Sand In My Shoes

Yllätys yllätys, en jaksanut lenkkeillä eilen toimistolle asti, joten tänään piti laittaa rullaluistimet jalkaan ja luistella töihin. Jostakin syystä ennen niin nautinnollinen kävely/lenkkeily tuntuu erittäin tuskaiselta, kuin jaloissa olisi tuhat hiekkasäkkiä. Ei sillä, että rullaluistelu olisi tuntunut yhtään sen kivemmalta, puuskutin ylämäessä todella raskaasti ja joudun pitämään hitaamman vauhdin jaksoja. Mutta nyt on pyörä kotona ja sillä pääsee viimeiset kahdeksan (8!!!!!!!!!!!!!!!!!!) työpäivää kulkemaan.

Sain tänään pitkästä aikaa opinnäytetyötäni edistymään ja päätin palkita itseni. Jostakin syystä se palkitseminen tarkoittaa aina jotakin syötävään liittyvää ja tänään kaupasta tarttui mukaani nachoja. Ennen en ole pitänyt niistä ollenkaan, mutta nyt päähäni on pinttynyt ajatus, että nachot ovat jotain todella herkullista. Täytyis päästä tästä eroon. Tarttuipa mukaan myös kuivattuja luumuja, jotka saavat mahani aina hyvällä tavalla sekaisin ja illan olen viettänyt puhdistautuessa kaikista viikonlopun herkuista.

Suosittelen kuivattuja luumuja kokeiltavaksi etenkin silloin, kun tuntuu, ettei vatsa toimi. Pitkään dieetillä olleena joskus tuntuu, ettei elimistössä liiku mitään ja silloin luumut auttavat. Ei näitä kyllä joka päivä kannata syödä sillä hiilihydraattimäärä laihduttajalle on melkoinen, sillä 100g kuivattuja luumuja on 37g hiilihydraatteja. Rasvaa löytyy onneksi vain 0,4g. Noin puoli pussia tänään meni alas ja pari tuntia siitä (+vessareissu) ja olo on todella hyvä ja kevyt.

Olen muuten myös päättänyt, että punnituspäiväni tulee olemaan tästä lähtien sunnuntai. Tosin käyn vaa'alla joka päivä ja monta kertaa. Kyllä, tiedän ettei se ole järkevää, mutta tuntuu että jokaista sataa grammaa on seurattava. Eihän se niin pidä olla, että pitää kauhistua heti jos päivän päätteeksi puntarin lukema on puoli kiloa noussut. Yritänkin nyt pikku hiljaa päästä edes siihen, että kävisin puntarilla ainoastaan yhden kerran päivässä. Siitä sitten voi jatkaa, että joka toinen päivä jne.