Alive

Heissan!

Elossa ollaan vaikka tauko tuntuu jatkuvan kirjottelun suhteen. Olen ollut niin kiinni opinnäytetyön teossa, että muuna aikana olen yrittänyt irrottautua tietokoneen ääreltä.

Tämä viikko on mennyt pikkusen keventäessä, mutta puntarissa se ei näy millään tavalla. Olen yrittänyt keventää normaalia syömistäni ja korvata aterioita kevyillä salaateilla. Yksi ehdoton herkkuni kuluneella viikolla on ollut porkkana-raejuustosalaatti. Ihan vaan pienellä terällä raastettua porkkanaa (tulee todella mehukasta) ja raejuustoa sekaan. Kyllä kelpaa.

Tänään kävin kuitenkin hankkimassa kaupasta paketin Allevon peruna-purjokeittoa, pakastevihanneksia ja kevytnakkeja. Näillä siis aletaan huomenna keventämään. Ruokalistaani kuuluu ensiviikolla siis edellämainittua keittoa pienellä lisällä, banaani-vadelmapirtelöä oikeilla vadelmilla (pirtelö on muuten pahaa) ja porkkana-raejuustosalaattia. En siis heittäydy kokonaan pusseille, mutta kevennän kuitenkin.

Joku joskus kysyi miksi syön pusseja jos en kuitenkaan noudata täydellisesti VLCD-kuuria. Noh, tällä hetkellä haluan saada syömiseni kuriin ja tehdä sen mahdollisimman helposti. Pussikeitot on helppo valmistaa, tiedän niiden tarkan kalorimäärän ja saan oikeankokoisen annoksen joka kerta. Ja niiden kanssa pystyy vähän pelaamaan. En useinkaan halua syödä viittä pussia päivässä vaan esimerkiksi kolme pussia ja porkkanasalaatti. On minulle ainakin toimiva ratkaisu.

Tuntuu muuten siltä, että pahin syysmasennus on nyt voitettu ja voin alkaa odottelemaan ihanaa talvea ja kunnon ensilunta. Eilen oli maa valkoisena kun lähti vähän kauemmaksi keskustasta. Olen jaksanut käydä heittämässä pari lenkkiäkin tälle viikolle, hyvä minä :)

Ai niin, äkkiä pitäisi saada paino sen alle 85 kilon, talvikengille olisi tarvetta...

Next week

No niin, puntarin lukema on tällä hetkellä 87,5kg, eli se aikaisemmin sanomani pari kiloa on siis tullut lisää. Tämä on kilomäärä, josta nyt jatketaan ensimmäisenä siis kohti sitä alle 85 kiloa. Sehän se oli ensimmäinen välietappi. Minulla on jouluun asti aikaa pudottaa 11,5kg, jotta saisin sen äitini lupaaman 500 euroa. -11,5kg tarkoittaa vähän reilun kilon pudotusta viikossa. Ja sehän on ihan mahdollista!

On jotenkin hyvä tsemppi päällä nyt taas. Työt ovat tältä erää taas loppuneet ja alan keskittymään koulutehtäviin, jotta oikeasti valmistuisin. Ja luulen, että olen suurimmat itkuni itkenyt erosta. Hartsi (kuten mummuni entistä kutsuu :D) on soitellut perjantaina ja lauantaina minulle. En ole kuitenkaan vastannut, sillä jos olemme erossa, en minä halua hänen kanssaan puhua. Luulen, että hän ei ole ajatellut miltä se oikeasti tuntuu, kun ei olla missään yhteydessä. Hän ehdotti, että voisimme olla ystäviä, mutta silloin kun ainakin toisella on vielä tunteet mukana, ei ystävyydestä tule mitään.

Mutta asetampa viikkotavotteen! Perjantaina puntarin lukema tulisi olla taas tuo 85,7kg mikä muistaakseni oli alin paino ennen tätä repsahdusta. Pari kiloa tulisi siis pudottaa.

