Avautuminen

Mitä jos pitäisinkin vaakalakon? Jos punnitseminen olisi pannassa aina Tammikuun alkuun saakka? Jos seuraava ja samalla ensi vuoden ensimmäinen punnituspäivä olisi 7.1.2011. Olen niin kyllästynyt siihen, että tarkkailen painoani vähän väliä, monta kertaa päivässä. Ja nyt kun paino on kivunnut vähän ylöspäin, lukema vain masentaa minua. En haluaisi murehtia painoani tällaisena aikana kun herkkuja notkuu joka pöydässä. Tosin en ole erityisemmin sortunut mihinkään. Tänään söin yhden tortun ja join mukillisen glögiä, näistä tuskin rangaistaan, kun päivän muut syömiset ovat olleet kurissa.

Kyllä painon kanssa kamppaileminen on uuvuttavaa puuhaa. Ensin ollaan niin iloisia, kun paino lähtee alaspäin ja sitten itketään kun se viikon päästä nouseekin. Jostain syystä mahani on tällä hetkellä kuin ilmapallo ja yritän löytää siihen syitä. Ihan hirvittävää nähdä peilissä pömppö jo vähän aikaa olleen litteämmän vatsan tilalla. Ja vielä kun ajattelen tulevia joulunpyhiä, kuinka ne kerääntyvätkin muistoksi navan seutuville. Oikea painajainen.

Ja liikunta ei sitten kiinnosta yhtään. Ja ketä kiinnostaisikaan tuolla 20-25 asteen pakkasessa? Syytän nyt niin tuota ilmaa! Lenkkeily kun on oikeastaan tällä hetkellä ainoa oikeasti siedettävä urheilulaji. Saa ajatukset muualle ja mieli rauhottuu. Mutta onko tämä jotakin kettuilua vai mitä, tien toiselle puolelle avataan kuntosali! Minun olohuoneen ikkunasta on suora näkymä kuntosalille. Voin halutessani katsella television sijasta juoksumatolla juoksevia ihmisiä. Voisiko kuntosalia enää paljon lähemmäksi tuoda? Minun on ehkä pakko käydä tutustumassa, kunhan se sali nyt vaan avataan. Luulenpa, että avajaiset on tähdätty juuri kinkkuähkyistään toipuville syömäreille. Minua ei kinkuilla lihoteta, mutta kaikella muulla kyllä.

Voi voi, ehkä tämä tästä. Mutta tosiaan, puntarille hyppään seuraavan kerran 7.1.2011!

Lähtölaskenta jouluun

Tajusin tänään, että minulla on tasan kaksi viikkoa aikaa, kunnes matkustan äitini luokse. Olen vakaasti päättänyt, että nämä kaksi viikkoa on pyhitetty kuntoilulle ja terveelliselle ruualle. Eilen illalla nukkumaan mennessä mietin miten saan kiloja karistettua ja tänään uhmasinkin lumisadetta ja kävin lenkillä. Lainasin kirjastosta joku aika sitten kirjan jossa oli kotona suoritettavia lihaskuntoharjoituksia joten niitäkin olisi tänään tarkoitus kokeilla.

Kahden viikon loppurutistus siis alkakoon! Tehdään tilaa joulukiloille :)

Morkkis

Kuka on antanut minulle luvan herkutella? Ja vielä ihan surutta ahmin kaksin käsin kaikkia herkkuja. Miksi? Olen ollut jo pitkään ilman herkkuhimoja ja vielä ihan omasta halusta ja tahdosta. Ei minua ole haluttanut mitään. Mutta nyt, viikko on mennyt ihan vaan napostellessa kaikkea. On tehtävä kurinpalautus. Ei mitään herkkuja! Ilmeisesti se menee minun kohdallani niin, että kaikki tai ei mitään. Jos en syö karkkia/sipsiä, en myöskään halua niitä. Jos sorrun edes kerran, sorrun toisen ja kolmannenkin.

Minua niin harmittaa, että edellinen hyvä viikko sai painon ennätysalas ja nyt olen taas muutaman kilon paksumpi. Tosin ehkäpä nesteinä saisin vähän pois ja nopeaa. Itku tulee näiden kilojen kanssa kamppaillessa. Ei minulla muuten olisi ongelmaa, ei normaali ruoka ole minua lihottanut. Mutta tiedättekö ne ihanat Polly-karkit, ihanat nachot ja sipsit, pitsat ja kaikki muut ihanat pahat. Julistan kaikki herkut pannaan joulukuun 22. päivään saakka! Silloin starttaa matkani Hausjärveä ja joulunviettoa. Tosin 18. päivä minulla on pikkujoulut. Silloin saattaa pieni repsahdus tapahtua. Mutta kunhan se on hallittu. Mutta vähintään sinne saakka mennään lakkoillen! Tämä pitää. Minulla on muillakin elämänalueilla haasteita itsekurin kanssa ja täytyy tsempata niitten suhteen. Tiedän, että  pystyn jos vain pysyn lujana. Nyt näytän itselleni! Teen tätä kaikkea vain itseäni varten, en ketään muuta.

I'm a loser

Voi luoja, että ihan hävettää tänne kirjoittaa. Puntari on heilahtanut sen noin 1,5 kiloa takaisin minkä viime viikolla pudotin. Ja tiedän tasan tarkkaan miten se on mahdollista. Viikkoon on mahtunut pikkujoulut, krapulasyömiset, lohtusyömiset ja kaikki mitä vaan voi keksiä. Liikuntaa ei viikkoon ole mahtunut yhtään. Syytänkö siitä ilmaa (koko viikko ollut ihan hyvät kelit!!!!!) vai muuten vaan huonoa viikkoa.

