilemassa farkkuja. No okei, ostin Lindexiltä yhdet koon 44 farkut taannoin, mutta ihan hetkessä ne jäivät jo minulle isoiksi. Nyt olisi tarkoitus hankkia sitten jotkut istuvat, hyvät farkut.
Minulla löytyy vieläkin todella paljon vaatteita kaapista, mitä käytin 20 kiloa sitten. Voin ihan huoletta käyttää niitä edelleen, tuntuu vaan että ne istuvat vaan paremmin tätä nykyä. Kunhan haalin kokoon enemmän vanhoja kuvia, voisin tehdä sellaisen vaate ennen/vaate jälkeen-postauksen.
Mutta haluaisin haastaa muutkin tekemään tällaisen pienen tutkimuksen sinne vaatekaappin. Onko se muuttunut kilojen karistua? Rajoittiko/rajoittaako kilot pukeutumistasi?
I will
Täällä ollaan tosiaan viime ja tämä viikko vietetty sellasta elämää, että ei oo kauheesti kaloreita laskeskeltu ja kesäjuomakin on maistunut ihan kiitettävästi. Jotenkin tullu sellanen olo, että pakko ottaa loppukesästä kaikki irti. Ja minä olen niin helppo. Eilen illalla terassilla join ihan vaan jääkahvin aluksi, mutta sitten se vaihtui jossain vaiheessa olueksi. Kävin tuossa aamulla puntarilla ja siellä oli tapahtunut parin kilon nousu. En minä sitä kauhistunut, sillä ongelma on korjattavissa. Ja pääasia että missään tilanteessa ei yli kasikympin enää mennä.
Tein eilen hieman realistisemman tavoitetaulukon syksyä varten. Tavoittelen aina jotain yli kilon pudotuksia viikolle ja ne minun tämän hetken elämäntyylissä ovat vain lähes mahdottomia. Miksi en siis laittaisi sellaisia tavoitteita, joihin minulla on mahdollisuus päästä. Ei minulla ole mikään kiire tämän laihtumisen kanssa. Ja eipähän tulisi niin suuria pettymyksiä aina puntarille astuessa.
Mutta jos ei mulla muuta, niin ainakin se, että minä en lannistu! :D
Tein eilen hieman realistisemman tavoitetaulukon syksyä varten. Tavoittelen aina jotain yli kilon pudotuksia viikolle ja ne minun tämän hetken elämäntyylissä ovat vain lähes mahdottomia. Miksi en siis laittaisi sellaisia tavoitteita, joihin minulla on mahdollisuus päästä. Ei minulla ole mikään kiire tämän laihtumisen kanssa. Ja eipähän tulisi niin suuria pettymyksiä aina puntarille astuessa.
Mutta jos ei mulla muuta, niin ainakin se, että minä en lannistu! :D
keskiviikko 3. elokuuta 2011
Keskellä viikkoa
Sain ensimmäisen tunnustukseni ikinä! Kiitos Takkunen!
Tunnustuksen saaneen tuli kertoa lempi 1) väri, 2) ruoka ja 3) paikka jossa haluaisi käydä.
1) Kesällä tykkään ehdottomasti kirkkaista väreistä, ehkä jopa neonpuolelle menevistä. Muuten monet jalokivivärit (tosin ei punainen) ovat suosikkejani mustan ohella.
2) lempiruokani tällä hetkellä on ehdottomasti täytetyt paprikat. Mutta kaikkien aikojen suosikkejani ovat esimerkiksi kaalilaatikko ja oman ohjeen tonnikalakastike+pasta.
3) haluaisin käydä NIIN monessa paikassa. Haluaisin palata takaisin Portugaliin, uusista maista Australia/U.S.A. ja Irak olisivat mieluisimmat.
Olen niin huono lähettämään tällaisia eteenpäin ja monelle tämä oli jo lähtenytkin muitten toimesta! Pidän kaikista blogeista, joita luen, enhän minä niitä muuten jaksaisi seurailla :) On ihana seurata erilaisia blogeja. Pidän muotiblogeista, laihariblogeista, lifestyleblogeista ja myös ilman selkeää kategoriaa olevista blogeista. Mikähän siinä on, ihmisen uteliaisuus? Kirjoittelin aikonani ihan vain omasta elämästäni kertovaa blogia joka sai hetkessä paljon lukijoita. Ihmettelin suuresti, että miksi, koska kirjoitin siellä ihan vain omasta elämästäni ilman kuvia, ilman nimiä. Jossain vaiheessa ilmeisesti joku minut tunnisti sieltä ja jätin kirjoittamisen sikseen. Nyt minua ei haittaa tunnistaminen, mutta en silti halua tietää, jos joku tuttuni tätä lukisi. On paljon helpompi kirjoittaa, kun ei tunne lukijoitansa.
Kirjoittelen illemmalla vähän siitä, mitä tänne kuuluu. Kirjoittelutauko tarkoittaa yleensä myös epäonnistumisia eikä poikkeusta tule nytkään.
Tunnustuksen saaneen tuli kertoa lempi 1) väri, 2) ruoka ja 3) paikka jossa haluaisi käydä.
1) Kesällä tykkään ehdottomasti kirkkaista väreistä, ehkä jopa neonpuolelle menevistä. Muuten monet jalokivivärit (tosin ei punainen) ovat suosikkejani mustan ohella.
2) lempiruokani tällä hetkellä on ehdottomasti täytetyt paprikat. Mutta kaikkien aikojen suosikkejani ovat esimerkiksi kaalilaatikko ja oman ohjeen tonnikalakastike+pasta.
3) haluaisin käydä NIIN monessa paikassa. Haluaisin palata takaisin Portugaliin, uusista maista Australia/U.S.A. ja Irak olisivat mieluisimmat.
Olen niin huono lähettämään tällaisia eteenpäin ja monelle tämä oli jo lähtenytkin muitten toimesta! Pidän kaikista blogeista, joita luen, enhän minä niitä muuten jaksaisi seurailla :) On ihana seurata erilaisia blogeja. Pidän muotiblogeista, laihariblogeista, lifestyleblogeista ja myös ilman selkeää kategoriaa olevista blogeista. Mikähän siinä on, ihmisen uteliaisuus? Kirjoittelin aikonani ihan vain omasta elämästäni kertovaa blogia joka sai hetkessä paljon lukijoita. Ihmettelin suuresti, että miksi, koska kirjoitin siellä ihan vain omasta elämästäni ilman kuvia, ilman nimiä. Jossain vaiheessa ilmeisesti joku minut tunnisti sieltä ja jätin kirjoittamisen sikseen. Nyt minua ei haittaa tunnistaminen, mutta en silti halua tietää, jos joku tuttuni tätä lukisi. On paljon helpompi kirjoittaa, kun ei tunne lukijoitansa.
Kirjoittelen illemmalla vähän siitä, mitä tänne kuuluu. Kirjoittelutauko tarkoittaa yleensä myös epäonnistumisia eikä poikkeusta tule nytkään.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)