Minua harmittaa, kun toinen tietokoneeni meni rikki ja menetin siinä samalla kaikki "ennen"-kuvat enkä pysty tekemään mitään kunnon vertailua. Lisäksi minulta puuttuu kamera ja hovikuvaaja. Päätin kuitenkin tehdä tällaisen lähes -20kg. Toinen kuva on otettu noin vuosi sitten eräässä iltatilaisuudessa ja tuo on ehkä kauhein kuva missä näen omat liikakiloni. Lösähtänyt, noin sadan kilon minä. Tuosta on siis aikaa noin vuosi ja samat kemut ovat tulossa myös tänä vuonna. Kolme viikkoa aikaa kiriä ja poistaa ne 2 kiloa ja sanoa, että olin tasan vuosi sitten 20 kiloa lihavampi.
Toinen kuva on otettu kaksi viikkoa sitten, olin lähdössä serkkuni häihin. Hovikuvaajan puuttuessa turvaudun iPhoneen ja peiliin. Tämän kuvan otin lähinnä äitiäni varten joka asuu toisella puolella Suomea ja halusin hänen mielipiteen asusta. Kai tuosta nyt edes vähän muutosta huomaa? :D
170cm/98-100kg - 170cm/80-82kg
Tuo ensimmäinen on ehdoton ei! Ei enää ikinä noihin mittoihin. Mutta olen kyllä todella tyytyväinen siihen, että en ole pahimmillakaan ahmimiskausina palannut enää yli ysikympin vaan pysynyt aina alle sen. Edes nyt pääsiäisen mussutukset eivät nosta painoani enää yli 85 kilon. Sipsit, pitsat ja alkoholi käyttävät painoani siinä 83 kilon tietämillä, mutta ei sen yli. On tärkeää, että vaikka painon pudotus olisi hidasta, se ei ainakaan näistä lukemista nouse.
Että tällasta tänään. Yritän saada tulevien juhlien aikana sivustaotetun kuvan, jotta pääsisi ihan oikeasti vertailemaan onko niitä senttejä lähtenyt.
Kyllä on taas itsekurin kiristämisen paikka. Täällä on päätetty, lipsuttu ja tunneahmittu. Mutta ollaan kyllä vastapainoksi vähän lenkkeiltykin.
Maanantai meni kiinalaista herkutellessa. Kävin kuitenkin kävelemässä 6.20km ja juoksemassa 3.36km. Päätin maanantai-iltana, että tiistaina alkaa taas tsemppaus. Jes, huomennahan on aina hyvä alottaa :D
Tiistai menikin hyvin. Ehkä pari leipää meni yli sen, mitä olin suunnitellut. Mutta jos herkkuja ei mene yhtään ja ruokavalio koostui muutenkin pelkistä hyvistä ruokavalinnoista, en voi olla pettynyt. Lenkilläkin kävin jälleen kahdesti. Aamulla kävin tekemässä pienen intervallilenkin. 3min juoksua, 2min kävelyä. Näin jatkoin 4.84km ja aikaa kului noin 40min. Illalla innostuin vielä yhdelle pitkälle lenkille. Aivan ihana aurinkoinen sää houkutteli minut 8.57km lenkille. Ja ensimmäistä kertaa ihan kesätreenihousuilla! :D
Tänään sitten tuli järjetön takapakki. Sain puheluni entiseltä poikaystävältäni ja tämän puhelun jälkeen olin valmis kauppaan ja hakemaan sieltä kaikki herkut. Mukaan tarttui taattua kamaa, niin sipsiä kuin karkkiakin. Niitä sitten mussutin sohvalla telkkaria katsoen ja kyllähän sen tietää, että kun pussinpohja alkaa häämöttää, paha mieli siitä vain tulee.
Noh, kaikki herkut syötyäni aurinko onneksi paistoi vielä ulkona mikä houkutteli minut käymään lenkillä. Tarvin mielenhuoltolenkin. En tiedä mitään niin kaunista kuin laskeva kevätaurinko.Tässä huono, mutta aurinkoinen kuva lenkkimatkani varrelta. Mää niin tykkään! Lenkki oli ihan rauhallinen, en tavoitellutkaan korkeita sykkeitä tai mitään muutakaan. Halusin vain saada ajatukset raiteilleen ja pois sen kamalan olon mikä kaikesta syödystä tuli.
