Lauantaina tuli lähdettyä vähän juhlimaan, kuten suunnitelmissakin oli. Olin siihen jo varautunut, mutta silti luulin pystyväni lyömään seuraavan päivän haasteet. Lauantai niinkin meni ihan hyvissä tunnelmissa ja eikä siinä mitään, mutta kun baarista pizzan kanssa kotiin ja sunnuntaina kaupasta sipsiä ja suklaata. Nyt on hieman turvonnut olo ja syystä. Mutta ei se mitään, en minä lannistu! Joskus tarvii vähän juhlia ja nollata, siitä palataan takaisin ruotuun pian eli tänään.
Eräs ystäväni kysyi eilen tulevasta viikonlopusta. Kotipaikkakunnallani on vuotuiset kesäjuhlat ja joka vuosi olen siellä käynyt. Usein se tarkoittaa myös juhlimista johon en kuitenkaan olen nyt valmis. Ystäväni sanoi, että älä ole Essi niin ankara itsellesi ja ei se yksi kerta haittaa. Teki mieli lyödä linjat hiljaiseksi. Minäkö ankara itselleni? Jos olisin, en olisi nyt tässä tilanteessa. Ja miten niin yksi kerta ei haittaa? Olen tulos niistä lukuisista yksistä kerroista, jotka eivät ole haitanneet. Useinkaan normaalipainoiset/laihat ihmiset eivät ymmärrä tätä tilannetta eivätkä ymmärrä mitä vaatii saada edes muutama sata grammaa painosta pois. Ei sillon juhlita joka viikko, ei edes joka toinen (tai ainakaan minä en voi).
Minulla on tapana (turha tapa) käydä päivittäin puntarilla, mutta nyt yritän vältellä sitä. Lauantaina paino oli pudonnut vielä perjantain punnitustuloksesta, mutta tosiaan turvotus ja viikonlopun herkuttelu näkyvät kyllä armotta lukemassa. Enkä halua enää nähdä kasikymppistä... Perjantaita peläten! Sitä ennen kuitenkin tehdään kaikki, että paino olisi laskusuunnassa.
Maanantaihin vähän musiikkia. Vastapainoksi perjantain päivitykselle.
6 kommenttia:
Miksei voisi lähteä selvinpäin juhlimaan, juoda vettä ja ehkä tuopillisen limsaa. Kotiin valmiiksi jotain herkkusalaattia illaksi jos nälkä yllättää.
Elämästä ja kesästä pitää nauttia.
Minäkin nautin, käyn uimassa ja rannalla, juhlimassa välillä vaikka vaaka sanookin yli sataa kiloa.
Juhlimisen ei tarvitse tarkoittaa pizzaa ja alkoholia!
Joo, tuo on ihan totta. Olen itsekin käynyt tälle kesälle useaan otteeseen esimerkiksi terasilla ja juonut ihan jotakin muuta kuin alkoholia. Kesässä löytyy paljon asioita joista voi nauttia ilman alkoholia.
Usein haluan kuitenkin jättää juhlimiset väliin, sillä humalaisten ihmisten katseleminen ei ole sitä mukavinta puuhaa. Ja usein käy myös niin, että väsähdän ennätysnopeaa silloin. Tällä hetkellä olen jotenkin niin tykästynyt tylsään rutiinielämään ja suuntaisin mielummin iltalenkille :)
Mutta totta puhut, ettei juhlimisen tarvitse tarkoittaa pizzaa ja alkoholia. Ei laihduttaessa pidä unohtaa juhlimista, pitäisi vain valita ne itselleen sopivat ja oikeat vaihtoehdot!
Voih..hankala tilanne. Jos susta tuntuu siltä, että jaksat katella kuin muut on kännissä ja pystyt silti nauttimaan seurasta niin mene ihmeessä.
Onhan se ajatuksen tasolla hyvä idea mennä juhlimaan vesiselvänä ja salaattilinjalla. Tämä ei ole kuitenkaan koskaan toteutunut kohdallani. En vaan voi vastustaa kiusausta, mut mulla tosin näitä pippaloita ei paljoa ole tämän hetkisessä elämäntilanteessa.
Musta on todella masentavaa katsella, kun muut ihmiset on kännissä. Ei sitä vaan voi olla silloin samalla aallonpituudella.
Jos haluat kuitenkin mennä, kannattaa varmaan suunnitella tarkkaan mitä saat syödä ja mitä et. Ja sit pitää keskittyä seuraan, ei ruokaan.
Hei muuten, olisin kiinnostunut tietämään minkälainen sinun tyypillinen karppauspäivän ruokavalio on? Kun huomaan usein miten pidät hiilarit todella matalana ja protskut on ihan katossa (yli 100g). Syötkö siis vaan ihan sikana jotain lihaa/kanaa et saan ne protskut noin ylös?
Sama on minulla, haluan juhlia kun muutkin juhlivat enkä jaksa viettää iltaani vesiselvänä humalaisten keskellä. Katsotaan nyt jaksanko lähteä. Ei minullakaan turhan usein enää mitään juhlia ole, ne vähentyy ilmeisesti kun vanhenee :D
Ja voisin tehdä jonkun ruokapäiväkirjapostauksen. Yleensä proteiinit pysyy 70-90g paikkeilla, hiilarit sen alle 60g. Rasvan osuus päivässä on yleensä 55-70%.
Noi tilanteet vaan on niin masentavan hankalia, ja itse ainakin huomaa usein liian helposti antavansa periksi houkutuksella, vaikka olisikin jo valmiiksi päättänyt että ei lähde minnekkään. Jotenkin sitten alkaa kuumottamaan tehty päätös niin pahasti,että sitä helposti tulee vaan käännettyä kelkka sitten lähdön suuntaan kuitenkin.
Olet ihan samoissa painoissa kuin meikäläinen ja saman mittainen varsikin näyttää olevan :) Varsin mielelläni seurailen samoissa mitoissa kulkevienkin haasteita!
Komppaan Takkusta, mäkin mielelläni lukisin karppauspäivä ruokapäiväkirjaa :)
Näinhän se usein on. En tiedä onko siinä joku tunne, että jäisi jostain paitsi jos ei lähdekään kun muut lähtevät. Onhan se mukava mennä, mutta kun siinä aina tulee vähän takapakkia.
Minusta on myös mukava lukea suurin piirtein samoissa kokoluokissa olevien blogeja. Ja kiva löytää aina mukavia uusia blogeja joita seurailla, niistä saa kummasti tsemppiä :)
Ruokapäiväkirjaa laitan tulemaan loppuviikosta.
Lähetä kommentti