Ei vieläkään 80 alitusta! Niin pienestä kiinni. Puntari näytti aamulla 80,3kg. Eli puolisen kiloa vielä pois ja paino alkaisi seiskalla. Nyt armoton tsemppi päälle. Haluan ensi perjantaihin mennessä painaa sen 79 kiloa. Kyllä.
Tänään on hieman masentanut myös se, että tilasin H&M:ltä kaksi mekkoa, kokoa 42 ja 44. Tarkoituksena oli jompi kumpi laittaa häihin. Noh, kumpikaan ei mahtunut. 44 meni päälle ja kiinni, mutta oli niin tiukka, että istumaan tai syömään ei siinä pysty. Eli tilaukseen lähti vielä koon 46 mekko. Toki tiukka joustamaton mekko ei ole niin armollinen kuin esimerkiksi joku trikoomekko olisi. Mutta luulin, että saisin jo juhlia pienemmän koon mekossa! Ei sitten.
Eilen jaksoin kaksi kertaa käydä tunnin lenkin. Vapaapäivinä on helppo käydä lenkki aamulla ja illalla. Tosin illan lenkkiä varjosti pieni vatsakipu... se aika kuukaudesta.
Nyt herkuttelen kuivatuilla luumuilla. Sitten lenkille. Onneksi tiet alkaa kuivua. Lähes jokainen reittini on sula!
perjantai 8. huhtikuuta 2011
keskiviikko 6. huhtikuuta 2011
Näin!
Voi hurjaa! Tämä päivä on ollut ylämäkeä ja alamäkeä.
Aamu alkoi hyvissä merkeissä suklaajuomalla, töissäkin tsemppasin alussa syömällä lounaaksi dieettipatukan. Yhdessä vaiheessa sattui sitten yksi einiinmukava tapaus töissä ja siitä minä mielialasyöppö sain hyvän syyn kävellä Picniciin ja ostaa juustopatongin.
Eipä loppunut herkkuilu siihen vaan kauppareissulla mukaan tarttui Geisha-levy ja kylässä söinpä minä pienen annoksen marianne-rahkaakin. Eli MÄSSÄILTY ON! Ja ulkona koko päivän kestänyt vesi/räntäsade ei ihan ensimmäisenä houkuttele lenkille.
Illan istuin ja pähkäilin teenkö tänään mitään liikuntaa muistuttavaakaan vai kulutanko kaiken ajan telkkarin edessä. Olisihan se kuitenkin pitänyt arvata, että ennen pitkää lenkille on päästävä. Yhdeksältä vedin lenkkikamat päälle ja suuntasin tuonne sakeaan räntäsateeseen. Ja arvatkaas! Hölkkäsin/juoksin oman ennätykseni! Koko matka taittui ilman yhtäkään kävelyaskelta ja kilometrejä kertyi 4,87! Oma ennätys. Luulin, että saavutan viiden kilometrin välietapin vasta joskus kesällä, mutta eiköhän pistetä panoksia lisää ja tavoitella kymppiä!
Tuollaisella korkean sykkeen lenkillä ei tietenkään kuluteta niin paljon rasvaa kuin pitkäkestoisella matalan sykkeen treenillä. Mutta 489kcal tuli mittariin ja siitä 16% rasvaa. Keskisyke oli 166.
Vähän plussia ja miinuksia tähän päivään. Näin sitä repsahdetaan, mutta sen jälkeen tsempataan kahta kovempaa.
Aamu alkoi hyvissä merkeissä suklaajuomalla, töissäkin tsemppasin alussa syömällä lounaaksi dieettipatukan. Yhdessä vaiheessa sattui sitten yksi einiinmukava tapaus töissä ja siitä minä mielialasyöppö sain hyvän syyn kävellä Picniciin ja ostaa juustopatongin.
Eipä loppunut herkkuilu siihen vaan kauppareissulla mukaan tarttui Geisha-levy ja kylässä söinpä minä pienen annoksen marianne-rahkaakin. Eli MÄSSÄILTY ON! Ja ulkona koko päivän kestänyt vesi/räntäsade ei ihan ensimmäisenä houkuttele lenkille.
