Viikonlopun hulinoista aletaan pikku hiljaa selvitä. Juhlittua tuli kolme (3!!!) päivää mikä on minun mittapuullani nykyään paljon. Viimeinen 1,5 vuotta on mennyt todella vähäisellä juhlimisella ja tämä kolme päivää tuntuu painavan vieläkin. Maanantai ja tiistai meni täysin sängyn pohjalla. Eilen illalla tuntui, että elämä alkaa taas voittaa ja meinasinkin suunnata jo lenkille. Se jäi, mutta jos tänä iltana aurinko paistaa, käyn heittämässä jonkinlaisen lenkin. Voi olla kuitenkin, että keskityn vain siivoamaan kodin ja rauhoittumaan vielä täällä. Siivottu koti kun antaa jotenkin ryhtiä koko elämälle. Kun täällä on kauhea kaaos, tuntuu että koko elämä on yhtä kaaosta.
Melkein -20kg kuva otettiin, julkaisen sen kunhan saan koneelle. Tämä -20kg pokasi itselleen myös viikonloppuheilan. Siitä tulee niin hyvä mieli, kun huomaa että kelpaa jollekin. Eikä se jollekin kuitenkaan ole kuka tahansa. Perjantaina kattelin päivällä, että kylläpäs tuossa kävelee hyvännäköinen mies ja illalla hän olikin sitten jo minun sovittu viikonloppupoikaystävä. Koko viikonlopun tosiaan liikuimme sitten enemmän tai vähemmän yhdessä. Sunnuntai-iltana hän suuntasi paikkakunnalta pois. Mutta kyllähän tuollaiset aina vähän itsetuntoa kohottaa.
Tässä sitä nyt on kevennetty ja syöty vähän terveellisemmin tämä päivä. Olen päättänyt aloittaa kaappien tyhjennyksen. Huutava rahapula (silti aina löytyy vaatteisiin esim 200e) ajaa minut kaivamaan mitä komeroista löytyy. Kaikki keitot, kasvikset ja puurot saavat kelvata ruuakseni niin kauan kuin niitä riittää. Yritän koota mahdollisimman terveellisiä ruokakokonaisuuksia, että saisin kuitenkin joka päivä sen mitä tarvitsen. Kiloklubi saa auttaa minua aterioiden suunnittelussa.
Tämmöistä täällä! Kesää kohti.
2 kommenttia:
No ni, mutta kannattaa elää vielä kun on nuori! Itse en jaksa enää rellestää niin paljon kuin ennen, joskus 20v tuli juhlittua pari päivää putkeen ja sekin oli jo ihan liikaa. Ymmärsinkö oikein, et bongasit kadulta vaan jonkun miehen?
Olen seurustellut jo aika pitkään joten en hirveästi halua edes lähteä ryyppäämään kaupungille, eikä se oikeestaan kiinnostakaan enää. Ennen ystävien kanssa käytiin paljon baareissa, silloin joskus kun olin sinkku, ja se oli aika villiä aikaa kieltämättä. Paljon pettymyksiä miesten suhteen tuli myös tähän aikaan ja annoin välillä miesten pompotella mua ihan miten sattuu. Onneksi nyt on jo vähän enemmän itsekunnioitusta.
Onhan se niin, että mitä enemmän ikää tulee, sitä harvemmin huvittaa lähteä enää juomaan ja juhlimaan. Ja tämän painonpudotusurakan aikana vielä vähemmän.
Näin tämän kyseisen miehen ihan sattumalta kaupungilla ja illalla olimme viettämässä aikaa samassa avajaistilaisuudessa. Siitä se sitten lähti. Itsekin seurustelin noin vuoden verran tuossa taannoin ja vielä hieman totuttelua tämä sinkun elämä, mutta hyvin näyttää sujuvan :D
Tuo itsekunnioitus on muuten jännä juttu. Se on joskus niin hukassa, mutta monien pettymysten kautta sitä toivottavasti alkaa saamaan koko ajan enemmän ja uskoo siihen, ettei tarvitse antaa ihmisten kohdella itseään miten sattuu.
Lähetä kommentti