Lenkkimusiikkina toimi kaikki nämä rauhalliset kappaleet päivityksen varrelta. Oli ihana palata kotiin todella rauhoittavalta lenkiltä. Näitä lisää. Kyllä tämä vielä tästä!
Mutta yksi laihdutuksen kannalta mukava asia alkaa päivä päivältä varmistua. Vappu olisi näillä näkymin tarkoitus viettää kotona koulutehtävien parissa. Vielä en ole asiasta ihan satavarma, mutta se tuntuisi houkuttelevalta. Kevät kun on muutenkin minulla nyt juhlimisen aikaa niin miksi en jättäisi yhden välistä. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä vähemmän kiinnostaa nuo "pakolliset" ryyppyjuhlat. Tokihan minulla olisi varmasti mukavaa, mutta katsoo nyt.
Kevätväsymystä ilmassa. En tiedä olisiko sen pitänyt olla jo vai mistä tämä vetämättömyys johtuu.
Pari viikkoa mennyt yhden tai kahden lenkin vauhdilla, paino taas huitelee missä sattuu. Miksi se kasikympin alitus on niin vaikeaa?
Viime viikonloppuna oli häät joissa tuli syötyä ja juotua, illalla baarista kotiin vielä pitsan kautta. Sunnuntai meni niin hirveissä oloissa, ettei siihen auttanut kuin tutut krapulaherkut, ensin vähän sipsejä ja siihen perään karkkia.
Tämä viikko on mennyt ruokailujen suhteen hyvin, mutta eilen sattui tietoinen repsahdus. Kävin ystäväni kanssa pitsalla viimeisten työpäivieni kunniaksi. Lisäksi työkaverini osti minulle jäätelön.
Mutta tiedättekö, ei sen niin haittaa vaikka tämä viikko menee näin. Ensi viikosta lähtien minulla ei ole mitään muuta kuin aikaa keskittyä itseeni ja painonpudotukseen. Työt loppuu ja opinnäytetyö on palautettu. Olen siis ansainnut loman! Ajattelin viettää kaksi kuukautta ihan vain oleskellen ja itseeni keskittyen. Viime syksystä elämäni on ollut yhtä myllerrystä ja kaipaan pienen tauon kaikesta. Haluan vain tehdä sitä, mikä minusta tuntuu hyvältä ja mikä minulle on hyväksi. Jos nyt saisin aloitettua sen kauan haaveilemani saliharrastuksen. Olen kaivellut vanhoja ohjelmiani esille ja yritän niistä muodostaa tehokkaan kolmen päivän ohjelman.
Kesä tulee, aurinko paistaa ja mulla ei oo muuta ku aikaa! Kyllä kiitos :)
Se on semmonen homma, että viime viikolta lenkkeilykilometrejä kertyi 45,63 mikä on minun mielestäni todella hyvä määrä! Kaloreita kului 3479. On kuitenkin ihan plusmiinusnolla ton lenkkeilyn kanssa kun sorrun vähän väliä herkkuihin. En tiedä mistä tämä itsekurin puutos johtuu. Aina aamulla päätän, että tänään tsemppaan ja syön vain sen mitä olen suunnitellut (enkä todellakaan suunnittele herkkuja) ja töihin päästyäni olenkin karkkihyllyllä valitsemassa mieleistäni suklaapatukkaa.
Yritän todella ajatella niin, että kun muutaman kuukauden jaksaisin yrittää ja syödä hillitysti, se palkitsisi minut. Ei minun tarvitse loppuelämää kieltäytyä herkuista, mutta nyt aluksi edes, että saisin sokeri/hiilarihimon kuriin ja kiloja karistettua. En enää haluaisi nousta puntarille ja huomata, että en vieläkään ole alittanut kasikymppistä. Haluan nähdä edistymistä!
Eilen en päässyt lenkille, sillä töiden jälkeen istuin veljeni kanssa päivystyksessä yöhön saakka. Oli mennyt ja kompastunut niin, että värttinäluu oli murtunut. Kerrankin se oli joku muu, joka oli paikattavana. Yleensä minä vierailen säännöllisin väliajoin päivystyksessä jonkin asian vuoksi.
Mutta tänään alkaa! 10 päivän tehokuuri. 10 PÄIVÄÄ! Nyt aion ihan oikeasti tehdä sen mitä olen suunnitellut. Ei enää lipsuilua. Ei se ole kuin minun päästäni kiinni! Liikuntaan minulla riittää energiaa panostaa, miksi ei sitten syömisiin. Pakko.