Illan istuin ja pähkäilin teenkö tänään mitään liikuntaa muistuttavaakaan vai kulutanko kaiken ajan telkkarin edessä. Olisihan se kuitenkin pitänyt arvata, että ennen pitkää lenkille on päästävä. Yhdeksältä vedin lenkkikamat päälle ja suuntasin tuonne sakeaan räntäsateeseen. Ja arvatkaas! Hölkkäsin/juoksin oman ennätykseni! Koko matka taittui ilman yhtäkään kävelyaskelta ja kilometrejä kertyi 4,87! Oma ennätys. Luulin, että saavutan viiden kilometrin välietapin vasta joskus kesällä, mutta eiköhän pistetä panoksia lisää ja tavoitella kymppiä!
Tuollaisella korkean sykkeen lenkillä ei tietenkään kuluteta niin paljon rasvaa kuin pitkäkestoisella matalan sykkeen treenillä. Mutta 489kcal tuli mittariin ja siitä 16% rasvaa. Keskisyke oli 166.
Vähän plussia ja miinuksia tähän päivään. Näin sitä repsahdetaan, mutta sen jälkeen tsempataan kahta kovempaa.
tiistai 5. huhtikuuta 2011
...
Vielä olisi kova halu lähteä tuonne pimenevään kevätiltaan juoksemaan. Joudun kuitenkin luopumaan ajatuksesta, sillä minulla väsyttää ja se on harvinaista. Viime päivinä olen iltaa kohti tullut jotenkin levottomaksi ja unensaanti on venynyt pitkälle aamuyöhön. Luulen sen osaksi johtuvan siitä, että lähden usein illalla lenkille. Kävin tänään kuuden maissa tunnin lenkin (6,02km, 286kcal, 48% rasvaa) ja se oli juuri loistava aika. Nyt muutamaa tuntia myöhemmin alan väsähtää ja olen jotakuinkin valmis sänkyyn.
Eilinen Gymstick-jumppa on ilmeisesti jotenkin vaikuttanut, sillä reidet ovat olleet IHAN jumissa tänään. Haaveilin tänään taas salille menosta. Milloin saisin aikaiseksi?
ps. juokaa vihreää teetä! Poistaa oikeesti nestettä!
Eilinen Gymstick-jumppa on ilmeisesti jotenkin vaikuttanut, sillä reidet ovat olleet IHAN jumissa tänään. Haaveilin tänään taas salille menosta. Milloin saisin aikaiseksi?
ps. juokaa vihreää teetä! Poistaa oikeesti nestettä!
maanantai 4. huhtikuuta 2011
Sataa sataa ropisee
Ulkona sataa, mutta silti on kai suunnattava lenkille. Niin kai tekee muutkin. Jos kiloja haluaa pudottaa, ei sää saisi olla ongelma. Piilarit päähän niin ei tarvi edes lasinpyyhkijöitä.
Viime viikolla en saanut vielä aloitettua pussittelua, joten ensimmäinen päivä on tänään.
Aamulla suklaajuoma 100kcal. Päivällä peruna-purjokeitto 100kcal. Iltapäivällä suklainen Hunger Conrtol 209kcal (ihan sikana sokeria what?) ja illalla peruna-purjokeitto 100kcal. Siinäpä minun 500 kalorin päivä. Kotiin lähtiessä olisin halunnut kiertää kaikki karkki- ja sipsihyllyt. Hamstrata "vielä tämän kerran"-herkkuja. Hain kuitenkin vain hiuslakan ja kävelin kassalle. Siksi minun laihdutus ei onnistu, aina tulee "vielä tämä". Miksi annan luvan retkahtaa? No tänään en antanut. Kaksi viikkoa häihin ja minä haluan mahtua mekkooni!
Yritin tänään tehdä lihaskuntoharjoittelua gym stickin avulla. Kotikuntoilu ei ole minua varten. Pakko hankkia se salikortti.
Len-kil-le MARS!
Viime viikolla en saanut vielä aloitettua pussittelua, joten ensimmäinen päivä on tänään.