Kilomäärä sai tänään taas tsempin päälle. Kaupasta lähti mukaan salaattitarvikkeita joilla yritän pärjätä tämän viikonlopun. Pitäisiköhän siirtyä VLCD-kuurille salaatin jälkeen? Jospa sillä taas paino putoaisi. Pistetään harkintaan.

It's never enough

Puntarin lukema näytti tänä aamuna 83,2kg eli 1,1kg ollaan tultu jälleen alaspäin! Voisin sanoa, että tuntuu mahtavalta, mutta kun ei ehkä tunnukaan. Nyt kun paino on taas tippunut, haluaisin sen tippuvan vauhdilla. Olen jouluksi menossa siis äitini luokse jonne on tulossa sukulaisia joita en ole nähnyt vuoteen. Haluaisin laihtua paljon ja näyttää hehkuvalta. Haluaisin päästä siihen 500 euron tavoitteeseen 76 kiloa, ennen lähtöä. Tosin taitaa olla aika mahdotonta sillä painon pitäisi pudota noin 1,75 kiloa viikossa eikä se minulla todennäköisesti tule onnistumaan. Liikkuakin pitäisi eikä se minua tällä hetkellä houkuta.

Joka talvi minulla on omasta mielestäni hyvä syy olla liikkumatta. En minä kylmää valita vaan sitä, ettei minulla ole oikeanlaisia vaatteita talviulkoiluun. Joka vuosi käyn katselemassa takkeja ja housuja, ikinä niistä ei mikään lähde kuitenkaan mukaan. On siis totta, ettei minulla ole tarpeeksi lämpimiä vaatteita pakkaskelin lenkille. Olen kuitenkin tänään lähdössä Rajalle katselemaan josko sieltä löytyisi joku hyvä setti.

Hyvää viikonloppua :)

Joulutorttuja ja glögiä

Nyt jo pelottaa joulu. Olen tässä muutamien päivien aikana litkinyt glögiä (enkä mitään dieettiglögiä) ja eilen tekaisin torttuja, koska vieraita oli tulossa. Nyt loput tortuista (6kpl) odottelee innoissaan syöjää. Harkitsen vakaasti torttujen heittämistä roskiin, ainoa varma tapa välttyä niiden syömiseltä.

Olen muutaman viikon ajan saanut nipistettyä kaikki herkkujen syömiset minimiin. Nyt sitten kun sortuu kerran, sitä on niin koukussa. Olen ihan varma, että aivoissani on taas joku nappi käännetty on-asentoon enkä pysty hillitsemään itseäni sipsihyllyllä. Onneksi kävin eilen kaupassa ja ostin kaiken tarpeellisen, joten uusi kauppareissu odottaa vasta loppuviikosta. Silloin täytyy ostaa myös joulutähti ikkunaan, sunnuntainahan on ensimmäinen adventti.

Tuntuu hieman tuskalliselta tämä joulun tulo. Viime joulun vietin rakkaani kanssa, joka nyt on sitten pois minun elämästäni. Hänellä on jo uusi. Minulla ei. Noh, lähden äitini nurkkiin kuluttamaan joulunpyhät. Olen kuin Bridget Jones. Senhän olen saanut kuulla jo useita kertoja.

Tiedättekö muuten, veden juomisen hyvät vaikutukset on tullut todistettua tässä muutaman viikon aikana. 1,5 litran vesipullon kun tyhjentää päivän aikana, nälän tunne ei ole niin suuri, painokin saattaa samalla hieman laskea ja iho on kuulkaas hyvässä kunnossa! Ei pidä yhtään aliarvioida sitä veden merkitystä painonhallinnassa/pudottamisessa.

Tsemppiä loppuviikkoon :)

Going down down down

84,3kg! Eilinen puntaripäivä unohtui ja punnitsin itseni tänä aamuna. Vaaka näytti noinkin hurjaa lukemaa. Hurjaa sen vuoksi, että yllätyin painon menneen alle 85 kilon. Aivan mahtavaa!

Tosin tällä hetkellä paino ei putoa terveellisimmällä keinolla. Pitkään jatkunut ja nyt varmistunut ero poikaystävästäni vetää mielen matalaksi ja ruokahalu on minimissään. Yritän kuitenkin syödä vähintään saman verran kaloreita, kuin VLCDtä noudattaessani.

Jotenkin tätä blogia on vaikea kirjoittaa. Pitäisi olla tsemppi päällä, kirjoittaa kannustavia painonpudotusjuttuja, kertoa, kuinka hyvillä keinoilla painon saa tippumaan. Oikeasti haluaisin vain maata sohvalla ja itkeä. Tämä aika vetää minut ihan maahan. Olen muutamana päivänä jaksanu käydä lenkillä ja välillä on hyviä päiviä. Huonot päivät vain vetävät voiton tällä hetkellä.

Ai niin, olen nyt siis saavuttanut ensimmäisen välietappini. Alle 85 kiloa! Palkintona tästä olisi ollut uudet kengät, mutta kun tavoitteen saavuttaminen venähti, vaihdan kenkien ja takin paikkaa. Nyt olisi siis palkintona uusi takki (kunhan saan vain haalittua rahat kasaan :D).