Once in a two months

Ihana aloittaa aamu rauhallisesti, herätä aikaisin ja vain köllötellä sohvalla. Poikaystävän kanssa yhteiset aamut ovat harvinaista herkkua ja sellaista olemmekin saaneet viettää viimeksi noin kolme kuukautta sitten.

Sellainen huono juttu näissä vapaapäivissä on, että ruokailurytmi ei osu ollenkaan kohdalleen. En halua syödä heti herättyäni ja sen vuoksi ensimmäinen ateria saattaa venyä niinkin pitkälle kuin kahteentoista tai yhteen. Mutta haitanneekohan se?

kuva täältä.

Tänään on illalla luvassa tietoinen poikkeus laihduttamiseen. Olen paininut tämän jutun kanssa koko viikon. Ystäväni palasi kolmen kuukauden reissun jälkeen takaisin Suomeen ja sitä olisi tarkoitus juhlia tänään. Juhliin kuuluu alkoholi ja joku naposteltava. En haluaisi juoda, siitä tulee liikaa kaloreita. Juomisen lisäksi naposteltavat ja mahdollinen yöpurtava. Huomenna, jos olo ei ole hyvä, haluan epäilemättä jotakin herkkuja. Eli triplakaloriviikonloppu luvassa.

Eihän minun tietenkään ole pakko juoda, mutta kyllähän se aina kivan bilefiiliksen luo. Olen kuitenkin päättänyt, että tällä hetkellä hallussani olevat sangriat saa riittää ja baarissa saan ottaa yhden. Saa nähdä miten tämä suunnitelmani toteutuu. Olen myös päättänyt, että jos kotimatka käy pikaruokalan kautta, otan kanarullan (tosin ilman kanaa) eli siis leipärulla jonka sisällä on salaattia ja kastiketta. Pieniä paheita.

Päätös numero 3, lauantaina vähintään illasta minun pitää raahautua edes rauhalliselle lenkille. Jos sorrun herkkuihin päivällä, minun tulee pystyä kuluttamaan edes osa kaloreista. Katsotaan, kuinka väännän itkua sunnuntaina puntarilla.