Olen hukannut maanantaina sykemittaristani sen möhkylän joka kiinnitetään siihen vyöhön. Tuntuu, että olisi turha sen vuoksi edes lähteä lenkille, ihan kuin ne kalorit kuluisi vain jos näen ne mittarissa. No toki mittari on hyvä olla juoksulenkille lähtiessä, pystyn näin tarkkailemaan ettei syke nouse liian korkeaksi, mutta kävelylenkki sujuu huoletta ilman kalorilaskuria. Niinpä kävin ystäväni innoituksesta 5.6 kilometrin aurinkoisen ja kesäisen lenkin. Tuuli oli edelleen todella kova, mutta aurinko ja vihreät koivut saivat sen unohtumaan.
Eilinen päivä oli surkea. Sorruin syömään herkkuja. Mutta tänään fiilis on ollut aivan toinen ja olen jopa ollut melko tehokas. Olohuone on putipuhdas ja roskiin viemistä odottaa kolme jätesäkillistä turhaa tavaraa. Olen rankalla kädellä heittänyt pois kaikkea roinaa millä vain en tee yksinkertaisesti mitään. Omistan paljon tavaraa jolla on lähinnä vain tunnearvoa, mutta joka kuitenkaan ei ikinä löydä paikkaansa/käyttöä minun asunnostani. Miksi siis täyttäisin pienen kaksioni kaikella turhalla? Ja muuttokin on edessä ennemmin tai myöhemmin, joten hyvä tehdä karsimista.
Perjantainen punnitus pelottaa. Eilisen jälkeen paino on taas heitellyt vähän turhan suurissa lukemissa, mutta toivotaan tämän ja huomisen päivän palauttavan sen taas toivottuihin lukemiin. 79,7kg on tosiaan se perjantain tavoite.
Taidan tämän illan vain istuskella sohvalla, katsella puhdasta ja tilavaa olohuonetta. Ottaa rennosti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti