Ylämäki, alamäki, ylämäki, alamäki

Ihan surkea ja luuseriolo vaihteeksi. Tiistaina tosiaan terassi houkutteli ja niin sattui käymään myös eilen. Eilen terassilta matkaa jatkettiin myös baariin. Annoin itselleni luvan, koska paikkakunnalla oli muualta tulleita vieraita ja ystäväni viettää viimeistä lomaviikkoaan. Tekosyitä antaa itsensä repsahtaa. En ole vielä siinä vaiheessa, että osaisin pitää itseni kaidalla tiellä ja pystyisin houkutusten tullessa kieltäytymään niistä. Joka päivä saan kamppailla valintojen kanssa, joskus huonolla ja joskus vielä huonommalla tuloksella. Huomaan myös lipsuvani ajatukseen "sitten kun...". Ei ole mitään sitten kun! Ei ole mitään sitten syksyllä kun ilmat viilenee, sitten kun terassikelit on ohi, sitten kun hankin salikortin, sitten kun... Tällaista tämä kai on, ylämäkeä ja alamäkeä. Puntaripäivän haluaisin jättää väliin. Turvotusta ja ällötystä. Katsotaan uskallanko hypätä herättyäni vaa'alle.

Kostoksi itselleni julkaisen hirvittävän kuvan itsestäni maailmanpyörässä 2009 ja tsempiksi itselleni julkaisen myös kuvan vuodelta 2011.