tiistai 5. heinäkuuta 2011

Nam nam

Olipas ihana käydä 1,5 viikon tauon jälkeen taas vähän lenkkeilemässä. Tajusin, että minun ei ole pakko juosta jos en halua ja voin ihan vain kävelläkin. Jokaista lenkkiä ei ole pakko tehdä verenmaku suussa vaikka osittain siitä pidänkin. Ja uskonpa, että kunhan tämä liikuntainnostus taas herää (vaikkei se ihan mahottomia kadoksissa ollutkaan) niin minun nähdään jälleen juoksevan koko lenkki. Tänään tein pieniä intervalleja ja juoksin pieniä välimatkoja. Noin tunnin lenkillä matkaa kertyi 7,5km ja kaloreitakin kului sykemittarin mukaan kiitettävät 672.

Lenkin aikana vastaani tuli eräs tuttavani, somalimies. Kävelin hänen kanssaan pienen matkan kuulumisia vaihdettaessa. Siitä ohi pyöräili joku juntti, joka huusi meidät ohittaessaan, että mene sinä neekeri sinne mistä olet tullutkin ja sainpa minäkin haukut siinä samalla. Pisti ihan tosissaan vihaksi ja olisipa minulla ollut keppi jonka olisin voinut työntää kyseisen mieshenkilön pinnojen väliin. En oikeasti ymmärrä. Minulla vaan ei mene jakeluun minkä vuoksi joillakin on niin suuri viha ulkomaalaisia kohtaan. Vaikka tämäkin mies näytti siltä, että ei ollut kaikki asiat elämässä täysin kohdallaan ja itse on varmasti nekin asiat sössineet joten silloinhan on todellinen syy haukkua ja vihata näitä ihmisiä, joille sossu maksaa mersut ja taulutelevisiot. Niinhän se menikin, unohdin. Noh, se siitä. Eihän tämä ollut edes ensimmäinen kerta kun minulle käy näin.

Mutta asiasta toiseen sillä tein tänään todella hyviä täytettyjä paprikoita! Innostukseni sain Little Miss:n blogista ja minun oli pakko kokeilla. Paprikoiden täytteitähän on varmasti niin monta erilaista kuin on tekijääkin. Minun versiooni paistoin jauhelihaa, lisäsin tuoreita herkkusieniä, laitoin creme bonjour cousinea (tatti-herkkusieni) ja hieman tomaatipyrettä. Mausteita mielen mukaan, minä laitoin vähän suolaa, pippurisekoitusta ja valkosipulijauhetta. Sipulia olisin halunnut laittaa, mutta luulin ettei minulla ole. Sipulipussin löysin kuitenkin sen jälkeen, kun paprikat olivat jo uunissa. Paprikoiden päälle laitoin tietenkin juustoraastetta. Ja kyllä kuulkaa kelpasi!

4 kommenttia:

Excited kirjoitti...

Surullista, miten yleistä rasismi on Suomessa..ja miten paljon on juuri tuon kaltaisia suomalaismiehiä.

Mä yritän pitää avoimen mielen kaikkia maahanmuuttajia ja muitakin ihmisiä kohtaan.

Huomasin tässä vain yksi kerta, kun olin käymässä Helsingin keskustassa, et tuntu et kauheen monet maahanmuuttajamiehet kyyläs sellaisella tosi ällöttävällä tavalla mua (enkä ollut edes pukeutunut seksikkäästi). Olen huomannut saman ilmiön todella usein, enkä koe että suomalaismiehet ihan samalla tavalla oikeasti kyttää mua niin kuin jotkut maahanmuuttajat (taisivat olla lähi-idästä). Se vähän häiritsee joissakin maahanmuuttajissa (miehissä), mutta ehkä sekin on vaan osa sitä kulttuuria että naisia saa kyylätä häpeilemättä sillä tavalla.

Oletko itse huomannut koskaan tällaista?

Essi kirjoitti...

Juu, olen huomannut saman jutun, enkä itsekään pidä siitä. Olen ollut töissä maahanmuuttajien parissa ja huomannut siellä, kuinka vaikea etenkin nuorella naisella on saada arvostusta muslimimiehiltä. Minut on usein mielletty "helppona" eläväisyyteni ja pukeutumiseni johdosta. En tiedä onko arvostuksen saaminen näiltä miehiltä ikinä täysin mahdollista, mutta ainakin luulen jossakin määrin onnistuneeni siinä.

Minulla on ollut onneksi mahdollisuus tutustua myös todella hienoihin miehiin juurikin lähi-idästä, joten tietää sen, että mukavia ja naisia arvostaviakin yksilöitä löytyy. Mutta harmi, että katukuvassa näkyy usein nämä ei-niin-kivat.

Excited kirjoitti...

Jos sattuu vaikka vahingossa katsomaan silmiin liian pitkään tai hymyilee ystävällisesti, niin tuntuu et monet näistä miehistä haluavat tulkita sen niin, että olisin kiinnostunut heistä. Siis mulle on käynyt näin suomalaistenkin miesten kanssa. Haluan vain olla ystävällinen, mut ilmeisesti turvallisinta olisi vain välttää silmäkontaktia eikä todellakaan hymyillä, jos haluaa ettei kukaan saa mitään väärää käsitystä.

Itsekin olen aika välitön ja eläväinen persoona, joten tämä just tulkitaan joskus niin et olen jotenkin kiinnostunut tai yritän flirttailla. NOT! Pitää kai hieman kovettaa persoonaa joittenkin ihmisten kanssa.

Essi kirjoitti...

Joo, sehän se on. Ei sais antaa minkäänlaisia viestejä/merkkejä vaikka ne itsestä tuntus ihan luonnollisilta eikä niissä olisi mitään takana.

Eräs irakilainen ystäväni sanoi, että irakilainen mies ei voi olla ystävä naisen kanssa vaan siinä on aina jotain takana. Tiedä sitten onko se totta.