Aamulla suklaajuoma 100kcal. Päivällä peruna-purjokeitto 100kcal. Iltapäivällä suklainen Hunger Conrtol 209kcal (ihan sikana sokeria what?) ja illalla peruna-purjokeitto 100kcal. Siinäpä minun 500 kalorin päivä. Kotiin lähtiessä olisin halunnut kiertää kaikki karkki- ja sipsihyllyt. Hamstrata "vielä tämän kerran"-herkkuja. Hain kuitenkin vain hiuslakan ja kävelin kassalle. Siksi minun laihdutus ei onnistu, aina tulee "vielä tämä". Miksi annan luvan retkahtaa? No tänään en antanut. Kaksi viikkoa häihin ja minä haluan mahtua mekkooni!
Yritin tänään tehdä lihaskuntoharjoittelua gym stickin avulla. Kotikuntoilu ei ole minua varten. Pakko hankkia se salikortti.
Len-kil-le MARS!
sunnuntai 3. huhtikuuta 2011
+ 8km
Hahhaa, vaikka uhosin, että lenkkeilyt on minun osaltani vähäksi aikaa lenkkeilty, suuntasin tänään vielä kaksi kertaa kävelylle.
Päivällä kävin kaverini kanssa ns. peipparin lenkin. Kevyt 3km kävely. Nyt illalla halusin vielä juoksemaan ja täyttää samalla sykemittarin lähes täydet palkit. Tein siis 5km juoksu/kävelylenkin. Nyt on niin hyvä mieli!
Pari kuppia vihreää teetä vielä ja pitäisi taas viikonloppuna kertyneet nesteet lähteä liikkeelle. Toivottavasti ensi viikosta tulee hyvä!
Päivällä kävin kaverini kanssa ns. peipparin lenkin. Kevyt 3km kävely. Nyt illalla halusin vielä juoksemaan ja täyttää samalla sykemittarin lähes täydet palkit. Tein siis 5km juoksu/kävelylenkin. Nyt on niin hyvä mieli!
Pari kuppia vihreää teetä vielä ja pitäisi taas viikonloppuna kertyneet nesteet lähteä liikkeelle. Toivottavasti ensi viikosta tulee hyvä!
I Can Work It Out
Tämä viikonloppu on ollut yhtä myllerrystä. Lähinnä tunteiden osalta.
Perjantaina kävin aamulla puntarilla ja yllätyin todella iloisesti, kun lukema oli 80,9kg. Eli pudotusta edelliseen olisi ollut 1,2kg. Noh, tämä pudotus sai aikaan sen huonon asian, että päätin palkita itseni... ruualla. Kävin ruokatunnilla syömässä Hesburgerissa. Kiitoooos, sinne meni pudotetut kilot. En tiedä miksi ajattelen, että hei kun oon pudottanut kiloja, saan syödä sitten vähän huolettomammin. Miksi en ajattele, että dieetti on onnistunut ja sitä jatketaan niin päästään vielä parempiin tuloksiin? Oh, why? Ehkä vielä joskus.
Kävin kuitenkin perjantaina illalla pienen lenkin, 4.27km. Sykemittaria minulla ei ollut mukana, sillä lähdin melko kiireellä. Luultavasti siinä 300 kalorin paikkeilla mentiin.
Lauantaina aamulla lähdin reippaasti heti herättyäni lenkille. Päätin kiertää pidemmän lenkin, että saan oikeasti pitkäkestoista harjoittelua ja kaloreita kulumaan. Syke ei pysynyt kovinkaan ylhäällä, mutta 7.28km tuli lenkkeiltyä. Kaloreita 573, rasvaa 35 %. Sykkeet 133/163. Tavallisillakin kävelylenkeillä maksimisyke nousee yleensä vähintään sinne 160 paikkeille, sillä teen pieniä juoksupyrähdyksiä pitkin matkaa.
Lenkiltä suuntasin suoraan uupuneena kauppaan. Minulla oli nälkä, mutta pystyin hillitsemään herkkuhimoni. Tosin minulla oli ihan mieletön jano, jonka vuoksi halusin kaikkea raikasta ihanaa juotavaa. En juo lähes ikinä mehuja niiden sisältämän sokerimäärän vuoksi. Nyt kuitenkin koriini hyppäsi kaksi purkkia mehua. Tosin valikoin sellaiset, joissa ei olisi lisättyä sokeria ja kalorimäärä jäisi alhaiseksi. Join yhden lasillisen kotiin päästyä ja muistin miksi en osta mehuja. Eihän ne edes ole kovin hyviä. Lähes aina ne on liian makeita ja vahvoja minun makuuni.