Aivan loistava kevätsää! Oli pakko lähteä lenkille lähes heti kun sain silmäni auki. Asteita on lähemmäs kymmenen eikä Meri-lapin ongelma, tuulikaan tuullut kovasti. Aivan mahtavaa!
Tämä on samalta reitiltä, lähes samalta paikalta kun viimeksi otin ne rapakuvat. Aivan mieletöntä miten nopeasti lumi on lähtenyt sulamaan ja kadut kuivumaan. Mutta eipä se ole mikään ihme kun aurinko paistaa täydeltä taivaalta. Täytyy vielä tehdä toinen lenkki tälle päivälle.
Tämän päivän lenkille kertyi mittaa noin kuutisen kilometriä. Juoksin siitä alun, että sain loppumatkan sykkeet pysymään kakkostasolla. Minun on ihan todella hankala saada pelkästään kävellen sykkeitä nousemaan.
Ei vieläkään 80 alitusta! Niin pienestä kiinni. Puntari näytti aamulla 80,3kg. Eli puolisen kiloa vielä pois ja paino alkaisi seiskalla. Nyt armoton tsemppi päälle. Haluan ensi perjantaihin mennessä painaa sen 79 kiloa. Kyllä.
Tänään on hieman masentanut myös se, että tilasin H&M:ltä kaksi mekkoa, kokoa 42 ja 44. Tarkoituksena oli jompi kumpi laittaa häihin. Noh, kumpikaan ei mahtunut. 44 meni päälle ja kiinni, mutta oli niin tiukka, että istumaan tai syömään ei siinä pysty. Eli tilaukseen lähti vielä koon 46 mekko. Toki tiukka joustamaton mekko ei ole niin armollinen kuin esimerkiksi joku trikoomekko olisi. Mutta luulin, että saisin jo juhlia pienemmän koon mekossa! Ei sitten.
Eilen jaksoin kaksi kertaa käydä tunnin lenkin. Vapaapäivinä on helppo käydä lenkki aamulla ja illalla. Tosin illan lenkkiä varjosti pieni vatsakipu... se aika kuukaudesta.
Nyt herkuttelen kuivatuilla luumuilla. Sitten lenkille. Onneksi tiet alkaa kuivua. Lähes jokainen reittini on sula!
Voi hurjaa! Tämä päivä on ollut ylämäkeä ja alamäkeä.
Aamu alkoi hyvissä merkeissä suklaajuomalla, töissäkin tsemppasin alussa syömällä lounaaksi dieettipatukan. Yhdessä vaiheessa sattui sitten yksi einiinmukava tapaus töissä ja siitä minä mielialasyöppö sain hyvän syyn kävellä Picniciin ja ostaa juustopatongin.
Eipä loppunut herkkuilu siihen vaan kauppareissulla mukaan tarttui Geisha-levy ja kylässä söinpä minä pienen annoksen marianne-rahkaakin. Eli MÄSSÄILTY ON! Ja ulkona koko päivän kestänyt vesi/räntäsade ei ihan ensimmäisenä houkuttele lenkille.
Illan istuin ja pähkäilin teenkö tänään mitään liikuntaa muistuttavaakaan vai kulutanko kaiken ajan telkkarin edessä. Olisihan se kuitenkin pitänyt arvata, että ennen pitkää lenkille on päästävä. Yhdeksältä vedin lenkkikamat päälle ja suuntasin tuonne sakeaan räntäsateeseen. Ja arvatkaas! Hölkkäsin/juoksin oman ennätykseni! Koko matka taittui ilman yhtäkään kävelyaskelta ja kilometrejä kertyi 4,87! Oma ennätys. Luulin, että saavutan viiden kilometrin välietapin vasta joskus kesällä, mutta eiköhän pistetä panoksia lisää ja tavoitella kymppiä!
Tuollaisella korkean sykkeen lenkillä ei tietenkään kuluteta niin paljon rasvaa kuin pitkäkestoisella matalan sykkeen treenillä. Mutta 489kcal tuli mittariin ja siitä 16% rasvaa. Keskisyke oli 166.
Vähän plussia ja miinuksia tähän päivään. Näin sitä repsahdetaan, mutta sen jälkeen tsempataan kahta kovempaa.
