Just believe in yourself

Blogihiljaisuutta. Onnistumisia ja epäonnistumisia.

Täällä kirjoittelee nyt valmistunut sosionomi. 10.6. oli virallinen valmistumispäivä.Valmistumista juhlin, mutta en kakuilla ja pullilla. Viiniä maistelin. Lauantaiaamuna paino oli kuitenkin pudonnut iloisesti 78 kilon lukemaan. Olin iloinen!

Suuntasin äitini luokse lomailemaan viikoksi ja arvata saattaa, että kilot ovat kavalasti tulleet takaisin. Ostin kyllä maitorahkaa, mehukeittoa, tonnikalaa ja vihanneksia, mutta kaapissa vaanineet leipä ja juusto koituivat todellakin kohtalokseni. Tilannetta ei helpottaneet jäätelöt ja ulkona syöminen. Mutta minähän en lannistu! Kanelin mahtava painonpudotus veti minut suosta ja jotenkin sain hyvää mieltä ja tsemppiä. Minun pitäisi vain saada päättäväisyyttä ja jatkuvaa painonpudotusta. Tämä jojoilu kyllästyttää minua. Pari kiloa pois ja sitten retkahdan vanhoihin tapoihin. Luulen, että pari kiloa pudotettuani voin syödä taas vähän huolettomammin. Mutta kun ei se mene niin!

Kävin kyllä äitini luona juoksulenkeillä. Tänäänkin olisi juoksupäivä, mutta hei vaan tuolle sateelle ja myrskylle ulkona. En oo menossa yhtään mihinkään!

Kokeilin tänään myös kaapista löytyneitä farkkuja, joita olen tainnut käyttää lukiossa. Huh, ei puhettakaan, että menisi jalkaan. Lantiosta kirrasi heti. Jaloista ei niinkään. Olenko minä tosiaan ollut joskus niinkin laiha? Miksi olen kuitenkin aina kuvitellut olevani todella lihava? Koon 38 farkut.

Tässäpä vähän tsemppivideota, JUST KEEP PRACTISING :)