Lauantain aikana kävin puntarilla ja paino oli noussut takaisin sinne 82 kilon tuntumaan. Samaa se näyttää vieläkin. Että hei hei vaan alle 80 kiloa.
Illalla kävin vielä ystäväni kanssa hyvin rauhallisen kävelylenkin huonoa ilmaa uhmaten. 3.56km, 200kcal, 51% rasvaa. Sykkeet 110/134.
Ja sitten päästäänkin viikonlopun suurimpaan ärsytykseen. Lähdin tänään taas lenkille aamupäivästä. Oli pakko päästä juoksemaan ja jaksoinkin juosta jälleen hieman yli puolet lenkistä, n. 3km. Kokonaisuudessaan lenkille kertyi mittaa 5.96km. Kaloreita kului 550, 26% rasvaa. Sykkeet 146/179. Olin todella iloinen jaksaessani juosta tuon 3km, koska viime aikoina se on takkuillut tosi pahasti.
Mutta, räpsin muutaman kuvan lenkkipolkuni varrelta. Kyllä keväinen Suomi on lenkkeilijän unelma. Lähes jokaisella askeleella astut johonkin lammikkoon tai sohjoiseen lumeen jonka seurauksena lenkkarit ovat täysin märät. Kunnon lenkkeilyvauhtiin ei pääse, kun täytyy varoa askeleitaan. Ja jos tie ei ole märkä, se on vielä paksun lumikerroksen peittämä ja tämä lumi on kuitenkin sen verran pehmeää, että tuntuu kuin suossa tarpoisi. En tiedä pysyikö syke ylhäällä vihaisuuden vai tämän raskaan askelluksen takia, vauhdin hurmasta ei ainakaan ollut kyse. Rehellisesti sanottuna vihasin jokaista askelta aamuisella lenkillä.
Luulenpa, että minun lenkkini on lenkkeilty näinä päivinä. Sen jälkeen kun tiet on sulat, lähden tallustelemaan ulos (tiedän, että olen jo huomenna joka tapauksessa lenkillä). Kyllä kevät on oikeasti kivaa aikaa, mutta tartten ne aurinkoiset ihanat kelit ja sulat tiet! Että pari viikkoa ja uskoisin teiden olevan minua varten.
Eli viikonlopun miinukset
-loskaiset tiet
-huono itsekuri
-painon nouseminen
Viikonlopun plussat
-viikon lenkkimäärä 7
-kilometrejä 37,35km
-kulutetut kalorit n. 3000.
Että semmosta! Ai niin, kokeilin vanhoja vaatteitani. Kaikki alkaa mennä paremmin päälle! Neljä vuotta sitten ostamani farkkusortsit on NIIN käytössä ens kesänä. Viime kesänä ei ois voinu kuvitellakaan. Ja yläasteella käyttämäni 38 koon stretch-farkut menevät päälle, ovat jaloista hyvät, vyötäröstä menee kiinni, mutta on turhan kireät. Siinäpä vasta tavoitefarkut! En ikinä kyllä niillä enää julkisella paikalla kävele, mutta niihin aion vielä mahtua!!!
Ja tässä vielä jakoon yksi juoksubiiseistäni!
Perjantaina kävin aamulla puntarilla ja yllätyin todella iloisesti, kun lukema oli 80,9kg. Eli pudotusta edelliseen olisi ollut 1,2kg. Noh, tämä pudotus sai aikaan sen huonon asian, että päätin palkita itseni... ruualla. Kävin ruokatunnilla syömässä Hesburgerissa. Kiitoooos, sinne meni pudotetut kilot. En tiedä miksi ajattelen, että hei kun oon pudottanut kiloja, saan syödä sitten vähän huolettomammin. Miksi en ajattele, että dieetti on onnistunut ja sitä jatketaan niin päästään vielä parempiin tuloksiin? Oh, why? Ehkä vielä joskus.
Kävin kuitenkin perjantaina illalla pienen lenkin, 4.27km. Sykemittaria minulla ei ollut mukana, sillä lähdin melko kiireellä. Luultavasti siinä 300 kalorin paikkeilla mentiin.