Tulee kamalan sekavia tekstejä näistä kirjoituksista, mutta en saa ajatuksista selkeästi kiinni nyt. Katsotaan huomenna :) Nyt lähden käymään rannassa pienen kävelylenkin.

I Love You Tomorrow If You Love Me Today

Vietän täällä perjantai-iltaa hyvien pahojen ystävieni kanssa. Varmaan tunnettekin heidät, sillä toinen on nimeltään Polly-pussi ja toinen nachot. Tietoinen repsahdus tapahtui ja ilman sen kummempia syyllisyyksiä aion popsia kaiken sen minkä aloitinkin.

Huomenna on kuitenkin (vaihteeksi) uuden elämäni ensimmäinen päivä. Olen kerännyt tämän päivän voimia enkä ole itkenytkään kuin muutaman kyyneleen. Yritän niin kovasti miettiä sitä, että edellisen eron jälkeen kyllähän minä pääsin jaloilleni ja nautin elämästäni. Miksi siis en voisi tehdä niin nytkin. Yritän asennoitua tällaiseen vaiheeseen elämässäni jälleen. Vaikka elättelenkin toiveita yhteenpaluusta, en silti voi luottaa siihen, että näin tapahtuu.

Huomenna kuitenkin ajattelin viettää päivän täysin itselleni! Hemmottelen kuorinnoilla, naamioilla, hiusten värjäämisellä ja kaikella mitä mieleeni tulee. Loihdin itsestäni uuden minän, sellaisen jota kelpaa katsella. Ei sellaisen, jolla on silmät turvonneina itkusta ja tursuavia makkaroita vyötäröllä, kun on tullut lohtuherkuteltua illat sohvalla! Yes, I'm fabulous :D Ja sen näytän sillekin, joka ei minua enää halua.

kuva

Uuvuttavaa

Laitan totaalisena nössönä tähän nyt vain olotilaani kuvaavan biisin. Olen todella rikki ja poikki kaikesta tästä. Yritän tsempata itseäni jatkamaan ja yritän löytää myös voimaa näyttää kaikille vaikka tällä hetkellä elämä tuntuu aika kurjalta. Itse olet ajatellut elää toisen kanssa lopun elämääsi ja toinen on valmis lopettamaan ja luovuttamaan. Pahinta siinä on, että et voi itse tehdä asialle mitään. On vain pakko tyytyä siihen, mitä toinen haluaa. Miksi toisesta pitää kaikin voimin kiinni vaikka tietää, ettei tästä ole enää mihinkään? Onko kenelläkään mitään hyviä neuvoja päästää toisesta irti? Ja onko kenelläkään vinkkejä itkuillan parannukseksi? Selvästikään en haluaisi hakea lohdutusta suklaalevystä varsinkaan kun puntari näyttää +2kg. Mutta olen ihan loppu. Täysin.



Siis pidä pidä vielä kiinni niistä toiveistasi, sillä niin kuin totta olet, on myös totta toiveesi. Niin pidä pidä vielä kiinni siitä, että rakastat ja kuka ties joskus toivees toteutuu.

Yhtenä iltana

Pikapäivitys.

Työ on vienyt jälleen kaiken energiani enkä ole näin ollen jaksanut kirjoitella. Sama epävarmuus tilanteesta poikaystävän kanssa on ajanut minut tunnesyöpöttelyyn ja puntarin lukemat ovat kohonneet jälleen noin 87 kilon tietämille. Tosin lauantaisella juhlimisella saattoi olla myös osaa asiaan.

Tulevana lauantaina olisi synttärijuhlat, tiistaina on sitten oikea merkkipäivä. Juomapuoli pitää kalorit koholla, mutta sen jälkeen voikin taas rauhoittua.

Näin äsken pikaisesti poikaystävääni ja en epäile tai ihmettele hetkeäkään miksi häneen olen joskus ihastunut. Hänessä on vain kaikki se mitä minä haluan. Olen niin varma, että hän on SE. Kunpa hänkin olisi varma asiasta.