Lauantaina aamulla lähdin reippaasti heti herättyäni lenkille. Päätin kiertää pidemmän lenkin, että saan oikeasti pitkäkestoista harjoittelua ja kaloreita kulumaan. Syke ei pysynyt kovinkaan ylhäällä, mutta 7.28km tuli lenkkeiltyä. Kaloreita 573, rasvaa 35 %. Sykkeet 133/163. Tavallisillakin kävelylenkeillä maksimisyke nousee yleensä vähintään sinne 160 paikkeille, sillä teen pieniä juoksupyrähdyksiä pitkin matkaa.
Lenkiltä suuntasin suoraan uupuneena kauppaan. Minulla oli nälkä, mutta pystyin hillitsemään herkkuhimoni. Tosin minulla oli ihan mieletön jano, jonka vuoksi halusin kaikkea raikasta ihanaa juotavaa. En juo lähes ikinä mehuja niiden sisältämän sokerimäärän vuoksi. Nyt kuitenkin koriini hyppäsi kaksi purkkia mehua. Tosin valikoin sellaiset, joissa ei olisi lisättyä sokeria ja kalorimäärä jäisi alhaiseksi. Join yhden lasillisen kotiin päästyä ja muistin miksi en osta mehuja. Eihän ne edes ole kovin hyviä. Lähes aina ne on liian makeita ja vahvoja minun makuuni.
Lauantain aikana kävin puntarilla ja paino oli noussut takaisin sinne 82 kilon tuntumaan. Samaa se näyttää vieläkin. Että hei hei vaan alle 80 kiloa.
Illalla kävin vielä ystäväni kanssa hyvin rauhallisen kävelylenkin huonoa ilmaa uhmaten. 3.56km, 200kcal, 51% rasvaa. Sykkeet 110/134.
Ja sitten päästäänkin viikonlopun suurimpaan ärsytykseen. Lähdin tänään taas lenkille aamupäivästä. Oli pakko päästä juoksemaan ja jaksoinkin juosta jälleen hieman yli puolet lenkistä, n. 3km. Kokonaisuudessaan lenkille kertyi mittaa 5.96km. Kaloreita kului 550, 26% rasvaa. Sykkeet 146/179. Olin todella iloinen jaksaessani juosta tuon 3km, koska viime aikoina se on takkuillut tosi pahasti.
Mutta, räpsin muutaman kuvan lenkkipolkuni varrelta. Kyllä keväinen Suomi on lenkkeilijän unelma. Lähes jokaisella askeleella astut johonkin lammikkoon tai sohjoiseen lumeen jonka seurauksena lenkkarit ovat täysin märät. Kunnon lenkkeilyvauhtiin ei pääse, kun täytyy varoa askeleitaan. Ja jos tie ei ole märkä, se on vielä paksun lumikerroksen peittämä ja tämä lumi on kuitenkin sen verran pehmeää, että tuntuu kuin suossa tarpoisi. En tiedä pysyikö syke ylhäällä vihaisuuden vai tämän raskaan askelluksen takia, vauhdin hurmasta ei ainakaan ollut kyse. Rehellisesti sanottuna vihasin jokaista askelta aamuisella lenkillä.
Luulenpa, että minun lenkkini on lenkkeilty näinä päivinä. Sen jälkeen kun tiet on sulat, lähden tallustelemaan ulos (tiedän, että olen jo huomenna joka tapauksessa lenkillä). Kyllä kevät on oikeasti kivaa aikaa, mutta tartten ne aurinkoiset ihanat kelit ja sulat tiet! Että pari viikkoa ja uskoisin teiden olevan minua varten.
Eli viikonlopun miinukset
-loskaiset tiet
-huono itsekuri
-painon nouseminen
Viikonlopun plussat
-viikon lenkkimäärä 7
-kilometrejä 37,35km
-kulutetut kalorit n. 3000.
Että semmosta! Ai niin, kokeilin vanhoja vaatteitani. Kaikki alkaa mennä paremmin päälle! Neljä vuotta sitten ostamani farkkusortsit on NIIN käytössä ens kesänä. Viime kesänä ei ois voinu kuvitellakaan. Ja yläasteella käyttämäni 38 koon stretch-farkut menevät päälle, ovat jaloista hyvät, vyötäröstä menee kiinni, mutta on turhan kireät. Siinäpä vasta tavoitefarkut! En ikinä kyllä niillä enää julkisella paikalla kävele, mutta niihin aion vielä mahtua!!!
Ja tässä vielä jakoon yksi juoksubiiseistäni!
perjantai 1. huhtikuuta 2011
Let the rain wash away all the pain of yesterday
Tiedättekö, kun tällaisena lihavana sitä usein tyytyy vähän vähempään ja huonompaan. Ajattelee, että ei ansaitse tai yksinkertaisesti saa enempää.
Minä tällä hetkellä puhun parisuhteesta/miehistä. Seurustelin lähes vuoden "maailman ihanimman miehen" kanssa. Loppua kohden hän kuitenkin alkoi kohdella minua huonosti. Minä jäin siihen ja olin jossain vaiheessa muuttunut "ykkösnaisesta" toiseksi naiseksi. Ja annoin tämän jatkua, sillä en uskonut saavani parempaa ja ajattelin, ettei kukaan minua halua. Kyllä minulla on aina ollut vientiä, lihavat on lepposia jne. Ehkä iloinen ja puhelias luonteeni on jättänyt liikakilot varjoonsa, mutta nyt olin sitä mieltä, että tämä paska mies on ainoa joka minut enää haluaa.
Nyt kivuliaan eron jälkeen lauantainen yhden(?) illan juttu sai itsetuntoni kohoamaan huimasti. Sitä paitsi olin katsellut tätä miestä jo vähän aikaa ja nyt sain haluamani. Tiedän, että hän olisi saanut jonkun muunkin, mutta otti minut! Huomasin, että minun ei tarvitse tyytyä johonkin, vaan voin saada sen mitä haluan. Tänään sain kuulla, että eräs toinen mahdollinen kiinnostuksenkohteeni on myöskin kiinnostunut minusta. Tuntui niin hyvältä! Saa nähdä mitä tässä nyt sitten tapahtuu.
Olen kuitenkin nyt vahvasti sitä mieltä, että ei pidä tyytyä vain johonkin. Olen saanut koottua itsetunnon rippeistä nyt taas kokonaisen minän ja olen niin varma, että minulla on vielä paljon hyvää edessä ja löydän ihan varmasti sen hyvän miehen, juuri sellaisen kuin minä haluan! Ystäväni esimies oli sanonut, että kaikenlaisia kevätpörriäisiä on nyt liikkeellä. Täällä päin ainakin ;)
Minä tällä hetkellä puhun parisuhteesta/miehistä. Seurustelin lähes vuoden "maailman ihanimman miehen" kanssa. Loppua kohden hän kuitenkin alkoi kohdella minua huonosti. Minä jäin siihen ja olin jossain vaiheessa muuttunut "ykkösnaisesta" toiseksi naiseksi. Ja annoin tämän jatkua, sillä en uskonut saavani parempaa ja ajattelin, ettei kukaan minua halua. Kyllä minulla on aina ollut vientiä, lihavat on lepposia jne. Ehkä iloinen ja puhelias luonteeni on jättänyt liikakilot varjoonsa, mutta nyt olin sitä mieltä, että tämä paska mies on ainoa joka minut enää haluaa.
Nyt kivuliaan eron jälkeen lauantainen yhden(?) illan juttu sai itsetuntoni kohoamaan huimasti. Sitä paitsi olin katsellut tätä miestä jo vähän aikaa ja nyt sain haluamani. Tiedän, että hän olisi saanut jonkun muunkin, mutta otti minut! Huomasin, että minun ei tarvitse tyytyä johonkin, vaan voin saada sen mitä haluan. Tänään sain kuulla, että eräs toinen mahdollinen kiinnostuksenkohteeni on myöskin kiinnostunut minusta. Tuntui niin hyvältä! Saa nähdä mitä tässä nyt sitten tapahtuu.
Olen kuitenkin nyt vahvasti sitä mieltä, että ei pidä tyytyä vain johonkin. Olen saanut koottua itsetunnon rippeistä nyt taas kokonaisen minän ja olen niin varma, että minulla on vielä paljon hyvää edessä ja löydän ihan varmasti sen hyvän miehen, juuri sellaisen kuin minä haluan! Ystäväni esimies oli sanonut, että kaikenlaisia kevätpörriäisiä on nyt liikkeellä. Täällä päin ainakin ;)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)