Mutta ei minulla muuta tällä kertaa, mukavaa viikonjatkoa :)

Break-up

Unohdin eilen kokonaan sen, että on punnituspäivä. Oli niin paljon muita asioita huolehdittavana ja murehdittavana. Kuten esimerkiksi se, että sanoin poikaystävälleni, etten halua enää olla yhdessä hänen kanssaan. Se oli nyt minun päätökseni kun hän ei osannut sanoa mitään. Naamasta näki, että todennäköisesti hän sitä haluaa, mutta ei osaa sanoa. Minähän en todellakaan sitä halunnut, mutta en ala roikkumaan suhteessa jossa toinen ei ole onnellinen. Olen surullinen, mutta ehkä ennemmänkin vihainen. Tämä tilanne tuli niin yllättäen, että kumpikaan ei oikein tiennyt mitä tehdä. Mutta asioita tapahtuu ja sellaista elämä on. Voi olla, että aika tuo meidät takaisin yhteen, mutta katsotaan sitä sitten. Nyt alan elämään omaa elämääni ja tämä kyseinen herra saa miettiä olenko minä se jonka hän haluaa (ja sellaisena kuin minä olen) vai antaako se jonku äitinsä vaikuttaa asiaan melkein 4000 kilometrin päästä. Nainen ei ole ikinä nähnyt minua eikä varmaan tule ikinä näkemäänkään. Ei meillä ole edes yhteistä kieltä. Itkettää, mutta olenhan minä ennenkin erosta selvinnyt.

kuva

Mutta sitten vähän mukavampaan asiaan, siihen punnituspäivään. Olen käynyt viikolla todella harvakseltaan puntarilla. Syönyt välillä enemmän ja välillä vähemmän. Jotakin on tullut kuitenkin tehtyä, sillä vaaka näytti 85,7 kiloa!!! Vähän vielä pois ja olen saavuttanut ensimmäisen etappini, alle 85 kiloa. Olen todella onnellinen. Nopeampaakin tietenkin voisi laihtua, mutta nyt mennään tätä vauhtia. Pääasia, että kilot putoaa :)

kuva

Tänään lähden katsomaan yksiä farkkuja josko niistä menisi joku hyvä koko päälle ja ne näyttäisivät hyvältä. Tarvisin todella paljon uusia housuja. Paitoja lihavan on aika helppo löytää, mutta minun vartalomalli ei ole ihanteellinen housuille, joita suurimmaksi osaksi nykyään myydään. Olen vähän katsellut Kappahlilta oikealla näkyviä housuja. Housut ovat uudesta Magic-mallistosta ja niiden luvataan tukevan ja kohottavan. Se ei tosin ollut syy miksi haluan näitä testata. Ne vain sattuvat näyttämään siltä, mitä minä nyt housulta tarvisin. Hyvät farkut saapaskeleille.

Pretty Legs

Yksi ulkonäöllisesti suurin haaste ja toive tällä projektilla olisi saada jalat kuntoon. Haluaisin niin kovasti hoikat, sileät jalat. Kesällä haluaisin käyttää hameita joskus ilman leggingsejä ja lyhyitä shortseja. Viimeistään Australian lämmössä haluaisin kulkea ilman, että joudun verhoamaan itseni nilkoista kaulaan vain säästääkseni kanssaihmisiä. Yritän tsempata itseäni tällä Australia-jutulla, koska joku motivaattorihan sitä pitää pitkälläkin tähtäimellä olla.

Seuraavat kuvat bongasin lookbookista ja kuvaavat aika hyvin sitä, miltä minä ensi kesänä ja syksynä näytän!

Tällaiset kuvat saavat minussa halun laihtua lisää ja enemmän. Tykkään vaatteista ja shoppailusta ja olisi kiva tosiaan ostaa sitä mitä haluaa ja vielä niin että se menee päälle sekä näyttää hyvältä. Haluan näyttää hyvältä nuorelta aikuiselta enkä pukeutua tätä aikaa säkkeihin. Olen muuten luvannut yhdelle kaverilleni, että yksissä elokuun juhlissa olen juhlimassa lyhyessä hameessa/mekossa/shortseissa ILMAN LEGGINGSEJÄ!